Olen vähän päälle 30v kokematon mies...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä luulet tämän johtuvan, kokemattomuuden siis?

Minulla on mt-ongelmia, masennusta, ujoutta, sosiaalisten tilanteiden pelkoa, jännitän paljon ja ahdistaa jne.

ap

Eikö näin nettiaikana löytäisi naisista kohtalotovereita, koska heitäkin varmasti on :)

Kyllä varmaankin mutta mistä, ei näitä asioita itsestään kukaan luonnolisesti halua mainostaa.

ap

Kävinpä joitain vuosia sitten lävitse jännittäjille suunnatun ryhmäterapian. Ekalla kerralla oli esittelykierros, jossa jokainen kertoi toisille jotain itsestään. Eräs aikuinen mies aloitti kierroksen ja kertoi mm. että jännittäminen on estänyt häntä muodostamasta ihmissuhteita ja että tilanne (kokemattomuus ym) jurppii sen verran paljon, että rohkaistui tulemaan ryhmään, jos sieltä vaikka tulisi apua.

Tuo avoimuus ja rehellisyys vaikutti sen, että sillä sekunnilla ryhmän jäsenten jännittyneet hartiat lopsahtivat alas ja ilmapiiri läheni monta astetta. Pelokas kyräily loppui ja yksi toisensa perään rohkaistui kertomaan omia kipeitä juttujaan muille.

Oletko ap hakeunut terveydenhuollon piiriin? Toki voi olla, ettei siellä ole tarjolla muuta kuin pilleripurkki ja turhahko turinatuokio kerran kuussa. Mutta jos jotain vertaistukijuttuja muodossa tai toisessa olisi paikkakunnallasi niin suosittelen.

Olen mielenterveyspuolen piirissä sillä tavalla että käyn turinatuokiossa kerran kuussa ja on lääkitys helpottamaan nukkumista. On minulla joskus ehdotettu jotain ryhmäjuttua mutta en uskaltanut lähteä siihen. En tiedä pitäisikö sitä nyt yrittää jos muistaa kysyä on niin huono muisti.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ujot ihmiset! Miksi pidätte toisia ihmisiä niin pelottavina, että ette uskalla jutella/lähestyä heitä? Mikä tekee sosiaalisesta tilanteesta yhden maailman pelottavimmista asioista teille? Vrt. sodat, vakavat sairaudet...

Kysyn puhtaasta mielenkiinnosta ja halusta ymmärtää. Itselläni ujo poika eikä hänkään osaa selittää.

Hei, luulen että itselläni se johtuu jonkinlaisesta mokaamisen pelosta ja siitä, että pelkään että ihmiset ovat ilkeitä.  Ja olin myös itse ujo ja hieman arka lapsi. Nyt aikuisenakin stressaannun helposti. Kaikenlaiset ärsykkeet, äänet ja muut saavat heti sykkeen nousemaan.

Ja ehkä huonot kokemukset esim. kaverisuhteista jäävät toisilla helpommin mieleen ja niistä järkyttyy enemmän, ja epävarmoja ja "vaarallisia" tilanteita haluaa sitten vältellä. Toki pelkäisin varmaan vielä enemmän jos olisi esim. sota.

Mutta en mielestäni ole liian arka tai ujo, olen aina elänyt ihan "normaalisti". Minulla on kuitenkin mies, kavereita ja esim. maisterin paperit suoritettu. Lapsenakin oli aina kavereita.

N28

Niin ja aloittajalle, minäkin kävin yliopiston terveydenhuollon kautta sellaisessa jännittäjille ja ujoille tarkoitetussa ryhmässä, joka kokoontui kerran viikossa. Se oli tosi mukavaa, kun muillakin oli samantapaisia ongelmia. Eikä ollut mikään pakko ottaa osaa kaikkiin keskusteluihin ja harjoituksiin, ilmapiiri oli tosi salliva. Kannattaa kysellä olisiko samalaista jossain sinun lähistölläsi.

Ja tosiaankaan kaikkia naisia ei haittaa kokemattomuus. Kun tutustuu rauhassa niin siitä voi olla helpompi puhuakin.

N28

Mua ei haittaisi kokemattomuus tai muutkaan mainitut ongelmat. Ainoa vaan että kyllä mä toivoisin miehen olevan työkykyinen ja työelämässä. N30

Kuule ap, mä olen ihan varma, että sä löydät vielä kumppanin itsellesi. Tiedän, että se voi olla jännittävää, mutta pysy positiivisena ja käy ulkona tapaamassa ihmisiä. Maailma on täynnä kaikenlaisia naisia, ei kaikki halua samanlaista miestä ja ainakin mulle on sata kertaa tärkeämpää, millainen mies on luonteeltaan kuin miten paljon se on pannut. Ihan oikeasti. Mä löysin rakkauden kun olin täyttänyt 27. Sitä ennen mulla oli kaksi satunnaista kännipanoa ja jotain säätöjä parhaan kaveripojan kanssa. Tsemppiä! <3

Mitä mt-ongelmia? Oletko työllistetty?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanon, että alkaa tuollainen olla jo toivoton tapaus ja tilanne naisten osalta. Ei sillä, että sinua haluaisin haukkua, sillä itse olen melkein samassa veneessä. Ikää vain vähän vähemmän.

Eikä ole, tuo on vain pirujen maalaamista seinille, jolloin siitä tulee lopulta itsensä toteuttava profetia. Ei ole olemassa mitään ikärajaa, jonka jälkeen olisi totaalisen myöhäistä, täytyy vain olla avoin elämälle ja uskoa, silloin on myös mahdollisuuksia. Onhan se nyt hölmöä ajatella että elämä olisi ohi, jos ei viimeistään reilu parikymppisenä ole kokenut kaikkea mahdollista.

Kyllä 30v naisille miehen kokemattomuus alkaa olla jo iso ongelma, turha sitä peitellä. Toki ei siltikään ole mahdotonta löytää naista, mutta todennäköisyydet on vastaan

eri

Aivan. Sanotaan, että jos normaalille, keskiarvomiehelle lämpenisi satunnaisesta sadan naisen joukosta ehkä noin joka kymmenes, niin tämän miehen paljastuessa kokemattomaksi lämpenisi hänelle enää ehkä vain yksi näistä kymmenestä. Tämän kun sitten laajennatte koskemaan laajempaa kuvaa niin tajuatte miten pieni mahdollisuus kolmikymppisellä kokemattomalla miehellä on ikinä löytää ketään. Ei se ole nolla, mutta käytännössä kyllä. Sitten kun tähän lisätään kokemattomien perussynnit eli mt-ongelmat, ujous, sosiaalinen osaamattomuus, parisuhdeosaamisen puute ja usein vielä katkeruus niin ollaankin käytännössä nollassa.

Tämä on juuri sitä pirujen maalaamista seinille, jolla te perustelette itsellenne jo etukäteen miksi ei käytännössä kannata edes yrittää. Te suojelette tuolla tavoin itseänne maailmalta. Eihän sitä kokemattomuuttaan tarvitse paljastaa, ainakaan heti alkuun. Voi vaikka sanoa että edelliskerrasta on vierähtänyt aikaa. Päinvastoin kuin luulette, sitä teidän kokemattomuutta ei kukaan ulkopuolinen voi varmuudella tietää, sitä ei ole teidän otsaan tatuoitu.

Edelliskerrasta vierähtänyt aikaa? Tuo on ihan suoraan valehtelemista. "Jos se valehtelee kokemattomuuden suhteen niin valehtelee varmaan muidenkin asioiden suhteen." Näinhän kaikki miettivät

Kannattaa katsoa joku elokuva ja matkia elokuvan sankaria pukeutumisella ja olemuksella. Sillä saa naisia helposti.

Spaghetti kettu kirjoitti:

Kannattaa katsoa joku elokuva ja matkia elokuvan sankaria pukeutumisella ja olemuksella. Sillä saa naisia helposti.

ʕ ͡° ʖ̯ ͡°ʔ

Minä olen vain tälläinen setämies. Mitenkäs minä nyt elokuvatähdeksi muuttuisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanon, että alkaa tuollainen olla jo toivoton tapaus ja tilanne naisten osalta. Ei sillä, että sinua haluaisin haukkua, sillä itse olen melkein samassa veneessä. Ikää vain vähän vähemmän.

Eikä ole, tuo on vain pirujen maalaamista seinille, jolloin siitä tulee lopulta itsensä toteuttava profetia. Ei ole olemassa mitään ikärajaa, jonka jälkeen olisi totaalisen myöhäistä, täytyy vain olla avoin elämälle ja uskoa, silloin on myös mahdollisuuksia. Onhan se nyt hölmöä ajatella että elämä olisi ohi, jos ei viimeistään reilu parikymppisenä ole kokenut kaikkea mahdollista.

Kyllä 30v naisille miehen kokemattomuus alkaa olla jo iso ongelma, turha sitä peitellä. Toki ei siltikään ole mahdotonta löytää naista, mutta todennäköisyydet on vastaan

eri

Aivan. Sanotaan, että jos normaalille, keskiarvomiehelle lämpenisi satunnaisesta sadan naisen joukosta ehkä noin joka kymmenes, niin tämän miehen paljastuessa kokemattomaksi lämpenisi hänelle enää ehkä vain yksi näistä kymmenestä. Tämän kun sitten laajennatte koskemaan laajempaa kuvaa niin tajuatte miten pieni mahdollisuus kolmikymppisellä kokemattomalla miehellä on ikinä löytää ketään. Ei se ole nolla, mutta käytännössä kyllä. Sitten kun tähän lisätään kokemattomien perussynnit eli mt-ongelmat, ujous, sosiaalinen osaamattomuus, parisuhdeosaamisen puute ja usein vielä katkeruus niin ollaankin käytännössä nollassa.

Tämä on juuri sitä pirujen maalaamista seinille, jolla te perustelette itsellenne jo etukäteen miksi ei käytännössä kannata edes yrittää. Te suojelette tuolla tavoin itseänne maailmalta. Eihän sitä kokemattomuuttaan tarvitse paljastaa, ainakaan heti alkuun. Voi vaikka sanoa että edelliskerrasta on vierähtänyt aikaa. Päinvastoin kuin luulette, sitä teidän kokemattomuutta ei kukaan ulkopuolinen voi varmuudella tietää, sitä ei ole teidän otsaan tatuoitu.

Samassa tilanteessa olevia miehiä ja naisia on enemmän kuin moni ymmärtääkään, siitä ei vaan huudella julkisuudessa, toisin kuin seksin harrastamisesta ja suhteista. Toki ujous ym. sosiaaliset ongelmat hankaloittavat, mutta niitä voi työstää. Kokemattomuus sinällään ei ketään etukäteen tuomitse. Mitä parisuhdeosaamiseen tulee, niin sille ei kannata antaa liian suurta painoarvoa. Sen näkee kokeilemalla. On paljon pareja joiden ensimmäinen parisuhde on johtanut pitkään liittoon, ilman mitään aiempaa parisuhdeosaamista. Jokainen parisuhde on omanlaisensa, aiemmat parisuhteet ei automaattisesti valmista ketään siihen seuraavaan parisuhteeseen. Tärkeintä on kyky kuunnella toista osapuolta ja olla valmis kompromisseihin, halu jakaa elämänsä toisen kanssa.

Pitää valehdella, jos haluaa saada, koska kokemattomuus on valtava turn-off. Kyllä me tämän tiedämme.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanon, että alkaa tuollainen olla jo toivoton tapaus ja tilanne naisten osalta. Ei sillä, että sinua haluaisin haukkua, sillä itse olen melkein samassa veneessä. Ikää vain vähän vähemmän.

Eikä ole, tuo on vain pirujen maalaamista seinille, jolloin siitä tulee lopulta itsensä toteuttava profetia. Ei ole olemassa mitään ikärajaa, jonka jälkeen olisi totaalisen myöhäistä, täytyy vain olla avoin elämälle ja uskoa, silloin on myös mahdollisuuksia. Onhan se nyt hölmöä ajatella että elämä olisi ohi, jos ei viimeistään reilu parikymppisenä ole kokenut kaikkea mahdollista.

Kyllä se nyt vaan valitettavasti niin tuolla oikeassa maailmassa tuntuu toimivan. Ellei ole saavuttanut tiettyjä merkkipaaluja tiettyyn ikään mennessä, on outo ja hyljeksittävä. Minusta esim. levitellään tietoa, ettei minulla ole koskaan ollut tyttöystävää nyt kohta nelikymppisenä ja kyllä se vaan tehokkaasti näyttää naiset pitävän loitolla. Kerran töissä eräs uusi nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta kas kun se loppuikin yhtäkkiä kun toinen työkaveri paljasti tälle kyseisen seikan.

Kuulostaa ikävältä ja ilkeältä juoruamiselta, mutta tuokin on silti vain yksi tapaus. Varmasti löytyy ihmisiä joita se asia haittaa, mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Meitä on lopulta todella moneen junaan, vaikka usein sitä ihminen ajattelee omassa kuplassaan että minä vastaan muu maailma. Ei kaikki muutkaan ihmiset ole niitä täydellisiä keskivertoyksilöitä, jotka avat saavuttaneet kaikki ne asiat jotka "pitää" saavuttaa (kenen mukaan?). Erilaisia elämänpolkuja on yhtä monta kuin ihmisiäkin.

En ymmärrä sitä röyhkeyttä, jolla suoraan tullaan vähättelemään vähempiosaisten kokemuksia ja häpeilemättä kerrotaan heidän olevan väärässä sekä jotenkin mieleltään järkkyneitä. Tässä jos jossain pitäisin ymmärtää väistää ja olla hiljaa asiasta, josta ei mitään tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanon, että alkaa tuollainen olla jo toivoton tapaus ja tilanne naisten osalta. Ei sillä, että sinua haluaisin haukkua, sillä itse olen melkein samassa veneessä. Ikää vain vähän vähemmän.

Eikä ole, tuo on vain pirujen maalaamista seinille, jolloin siitä tulee lopulta itsensä toteuttava profetia. Ei ole olemassa mitään ikärajaa, jonka jälkeen olisi totaalisen myöhäistä, täytyy vain olla avoin elämälle ja uskoa, silloin on myös mahdollisuuksia. Onhan se nyt hölmöä ajatella että elämä olisi ohi, jos ei viimeistään reilu parikymppisenä ole kokenut kaikkea mahdollista.

Kyllä se nyt vaan valitettavasti niin tuolla oikeassa maailmassa tuntuu toimivan. Ellei ole saavuttanut tiettyjä merkkipaaluja tiettyyn ikään mennessä, on outo ja hyljeksittävä. Minusta esim. levitellään tietoa, ettei minulla ole koskaan ollut tyttöystävää nyt kohta nelikymppisenä ja kyllä se vaan tehokkaasti näyttää naiset pitävän loitolla. Kerran töissä eräs uusi nainen vaikutti kiinnostuneelta, mutta kas kun se loppuikin yhtäkkiä kun toinen työkaveri paljasti tälle kyseisen seikan.

Kuulostaa ikävältä ja ilkeältä juoruamiselta, mutta tuokin on silti vain yksi tapaus. Varmasti löytyy ihmisiä joita se asia haittaa, mutta kun kaikki ihmiset eivät ole samanlaisia. Meitä on lopulta todella moneen junaan, vaikka usein sitä ihminen ajattelee omassa kuplassaan että minä vastaan muu maailma. Ei kaikki muutkaan ihmiset ole niitä täydellisiä keskivertoyksilöitä, jotka avat saavuttaneet kaikki ne asiat jotka "pitää" saavuttaa (kenen mukaan?). Erilaisia elämänpolkuja on yhtä monta kuin ihmisiäkin.

En ymmärrä sitä röyhkeyttä, jolla suoraan tullaan vähättelemään vähempiosaisten kokemuksia ja häpeilemättä kerrotaan heidän olevan väärässä sekä jotenkin mieleltään järkkyneitä. Tässä jos jossain pitäisin ymmärtää väistää ja olla hiljaa asiasta, josta ei mitään tiedä.

Nyt ymmärsit kyllä ihan väärin, en minä ole vähätellyt, tai kertonut kenenkään olevan väärässä, saatikka mieleltään järkkynyt. Koitin vain tuoda perspektiiviä asiaan, että tuosta ikävästä kokemuksesta huolimatta kaikki ihmiset eivät toimi tai ajattele samalla tavalla. Älä sinä tule tekemään virheellisiä tulkintoja minun sanomisistani ja laittamaan sanoja suuhuni.

Vierailija kirjoitti:

Spaghetti kettu kirjoitti:

Kannattaa katsoa joku elokuva ja matkia elokuvan sankaria pukeutumisella ja olemuksella. Sillä saa naisia helposti.

ʕ ͡° ʖ̯ ͡°ʔ

Minä olen vain tälläinen setämies. Mitenkäs minä nyt elokuvatähdeksi muuttuisin?

Minäkin olen ollut sinkkuna ja kokemattomana jo kohta 53 vuotta. Koville ottaa se ettei naiset arvosta armeijan käynyttä miestä ja sellaista joka osaa ajaa myös kuormuria ja mopoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miehenä sanon, että alkaa tuollainen olla jo toivoton tapaus ja tilanne naisten osalta. Ei sillä, että sinua haluaisin haukkua, sillä itse olen melkein samassa veneessä. Ikää vain vähän vähemmän.

Eikä ole, tuo on vain pirujen maalaamista seinille, jolloin siitä tulee lopulta itsensä toteuttava profetia. Ei ole olemassa mitään ikärajaa, jonka jälkeen olisi totaalisen myöhäistä, täytyy vain olla avoin elämälle ja uskoa, silloin on myös mahdollisuuksia. Onhan se nyt hölmöä ajatella että elämä olisi ohi, jos ei viimeistään reilu parikymppisenä ole kokenut kaikkea mahdollista.

Kyllä 30v naisille miehen kokemattomuus alkaa olla jo iso ongelma, turha sitä peitellä. Toki ei siltikään ole mahdotonta löytää naista, mutta todennäköisyydet on vastaan

eri

Aivan. Sanotaan, että jos normaalille, keskiarvomiehelle lämpenisi satunnaisesta sadan naisen joukosta ehkä noin joka kymmenes, niin tämän miehen paljastuessa kokemattomaksi lämpenisi hänelle enää ehkä vain yksi näistä kymmenestä. Tämän kun sitten laajennatte koskemaan laajempaa kuvaa niin tajuatte miten pieni mahdollisuus kolmikymppisellä kokemattomalla miehellä on ikinä löytää ketään. Ei se ole nolla, mutta käytännössä kyllä. Sitten kun tähän lisätään kokemattomien perussynnit eli mt-ongelmat, ujous, sosiaalinen osaamattomuus, parisuhdeosaamisen puute ja usein vielä katkeruus niin ollaankin käytännössä nollassa.

Tämä on juuri sitä pirujen maalaamista seinille, jolla te perustelette itsellenne jo etukäteen miksi ei käytännössä kannata edes yrittää. Te suojelette tuolla tavoin itseänne maailmalta. Eihän sitä kokemattomuuttaan tarvitse paljastaa, ainakaan heti alkuun. Voi vaikka sanoa että edelliskerrasta on vierähtänyt aikaa. Päinvastoin kuin luulette, sitä teidän kokemattomuutta ei kukaan ulkopuolinen voi varmuudella tietää, sitä ei ole teidän otsaan tatuoitu.

Edelliskerrasta vierähtänyt aikaa? Tuo on ihan suoraan valehtelemista. "Jos se valehtelee kokemattomuuden suhteen niin valehtelee varmaan muidenkin asioiden suhteen." Näinhän kaikki miettivät

No aika pikkumaista olisi loukkaantua tuollaisesta, kuitenkin aika henkilökohtaisesta asiasta kyse. Aika ymmärrettävää jos ei kokemattomuudestaan halua huudella. Eikä se mikään turn off tarvitse olla, kun oppii ihmisen tuntemaan, mutta joillakin saattaa olla siihen liittyen jotain ennakkoluuloja, jonka vuoksi sitä ei ehkä kannata heti kärkeen sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mt-ongelmia? Oletko työllistetty?

Ekalta sivulta löytyy mutta olen työelämässä, en vaan pään takia kovin ihmeellisiä hommia kykene tekemään, liiasta vastuusta menen ihan paniikkiin jne. Tulot ei ole ihmeelliset mutta menot ovat ja tiukkaa tekee kokoajan, paljoa tule missään käytyä kun ei ole varaa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä mt-ongelmia? Oletko työllistetty?

Ekalta sivulta löytyy mutta olen työelämässä, en vaan pään takia kovin ihmeellisiä hommia kykene tekemään, liiasta vastuusta menen ihan paniikkiin jne. Tulot ei ole ihmeelliset mutta menot ovat ja tiukkaa tekee kokoajan, paljoa tule missään käytyä kun ei ole varaa.

ap

Ai siis ne mainitsemasi masennus, ujous, sosiaalisten tilanteiden pelko, jännitys ja ahdistus on ne mt-ongelmat? Kuvittelin sinun tarkoittavan jotain oikeita mielenterveysongelmia, eli mt-ongelmat plus noi edellä mainitut, noihan on sellaisia jotka kehittyy isolle osalle ihmisistä jos olosuhteet syystä tai toisesta on kusiset. Enkä tarkoita tuota vähättelevästi, ymmärrän kyllä että elämääsi nämä silti vaikuttavat merkittävästi ja negatiivisesti. Mitä menoja sulla sitten on?