Tulin eilen vauvan kanssa synnäriltä, ja itken vaan, kun mies on niin kauhea. Mikä ihme sillä on??

Vierailija kirjoitti:

Mun mies ei ollut koskaan elämässä nähnyt vastasyntynyttä kuin jossain elokuvissa. Oli luullut, että vastasyntynyt on sellainen kuin mitä oikeasti puolivuotiaat vauvat ovat. Hän järkyttyi kun tajusi vauvamme synnyttyä, että vastasyntynyt onkin "surkea pieni punainen ja ryppyinen nyytti", joka itkee hyvin paljon, vain syö ja kakkaa itkun lisäksi, ei ymmärrä vielä yhtään mitään, joka voi mennä herkästi rikki kun ei osaa yhtään kannatella päätä vielä, ja äitikin on revennyt ja väsynyt. 

Sillä oli yli puoli vuotta aikaa ottaa selvää asioista. Mutta ei, kuin hyppy tuntemattomaan. Hoitaako se työnsäkin samalla lailla?

Miksi et osaa pitää puoliasi?? Jotenkin ihan älytöntä itkeskellä ja sääliä itseään netissä, kun "mies on kamala", mutta et kuitenkaan pidä millään tasolla puoliasi, etkä tee yhtään mitään asialle. Jos mun mieheni käyttäytyisi noin niin osaisin kyllä sanoa huomattavasti pahemmin takaisin sekä tarpeen tullen kammeta miehen myös asunnosta ulos, kunnes oppii käyttäytymään kuin aikuinen ihminen. Mutta jos olet tuollainen ovimatto niin sellaisena myös pysyt ja sitä on turha ihmetellä, koska se on oma valinta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saatiin viimein pitkään toivottu ja 2 vuotta yritetty esikoinen. Vauva on terve ja ihana. Mies muuttui jotenkin jo raskausaikana poissaolevaksi, enemmän kiinnosti baareissa juoksentelu kuin olla mun kanssa kotona. Olemme kuitenkin jo 30+ molemmat, eli ei mistään teinistä kyse. Kuitenkin ajattelin sen johtuvan jostain kriisistä joka menee ohi kun vauva syntyy.

Synnytykseen mies ei halunnut tulla, se oli mulle ihan ok, siskoni oli tukena. Mutta koko sen kolmen päivän aikana joka oltiin sairaalassa, mies ei käynyt edes katsomassa meitä. Aikoi ja aikoi tulla, aina oli joku tekosyy. Ilmeisesti oli ollut juomassa, ainakin työkaverini kertoi, että hänet oli nähty paikallisessa.

Pahinta on ollut nyt, kun tultiin kotiin. Mies on sekä mua että vauvaa kohtaan tosi kylmä ja tyly.

Ihan kuin vauva olisi hänelle jonkinlainen pettymys, en voi ymmärtää miksi. Kommentit lähinnä luokkaa "onpa omituinen tuo pää", "oudon punainen" jne. Minä hoidan vauvan yksin. Tänään pyysin, josko mies voisi laittaa aamupalaa kun imetin, tokaisi "Miks kuvittelet saavas jotain prinsessakohtelua nyt kun oot vaan pukannu itestäs ulos vähän paskaa isomman tekeleen".

Ehkä se oli olevinaan vitsi, mutta itkin.

Mies ei ole kännissä, jos olisikin, tuo käytös olisi helpompi ymmärtää. Mitä mä voin tehdä? Odottaa, että tuo vaihe menee ohi? Onko kellään täällä mitään kokemusta vastaavasta?

Niin ja kerron vielä, että miehellä ei ole (ollut ainakaan) mitään päihdeongelmaa, ja ollaan seurusteltu 6v, asuttu yhdessä 5v, ja loppuraskaudesta siitä vasta tuli tuollainen mulkku.

Et usko kuinka moni prinssi muuttuu sammakoksi just tuossa vaiheessa.Nainen kun on nalkissa, ei tartte miehen enää leikkiä prinssiä vaan voi  taantua taas uhmaikäiseksi.

Sitä raskautta edeltävää prinssia et valitettavasti  tuonn sammakon tilalle saa.

Vauvan hankkinen on todistetusti toimivin tapa tuhota hyvin toimiva parisuhde.Mies ei kestä sitä että  vauvasta on lisävastuuta ja naisen huomio  menee vauvan hoitoon, vaan mies itsekin taantuu lapseksi ja alkaa kiukutella.

Ei normaali ihminen noin vain muutu mutta jotkut löytää näitä aarteita ja vielä sietävät ja ymmärtävät hamaan tappiin asti kun vain on joku mies elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Mistä helkkarista te revitte tällaisia miehiä? 😮

Koita nyt sinäkin ymmärtää että kunnollisesta lapsia haluavasta miehestäkin voi lapsen syntymän jälkeen kuoriutua esiin ko miehen kaltainen epäkypsä pelkäävä mies. Se on miehille joskus yllättävän suuri järkytys kun se lapsi onkin siinä ja siitä pitää kantaa vastuu. Asia konkretisoituu kun lapsen näkee. Ei sitä voi mitenkään nähdä etukäteen miten mies reagoi vaikka se kuinka olisi innoissaan lapsestaan odotusaikana. Ihan turha taas naista/äitiä syyllistää, eihän nainen voi miehen ajatuksia/tunteita hallita. Ilmiselvästi mies tarvitsee tuossa tilanteessa jotain vertaistukea, toivottavasti sitä haluaa hakea ja on saatavilla.

Tunnen miehen, joka sai vaimonsa kanssa lapsen hoidoilla pitkän yrityksen jälkeen. Raskausaikana mies löysi uuden naisen. Samoin kuin tässä tapauksessa mies ei tullut edes katsomaan ainoaa lastaan synnytyslaitokselle, vaan oli baarissa uuden naisen kanssa. Synnytyksessä oli tosin mukana, joskaan ei alkuvaiheessa, koska alkuvaihe oli pitkä ja tylsä. Kehitti jostain olemattomasta väkisin riidan äidin ja lapsen tultua kotiin, niin että saattoi lähteä ovet paukkuen laukut pakattuina uuden naisen luo. Uusi nainen ei edes tiennyt lapsesta mitään. 

Myöhemmin mies halusi takaisin ja vaimolle vielä kelpasi. Miehestä tuli jonkinlainen isä, tosin jatkoi riitelyä ja sarjapettämistä, niin yhden illan juttuja kuin pitempiä suhteita. Mielestäni vaimon ja lapsen olisi ollut helpompi kotona ilman häntä.

Vierailija kirjoitti:

Miksi et osaa pitää puoliasi?? Jotenkin ihan älytöntä itkeskellä ja sääliä itseään netissä, kun "mies on kamala", mutta et kuitenkaan pidä millään tasolla puoliasi, etkä tee yhtään mitään asialle. Jos mun mieheni käyttäytyisi noin niin osaisin kyllä sanoa huomattavasti pahemmin takaisin sekä tarpeen tullen kammeta miehen myös asunnosta ulos, kunnes oppii käyttäytymään kuin aikuinen ihminen. Mutta jos olet tuollainen ovimatto niin sellaisena myös pysyt ja sitä on turha ihmetellä, koska se on oma valinta.

Good for you, torspo. Mitä teemme tiedolla sinun erinomaisuudestasi? Kävikö siellä norsunluutornin tuulessa mielessä, että ap. saattaa nyt olla vähän ensi alkuu kujalla ja shokissa, että tapahtuuko tämä tosiaan minulle ja nyt yrittää täällä kalibroida tutkaansa. Mikä on hyvä alku puoliensa pitämiselle.

AP: ei ole ok. Älä siedä tuota tilannetta: se kuluttaa sinut loppuun juuri kun sinulla pitäisi olla niin paljon annettavaa sille pienelle uudelle ihmiselle.

Isäksi tuleminen ei ole helppoa ja saattaa aiheuttaa älytöntä käytöstä, mutta sinä et ole mikään terapeutti jonka tehtävä tämä on selvittää, vaan sinä olet vastasynnyttänyt nainen joka tarvitsee ja ansaitsee tukea elämänmuutoksessa.

Nyt sitä tukea ei tolta elämänkumppanilta tule, joten hae se sieltä mistä saat: ystäviltä, äidiltäsi, anopiltasi, neuvolasta esimerkiksi neuvolapsykologilta. Terveydenhoitajasta saattaa olla apua jos on fiksu ja/tai kokenut, mutta yleensä ne ovat ympäripyöreitä silottelijoita, ja tämä on tilanne jota ei voi pois siloitella.

Tee miehelle selväksi että mitä sinä jaksat ja mitä et, ja anna sen valita: joko selvittää omat ongelmansa omien luottoihmistensä tai ammattiauttajan kanssa ja parhaan kykynsä mukaan tukee sinua, tai sitten olette erillänne, mahdollisesti lopullisesti.

Tää on nyt tällainen "mistä tunnet sä ystävän" -tilanne: tiukassa tilanteessa tällaisen pettymyksen tuottava elämänkumppani ei ole sellainen jonka sinä tähän tiukkaan tilanteeseen tarvitset. Harkitse tarkoin jatkoa. Kokemuksesta voin sanoa että yhden lapsen äidin ei tarvitse olla lopun ikäänsä yksin vaikka lapsen isästä eroaisikin.

Vierailija kirjoitti:

Yrittäkää ensin lähentyä, muutaman kerran päivässä halauksia ym.

Mies ymmärtää itse jos ei suuria ongelmia.

🤣🤣🤣 olet mulkvistimiehesi ansainnut

Ukko on mustis vauvasta. Pelkää, että vauva vie kaiken huomiosi.

Taas kerran tyhmä eukko itkee kun on mennyt porsimaan hölmön miehen kanssa. Missähän meni vikaan? Vinkki: katso peiliin.

Miehesi on mopopoika.

Raukka mieheksi, jos ei ole nyt huono omatunto tai pahat viinantuskat niin vois olla parempi, jos hän muuttaa pois joksikin aikaa hoitamaan "masennustaan", prkl 😠

Ei muuta kuin ero. Tuollaista sontaa ei tarvitse sietää tippaakaan. Sillä on ihan selvästi nyt joku toinen kierroksessa ja lapsi tuli haittaamaan elämää. Puhu asiasta neuvolassa ja ala etsimään omaa asuntoa, saat sellaisen kyllä vauvan kanssa. Taloudellisesti pärjäät kyllä, saat äitiysrahan/kotihoidontuen, korotetun lapsilisän, asumistuen, elatustuen ja tarvittaessa toimeentulotukea. Mies tulee pilaamaan sinunkin iloksi lapsesta ja tod.näk.kohtelemaan lasta yhtä kylmästi.

Mikä kusipää.....en katselisi päivääkään tuollaista ”miestä”.

Vierailija kirjoitti:

Taas kerran tyhmä eukko itkee kun on mennyt porsimaan hölmön miehen kanssa. Missähän meni vikaan? Vinkki: katso peiliin.

Sinähän et tätä kykene ymmärtämään mutta lapsen saaminen muuttaa miehiä ja naisia.

Toisia huonompaan päin, toisia parempaan.

Jotain vinkkiä muutoksen suunnasta voi saada jos tuntee näiden uusien vanhempien lapsuudenperheet, mutta varmasti ei voi tietää tuleeko hyvä isä ja hyvä puoliso vai tuleeko jotain muuta.

Mun kohdalle sattui mies josta tuli tosi hyvä isä mutta sitten sillä ei enää riittänytkään rakkautta minulle joten ero tuli. Ennen raskautta se oli todella lämmin ja hyvä puoliso, mutta sillä ei ollutkaan kykyä jakaa sitä suurinta kiintymystään useammalle ihmiselle, ja tämä selvisi vasta kun lapsi oli jo maailmassa.

Kiitos vastauksista ja tuesta. Kyllä, näin yksinäinen mä olen, että vaan täällä uskallan kunnolla avautua :( Säälittävää, tiedän.

On mulla hyviä ystäviä ja läheinen sisko ja ihanat vanhemmat, mutta en ole jotenkin "kehdannut" heille kertoa tästä tilenteesta muuta kuin ympäripyöreästi tyyliin miehellä on vähän vaikeaa sopeutua isyyteen. Mua jotenkin hävettää, vaikka tiedän, ettei miehen käytös ole mun syy. Vaikea selittää :/

Appivanhempiin on hyvät ja kohteliaat mutta aika etäiset välit; en voisi kuvitella anopille soittavani. Ei mulla ole tiedossa ainakaan, että miehen isäsuhteessa olisi mitään ongelmia ollut.

Ja kiitos kysymästä, ihan entiseltä työpaikalta on tämä mieheni "reväisty". Jos ei kuudessa vuodessa opi ihmistä tuntemaan, niin en tiedä kauanko pitäisi (mahdollisella ensi kerralla?) odottaa. En minä tätä tilannut, mihin voin palauttaa? No joo, oli huono. ap

Vierailija kirjoitti:

Jos olet anopin kanssa hyvissä väleissä niin soita sille ja kerro poikansa käytöksestä. En todellakaan keksi mitään syytä, miksi mies olisi muuttunut tuollaiseksi, mutta tärkeintä olisi saada sulle ja sitä kautta vauvaöle stressitön olotila ilman tuollaista kusipäätä, joten jomman kumman kannattaisi varmaan lähteä muualle, jos ei mie aio käytöstään muuttaa.

Eihän nyt anoppia tai ketään muutakaan lähisukulaista pidä kutsua hätiin kun aikuisista ihmisistä on kyse.

Ap:n pitää ottaa asia rauhallisesti esille miehen kanssa. Siis hyvin varovasti ja rakentavasti. Ei mitään huutokohtausta.

Jos mies suostuu niin käykää neuvolassa juttelemassa vai tulisko sieltä ammattilainen käymään kotona.

Tuli tosi paha mieli puolestasi. Itse oon ollut joka synnytyksen jälkeen pienen vauvan kanssa tosi peloissani ja herkkänä, niin miehen tuki ollut tärkeää. Oma mies kans esikoisen raskausaikana hyppäs tavallista enemmän baarissa sen kesän, mutta rauhoittui kyllä H-hetken lähestyttyä. Miehet käyvät läpi isoja tunteita ja pystyvät tajuamaan todellisen tilanteen vasta sitten kun vauva on fyysisesti näkyvissä. Miehesi on nyt täysin flipannut ja tarvitsee ammattiauttajaa. Puhu neuvolassa asiasta ja suosittelen myös anopille juttelemista. Pyydä miestä muuttamaan hetkeksi vanhemmillesi ja jos saat vaikka äitisi teille hetkeksi sinun tueksesi niin vielä parempi. Todella toivon, että sinulla asiat helpottuvat pian.

Ap, joskus(ja yllättävän usein) miehillä päässä naksahtaa kun vauva syntyy. Tällöin teeskentely ja estot katoaa ja todellinen paskpääluonne paljastuu. Älä jätä vauvaa miehelle sekunniksikaan ilman valvontaa. Voi tap-paa vauvan taivahingoittaa salaa, esim vääntää käden tms. Vauva on nyt vienyt hänen paikkansa huomion keskipisteenä ja miehelle iskenyt tasntuma, raivo ja halu kos-taa. Nyt se kos-to kohdistuu sinuun mutta ennenpitkää vauvaan.

Kamat kassiin ja siskon luo. Ja ala jo mietttiä elämää ilmsn tuollaista ukkoa. Vauvan kanssa pärjäävallan hyvin, munäkin pärjään vaikka olen totaalitukiverkoton.

Tähän voi suhtautua kahdella tavalla.  Toinen on se, että mies on täysi peepää.  Jos hänen kanssaan ei saa minkäänlaista asiallista keskustelua tästä, niin sitten on haettava tukea muualta.  Yksinhuoltajanakin on parempi olla vastasyntyneen kanssa, kuin ilkeän miehen.

Toinen näkökulma on se, että koko juttu on provo.  Kovasti kallistuisin tälle puolelle.  Kuulostaa niin suuresti siltä, kuin joku vela haluaisi nyt vaan ärsyttää äiti-ihmisiä ja sellaiseksi haluavia osoittamalla, miten vähän  - muka - todellisuudessa miehet heidän lapsihaaveistaan välittävät ja miten inhottaviksi ja ärsyttäviksi he kokevat pikkuvauvan ja tämän äidin.   Tällaisia kirjoituksia voidaan sitten käyttää tarvittaessa lyömäaseena.  Tämä on minun mielipiteeni.

Ja taas yksi syy lisää, miksi en halua lapsia.