Lue keskustelun säännöt.
Avovaimo olettaa voivansa käyttää minun autoa mihin ja miten paljon tahansa maksamatta kuluista lantin latia
25.09.2018 |
Ollaan seurusteltu puolisen vuotta ja muutettiin yhteen kuukausi sitten. Alusta asti oli selvää että jaettaisi kaikki.
Avovaimolla ei ollut autoa ennenkun tavattiin ja viimeiset viikot hän on käyttänyt tai yrittänyt käyttää minun autoa käytännössä kaikkiin menoihin. Hän ei ole kuitenkaan hankkinut tippaakaan polttoainetta eikä hänellä ole käytännössä mitään mahdollisuuksia osallistua auton ylläpitoon koska hän opiskelee. Hän saattaa tulla kotiin ja heti ovesta astuttuaan ilmoittaa että tankki on tyhjä, olettaen että minä tankkaan sen täyteen seuraavaksi päiväksi.
Ymmärsin nopeasti asettaa ehtoja siihen milloin hän voi käyttää autoa, jolloin melkein kaikki hänen ajoista jää tekemättä. Tästä hän vasta suuttuikin ja kitisee ja tiuskii siitä jatkuvasti. Paikoittain olosuhteet kotona muistuttaa perhehelvettiä. En voi esimerkiksi puhua puhelimeen kun avovaimolla on kohtaus päällä.
Oletin että hän rauhoittuu jossain vaiheessa mutta tätä on jatkunut nyt kaksi viikkoa. Tilanne on pitkässä juoksussa kestämätön. Onko ero tosiaan ainoa mahdollisuus?
Kommentit (80)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Teillä on liian erilaiset näkemykset parisuhteesta ja avoliitosta.
Sulle sopisi paremmin seurustelu.
Kai tiedät, että avoliitossa teillä on myös elatusvelvollisuus toisianne kohtaan.Ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa. Avioliitossa kylläkin on.
Kunnan sosiaalitoimen ja Kelan mielestä myös avopuolisot elättävät toisensa. Eikös sitä avoliittoa rinnastettu avioliittoon myös muilta osin eron sattuessa?
Ei. Eron sattuessa avoliitossa ilman testamenttia se entinen avopuoliso ei ole millään tavalla oikeutettu sen entisen kumppaninsa omaisuuteen. Yhdessä hankittu omaisuud jaetaan, muutoin kumpikin lain mukaan pitää omat varallisuutensa itsellään. Avioliitossa ilman avioehtoa kaikki jaetaan huolimatta siitä, kenen alkuperäisestä omaisuudesta on kyse.
Kyllä tuon 2011 lakimuutoksen jälkeen myös avopuolisolle voi joutua maksamaan "tasinkoa" eli oikeammin hyvitystä mikäli oikeus katsoo että toinen muuten hyötyisi kohtuuttomasti erosta toisen kustannuksella. Eli jos avopareista esim toinen on hoitanut yhteisiä lapsia vuosia kotona ja kaikki omaisuus on sen työssäkäyneen nimissä niin jonkinlainen hyvitys voi tulla kyseeseen. Mitään avioehdottoman avioliiton tapaista 50-50-rahanjakoautomaattia ei toki ole vaan oikeudessa pitää pystyä osoittamaan että on omalla panoksellaan edesauttanut toisen omaisuuden kartuttamista ja että omaisuuden jakaminen pelkästään sen perusteella kenen nimissä se on johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Joitakin kymppitonneja kai noissa yleensä on hyvityksiä makseltu toistaiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Teillä on liian erilaiset näkemykset parisuhteesta ja avoliitosta.
Sulle sopisi paremmin seurustelu.
Kai tiedät, että avoliitossa teillä on myös elatusvelvollisuus toisianne kohtaan.Ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa. Avioliitossa kylläkin on.
Kunnan sosiaalitoimen ja Kelan mielestä myös avopuolisot elättävät toisensa. Eikös sitä avoliittoa rinnastettu avioliittoon myös muilta osin eron sattuessa?
Ei. Eron sattuessa avoliitossa ilman testamenttia se entinen avopuoliso ei ole millään tavalla oikeutettu sen entisen kumppaninsa omaisuuteen. Yhdessä hankittu omaisuud jaetaan, muutoin kumpikin lain mukaan pitää omat varallisuutensa itsellään. Avioliitossa ilman avioehtoa kaikki jaetaan huolimatta siitä, kenen alkuperäisestä omaisuudesta on kyse.
Kyllä tuon 2011 lakimuutoksen jälkeen myös avopuolisolle voi joutua maksamaan "tasinkoa" eli oikeammin hyvitystä mikäli oikeus katsoo että toinen muuten hyötyisi kohtuuttomasti erosta toisen kustannuksella. Eli jos avopareista esim toinen on hoitanut yhteisiä lapsia vuosia kotona ja kaikki omaisuus on sen työssäkäyneen nimissä niin jonkinlainen hyvitys voi tulla kyseeseen. Mitään avioehdottoman avioliiton tapaista 50-50-rahanjakoautomaattia ei toki ole vaan oikeudessa pitää pystyä osoittamaan että on omalla panoksellaan edesauttanut toisen omaisuuden kartuttamista ja että omaisuuden jakaminen pelkästään sen perusteella kenen nimissä se on johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Joitakin kymppitonneja kai noissa yleensä on hyvityksiä makseltu toistaiseksi.
No nyt nillitetään jostain marginaalitapauksista, joissa kyseessä on vielä yhdessä perustettu perhe ja lapset. Tottakai tilanne on silloin eri. Mutta jos puhutaan avoliitoista sellaisenaan, mitä avoliitot yleensä ovat, niin ei todellakaan joudu mitään ositusta tai toisen kuluja missään muodossa maksamaan. Ei ole mikään pakko ostaa edes sitä ruokaa tai maksaa toisen osuutta vuokrasta, jos ei halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tapaus 90-luvun lopusta. Siinä oli muitakin ongelmia mutta viimeinen niitti oli kun nainen ryhtyi kuskiksi kavereille kun ne lähti baariin. Mies olisi tarvinnut autoa samana iltana ja soitti naiselle siitä, ja tämä vastasi että tulee kotiin heti kun pystyy. Kaikesta päätellen naisella "loppui akku" kännykästä viimeistään varttitunti puhelun jälkeen eikä hän tietenkään tullut siltä istumalta kotiin.
Minä olin (ja olen vieläkin) miehen kaveri ja lähdettiin etsimään sitä autoa kaupungilta. Se löytyikin nopeasti läheltä sitä baaria missä arvattiin naisen viettävän iltaa. Miehellä oli vara-avain millä sai auton kotiin. Vielä samana yönä pakattiin kaikki naiselle kuuluvat tavarat laukkuihin mitkä vietiin ulko-oven eteen ja vaihdettiin asunnon oveen uusi lukko. Vasta neljän aikaan aamulla naisen kännykkä tuli päälle ja hän alkoi soittaa paniikissa että auto on varastettu eikä pääse kotiin.
Sanomattakin selvää että se avoliitto päättyi siihen.
Oikein toimittu. Ei ole mitään oikeutta lokkeilla toisen kustannuksella ja anastaa toisen omaisuus omaan käyttöön, vaikka omistaja itse tarvitsisi sitä. Käytin minäkin mieheni autoa ja käytän edelleen (tosin avioliiton myötä yhteisomistajuus), mutta maksoin todellakin bensoja ja muitakin kuluja. Ei tulisi mieleenikään heittäytyä lokkeilijaksi toisen omaisuuden kustannuksella ja todellakin olen aina kunnioittanut sitä, että miehelläni on ensisijainen oikeus hänen hommaamaansa omaisuuteen.
Pidän kunnia asiana sitäkin, etten heittäydy toisen elätettäväksi muutenkaan, vaan hommaan itse omat rahani. En voi ymmärtää niitä naisia, jotka olettavat, että vaginan omistaminen oikeuttaa sikailuun toisen rahojen ja omaisuuden kustannuksella.
Kerroppa sitten miten kokopäiväinen opiskelija maksaa puolet elintasosta, jonka töissäkäyvä haluaa ja pystyy maksamaan. Kannattaa olla lähtemättä apn kaltaisten kanssa minkäänlaiseen suhteeseen. Todellakin onni ettei ole lasta tuohon tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Teillä on liian erilaiset näkemykset parisuhteesta ja avoliitosta.
Sulle sopisi paremmin seurustelu.
Kai tiedät, että avoliitossa teillä on myös elatusvelvollisuus toisianne kohtaan.Ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa. Avioliitossa kylläkin on.
Kunnan sosiaalitoimen ja Kelan mielestä myös avopuolisot elättävät toisensa. Eikös sitä avoliittoa rinnastettu avioliittoon myös muilta osin eron sattuessa?
Ei. Eron sattuessa avoliitossa ilman testamenttia se entinen avopuoliso ei ole millään tavalla oikeutettu sen entisen kumppaninsa omaisuuteen. Yhdessä hankittu omaisuud jaetaan, muutoin kumpikin lain mukaan pitää omat varallisuutensa itsellään. Avioliitossa ilman avioehtoa kaikki jaetaan huolimatta siitä, kenen alkuperäisestä omaisuudesta on kyse.
Kyllä tuon 2011 lakimuutoksen jälkeen myös avopuolisolle voi joutua maksamaan "tasinkoa" eli oikeammin hyvitystä mikäli oikeus katsoo että toinen muuten hyötyisi kohtuuttomasti erosta toisen kustannuksella. Eli jos avopareista esim toinen on hoitanut yhteisiä lapsia vuosia kotona ja kaikki omaisuus on sen työssäkäyneen nimissä niin jonkinlainen hyvitys voi tulla kyseeseen. Mitään avioehdottoman avioliiton tapaista 50-50-rahanjakoautomaattia ei toki ole vaan oikeudessa pitää pystyä osoittamaan että on omalla panoksellaan edesauttanut toisen omaisuuden kartuttamista ja että omaisuuden jakaminen pelkästään sen perusteella kenen nimissä se on johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Joitakin kymppitonneja kai noissa yleensä on hyvityksiä makseltu toistaiseksi.
No nyt nillitetään jostain marginaalitapauksista, joissa kyseessä on vielä yhdessä perustettu perhe ja lapset. Tottakai tilanne on silloin eri. Mutta jos puhutaan avoliitoista sellaisenaan, mitä avoliitot yleensä ovat, niin ei todellakaan joudu mitään ositusta tai toisen kuluja missään muodossa maksamaan. Ei ole mikään pakko ostaa edes sitä ruokaa tai maksaa toisen osuutta vuokrasta, jos ei halua.
Tämäkin osoittaa sen, että kannattaa todella tarkkaan harkita millaisen nillittäjän kanssa lyö hynttyynsä yhteen. Sinkkuna jokainen saa käyttää rahansa miten lystää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap on sen verran ikävä ihminen ja mahdoton kumppanina, että kyllä tässä se ero on ainut järkevä ratkaisu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Teillä on liian erilaiset näkemykset parisuhteesta ja avoliitosta.
Sulle sopisi paremmin seurustelu.
Kai tiedät, että avoliitossa teillä on myös elatusvelvollisuus toisianne kohtaan.Ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa. Avioliitossa kylläkin on.
Kunnan sosiaalitoimen ja Kelan mielestä myös avopuolisot elättävät toisensa. Eikös sitä avoliittoa rinnastettu avioliittoon myös muilta osin eron sattuessa?
Ei. Eron sattuessa avoliitossa ilman testamenttia se entinen avopuoliso ei ole millään tavalla oikeutettu sen entisen kumppaninsa omaisuuteen. Yhdessä hankittu omaisuud jaetaan, muutoin kumpikin lain mukaan pitää omat varallisuutensa itsellään. Avioliitossa ilman avioehtoa kaikki jaetaan huolimatta siitä, kenen alkuperäisestä omaisuudesta on kyse.
Kyllä tuon 2011 lakimuutoksen jälkeen myös avopuolisolle voi joutua maksamaan "tasinkoa" eli oikeammin hyvitystä mikäli oikeus katsoo että toinen muuten hyötyisi kohtuuttomasti erosta toisen kustannuksella. Eli jos avopareista esim toinen on hoitanut yhteisiä lapsia vuosia kotona ja kaikki omaisuus on sen työssäkäyneen nimissä niin jonkinlainen hyvitys voi tulla kyseeseen. Mitään avioehdottoman avioliiton tapaista 50-50-rahanjakoautomaattia ei toki ole vaan oikeudessa pitää pystyä osoittamaan että on omalla panoksellaan edesauttanut toisen omaisuuden kartuttamista ja että omaisuuden jakaminen pelkästään sen perusteella kenen nimissä se on johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen. Joitakin kymppitonneja kai noissa yleensä on hyvityksiä makseltu toistaiseksi.
No nyt nillitetään jostain marginaalitapauksista, joissa kyseessä on vielä yhdessä perustettu perhe ja lapset. Tottakai tilanne on silloin eri. Mutta jos puhutaan avoliitoista sellaisenaan, mitä avoliitot yleensä ovat, niin ei todellakaan joudu mitään ositusta tai toisen kuluja missään muodossa maksamaan. Ei ole mikään pakko ostaa edes sitä ruokaa tai maksaa toisen osuutta vuokrasta, jos ei halua.
Tämäkin osoittaa sen, että kannattaa todella tarkkaan harkita millaisen nillittäjän kanssa lyö hynttyynsä yhteen. Sinkkuna jokainen saa käyttää rahansa miten lystää.
Kyllä minä kumppanini elämää olen kustantanut, ei se siitä ole kyse. Lain mukaan ei ole pakko avoliitossa huolimatta siitä, millaisia linjavetoja Kelalla on. En vastannut henkilökohtaisten valintojeni perusteella, vaan kylmänä faktana tuohon väitteeseen, että avoliitossa on elättämisvelvollisuus. Jos ei punnita asiaa moraalikysymysten ja muiden kautta, vaan puhtaasti lain, niin ei ole pakko. Moraaliset velvoitteet parisuhteessa on sitten asia erikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tulee mieleen tapaus 90-luvun lopusta. Siinä oli muitakin ongelmia mutta viimeinen niitti oli kun nainen ryhtyi kuskiksi kavereille kun ne lähti baariin. Mies olisi tarvinnut autoa samana iltana ja soitti naiselle siitä, ja tämä vastasi että tulee kotiin heti kun pystyy. Kaikesta päätellen naisella "loppui akku" kännykästä viimeistään varttitunti puhelun jälkeen eikä hän tietenkään tullut siltä istumalta kotiin.
Minä olin (ja olen vieläkin) miehen kaveri ja lähdettiin etsimään sitä autoa kaupungilta. Se löytyikin nopeasti läheltä sitä baaria missä arvattiin naisen viettävän iltaa. Miehellä oli vara-avain millä sai auton kotiin. Vielä samana yönä pakattiin kaikki naiselle kuuluvat tavarat laukkuihin mitkä vietiin ulko-oven eteen ja vaihdettiin asunnon oveen uusi lukko. Vasta neljän aikaan aamulla naisen kännykkä tuli päälle ja hän alkoi soittaa paniikissa että auto on varastettu eikä pääse kotiin.
Sanomattakin selvää että se avoliitto päättyi siihen.
Oikein toimittu. Ei ole mitään oikeutta lokkeilla toisen kustannuksella ja anastaa toisen omaisuus omaan käyttöön, vaikka omistaja itse tarvitsisi sitä. Käytin minäkin mieheni autoa ja käytän edelleen (tosin avioliiton myötä yhteisomistajuus), mutta maksoin todellakin bensoja ja muitakin kuluja. Ei tulisi mieleenikään heittäytyä lokkeilijaksi toisen omaisuuden kustannuksella ja todellakin olen aina kunnioittanut sitä, että miehelläni on ensisijainen oikeus hänen hommaamaansa omaisuuteen.
Pidän kunnia asiana sitäkin, etten heittäydy toisen elätettäväksi muutenkaan, vaan hommaan itse omat rahani. En voi ymmärtää niitä naisia, jotka olettavat, että vaginan omistaminen oikeuttaa sikailuun toisen rahojen ja omaisuuden kustannuksella.
Kerroppa sitten miten kokopäiväinen opiskelija maksaa puolet elintasosta, jonka töissäkäyvä haluaa ja pystyy maksamaan. Kannattaa olla lähtemättä apn kaltaisten kanssa minkäänlaiseen suhteeseen. Todellakin onni ettei ole lasta tuohon tulossa.
Käy töissä niinkuin suurin osa muistakin opiskelijoista. Eikä siihen samaan elintasoon ole mikään p-a-k-k-o päästä, mutta ei toisen omaisuudella lokkeilu ja tankin tyhjäksi ajaminen maksamatta bensoja koskaan todellakaan mitään hyväksyttävää käytöstä ole.
Ja tosiaan niitä töitä saa hakea ja tehdä vaikka olisi kokopäiväinen opiskelija. Ja opintolainan voi nostaa. Töitä on tehty ja opintolainaa on nostettu ennenkin ja näin opiskelijat opintonsa päänsääntöisesti rahoittavat ihan kaikkialla muualla maailmassa. Jos ei halua mennä töihin tai työpaikkaa ei löydy, niin sitten karsitaan menoista. Autoilu ja mikään hupiajelu ei todellakaan kuulu mihinkään ihmisoikeuksiin jos sellaiseen ei todellisuudessa ole varaa. Pitää elää tulojen mukaan.
Varvin katuhinta on 100 euroa, jolla ajelee vähintään 200 km. Eli sinun kuuluisi maksaa, jos elätte hinnoittelutaloudessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Varvin katuhinta on 100 euroa, jolla ajelee vähintään 200 km. Eli sinun kuuluisi maksaa, jos elätte hinnoittelutaloudessa.
Niin no jos haluaa ajatella niin, että kaikki naiset ovat maksullisia ja parisuhteessakin on tietty hinnoittelu sänkypalveluille, niin voihan sen asian noinkin nähdä. Naisena pidän tuollaista naisia halventavaa ja alistavaa ajattelua todella vastenmielisenä. Parisuhteessa seksi on molempien nautinto, ei mikään kaupantekoväline.
Miksi muutitte yhteen, mitä sinä odotit saavasi yhteenmuutosta? Vakioreikää paljaalla ilman vaivaa ja sulle kohdistuvia kuluja (ehkäisy, gynet, tamponit)? Jonkun tekemään kotitöitä koska tienaa sinua vähemmän? Jakamaan pakollisia asumiskuluja opiskelijan tuloistaan? Mikä vika olisi ollut valita työssäkäyvä autollinen nainen?
Ei, ei ole oikein, että joku omii käyttöönsä toisen auton kokonaan, mutta jos ei pysty järkevästi asiasta keskustelemaan, ei ole sen kypsempi ihmisenä kuin lainaajakaan. Suosittelen eroa ja kasvamista ennen seuraavaa yhteenmuuttoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mikä oli este, että ette voineet keskustella asiallisesti auton käytöstä?
Esimerkiksi bensan ostosta kun tankki on tyhjä? Ymmärärän kyllä harmisi, mutta en tapaa jolla asian hoidit. Vielä vähemmän jos tosiaan ajattelitte olla pariskuntana jatkossakin.
Olisit sanonut, että maksat kyllä auton ylläpidon ja nainen voi käyttää autoa silloin kun itse et tarvitse. Mutta bensakuluihin haluaisit hänen osallistuvan, varojensa mukaan. Että ymmärrät kyllä, että hänellä ei ole niin paljon rahaa kuin sinulla.
Oliko järkevän keskustelun este se, että halusitkin asettaa itse noita naurettavia "rajotteita"?
Jos viiden kuukauden jälkeen mies alkaisi näyttää minulle "kaapin paikkaa" naurettavilla asioilla, olisin tosi, tosi varovainen ja miettisin jatkanko hänen kanssaan.
Saatikka vielä se, että ennalta-arvaamattomien ongelmien tullessa hän ei pysty keskustelemaan vaan toimii juuri noin kuin nyt toimit.
Mitä vielä olisikaan tulossa...
Auton erottamat? Just näin - on jo aika nostaa kytkintä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjaimellisesti tässä suhteessa kolmas pyörä on auto!
Kaffepulla kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ollaan seurusteltu puolisen vuotta ja muutettiin yhteen kuukausi sitten. Alusta asti oli selvää että jaettaisi kaikki.
Jo tässä kohtaa meni pieleen.
Jos oli selvää, että jaetaan kaikki, niin miksi sitten et ole valmis jakamaan kaikkea? Jos et ole valmis jakamaan kaikkea, sano se naiselle suoraan.
Mitä jakamista se on jos muija vain ajaa mutta ei osallistu kustannuksiin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erotkaa. Teillä on liian erilaiset näkemykset parisuhteesta ja avoliitosta.
Sulle sopisi paremmin seurustelu.
Kai tiedät, että avoliitossa teillä on myös elatusvelvollisuus toisianne kohtaan.Ei ole elatusvelvollisuutta avoliitossa. Avioliitossa kylläkin on.
Kunnan sosiaalitoimen ja Kelan mielestä myös avopuolisot elättävät toisensa. Eikös sitä avoliittoa rinnastettu avioliittoon myös muilta osin eron sattuessa?
No ei todellakaan rinnasteta. Exäni lähti meidän avoliitosta mukanaan vain vaatteet. Kaikki muu asunto, auto ja irtaimisto oli minun ja jäi minulle. Exä yritti vielä tapella omistamistani tavaroista.
Sellaisen sivukommentin ajattelin heittää, että ei ne aina ole naisia jotka toisen autoon liittyen lokkeilevat.
Itse olen työssäkäyvä autoileva nainen, ja minulla oli niin ikään työssäkäyvä avomies. Suhde kaatui yleisiin eroavaisuuksiin elämänarvoissa.
Olin vaihtamassa autoani uudempaan, ja tuolloin ex ehdotti että hankitaankin yhteinen auto, että hän myy sen oman viiden sadan euron ruosteläjänsä ja näin saadaan budjetit yhdistettyä ja yhteinen auto hankittua. Loukkaantui kun en suostunut, vaikka perustelinkin että tarvitsen autoa päivittäin työn takia.
Kerran sitten tapahtui, että olin pari päivää pois kotoa. Painotin vielä varmuuden vuoksi että autoani ei saa käyttää, rahani olivat poikkeuksellisen vähissä ja oli vielä paljon työajoa ennen tilipäivää. Miehellä oli siis se omakin autonsa.
Ei edes maininnut mitään, kotiin palattuani ja lähtiessäni töihin huomasin että tankki oli lähes tyhjä, auto oli kurainen niin sisältä kuin ulkoa ja lisäksi täynnä koirankarvoja. Kaikki tekstiiliosat täynnä kurajälkiä lastensa kengistä, muoviosat naarmuilla koiran kynsistä. Ja tosiaan karvoja kuin penkeillä olisi susilauma tapellut. Kiva lähteä kuljettamaan asiakkaiden tavaroita tuollaisella. Ex ei muka edes tajunnut miksi suutuin.
No kuinkahan paljon se avovaimo sillä sitten ajaa... Itse en työssäkäyvänä jaksaisi valittaa, jos pitää muutaman kympin edestä tankata enemmän kuukaudessa. Ei ne zumbareissut ja muut nyt käytönnössä mitään kuluta. Tietenkin tuo on vähän ikävä asenne, että oletetaan miehen tankkaavan. Mihin ne naisen rahat sitten menee jos kerran asuttekin yhdessä?
Jakamista ei ole se, että toinen tienaa sekä ostaa ja toinen vaan kuluttaa. Voidaan rinnastaa auto vaikka karkkipussiin. AP ostaa karkkipussin ja avovaimo syö sen. Oliko reilua? Ei? Oliko se jakamista? Ei.
Ota asia puheeksi.
Miten naisesi on päässyt ennen luennoilleen vai muuttiko suoraan eksän luota sun kanssa yhteen? Muutitteko kauemmas opiskelupaikasta? Jos kauemmas on muutettu, ette keskustelleet miten sinne kouluun pääsee paikan päälle? Kyse taitaa olla (naisen puolelta) vain mukavuudenhalusta ripauksella tyhmyyttä ja itsekyyttä. Jos te kerran jaatte kaiken eikö silloin pitäisi osallistua kustannuksiin?