Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??
Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.
Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.
Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.
Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".
Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.
Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?
Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.
Kommentit (300)
Kamala tilanne. Hyvä jos pystyisitte puhumaan asiat halki, miksi mies käyttäytyy noin.
Todella huonoa jo se että ei tule katsomaan lastaan ja lapsensa äitiä sairaalaan, eikä mitäön kunnon syytä sano esim jollain voi olla fobia sairaaloista. Mutta miestä ei näköjään kiinnosta lapsensa. Voimia sinulle, kannattaa hakea yksinhuoltajuutta, jos ette ole naimisissa. Syyksi voit ilmoittaa miehen alkoholin käytön. Voit vielä peruuttaa neuvolassa tehdyn lapsen huoltosopimuksen. Sinä olet lapsen huoltaja kunnes miehen isyys on virallisesti vahvistettu. 30pv syntymästä Ota yhteys lastenvalvojaan, tai kysy neuvoa neuvolasta.
Isyys kannattaa tunnustaa, jotta saat elatustuen lapselle.
Joopajoo. Synnytyslaitokselta suoraan av-palstalle valittamaan. Kas kun et synnytyssalista kirjoitellut.
Raavaana miehenä tämä miehesi käytös järkyttää minua syvästi.
Kerro mulqerolle, että kriisi tai ei, mutta tuo p*rseily loppuu nyt justiinsa. Soittaa vaikka mielenterveyskriisipuhelimeen. Tai sitten nauttii ulkoruokinnasta, jos annetut speksit eivät kelpaa.
Mun mies ei ollut koskaan elämässä nähnyt vastasyntynyttä kuin jossain elokuvissa. Oli luullut, että vastasyntynyt on sellainen kuin mitä oikeasti puolivuotiaat vauvat ovat. Hän järkyttyi kun tajusi vauvamme synnyttyä, että vastasyntynyt onkin "surkea pieni punainen ja ryppyinen nyytti", joka itkee hyvin paljon, vain syö ja kakkaa itkun lisäksi, ei ymmärrä vielä yhtään mitään, joka voi mennä herkästi rikki kun ei osaa yhtään kannatella päätä vielä, ja äitikin on revennyt ja väsynyt.
Toinen nainen. Lähes sata varma. Suunnaton ahdistus tulevadta perhe elämästä. Ei haluakkaan palloa jalkaansa, vaan mennä ja rellestää. :(
Vitsit että näen punaista aina näiden "mistä te aina näitä löydätte" -kommenttien kohdalla!
Ymmärrättekö, että ihmiset joskus todella muuttuvat? Syitä on lukuisia, isa ihan fyysisiä sairauksia.
Melkein, mutta vain melkein, toivon että siellä ylemmyydentunnossa leijuessanne joskus joutuisitte sellaiseen tilanteeseen.
Ihan kauheaa käytöstä mieheltä. Kaikki myötätuntoni sinulle. Olet varmasti ihana äiti pienelle ihanuudelle. Sinuna nostaisin kissan pöydälle ja laittaisit kovaa kovaa vasten. Jos asenne ei muutu . Niin ottaisin etäisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.
Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.
Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.
Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".
Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.
Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?
Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.
Et usko kuinka moni prinssi muuttuu sammakoksi just tuossa vaiheessa.Nainen kun on nalkissa, ei tartte miehen enää leikkiä prinssiä vaan voi taantua taas uhmaikäiseksi.
Sitä raskautta edeltävää prinssia et valitettavasti tuonn sammakon tilalle saa.
Vauvan hankkinen on todistetusti toimivin tapa tuhota hyvin toimiva parisuhde.Mies ei kestä sitä että vauvasta on lisävastuuta ja naisen huomio menee vauvan hoitoon, vaan mies itsekin taantuu lapseksi ja alkaa kiukutella.
Heitä koko Mullkvisti ulos huushollistanne. Selviä paremmin kahden kesken vauvan kanssa. Mieshän käyttäytyy kuin pahainen räkänokkainen esiteini. Älä ainakaan mene sen kanssa avioon, ellet jo ole.
Ota anoppiisi yhteyttä - minä ainakin ottaisin ja kysyisin sinuna, että mistä tuollainen käytös kumpuaa.. Itse ainakin ottaisin, kun on ihan hyvä anoppisuhde. Tulista temperamenttia ovat, mutta kyllä hän on aina parhaansa auttanut. Ehkä omassa isä suhteessa on miehelläsi ollut ongelmia /suhteessa äitiinsä (ja nythän sinä olet teidän peeheessä äiti), voisiko hänellä olla ollut ongelmia jommankumman oman vanhempansa suhteessa lapsena?
Kuulostaa ihan joltain kauhun sekaiselta taantumukselta tuo miehesi käytös!
Ja soita edes neuvolaan ja kerro tilanne ihan tuosta synnytyksestä ja loppuraskauden aikaisesta käytöksestä lähtien.
Vierailija kirjoitti:
Ei tollaista miestä voi olla olemassa. Normaali isä olisi onnellinen. Mistä te oikein löydätte tätä laitosmateriaalia? Onko koko Suomi täynnä hulluja? Tuntuu ettei mistään löydä enää normaaleja ihmisiä. Oletteko te juoneet ja mielisairastelleet aivonne piloille?
Kyllä noita miehiä on olemassa vaikka kuinka. Ne ovat täysin normaalin oloisia siihen asti että nainen on avuttomimmillaan ja sen jälkeen niistä tulee tuollaisia.
Ei kyse ole mitään juomisesta vaan siitä että tällainen mies kuvittelee että kun nainen saa lapsen, se on nalkissa eikä voi jättää miestä.
Sun kommenttisi on sekä typerä että loukkaava.Kertoo että sinä olet todellinen idiootti.
Vierailija kirjoitti:
Et usko kuinka moni prinssi muuttuu sammakoksi just tuossa vaiheessa.Nainen kun on nalkissa, ei tartte miehen enää leikkiä prinssiä vaan voi taantua taas uhmaikäiseksi.
Sitä raskautta edeltävää prinssia et valitettavasti tuonn sammakon tilalle saa.
Vauvan hankkinen on todistetusti toimivin tapa tuhota hyvin toimiva parisuhde.Mies ei kestä sitä että vauvasta on lisävastuuta ja naisen huomio menee vauvan hoitoon, vaan mies itsekin taantuu lapseksi ja alkaa kiukutella.
Joo, tunnen minäkin lähipiiristä useammankin tapauksen, jossa lapsi laitettiin alulle yhteisellä sopimuksella. Mutta sitten kun lapsi oli syntynyt, "mies" totesi ettei tämä nyt oikein maistukaan. Että semmosia sankareita.
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ei ollut koskaan elämässä nähnyt vastasyntynyttä kuin jossain elokuvissa. Oli luullut, että vastasyntynyt on sellainen kuin mitä oikeasti puolivuotiaat vauvat ovat. Hän järkyttyi kun tajusi vauvamme synnyttyä, että vastasyntynyt onkin "surkea pieni punainen ja ryppyinen nyytti", joka itkee hyvin paljon, vain syö ja kakkaa itkun lisäksi, ei ymmärrä vielä yhtään mitään, joka voi mennä herkästi rikki kun ei osaa yhtään kannatella päätä vielä, ja äitikin on revennyt ja väsynyt.
Missä tynnyrissä oli kasvanut?
Etkä ottanut varmemmikseenkaan mukaan että olisi edes siellä valaistunut.
Vierailija kirjoitti:
En voi käsittää millaisten ihmisten kanssa viitsitte asua!
Teititteletkö sä ap:ta? Tuskin siltä vauvalta kukaan on kysynyt kenen kanssa asutaan.
Yrittäkää ensin lähentyä, muutaman kerran päivässä halauksia ym.
Mies ymmärtää itse jos ei suuria ongelmia.
Miehellä ei alko ongelmaa muuta silti sinä erikseen mainitset ettei ole tiistaina klo. 12.25 kännissä?
Ei tollaista miestä voi olla olemassa. Normaali isä olisi onnellinen. Mistä te oikein löydätte tätä laitosmateriaalia? Onko koko Suomi täynnä hulluja? Tuntuu ettei mistään löydä enää normaaleja ihmisiä. Oletteko te juoneet ja mielisairastelleet aivonne piloille?