Lue keskustelun säännöt.
Valitsin väärän koirarodun :(
23.09.2018 |
... ja nyt on enää myöhäistä itkeä, tiedän. Johonkin tätä on vain pakko purkaa.
Harkitsin asiaa pitkään, yli 2 vuotta, joten olin aivan varma päätöksestäni. Minulla oli kolme rotua, joihin tutustuin (kävin erilaisten kasvattajien luona, kyselin rodoista paljon, kävin kahden koirakouluttajan kursseilla kuunteluoppilaana sekä muutamia pentueita kävin katsomassa, ennen kuin siis tein lopullisen päätökseni.)
Mutta tässä sitä ollaan. Nyt tässä vieressäni on kohta puolivuotias koira, joka on "ihan kiva", mitään syvempää en sitä kohtaan tunne. Mielestäni se on jotenkin yksinkertainen, ei ollenkaan sellainen millaisen kuvan rodusta sain. Rodulla ei oo mitään merkitystä, koska sanoisin minkä tahansa, saisin varmasti täältä "no niin tottakai sehän on kamala rotu!". Pointti on se, että pitkäänkin harkitut ja varmalta tuntuvat päätökset ei aina olekaan niitä oikeita :(
Kommentit (47)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sit yhtään ymmärrä ihmisiä jotka tekee "vääriä päätöksiä" ja itkee niiden jälkeen. Päätös on päätös ja sen kanssa eletään.
Ihan sama kuin naimisiin meno, turha kitistä muutaman vuoden ja lasten jälkeen "erilleen kasvamisesta". Itse olet valintas tehnyt ja elä sen kanssa.
Kyllä minäkin olen elämässäni tehnyt vääriä päätöksiä. Harvat päätökset ovat kuitenkaan ihan lopullisia ja peruuttamattomia, joskus tilannetta on pakko arvioida uudestaan myöhemmin. Sitä kristallipalloa kun ei ole meistä kenelläkään, aina ei voi varmaksi tietää mitä niistä päätöksistä seuraa. Viisautta on mielestäni se, että osaa myös myöntää olleensa joskus väärässä ja se, että tekee tarvittaessa uusia päätöksiä tilanteen niin vaatiessa.
Kunhan ei tee uusia samoja virhepäätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en sit yhtään ymmärrä ihmisiä jotka tekee "vääriä päätöksiä" ja itkee niiden jälkeen. Päätös on päätös ja sen kanssa eletään.
Ihan sama kuin naimisiin meno, turha kitistä muutaman vuoden ja lasten jälkeen "erilleen kasvamisesta". Itse olet valintas tehnyt ja elä sen kanssa.
Kyllä minäkin olen elämässäni tehnyt vääriä päätöksiä. Harvat päätökset ovat kuitenkaan ihan lopullisia ja peruuttamattomia, joskus tilannetta on pakko arvioida uudestaan myöhemmin. Sitä kristallipalloa kun ei ole meistä kenelläkään, aina ei voi varmaksi tietää mitä niistä päätöksistä seuraa. Viisautta on mielestäni se, että osaa myös myöntää olleensa joskus väärässä ja se, että tekee tarvittaessa uusia päätöksiä tilanteen niin vaatiessa.
Nyt olikin kyse kitisemisestä, päätös on aina päätös ja ajassaan oikea. Suuntaa voi muuttaa myöhemmin, mutta turha itkeä elettyä elämää.
Ap. Kerro ne muut vaihtoehdot mitä harkitsit. Voidaan kertoa sulle sitten tarkemmin niistä roduista.
Onneksi kyse on koirasta eikä vauvasta.
Onko sulla ollut koiria ennen? Ettet vain odottaisi koiraltasi jotain sellaista, mitä se ei vielä pysty täyttämään, sehän on vasta pieni pentu! Sä olet nyt sen ainoa ihminen ja tärkein kontakti, sen koko elämä on sinusta riippuvainen. Sillä ei ole ketään muuta. Nyt sun pitää vain luoda siihen oikea suhde. Se on varmasti söpö ja ihana!
Tietysti, jos susta tuntuu, että et mitenkään voi kiintyä siihen, niin paras tekosi sitten on, että annat sen pois, mutta sun on oltava siinäkin vastuullinen ja huolehdittava, että se saa todella hyvän kodin ja omistajan. Kenelle vaan et sitä lykkää! Ota yhteys siihen kasvattajaan ja kysy, ottaisiko hän pennun takaisin itsellesi. Rahojasi et saa takaisin, koska kyse ei ole siitä, että pentu olisi jotenkin viallinen. Ja voi olla, että uutta pentua et herkästi saa, koska myös nämä kasvattajat valvovat pentujen etua ja voi olla, että sana kiirii siitä, kuinka olet hylännyt vasta puolivuotiaan koirasi sillä perusteella, että se ei ollutkaan sellainen kuin halusit. Niin epävarmalle perustalle ei kukaan kunnon kasvattaja luovuta pentujaan.
Mitä jos kuitenkin antaisit mahdollisuuden sekä koiralle, että itsellesi. Vika on ihan varmasti vain sinussa, odotuksesi ovat väärät. Kukaan koira ei ole "yksinkertainen." Niillä on kaikilla omat persoonallisuutensa, mutta noin nuorella koiralla se on vasta kehittymässä. Sinun panoksesi siinä on hyvin tärkeä. Koira kiintyy sinuun suuresti ja niin sinäkin siihen, kun vain annat asialle aikaa.
Noin pieni pentu haluaa lähinnä vain pureskella ja riehua ja aina välillä vähän syödä ja nukkua. Ja ihmisen seura on sille ihan ensiarvoista, koirahan on laumaeläin. Sinä olet nyt sen lauma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuntuu että meidän koiran todellinen luonne tuli esiin vasta 2v ja leikattuna. Toki koulutus vaikuttanut. On sosiaalinen, ystävällinen ja kaikkeen osallistuva. Välillä haukkuherkkä mutta siinäkin pitkäpinnainen koulutus alkanut auttaa.
Pelkkä rotu ei meinaa mitään! Ap sitoudu kasvattamaan ja kouluttamaan koiraasi tai anna jollekin joka niin tekee.
Kiintyminen tapahtuu usein vähitellen. Ei kaikki vanhemmat rakastu lapsiinsakaan ensisilmäyksellä synnytyssalissa. Eikä lapsetkaan nyt mitään kovin älykkäitä ole, kun ne vasta kasvaa ja kehittyy. Ja koira kuitenkin on älyllisesti vain... noh... koiran tasolla. Sulla tais olla turhan korkeat odotukset lemmikin suhteen? Niin, ja rodun sisälläkin on luonnollisesti vaihtelua temperamentissa ja muissa ominaisuuksissa. Et kai kuvittele, että elävän olennon voisi tilata kuin puseron juuri sellaisilla ominaisuuksilla varustettuna kuin ihmisen mielihaluihin sopii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kylmäävää, että jossain on pieni pentu, joka ansaitsisi omistajansa täyden rakkauden, mutta ei ole omistajalleen kuin pettymys. Tietenkin maailma on sellaisia pentuja täynnä, mutta asia tulee jotenkin aika lähelle, kun joku suoraan kertoo, että hänen luonaan asuu sellainen pikkuinen.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä se siitä, vaikutat sellaiselta, joka pettyy aina, oli valinta mikä tahansa. Uskon, että koira on aivan ihana, sinun oli vain tehtävä vaikea päätös ja niin kauan kun mietit, että millainenkohan se toinen koira olisi ollut, et pysty nauttimaan koirastasi. Minunkin oli vaikea päättää kennelin 5 koirasta se oma. Minulle nousi kolme suosikkia,joista valitsin lopulta yhden. Minun oli alussa vaikea tykätä koirastani kun mietin, että minkälainen se toinen olisi ollut. Nyt koirani on 3 v ja täydellinen rakkaus pakkaus. Koirastani on kasvanut todella kaunis ja hyvä luonteinen ystävä.
Tarkoitan kai vaan, että anna koiralle aikaa, olen ihan varma että se valloittaa sinunkin sydämen aikanaan. Koiran hankinta on iso juttu, eikä kiintyminen välttämättä tapahdu heti. Minäkin koin aluksi koirani pelkkänä rasitteena, ennenkuin totuin siihen.
Onneksi kaksi kertaa koira on valinnut minut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Myös muita nä tein väärän valinnan.
Koira haukkuu sisällä joka risahduksen, koska omaa vahvan vahtimisvietin. Ärsyttävää. En ole saanut kitkettyä pois. Toinen asia on että kusee surutta sisälle. Ei pyydä pissalle ulos, alkaa vaan kävelemään ympäriinsä. Jos tätä ei huomaa niin käy kusella, mielellään jonkun sänkyyn. Ikää on jo 2v. Kakalle pyytää ulos.
Muuten on kiva koira, ulkona ei hauku muita, kotipihalla pitää tietysti vahtia ja räkyttää.
Nopea oppimaan. Paitsi noita kahta asiaa.
Miestä ärsyttää tosi paljon.Voi olla että joudutaan luopumaan koirasta. :(
Ei pyydä ulos, pissaa sisälle.
Onko sille koiralle luotu rytmiä? Koiranhan ei varsinaisesti tarvii pyytää ulos, kun sillä on rytmi ja pääsee pissalle useamman kerran päivässä ja tarpeeksi pitkät ulkoilut.
Sisällä liikkumisen rajaaminen, housut jalkaan ja palkkaaminen kehuin tai namuin, kun pissaa.
Lähtäkohtaisesti huono, jos odotetaan koiran ilmoittavan, kun haluaa pissalle. Kun rytmi pyörii, niin koira tekee pissat ulos silloin kuin ulkoilee.
Sul on varmaan joku pienempi rotu, jolla myös pieni rakko. Ja tottumus jo siihen, et sisälle voi pissata.
Lisäks kuulostaa siltä, et arvojärjestys ei oo selvä.
Kaiken tän saa opetettua hyvässä henhesdä, kun paneutuu asiaan.
Ap, millä hinnalla myyt koirasi minulle?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kaksivuotias koira pissii sisälle aivan surutta, niin jotain sen kasvatuksessa on mennyt pieleen. Ehkä se on saanut tehdä asiansa sisälle pennusta asti ilman, että sitä on viety kunnolla ja säännöllisesti ulos. Sisälle pissimisestä on sitten tullut sille tapa. Pentuahan pitää käyttää ulkona monta kertaa päivässä. Yleensä unilta herättyään ja syötyään, sekä aamulla ylösnousun jälkeen ja myös illalla vielä viimeiseksi ennen nukkumista. Minulla on ollut seitsemän koiraa, ja kaikki on oppineet tekemään tarpeensa ulos viimeistään 7 kk ikäisenä, en tiedä, mikä rajapyykki tuo on ollut. Sen jälkeen ei ole kertaakaan tullut vahinkoja.
Ei kai sitä nyt pidäkään vain seurata, että milloin sille tulee tarve päästä pissille, vaan pitää viedä ulos säännöllisin väliajoin ja tarpeeksi pitkiä lenkkejä. Kyllä koirat pystyy säätelemään näitä asioita.
Joku koirakouluttaja vois ehkä tuossa myös auttaa. Koirat yleensä haluaa tehdä tarpeensa nimenomaan ulos, koska sillähän on merkityksensä niiden keskinäisessä viestittelyssä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa ottaa tuttu koirarotu. Kun aletaan liikaa tutkia ja etsiä jotain erikoisuutta, voi mennä pahasti mönkään. Joku vahtiviettikin on ominaisuutena normaalissa elämässä täysin älytön. Kaupungissa on suorastaan rikollista pakottaa vahtimaan jalostettu koira elämään postimerkkitontilla tai kerrostalossa jatkuvan ärsykkeen alla, kun ei saa pitää ympäristöään tyhjänä. Kaikki koirat vahtii riittävästi, ei semmoista ominaisuutta tarvi erikseen hakea kuin tilanteissa, joissa vahtimiseen on oikeasti tarvetta.
En ymmärrä ajattelutapaasi ollenkaan. Että muka pitäisi ottaa "tuttu" koirarotu. Useimmilla ihmisillä tuo tarkoittaisi sitä, että lapsena mummolassa on ollut joku koira. Sitten automaattisesti oletetaan mummolan koiran olleen rotunsa tyypillisin yksilö, ja hankitaan vain sillä perusteella itse samanlainen koira.
Mielestäni koiranhankkija ei voi tutkia ja tutustua rotuihin liikaa. Eiköhän ongelma ole yleensä päinvastainen. Ongelma on juurikin se, että otetaan samanrotuinen koira kuin on joskus jossain tunnettu. Sitten ihmetellään miksi oma koira onkin ihan erilainen. Sitten vasta otetaan koirakirja käteen ja huomataan, että se mummolan koira ei ole ollutkaan rotunsa tyypillisin yksilö.
Ja miksi kuvittelet aloittajan tarkoituksella hankkineen vahtiviettisen koiran? Itse sain aivan toisen käsityksen. Aloittajahan nimenomaan sanoo, että koira on erilainen kuin hän ajatteli. Aloittajan koira ei siis ole rotunsa tyypillisin yksilö.
Vierailija kirjoitti:
Myös muita nä tein väärän valinnan.
Koira haukkuu sisällä joka risahduksen, koska omaa vahvan vahtimisvietin. Ärsyttävää. En ole saanut kitkettyä pois. Toinen asia on että kusee surutta sisälle. Ei pyydä pissalle ulos, alkaa vaan kävelemään ympäriinsä. Jos tätä ei huomaa niin käy kusella, mielellään jonkun sänkyyn. Ikää on jo 2v. Kakalle pyytää ulos.
Muuten on kiva koira, ulkona ei hauku muita, kotipihalla pitää tietysti vahtia ja räkyttää.
Nopea oppimaan. Paitsi noita kahta asiaa.
Miestä ärsyttää tosi paljon.Voi olla että joudutaan luopumaan koirasta. :(
Kai viet koiran ulos 3-4 kertaa päivässä, vai oletatko että koira oikeasti tulee sanomaan että hei nyt olis hätä. Vietkö ulos?
Tälläisiä aloituksia lukiessa muistan jälleen kerran sen, miksi inhoan ihmisiä ja rakastan eläimiä. Ja miksi asun syrjässä, koska en kestä olla tekemisissä ihmisten kanssa kuin vain sen verran mitä on pakko. Koska suurin osa ihmisistä on idiootteja. Monet eläimet kärsii, tuotantoeläimet kärsii. Kaikki se paha olo ja kärsimys vain ihmisten typeryyden ja itsekkyyden vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Myös muita nä tein väärän valinnan.
Koira haukkuu sisällä joka risahduksen, koska omaa vahvan vahtimisvietin. Ärsyttävää. En ole saanut kitkettyä pois. Toinen asia on että kusee surutta sisälle. Ei pyydä pissalle ulos, alkaa vaan kävelemään ympäriinsä. Jos tätä ei huomaa niin käy kusella, mielellään jonkun sänkyyn. Ikää on jo 2v. Kakalle pyytää ulos.
Muuten on kiva koira, ulkona ei hauku muita, kotipihalla pitää tietysti vahtia ja räkyttää.
Nopea oppimaan. Paitsi noita kahta asiaa.
Miestä ärsyttää tosi paljon.Voi olla että joudutaan luopumaan koirasta. :(
Kai viet koiran ulos 3-4 kertaa päivässä, vai oletatko että koira oikeasti tulee sanomaan että hei nyt olis hätä. Vietkö ulos?
Tämän koiran siisteyskasvatuksessa kannattaisi ottaa harppaus taaksepäin. Eli ryhtyä opettamaan niin kuin pikkupentua: viedä ulos 15-20 x päivässä, nurmikolle tai hiekalle, kumpi nyt tuntuu ”miellyttävän” paremmin. Aina vaan viedään ulos, ilman että arvuutellaan mahtaako sitä pissattaa vai ei. Ei mitään sanomalehtiä saatikka housuja (mitä lienevätkään).
Sillä tavalla minä olen koirani opettanut siistiksi, ensimmäinen oppi 10-viikkoisena (tosi on!) toisen kanssa meni 3,5 -kuukautiseksi. Idea on, että pennulle ei oikein suoda tilaisuuttakaan ehtiä pissata sisälle. Öisin viedään myös ulos 1,5-2 h välein jne. Rankkaa on, mutta muutaman viikon ponnistelu palkitaan. Ja olen työssäkäyvä ihminen, mutta olen ottanut pentuni kummallakin kerralla kesäloman alussa.
Vierailija kirjoitti:
Myös muita nä tein väärän valinnan.
Koira haukkuu sisällä joka risahduksen, koska omaa vahvan vahtimisvietin. Ärsyttävää. En ole saanut kitkettyä pois. Toinen asia on että kusee surutta sisälle. Ei pyydä pissalle ulos, alkaa vaan kävelemään ympäriinsä. Jos tätä ei huomaa niin käy kusella, mielellään jonkun sänkyyn. Ikää on jo 2v. Kakalle pyytää ulos.
Muuten on kiva koira, ulkona ei hauku muita, kotipihalla pitää tietysti vahtia ja räkyttää.
Nopea oppimaan. Paitsi noita kahta asiaa.
Miestä ärsyttää tosi paljon.Voi olla että joudutaan luopumaan koirasta. :(
Hei. Koira pissaa AINA, kun se viedään ulos säännöllisesti. JOkin mättää nyt pahasti, koira ei yleensä kuse kotiinsa paitsi pennut. Kysy nyt neuvoa joltain viisaammalta.
Miksi muuten joku ottaa vartavasten vahtiviettisen koiran, ja sitten yrittää kitkeä vahtiviettiä pois?
Sama koskee muutakin haukkuherkkyyttä, riistaviettiä jne.
Koirarotuja on satoja. Eikö kannattaisi valita koira sen mukaan, minkälaiseen tekemiseen ja asumiseen se oikeasti tulee pääsemään mukaan? Metsästyskoiria ei onneksi mielellään myydä kuin metsästäviin koteihin.
Terveisin kahden saksanseisojan omistaja ( ja aktiivinen metsästäjä)
Vauva oli ihana, mutta turhan yksinkertainen ensimmäisen vuoden ajan. Aika oli ihanaa, mutta osasi käydä myös tylsäksi niin, että odotin, että kasvaisi vähän. Onneksi lapsesta kasvoi mielenkiintoinen ihminen. Koiralta odottaisin sen koko elämän ajalta samaa kuin ihmiseltä vauvana, joten en ota koiraa.