Lapset isälle eron jälkeen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihan utopistinen ajatus, että ukolla olisi uusi ja itse luopuisi kaikesta vaikka ei ole tehnyt mitään väärin. Herrasmiehet jättävät vaimolle talon ja muuttavat itse muualle jos ovat sotkeneet avioliittoon kolmannen henkilön. Eikös sillä uudella naisella ole kotia, voisivat muuttaa ukon kanssa sinne asumaan. Sano, että sinä et ole lähdössä mihinkään, ukko saa lähteä ja elatusmaksut peritään kovimman mukaan. Sama kuin koulu- tai työpaikkakiusaajien kohdalla, kiusattu joutuu vaihtamaan koulua tai työpaikkaa ja kiusatut senkun porskuttavat eteenpäin kuin ei mitään olisi tapahtunut.

Missä ihmeen utopiamaassa sinä asut? Vai että pitäisi oikein talo antaa toiselle. 

Huom. ap. ! Nykyään avoliitossakin jos todistettavasti asuu, niin  joku turva se on avopuolisollakin. Äitiä ei lapsineen ajeta maantielle, kyllä se on mies joka lähtee, etenkin kun on syyllinen perheen hajoamiseen. Nykylain mukaan tietääkseni jos avoliitto on kestänyt viisi vuotta ja on yhteisiä lapsia, eikä omaisuuden jaosta muute päästä sopuun, voi käräjäoikeus määrätä pesänjakajan. Avoliittolain mukaan avopuolisolla voi olla oikeus hyvitykseen, jos hän on työllään tai varallisuudellaan auttanut toista avopuolisoa kartuttamaan tai säilyttämään tämän omaisuuden. Voi olla, että toinen puoliso on hoitanut taloutta ja mahdollisesti yhteisiä lapsia kotona useamman vuoden ja toinen on näin voinut keskittyä työelämään ja oman omaisuuden kartuttamiseen.

Meillä akka on muuttamassa pois, aina on valittanut ettei sillä ole yhtään rahaa, oikeastaan mihinkään asumiskuluihin ei ole ottanut osaa, ei maksanut päivähoitomaksuja, ei muuta kuin ruuat, nyt sen kaikki kaverit ovat eronneet ja nauttivat elareita ym.

Akka päätti että eroaa, osti uuden auton, vuokrasi kolmion, kaikki uudet huonekalut ym. Lahjoo lasta ostamalla sille kaikkea ja sisustamalla sille omaa huonetta ym.

Ja on sitä mieltä että lapsi automaattisesti muuttaa sen kanssa.

Tekisi mieli hukuttaa läheiseen järveen koko akka.

Sinulle tulee myös elatusmaksut maksettavaksi.

Meillä oli itsestään selvää että minä pidän lastani suurimman osan aikaa. Eikä tarvinnut kotoa muuttaa mihinkään. Onneksi on jo aikuinen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni kestämätön tilanne, että tavallaan suhteessa vaikka avoliitto onkin, avionrikkoja saisi lapset. Jos se asia menisi käräjäoikeuden ratkaistavaksi, niin tuossa tapauksessa poikkeuksetta äiti saisi lapset. Mies joutuisi maksamaan elatusmaksut ja vaimo lapsineen saisi jäädä kyseiseen omakotitaloon.

Ei tähän taloon ole mahdollisuutta jäädä. En minä yksinäni saisi tarpeeksi lainaa, ja sitä on vielä maksettavana. Muutenkin asumiskulut kaikkineen nousee niin että turha edes haaveilla. Sehän olisi tietysti ihanne, että saisin jäädä tuttuun kotiin. On meinaan yllättävän vaikea pala luopua kodistakin. Varsinkin se että jonain päivänä tänne minun kotiin muuttaa toinen nainen emännöimään. Sietämätön ajatus.

  vuokra-asunto, asumistuki jos oot oikeutettu ja talo myyntiin. Onko sun nimeä papereissa???? Elarit tulojen mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Samaa olen pohtinut. Haluan ehdottomasti säilyttää nykyisen koulun lapsillamme. Tällä hetkellä asumme parin sadan metrin päästä siitä. Ongelma onkin ettei minun tuloillani saa kovinkaan läheltä asuntoa. Lisäksi opiskelen tällä hetkellä, joten en saisi lainaakaan. Ero on tulossa miehen holtittoman alkoholinkäytön vuoksi, joten en kyllä haluaisi jättää lapsia miehelle.

Tällä hetkellä ainoa vaihtoehto on muuttaa lasten kanssa alle 50 neliöiseen kaksioon. Tuntuu todella pahalta rikkoa perhe ja lisäksi muuttaa lasten kanssa koirankoppiin! En halua heille koulun ja kaveripiirin vaihtoa kaiken muun paskan lisäksi.

Miten nämä menevätkin aina näin, että kun AP saa vähän kritiikkiä tai muistutusta omasta vastuusta tilanteessa niin johan alkaa valehtelu...aina muistetaankin yhtäkkiä lisätä, että mies on pettänyt ja juoppo ja ihan kauhee 😂

Älä nyt viitsi AP. Ai mies on juoppo, mutta kuitenkin jaksoit alussa ruikuttaa, että sinä olisit halunnut jatkaa suhdetta. Holtiton juopoo, paitsi et käy kokopäivätöissä ja ostanut ja hankkinut teille kaiken.

I smell 💩

Tuo lainaamasi viesti ei ole ap:n kirjoittama, vaan minun, koska olen ap:n kanssa samankaltaisessa tilanteessa. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli itsestään selvää että minä pidän lastani suurimman osan aikaa. Eikä tarvinnut kotoa muuttaa mihinkään. Onneksi on jo aikuinen. 

Eikö lapsi ollutkaan isänsä lapsi?

Meillä eron jälkeen minä muutin vuokrakaksioon, kaksi lasta jäivät isänsä kanssa omakotitaloon. Lapset ovat luonani keskimäärin kaksi yötä viikossa, yleensä aina viikonloppuisin. Otan heitä aina vaan kun vuorotyö antaa myöten. Lasten isällä helpot työkuviot, joten tämä järjestely sopii meille. Etukäteen sovimme milloin lapset minulla ja kummatkin joustaa jos tärkeä meno. Minä ostan lapsille vaatteet, isä tekniset jutut. Maksan elatusmaksua, joka vahvistettiin lastenvalvojalla.

Alun vaikeuksien, repivien riitojen jäljeen tämä todella toimii! Kummatkin koko aika pyrkinyt miettimään lasten etua, joten mitään lapsilla kiristämisiä ei ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Itse jäin ok-taloon lasten kanssa kun ex löysi uuden. Tyhmä teko näin jälkeenpäin ajateltuna, mutta lasten parasta ajattelin. Ovat kyllä kiitollisia olleet. Kituuteltu on lukiot ja toisen terapiat. Ex näki lapsia tosi harvoin.

Vieläkin talovelkaa ja muuta jäljellä. Kädestä suuhun eletään. Lapset vieläkin luonani.

Olen monesti ajatellut että olisi kannattanut jättää lapset ex:lle. Sen verran raskasta on ollut. Ex ei varmaan olisi kyllä heitä huolinut kun vietti lapsivapaata elämäänsä. Yökylässä kävivät 10 vuodessa 3 kertaa

Muulloin 3-4 h kerralla n 3kk välein

Minäkin jäin omakotitaloon eron jälkeen, vaikka talous meni tosi tiukalle. Ikinä en ole ajatellut ettei olisi kannattanut. Nyt kun ovat isompia, voisin hyvin jo muuttaakin, mutta en halua enää. Varmasti selvitään tässä kunnes lukiot on käyty, ja sitten useatkin vanhemmat vaihtavat jo asunnon pienempään ja helpompaan.

Vierailija kirjoitti:

Meillä eron jälkeen minä muutin vuokrakaksioon, kaksi lasta jäivät isänsä kanssa omakotitaloon. Lapset ovat luonani keskimäärin kaksi yötä viikossa, yleensä aina viikonloppuisin. Otan heitä aina vaan kun vuorotyö antaa myöten. Lasten isällä helpot työkuviot, joten tämä järjestely sopii meille. Etukäteen sovimme milloin lapset minulla ja kummatkin joustaa jos tärkeä meno. Minä ostan lapsille vaatteet, isä tekniset jutut. Maksan elatusmaksua, joka vahvistettiin lastenvalvojalla.

Alun vaikeuksien, repivien riitojen jäljeen tämä todella toimii! Kummatkin koko aika pyrkinyt miettimään lasten etua, joten mitään lapsilla kiristämisiä ei ole ollut.

Noin pitääkin toimia eron jälkeen. Lasten etu on tärkein ja joustavuus.

Tän täytyy olla provo. Itse olisin nukkunut vaikka keittiön pöydän alla, jos se olisi auttanut että saan asua lasteni kanssa.

Lasten etu on ajatella epäitsekkäästi ja heidän parasta. Hyvä äiti antaa lähivanhemmuuden isälle, jos hällä tarjota parempi koti. Itsekästä ajatella, että lasten paikka on äidin luona. Molemmat vanhemmat on tärkeitä, mutta kumpi pystyy tarjoamaan sen mitä lapset tarvitsevat.

Vierailija kirjoitti:

Tän täytyy olla provo. Itse olisin nukkunut vaikka keittiön pöydän alla, jos se olisi auttanut että saan asua lasteni kanssa.

Näin minäkin alkuun ajattelin. Sitten rupesin miettimään asiaa lasten kannalta. Kuunneltuani lasteni eronneista perheistä olevia kavereita. Miten sieltä aina nousi se miten ikävää oli asua siellä pienessä rivarissa entisen omakotitalon sijaan. Ei pihaa, ei tilaa, ei huonetta..

Ei varmasti ole provo.

Itse olen viisi vuotta sitten eronnut nainen. Elän yksin. Lapset jäivät isälle, koska olen pienituloinen. Isä ja uusi nainen erkaannuttivat eli en näe lapsia enkä ole nähnyt vuosiin.

Kyllä meitä siis on.

Asia on minulle kipeä ja yritin itsemurhaakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän täytyy olla provo. Itse olisin nukkunut vaikka keittiön pöydän alla, jos se olisi auttanut että saan asua lasteni kanssa.

Näin minäkin alkuun ajattelin. Sitten rupesin miettimään asiaa lasten kannalta. Kuunneltuani lasteni eronneista perheistä olevia kavereita. Miten sieltä aina nousi se miten ikävää oli asua siellä pienessä rivarissa entisen omakotitalon sijaan. Ei pihaa, ei tilaa, ei huonetta..

Rivitalotkin voivat olla hulppeimpia kuin joku kämänen omakotitalo. Useimmissa rivireissa on myös etu- ja takapiha. Huoneitakin voi olla 3 - 4 keittiön ja olkkarin lisäksi. Miten ne ihmiset sitten selviää lapsineen kerrostaloissa jos rivaritkin koetaan noin ankeiksi. Suurin osa kaupungin lapsista varmaan asuu kerrostaloissa, kennoissa joissa ei ole kuin asfalttipiha.

Aloitus kuulostaa provolta. Mutta jos se ei sitä ole, niin tee, ap, nyt kunnon laskelmat raha-asioista, ennen kuin päätät yhtään mitään. 

Suomessa yhteiskunta tukee (useimmissa tapauksissa) aika hyvin vähävaraisia yksinhuoltajia. Voi hyvinkin olla, että elarit + asumistuki + mahd. toimeentulotuki mahdollistavat sen, että saat vuokrattua ainakin kolmion ja elettyä ihan ok elämää lasten kanssa. Myös asumisoikeusasunto voi olla hyvä vaihtoehto. 

Itse esimerkiksi olen laskenut, että pystyisin eron jälkeenkin asumaan ja tulemaan toimeen niukasti mutta ihan kohtuullisesti 2 pienen lapsen kanssa, vaikka olen vielä hoitovapaalla ja asumme Helsingissä. 

Minkä ikäisiä lapset ovat? Mielestäni (varsinkaan pienillä) lapsilla ei ole välttämättömän pakko olla omaa huonetta, erityisesti jos ovat samaa sukuopuolta tai ikäero on pieni. 15v. tyttö samassa huoneessa 9v . pojan kanssa tms. on tietysti ongelmallisempaa. 

Voit maksaa elarit kolmesta lapsesta kuitenkin, muttet isompaa vuokraa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tän täytyy olla provo. Itse olisin nukkunut vaikka keittiön pöydän alla, jos se olisi auttanut että saan asua lasteni kanssa.

Näin minäkin alkuun ajattelin. Sitten rupesin miettimään asiaa lasten kannalta. Kuunneltuani lasteni eronneista perheistä olevia kavereita. Miten sieltä aina nousi se miten ikävää oli asua siellä pienessä rivarissa entisen omakotitalon sijaan. Ei pihaa, ei tilaa, ei huonetta..

Rivitalotkin voivat olla hulppeimpia kuin joku kämänen omakotitalo. Useimmissa rivireissa on myös etu- ja takapiha. Huoneitakin voi olla 3 - 4 keittiön ja olkkarin lisäksi. Miten ne ihmiset sitten selviää lapsineen kerrostaloissa jos rivaritkin koetaan noin ankeiksi. Suurin osa kaupungin lapsista varmaan asuu kerrostaloissa, kennoissa joissa ei ole kuin asfalttipiha.

Höhöpö nyt. Ymmärtänet että nyt on kyse muutoksesta. Iso muutos sopivan kokoisesta omakotitalosta, taloudellisista syistä pieneen rivariin, kaksioon.

Itsekin olen lapsuuteni elänyt rivarissa. Kerrostalossakin olen asunut. Jopa perheellisenä.

No en pysty elareitakaan maksamaan. Rahat menee tosi tiukille.

Vierailija kirjoitti:

Voit maksaa elarit kolmesta lapsesta kuitenkin, muttet isompaa vuokraa?

Elarit kolmesta lapsesta on paljon pienemmät kuin lähivanhemman todelliset kulut. Lähi kun vastaa kaikesta.