Lue keskustelun säännöt.
Tunne siitä, että kukaan ei oikeasti pidä sinusta
24.09.2018 |
Olen 37.v kahden ihanan lapsen äiti ja en oikein tiedä mitä ajatella nykyisistä kaveri- ja ystävyyssuhteistani. Tuntuu että kukaan ei oikein pidä minusta tai teen jotain aina väärin enkä enää kelpaakaan mukaan porukkaan tai juttuihin. Olen opetellut siis tekemään ja menemään yksin tai lasteni kanssa, mutta vaivaa kovasti se miksi ihmiset ympärilläni tuntuvat yhtäkkiä jotenkin "suuttuvan" ja jättävät kokonaan huomioimatta ensin sosiaalisessa mediassa ja sen jälkeen oikeassa elämässä myös.
Teen samalla töitä kun olen lasten kanssa kotona. Suhteeni mieheen voi hyvin, tykkäämme olla yhdessä ja perheenä, sekä käydä ulkona yhdessä jos tilanne on mahdollinen. Tykkäämme juhlia, nauraa ja vitsailla. Emme ole mitään kotihiiriä, mutta myös lasten kanssa tekeminen onnistuu. Menen mukaan illanviettoihin myös yksin jos kaverit pyytää, mutta en ole perusluonteeltani kovin kotiäitimäinen vaan enemmän aikaa seuraava ja uusista jutuista kiinnostunut. En osaa neuloa. En ole kiinnostunut lapsenkasvatuksen analysoinnista enkä toisten arvostelemisesta. Olen kova opiskelemaan ja kehittämään omaa työssä osaamistani. Haluaisin menestyä työssäni, koska pidän siitä mitä teen. Rakastan liikkumista ja urheilua. Tykkään tyylikkäistä vaatteista, vaikka tällä hetkellä ei ole aikaa eikä rahaa panostaa niihin. Puhun ihmisille aina ystävällisesti, tervehdin tuntemattomat ja yritän jutella aina muutaman sanan illanvietoissa. En kyhjötä nurkassa suuttuneena. Kahden kesken kavereiden kanssa kuuntelen ja yritän ymmärtää puhujaa, mutta kerron myös avoimesti omista asioistani ja vastoinkäymisistäni. Vihaan kulisseja, arvostan aitoutta luonteessa. Hyväksyn paljon, en ole se joka sanoo että tuossa ei ole kyllä mitään järkeä tai katsoo nenänvartta pitkin hiljaa myhäillen. Kannustan asioissa. Tykkään itse yrittää näyttää niin nätiltä kuin mahdollista, mitä aika antaa myöten. Nautin estetiikasta.
Tällainen olen, mutta tunnen että ek kelpaa oikein kenellekään. Minulla ei ole yhtään kummilasta, vaikka kaikilla kavereilleni on 2-4 lasta. Yhdenkään kummiksi en ole kelvannut. Vähitellen huomaan aina, että kaverit alkavat ensin sosiaalisessa mediassa jättää päivitykseni huomioimatta ja kuvani tykkäämättä. Sitten huomaan että samaa tehdään oikeassa elämässä, selän takana lasten juhlia ja omia menoja.
Mitä tästä pitäisi ajatella? En jaksa tätä naisten inhottavaa piikittelyä ja pelailua. Olen alkanut tehdä ja harrastaa yksin, kävellä luonnossa yksin tai lasten kanssa, mennä messuille yksin, ja nyt viimeisimpänä jopa kaupunkilomalle yksin. Eipähän tarvitse pelailla ja kysellä kenenkään mielialaa ja olotilaa, on tilaa jutella kenen kanssa huvittaa ja tehdä mitä haluaa. Samalla kalvaa mielessä kauhea ajatus siitä, olenko oikeasti vaan niin hirveä ihminen etten kelpaa kenenkään seuraan.
Kommentit (26)
Ihania vastauksia ja ennenkaikkea lohdullista kuulla samankaltaisia kokemuksia teiltä muilta. Oma itsetunto alkaa horjua vähän kun näitä yksinään miettii, mutta teidän kokemuksista saan voimaa. Tässä on ollut paljon hyviä pointteja asioihin ja näkökulmia joita halun kyllä pohtia. -Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pidätkö itse itsestäsi?
Monesti ystävyyssuhteisiin vaikuttaa se, jos et pidä itsestäsi tarpeeksi tai jos pidät itsestäsi liikaa.
Itse olen ollut aikoinani vastaavassa tilanteessa ja se johtui pelkästään siitä, etten halunnut kuulua mihinkään kaikkiin tai haukkua ihmisiä selän takana. Monia ärsytti myös se, että jouduin ihan pakon sanelemana tekemään paljon perheeni eteen koska lapset olivat moniallergisia ja astmaattisia. En kyllä julistanut asiaa mutta se tuli helposti ilmi kun ihmiset kävivät meillä kahvilla tai syömässä ja pöydässä ei ollut ihan prikulleen samanlaista ruokaa kuin muilla. Jo pelkkä riisimaitoon tehty pulla saattoi olla monille kauhistus. Jotkuthan eivät usko allergioiden olevan totta ja ihmettelevät kun syöttävät lapsille salaa kettukarkkeja ja lapset oksentavat eivätkä meinaa saada henkeä. Eivät edes pahoiteet kun heidän tempaistaan koitui lapselle/lapsille ensiapureissu kun piti muka siedättää lapsia.
Yksi muita naisia ärsyttävä ominaisuus on se, ettei juo viiniä eikä käy ”tyttöjenilloissa” koska on liian väsynyt arjen pyörittämisestä muutenkin ja jokainen rauhallinen hetki menee lähinnä palautumiseen ja nukkumiseen. Erityisesti siitepölykausien aikana lapset heräsivät tuon tuosta vaikka käytössä oli sekä spira että tehokas lääkitys. Vuosia pätkäunia nukkuneena minulla meni monta vuotta ensinnäkin oppia nukkumaan normaalisti etten herää joka yskäisyyn ja riennä yskin luokse oksennusvati kädessä. Ainakin minun lapseni oksensivat pienenä nielemäänsä räkää tuon tuostakin siitepölykausina. Siinäkin on oma työnsä kun lapsen pitää pursutella hampaat vedellä ennen kuin jatkaa unia. Kun tuo toistuu monta kertaa yön aikana niin tuli itse elettyä aika lailla kahvilla vuosikausia.
Onneksi lukiolaiset osaavat nykyään itse hoitaa omat yöoksentelut sekä ovat saaneet hyötyä siedätyshoidoista. Minä olen oppinut nukkumaan vasta viime vuosina kunnollisia yöunia.
Mutta tosiaankin jos on erilainen tai erilaisessa elämäntilanteessa kuin muut naiset niin ystäviä on vaikeaa saada koska avarakatseiset ja puolueettomat ihmiset ovat harvassa.
Vierailija kirjoitti:
En ole lifestyle-bloggari :) ihan parin lapsen perusäiti, joka ei osaa kyllä kamalan hyvin äidillisiä taitoja kun sain lapset aika vanhana ja nuo nuoruusvuodet tulivat tutummiksi joten nyt tässä 30+ vuosina opettelen näitä äitiyden roolimalleja ja omaa äitiyttä uran virrassa.
Joku minussa ärsyttää. En kyllä ole yhtään täydellinen kun ei ole aikaa siihen, mutta joku piikki tässä omassa olemuksessani on joka saa muut välillä varuilleen. Vaikka yritän olla itse tosi välitön ja helposti lähestyttävä, hymyilen ja otan kontaktia enkä varmaan ikinä seurassa "murjota" mitä mielestäni monet naiset alkavat hetken porukassa oltuaan tehdä helposti. -Ap
Olet tarpeeksi hyvä äitinä kun pidät lapsistasi psyykkisesti ja fyysisesti hyvää huolta. Voit ostaa villasukat sun muut vaikka myyjäisistä koska lapsesi eivät välitä sellaisista asioista. Ainoa asia, jolla on todellista merkitystä on kasvattaa tasapainoisia lapsia ja fyysinen hyvinvointi ei mene pilalle siitä vaikka lapsella on välillä sotkemassa markettivaate päällä. Nykyään ovat kamalat paineet siitä, että pikkulapsillakin olisivat koko ajan jotkin putipuhtaat merkkivaatteet päällä. Onko siitä mitään järkeä kun moni lapsi sattuu maailmaan tutustuessaan sotkemaan ja rikkomaan vaatteensa? Järkevä vanhempi ymmärtää, että lapsen pitää antaa lapsena olla lapsi eli riittävän hyvä fyysinen hoiva on sitäkin että ovat kuivat vaatteet päällä. Aivan sama ovatko ne vaatteet viimeisintä muotia vaiko kirpputoreilta ostettuja.
Liika kiltteys saattaa karkoittaa ihmiset ympäriltä. Tietyntyyppinen kunnioitus ei tule ihmistä kohtaan, joka on liian avoin ja kiltti. Tällaisia kokemuksia minulla. :(
Naiset ovat helposti kateellisia. Kateus vie kalatkin vedestä. Ei kannata välittää!
Itselläni on muutama hyvä ystävä, jotka ovat kulkeneet rinnalla vuosikymmenet. Olen siitä kiitollinen. Mutta muuten tuntuu, menin mihin tahansa porukkaan (työ, lasten koulu, harrastukset), ettei minusta pidetä. Yritän jutella, olen ystävällinen jne., silti jään jotenkin "reunalle". Joskus olenkin sitten syystä tai toisesta joutunut lähemmin juttusille jonkun kanssa (esim. pitänyt hoitaa joku homma yhdessä) ja kommentit on yleensä olleet sen suuntaisia, että oletkin ihan erilainen kuin luulin. En tiedä, millaiseksi minua sitten luullaan ja miksi. En ole saanut kunnollista vastausta.