Mikä tälläistä ihmistä "vaivaa"? Sosiaaliset normit hukassa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa tutulta. Vaikutti silloin, että tällä henkilöllä oli epävakaa persoonallisuushäiriö.  Enpä nyt ketään ole diagnosoimassa eikä sunkaan tarvitse tarvitse mutta voi helpottaa, kun lukee muiden kokemuksia. 

Tulkitsi muiden sanat väärin,  vääristeli sanomisia. Hän oli niin uskottava siinä mitä joku muu oli muka sanonut tai loukannut häntä, vaikka paikalla saattoi olla näitä, jotka olivat asian todellisen laidan kuulleet. 

Tämä vain kertoi siitä, että hän ei tahallisesti välttämättä vääristellyt kenenkään puheita, vaan mieli vain käänsi nämä puheet muuksi kuin miten ne oli tarkoitettu. 

Todella raskasta seuraa.  Suurimman osan ajaksi puheenaiheet oli sitä miten joku oli loukannut häntä tai kohdellut muuten väärin. Hänellä ei kuitenkaan tuntunut juurikaan olevan empatiaa muita kohtaan, vaikka itse olisi kokenut vastaavaa.   Parempi on, kun pitää kohteliaat välit mutta ei sen enempää yritä muodostaa suhdetta. Jos hän jauhaa sulle näistä loukkauksista niin voit olla ottamatta kantaa. 

Hyi kamala miten raskaan kuuloinen.. Tämä mun työkaveri ei ikinä kerro kellekkään jos on loukkaantunut, vaan vetäytyy marttyyrimaisesti omiin oloihinsa ja ikäänkuin odottaa että hänet tullaan hakemaan sieltä. Jotenkin lapsekas, ihan kuin joku tärkeä kehitysvaihe olisi jäänyt väliin.. Vähän hankala selittää. Mikään täysvajakki tämä ihminen ei voi olla, sillä hänellä on lapsia. Tuskin saisi olla heidän huoltajanaan muuten

Ei hänkään "loukkaajalle" kertonut, vaan samoin saattoi alkaa joksikin aikaa välttelemään. Sitten jossakin kohtaa päästä saattoi tulla juttelemaan niin kuin mitään ei olisikaan tapahtunut.  Tällä välin oli kuitenkin tätä "loukkausta" käsitellyt muiden kanssa. 

Laita sen tuolille nastoja - mutta älä jää kiinni.

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oleva ihminen täysin empatiakyvytön. Esim. Pomo kertoo, että yksi työkaveri on nyt hetken aikaa saikulla, koska tämän läheinen kuoli yhtäkkisesti. Tämä ihminen ei millään tajua, miksi sen asian takia pitää saikuttaa, "kaikkihan me kuollaan joskus". ...

No esimerkiksi meillä saa yhden päivän vapaan läheisen kuoleman kohdalla. En ymmärrä miksi tuosta pitää saada sairaslomaa. Palkaton voisi olla ok. 

Tuskin asperger. Mutta kuulostaa siltä ettei hän itse ole joutunut ikävien asioiden äärelle, ehkä hän ei ole kokenut kuolemaa jne. lähipiirissään ja ei siksi osaa asettua toisen asemaan. Onko kyseessä n. parikymppinen ihminen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oleva ihminen täysin empatiakyvytön. Esim. Pomo kertoo, että yksi työkaveri on nyt hetken aikaa saikulla, koska tämän läheinen kuoli yhtäkkisesti. Tämä ihminen ei millään tajua, miksi sen asian takia pitää saikuttaa, "kaikkihan me kuollaan joskus". ...

No esimerkiksi meillä saa yhden päivän vapaan läheisen kuoleman kohdalla. En ymmärrä miksi tuosta pitää saada sairaslomaa. Palkaton voisi olla ok. 

Minä olin kolme viikkoa sairaslomalla kun mieheni kuoli yllättäen. Löysin hänet. Sen kolme viikkoa makasin sängyssä ja kelasin sitä traumaani miehen löytämisestä. En nukkunut enkä syönyt. Mutta hyvä, jos muille läheisten kuolema on niin helppoa, että kismittää, jos joku saa saikkua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oleva ihminen täysin empatiakyvytön. Esim. Pomo kertoo, että yksi työkaveri on nyt hetken aikaa saikulla, koska tämän läheinen kuoli yhtäkkisesti. Tämä ihminen ei millään tajua, miksi sen asian takia pitää saikuttaa, "kaikkihan me kuollaan joskus". ...

No esimerkiksi meillä saa yhden päivän vapaan läheisen kuoleman kohdalla. En ymmärrä miksi tuosta pitää saada sairaslomaa. Palkaton voisi olla ok. 

Minä olin kolme viikkoa sairaslomalla kun mieheni kuoli yllättäen. Löysin hänet. Sen kolme viikkoa makasin sängyssä ja kelasin sitä traumaani miehen löytämisestä. En nukkunut enkä syönyt. Mutta hyvä, jos muille läheisten kuolema on niin helppoa, että kismittää, jos joku saa saikkua.

Olen erittäin pahoillakin kohtalostasi, mutta ei kaikki reagoi noin.

Erittäin hyvä ystäväni kuoli tapaturmaisesti. Näin tilanteen ja ei jäänyt kovin kivoja muistoja siitä. Olin kyllä työkykyinen asiasta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oleva ihminen täysin empatiakyvytön. Esim. Pomo kertoo, että yksi työkaveri on nyt hetken aikaa saikulla, koska tämän läheinen kuoli yhtäkkisesti. Tämä ihminen ei millään tajua, miksi sen asian takia pitää saikuttaa, "kaikkihan me kuollaan joskus". ...

No esimerkiksi meillä saa yhden päivän vapaan läheisen kuoleman kohdalla. En ymmärrä miksi tuosta pitää saada sairaslomaa. Palkaton voisi olla ok. 

Minä olin kolme viikkoa sairaslomalla kun mieheni kuoli yllättäen. Löysin hänet. Sen kolme viikkoa makasin sängyssä ja kelasin sitä traumaani miehen löytämisestä. En nukkunut enkä syönyt. Mutta hyvä, jos muille läheisten kuolema on niin helppoa, että kismittää, jos joku saa saikkua.

Olen erittäin pahoillakin kohtalostasi, mutta ei kaikki reagoi noin.

Erittäin hyvä ystäväni kuoli tapaturmaisesti. Näin tilanteen ja ei jäänyt kovin kivoja muistoja siitä. Olin kyllä työkykyinen asiasta huolimatta.

Et myöskään menettänyt lähiomaistasi.

Vierailija kirjoitti:

Hyvin ap kuvasit tietyllä tavalla käytäytvää. Tuo täydellinen empatian puute ja herkkä loukkaantumiskynnys yhdistyy persoonassa. Onhan noita tullut eriasteisia vastaan ja pitää käsitellä silkkihansikkain. Joku persoonallisushäiriöhän tuo on, mutta kun en ole psyyken ammattilainen, en tiedä mikä.

Narsistityyppinen ihminen ehkä... narsisti ei tunne empatiaa toista kohtaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä oleva ihminen täysin empatiakyvytön. Esim. Pomo kertoo, että yksi työkaveri on nyt hetken aikaa saikulla, koska tämän läheinen kuoli yhtäkkisesti. Tämä ihminen ei millään tajua, miksi sen asian takia pitää saikuttaa, "kaikkihan me kuollaan joskus". ...

No esimerkiksi meillä saa yhden päivän vapaan läheisen kuoleman kohdalla. En ymmärrä miksi tuosta pitää saada sairaslomaa. Palkaton voisi olla ok. 

Minä olin kolme viikkoa sairaslomalla kun mieheni kuoli yllättäen. Löysin hänet. Sen kolme viikkoa makasin sängyssä ja kelasin sitä traumaani miehen löytämisestä. En nukkunut enkä syönyt. Mutta hyvä, jos muille läheisten kuolema on niin helppoa, että kismittää, jos joku saa saikkua.

Otan osaa! Päivä kerrallaan.

Tunnen juuri tuollaisen ihmisen. Psykologikaverin mukaan kyseessä epävakaa persoonallisuus. Lue kuvaus siitä, jos vaikuttaa tutulta niin siinä sinulle vastaus.

Normaalia ei edes ole olemassa. Normaali ei ole se, millaisia on suurin osa ihmisistä, vaikka niin yritetään väittää. Ihan yhtä hyvin suurimmalla osalla voi olla häiriö ja oudoksutulla ei ole. Miksi kaikki asiat tarvii jonkin määrittelyn, jotta ihmiset pystyvät olemaan. Kaikessa on hyvä ja paha, ja näillä ihmisiä jaotellaan. Entä jos asiat onkin oikeasti vaan sellaisia kuin ovat, niiden olematta hyviä tai pahoja?

Kuulostaa ihan siskoltani. Hän loukkaantui esim. siitä, kun joku halusi kantaa hänen reissukassinsa, koska kyllä hän itsekin sen jaksaa kantaa. Loukkaantui äidilleni, kun äiti osti minulle (ollessani alaikäinen) vaatteita, ja vaati saada samat "edut", vaikka oli täysi-ikäinen, poissa kotoa ja töissä ollut jo vähän aikaa. Ohjatessani pientä lasta kesken hänen tarinansa hän keskeytti juttunsa, koska se ei näköjään kiinnosta jne. Koskaan ei tiedä, mistä pienestä jutusta menee tunnelma pilalle.

On kuitenkin yllättävän mukava ja empaattinen toisinaan, sen varaan ei vaan kannata yhtään laskea. Joskus vaikuttaa, kuin sekä järki ja empatia olisi kokonaan kytkeytyneet pois, toisena hetkenä ollaan taas kotona. Hämmentävää seuraa.

Ei tod. työkaverisi ole asperger, mä itse olen ja pystyn sanomaan näin. Me assit lähinnä ollaan hiljaa ja keskitytään omiin (työ)asioihimme. Kuulostaa enemmänkin epävakaalta persoonalta, entinen ystäväni oli juuri tuollainen ihme loukkaantuja ja huutaja. En oikein osaa auttaa, ehkä parasta olisi pyrkiä välttelemään hänen seuraansa, ja olla tekemisissä vain kun on pakko...

Oletkohan siskoni työkaveri 😂😂😂

Kuulostaa niin kuvaillun kaltaiselta. Vapaa-ajallaan sitten taas kertoilee, miten häntä aina sorretaan töissä, kukaan ei tajua hänen pätevyyttään ja huumorintajuttomiakin ovat, kun eivät naura (sosiaalisesti äärettömän epäkorrekteille) vitseilleen.

Ja kummasti samat ongelmat joka työpaikassa. Peiliin vaan ei tajua katsoa.

Ja joo, välit jäähyllä itsellänikin. On nimittäin vapaallakin hyvin raskasta seuraa.

Nyt loppuu se arvostelu kirjoitti:

ヽ( ͡°╭͜ʖ╮͡ರೃ )ﾉ

Ketä kohtaan, tarkalleen ottaen? Tässä ketjussa on arvosteltu jo monia.

Onpa todella raskas ihminen, vaikeata on olla tuollaisen kanssa tekemisissä.  Heräsi mielessä kysymys siitä, millainen hän mahtaa olla läheisilleen kotioloissa.

Hieman tuli mieleen myös entinen aviomieheni, tosin jo hyvin hyvin kauan sitten.  Oltiin naimisissa vain muutaman vuoden, mutta seurusteltiin pitkään sitä ennen. Olin niin lapsellinen, etten tajunnut, miten vaikealuonteisen ihmisen kanssa olin, menin mukaan kaikkeen ja sehän oli yhtä kaaosta sitten.  Juuri tuo täydellinen empatian puute ihan kaikkeen, mutta mieletön herkkänahkaisuus kaikissa häntä itseään koskevissa asioissa.  Niin herkkiä silkkihansikkaita ei ollut olemassakaan, että häntä olisi voinut niillä kosketella ilman hänen loukkaantumistaan.  Jos kiitin häntä jostain hänen tekemisestään, niin siihen tuli aina ivallinen vastaus, että kas kas, osaahan se kiittääkin! tai jotain vastaavaa.  Ja jos ei huomannut jostain kiittää, niin voi mikä ovien paiskominen ja suuttuminen.  Häntä piti aina kuunnella ja huomioida, mutta hänelle oli kamalan vaikeata vastata mitään, kun kaikki vastaukset oli vääriä.  Joskus tuntui, että elänkö hullujenhuoneella.   Joskus kun en vastannut mitään, hän tuli tökkimään ja huutamaan, että enkö osaa vastata!   Sanoin, että osaan kyllä mutta pitää miettiä, että mitä vastaan, että vastaan oikein. 

Jos sanoin aamulla hänelle hyvää huomenta, hän vastasi, että mitäs hyvää se rouva tästä nyt sitten odottaa.  Tai jos katsoin ikkunasta ja sanoin, että kaunis ilma, niin vastaus oli helposti jotain sellaista kuin että sun mielestä nyt kaikki ilmat on niin kauniita.  Jos sanoin, että kurjaa kun sataa,  niin vastaus oli, että sää et ole mihinkään ikinä tyytyväinen. 

Siis tuon tyyppistä kanssakäymistä kaiken aikaa.  Anoppi oli samanlainen, joten joku perimä siinä vaikutti.  Miehen veli oli normaali ja siksi niille tulikin koko ajan riitoja ja veli sanoikin, että ei noin vaikeen ihmisen kanssa voi kukaan olla.  No juu en voinutkaan.  Erohommasta ei viitsi enää kertoa, mutta jokainen ymmärtää, että jos se ylipäänsä on vaikeata, niin tollasen ihmisen kanssa se on sitä satakertaisesti.   

Voi hyvinkin olla asperger tai muu neurologinen poikkeavuus. Asperger ilmenee hyvin eri tavoin ja kaks assaa on useinkin kovin erilaisia keskenään. Usein asperger naisilla on vaikeasti diagnosoitavissa ja ilman diagnoosia oireet voivat olla hyvinkin hallitsevia sillä henkilö ei ymmärrä erilaisuuttaan. Häntä on ehkä aina pidetty huonompana vaikka on vain erilainen ja siksi ottaa kaiken herkästi itseensä. Se on rankka trauma jos koko lapsuus on esim haukuttu laiskaksi tai tyhmäksi vaikka on yrittänyt kaikkensa. Ei ihmekään jos aikuisena ei osaa ottaa vastaan minkäänlaista kritiikkiä..

Itse henkoht en ole pitänyt tuntemistani aspergeroireisista ihmisistä. En pidä heitä mitenkään tahallisesti pahoina tai tyhminä, en vain ole koskaan nauttinut olostani heidän seurassaan. Harmillista toisaalta kun kyllä ymmärrän sitä heidän käytöstään en vain halua olla heidän kanssaan missään tekemisissä kun kommunikaatio ei pelaa vaikka minkä tekisit. He voivat olla hyvinkin tylyjä ihmisiä kohtaan ja moralisoivia milloin mistäkin aiheesta. Itse ottavat sitten asiakseen loukkaantua ilman kunnollista syytä. Ei sen kaltaista ystävyyttä jaksa. Poden joskus syyllisyyttä siitä, että luovuin yhdestä pitkäaikaisesta ystävyyssuhteesta tästä syystä. Etenkin kun tiedän ettei hänellä monia kavereita ole.

Veikkaan epävakaata persoonallisuushäiriötä, jossa huomionhakuisuutta ja narsistisuutta myös.

Hankala työkaveri. Harmi, ettei potkujen antaminen ole aina niin helppoa työnantajallekaan. Fiksujakin ihmisiä tuolla kulkee vapaana töitä etsimässä.

fdgppogrkogrglrg kirjoitti:

saattaa esimerkiksi taukohuoneessa alkaa avautumaan suureen ääneen yksityiselämästään jollekkin, jota ei ole aiemmin ikinä edes tavannut.

-mun työpaikoilla on ihan hirveesti tollasii ihmisiä :DDD varmaan autisteja?

Niih, kelaa hei vähän pieru, ne autistit on ihan thymiä, kuka nyt ventovieraalle mitään puhuis, tiedä vaikka olis joku semmonen tyylii paha ihminen :DDD

Oli ihan samanlainen ystävä, joka oli jonkin aikaa myös työkaveri.  Oikeastaan kaikki nämä esitetyt jutut pätivät häneen. Hän oli myös samanlainen avautuja, ei minkäänlaista suodatinta tai tilannetajua.  Saattoi esim. jollekin sijaiselle, jonka näki ensimmäistä kertaa elämässään alkaa avautumaan hirveästä miehestään.  Sitten hän monesti yritti alkaa kaveraamaan sijaisten ja muiden työkavereiden kanssa pyytelemällä näitä työpäivän jälkeen kahville, kun on ollut niin "hyvät keskustelut töissä."  Hänellä sitten yleensä nämä suhteet muodostui tai syveni todella nopeasti mutta yhtä nopeasti ne monesti myös loppuivat.  Hänellä oli hyvin musta-valkoinen käsitys ihmisistä. Jos joku oli mukava häntä kohtaan niin hän oli suorastaan laupialais samarialaisen asemassa elämässään.  Varsinkin alussa kaikki ihmiset hänen elämässään oli tällaisia, joita hän hehkutti maasta taivaaseen. Mutta sitten pienikin väärä tokaisu niin tämä henkilö oli suorastaan hirviö ja parempi oli katkaista välit. 

Samanlaista myös,  toivotin hyvää huomenta niin vastauksena saattoi tulla irvailevasti "Helppohan se sun on sanoa, kun sulla on enää yksi päivä ennen lomaa. "  Aina sai kirjaimellisesti varoa mitä sanoo ja miten sanoo ja senkin jälkeen vastaanotto saattoi olla mitä vain.  Sitten myös valtava kateuden tunne kaikkia muita kohtaan, koko ajan vertailua.  Alussa luulin, että hän on hyvin empaattinen ja herkkä ihminen. Aika kauan oikeastaan meni, että tajusin, että hänellä ei ole juuri lainkaan empatiaa muita ihmisiä kohtaan. Esim. hän sai alussa pomolta jonkin verran noottia huolimattomuusvirheistä. Tästä han jaksoi avautua aina ja jatkuvasti. "Kai se nyt on ihan ymmärrettävää, kun kiire on ja olen uusi. Miten pomo edes kehtaa antaa palautetta tällaisesta." 

Tätä kävimme siis useasti läpi ja lohduttelin häntä. Jonkun aikaa sitten vierähti ja tuli uusi työntekijä, joka teki myös huolimattomuusvirheitä, joista siis kuulin tältä "ystävältä." Ajattelin, että hän sitten varmasti osaa kertoa ettei se niin vakavaa ole, kun hän on itsekin monesti "syyllistynyt" tähän. Mitäpä vielä. Siellä hän oli etunenässä arvostelemassa tätä uutta työntekijää ja sitä, kuinka ärsyttävää on, kun hän joutuu paikkailemaan toisen virheitä. 

Tämä oli mielestäni todella pöyristyttävää. Kuuntelin ja tsemppasin häntä pidemmän aikaa, kun hän sai samasta asiasta noottia pomolta mutta, kun kyseessä onkin toinen henkilö niin homma onkin eri. Kertoo viimeistään sen ettei häneltä herunut empatiaa muille kuin itselleen. Valitettavasti lähdin pidemmäksi aikaa näihin hänen kiemuroihin ja kaaoksen mukaan. Lähinnä siis kuuntelemalla ja tukemalla. PIkkuhiljaa kuitenkin tajusin,että hän tarvitsisi ammattiapua ja menetän oman mielenterveyteni, jos olen hänen kanssaan vielä tekemisissä. Katkaisin ystävyyden ja vaihdoin työpaikkaa.  Ajattelin silloin, että hänellä on varmasti epävakaa persoonallisuushäiriö.