Vauvan tulo - ahdistaa, kun nukkuminen jää

Vierailija kirjoitti:

Voi tsiisus. Sinä olet selvinnyt koko elämäsi aikana vähemmästä kuin vaimosi viimeisen yhdeksän kuukauden ajan. Toivon todella että katujyrä ajaa ylitsesi työmatkalla niin päästään tuollaisesta roskasta eroon.

Tyhmä kommentti. Olen itse ollut raskaana, eikä raskaana olo ole mitään siihen verrattuna, miten inhottavaa työssä käyminen on. Raskaana olo on mukavaa ja itse valittua.

Luuletko tosiaan, että on joku saavutus tulla raskaaksi ja vielä synnyttää maailmaan pian yli kahdeksas miljardi pää? Sen pään elättäminen onkin jo toinen juttu. Siinä vaaditaan munaa naiselta ja mieheltä.

Olen itse raskaana ja odotan toista, ja ahdistaa kun on toinen tulossa. Toisaalta haluan että lapsemme saa sisaruksen mutta sen jälkeen varmaan saa mulle riittää, mun pää ei kestä tätä pikkulapsiperhe-elämää. Toinen on kaksi vuotta ja viimekin yönä kirkui varmaan puoli tuntia yhteensä, ja syytä ei tiedetä kun ei juuri vielä puhu. Varmaan jotain vaivaa. Molemmilla meillä meni tietenkin hermot tilanteeseen. Raukka-lapsi joutuu vielä senkin kestämään kun me vanhemmat tiuskitaan väsyneinä hänelle yöllä että ole hiljaa ja anna meidän nukkua. Käytän lisäksi unilääkettä kun unenlahjat menivät ekan lapsen syntymän jälkeen. Toivottavasti pää kestää vielä seuraavat pari vuotta. Palaan kyllä heti työhöni kun se vain suinkin on mahdollista (onneksi työpaikka odottaa!). En malta odottaa aloittamista uudessa ja mielenkiintoisessa työssä heti kun pystyn seuraavalta lapselta. Ja kyllä, pikkulapsiperhe-elämä vaatii oman ajan ja mukavuudenhalun uhraamista, valitettavasti. Mutta eihän tämän elämän ole tarkoituskaan olla vain mukavaa, sitä paitsi lapset opettavat oikeanlaista nöyrtymistä ja uhrautumista. Toivottavasti tuo "ap":n kommentti siitä että laittoi vaimon ja lapsen pihalle, oli jonkun toisen provo. Ja olen kyllä samaa mieltä että tuo ap:n asenne "mun talo, mun säännöt" ei tule kantamaan pitkälle vaan asenne pitää muuttua mikäli mielii pitää lapsen ja vaimon. Ap, tällaista tämä elämä välillä on, välillä on ikävämpiä vaiheita ja välillä on mukavampia vaiheita. Odotan sitä aikaa kun lapset kasvaa ja elämä normalisoituu taas (toivottavasti).

Joo ja en jaksa enkä halua kuunnella kenkään moraalisaarnoja että miten minun pitäisi toimia.

Vierailija kirjoitti:

Mene sinne vierashuoneeseen.

Samaa mieltä

Korvatulpat, daiju.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä hoidat töiden jälkeen iltaisin kaikki kotityöt, jotka jää helposti vaimoltasi tekemättä, koska vaimosi tarvitsee päivällä päiväunet. Vaimosi (ehkä) nukkuu sillä aikaa kun vauvakin nukkuu ja silloin ei siis siksi tee niitä kotitöitä. Muulloin vauva voi vaatii niin paljon huomiota, että kotitöiden teosta ei tule mitään. Vaimosi nukkuu päiväunet siksi että jaksaa taas seuraavan yön hoitaa teidän yhteisen pienokaisen ja että sä voit käydä pirteänä töissä. Onko selvä!

Pakkasin vaimon ja vauvan tavarat. Otin häneltä avaimet . Ei ole pääsyä enää tänne.

Ap

Äääh, oisit nyt mehustanut hiukan pidempään tätä herkullista ja ilmeisen toimivaa ajatusleikkiä. :) Mut se on kun on noviisit asialla, menee heti parempikin potentiaalinen ketju ojaan kun luovutetaan noin helpolla.

Miksi halusit vainon kanssa lapsen, jos et kestä sen lapsen läsnäoloa? Sinulle olisi oikein jäädä hoitamaan vauvaa, ja vaimo lähtisi töihin. Tietäisit mitä se lastenhoito on, se ei ole pelkkää makoilua vauvan kanssa kivasti sohvalla....

Ap on selvästi ansainnut "vuoden paras isä"-palkinnon😂😂

Eivaan en ole ikinä lukenut huonompaa provoa

Vierailija kirjoitti:

Yövalvomiset ei sillä lopu vaikka imetys loppuisi. Lapselle pitää sitten nousta lämmittämään korviketta parin tunnin välein. Nuku muualla.

Ei todellakaan lasta syötetä kahden tunnin välein! Hulluko olet? Vain ihan pikkukeskosia joudutaan ruokkimaan noin usein koska heillä on vielä niin pieni maha ja kehittymätön suolisto.

Meillä on viikolla 31 syntyneet kaksoset, ja kun vähän yli kuukauden sairaalassa olon jälkeen tulivat kotiin, siirryttiin jo neljän tunnin välein ruokkimiseen, oli kyseessä tissi tai pullo. Ja parin kuukauden sisään alkoivat nukkua ensin kuusi tuntia heräämättä syömään ja sitten jo ihan kunnon yöunet.

Se että opettaa lapsen juomaan jatkuvasti yölläkin tarkoittaa sitä että vaippaa pitää vaihtaa myös keskellä yötä, ja tottakai se lapsi sitten heräilee ja itsekään ei saa nukuttua.

Ja ap. Mene nukkumaan sinne vierashuoneeseen, lapsi on tärkeämpi henkilö kuin sinä, oli se sun kämppäs tai ei, se lapsi on sun perillinen, se saa kaiken sun omaisuutes jos sinä nukahdat rattiin ja heität veivisi.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse raskaana ja odotan toista, ja ahdistaa kun on toinen tulossa. Toisaalta haluan että lapsemme saa sisaruksen mutta sen jälkeen varmaan saa mulle riittää, mun pää ei kestä tätä pikkulapsiperhe-elämää. Toinen on kaksi vuotta ja viimekin yönä kirkui varmaan puoli tuntia yhteensä, ja syytä ei tiedetä kun ei juuri vielä puhu. Varmaan jotain vaivaa. Molemmilla meillä meni tietenkin hermot tilanteeseen. Raukka-lapsi joutuu vielä senkin kestämään kun me vanhemmat tiuskitaan väsyneinä hänelle yöllä että ole hiljaa ja anna meidän nukkua. Käytän lisäksi unilääkettä kun unenlahjat menivät ekan lapsen syntymän jälkeen. Toivottavasti pää kestää vielä seuraavat pari vuotta. Palaan kyllä heti työhöni kun se vain suinkin on mahdollista (onneksi työpaikka odottaa!). En malta odottaa aloittamista uudessa ja mielenkiintoisessa työssä heti kun pystyn seuraavalta lapselta. Ja kyllä, pikkulapsiperhe-elämä vaatii oman ajan ja mukavuudenhalun uhraamista, valitettavasti. Mutta eihän tämän elämän ole tarkoituskaan olla vain mukavaa, sitä paitsi lapset opettavat oikeanlaista nöyrtymistä ja uhrautumista. Toivottavasti tuo "ap":n kommentti siitä että laittoi vaimon ja lapsen pihalle, oli jonkun toisen provo. Ja olen kyllä samaa mieltä että tuo ap:n asenne "mun talo, mun säännöt" ei tule kantamaan pitkälle vaan asenne pitää muuttua mikäli mielii pitää lapsen ja vaimon. Ap, tällaista tämä elämä välillä on, välillä on ikävämpiä vaiheita ja välillä on mukavampia vaiheita. Odotan sitä aikaa kun lapset kasvaa ja elämä normalisoituu taas (toivottavasti).

Joo ja en jaksa enkä halua kuunnella kenkään moraalisaarnoja että miten minun pitäisi toimia.

Siinä taas maailman suurin virhe. Miksi pitää tehdä se uusi vauva kun esikoinen on tulossa uhmaikään ja käyttää kuitenkin vielä vaippoja ja haluaa olla perheen vauva? Idiootti! Pilaatte teidän kaikkien elämän, esikoinen on mustasukkainen lopun ikäänsä sille huomion varastavalle pikkukakkoselle ja parisuhde menee siinä kun omat yöunetkin.