Oletko lapsena säästynyt vanhempiesi fyysiseltä kuritukselta?

1991-syntynyt. Lievää väkivaltaa ollessani kai hieman alle kouluikäinen: satunnaisesti luunappeja ja tukistusta. En kanna kaunaa noista kerroista, vaikka en uskokaan että sellainen kuritus on milläkään kerralla ollut tarpeellista. Vanhemmat syntyneet 50 ja 60 -luvun vaihteessa ja molempia hakattu lapsena, joten olen enemmänkin kiitollinen siitä etteivät ole minua koskaan lyöneet. Väkivallan kierrettä kun voi olla vaikea katkaista.

Vierailija kirjoitti:

Tukistettu ja nahkaremmillä että risulla lyöty sekä myös henkistä väkivaltaa en tiennyt edes mistä syystä. Synnyin v 66

Minä sentään tiesin syyn: olin olemassa. Tilannetta pahensi, etten suostunut uskomaan äitini olevan Jumala. 

kbokbjobkjbkjb kirjoitti:

Säästyin. Kuulemma äiti oli kerran pienesti tukistanut, mutta olin vaan nauranut. Isovanhemmat ja isäkin kyllä uhkailivat piiskaamisella, mutta eivät sentään uskaltaneet toteuttaa, koska äiti oli kieltänyt sellaiset. 1978 olen syntynyt. Ikäisekseni onnekas, tosi paljon tiedän ikäisiäni, jotka koki reippaasti väkivaltaa vanhemmiltaan. Päiväkodissa jo muistan, kun mietittiin näitä juttuja muiden lasten kanssa, että ei se tuhmuudesta ole kiinni vaan siitä, että vanhemmat tekee väärin... kun tosiaan tosi pienistä asioista jotkut lapset sai remmiä.

Minä olen syntynyt kaksi vuotta aiemmin, enkä tiedä ketään ikäistäni, joka olisi kohdannut väkivaltaa kotonaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuten olen monesti todennut, nahkaremmillä takamukselle läpsäytys, leikkaa jopa ADHD lapselta pahimmat menohalut.

70- luvulla ei ollut yhtään ADHD lasta, kun taas nykyään kuulee noita olevan joka toisessa perheessä. Eli tukkapölly, piiska ja luunapit käyttöön niin säästyy miljardeja yhteiskunnan rahoja, eikä synny rötväilevää nuoriso sukupolvea.

Vai onko av mammat nyt taas jotain toista mieltä.

Kumppanini joka on siis saanut remmiä on samaa mieltä että lievä fyysinen kuritus pitäisi ottaa uudelleen käyttöön. En ymmärrä logiikkaa vaikka hän on itse ollut fyysisen väkivallan uhri. Ehkä hänellä se on sitten tehonnut kun on saanut remmistä jos on tehnyt kolttosia jne.

Tuollaisen kanssa ei tokikaan perusteta perhettä eikä tehdä lapsia. Ja lyö luultavasti sinuakin, niinhän heikommille hänen mukaansa tulee tehdä.

JSS ja juokse. 

Vierailija kirjoitti:

kbokbjobkjbkjb kirjoitti:

Säästyin. Kuulemma äiti oli kerran pienesti tukistanut, mutta olin vaan nauranut. Isovanhemmat ja isäkin kyllä uhkailivat piiskaamisella, mutta eivät sentään uskaltaneet toteuttaa, koska äiti oli kieltänyt sellaiset. 1978 olen syntynyt. Ikäisekseni onnekas, tosi paljon tiedän ikäisiäni, jotka koki reippaasti väkivaltaa vanhemmiltaan. Päiväkodissa jo muistan, kun mietittiin näitä juttuja muiden lasten kanssa, että ei se tuhmuudesta ole kiinni vaan siitä, että vanhemmat tekee väärin... kun tosiaan tosi pienistä asioista jotkut lapset sai remmiä.

Minä olen syntynyt kaksi vuotta aiemmin, enkä tiedä ketään ikäistäni, joka olisi kohdannut väkivaltaa kotonaan.

Ei se kurituksen kohteeksi joutuminen välttämättä ole sellainen asia, josta kavereille huudellaan 🙄 

Vierailija kirjoitti:

RujoRampa kirjoitti:

Olen vammainen, ja opettajat piti huonosti kasvatettuna ja pilalle hemmoteltuna. Mutta kova kuri kotona oli, ja piiskaa ei säästetty. Äiti kertoi aloittaneensa piiskaukset heti kun aloitin kävelyn 1 vuotiaana. Ensimmäinen muisto on kun äiti antoi 2 kertaa selkään, ensin kämmenellä ja kun ei auttanut niin sitten vielä vitsalla. Olin 3v.  Vihasin niitä vitsan-haku- reissuja. Vamman takia kävely oli tuskallista ja vaikeaa, joten rangaistus tuntui kohtuuttomalta. Sain vielä 2 kertaa selkään jos äiti ei tykännyt vitsasta jonka valitsin. Talvea varten äiti teki ison vitsa-kimpun joka oli oven päällä. Oli noloa kun kaverit ja sukulaiset näkivät vitsojen kuluvan ja kommentoivat sitä.  Äiti liotti vitsoja suola-vedessä(kuulemma kirveli enemmän) talvella ennen piiskausta ja jouduin istumaan eteisessä tai seisomaan nurkassa ja odottamaan. Kyllä se remmikin välillä viuhui. Siinäkin piti valita 2 remmistä, toinen jäykkä ja kova, toinen taipuisa ja pehmeä. Valitsin aina kovan että selvisin vähemmillä lyönneillä. Jos tein jotain vakavaa, äiti nappasi ekan piiskaamiseen sopivan esineen. Esim. harjan-varsi, , kauhan-kahva, puinen hiusharja  pöytätennis-maila, Matchbox-autoradan pätkä tai matto-piiska.  7 vuotiaaksi asti sain n. 1-2 kuussa selkään, todella harvoin saatoin saada 3-4 kertaa kuussakin. Sen lisäksi kodinhoitajat välillä antoivat kämmenellä selkään jos en totellut, mutta äidin selkäsaunoihin tottuneena ne eivät tuntuneet enää missään. Isä ei tykännyt piiskaamisesta, mutta äiti määräsi isän joskus antamaan selkään. Isä ei piessyt niin kovaa kuin äiti. Isä sai välillä ylipuhuttua äidin, niin että selvisin ilman piiskaa. Lääkärit ja fysioterapeutti(antoi kerran hänkin selkään) näkivät välillä piiskauksen jälkiä reisissä ja persuksissä, mutta ei siihen silloin puututtu. Olen antanut äidille anteeksi, koska hän ei osannut kasvattaa muulla tavalla.. Kuri oli kova, mutta kodin ilmapiiri rakastava ja välittävä. Sain paljon halauksia, suukkoja ja hyväilyjä lapsena. Se piti järjen kasassa vaikka ruumiillinen kuri loi katkeruutta ja pelkoa.

Niin toivon, että tuo teksti olisi vain inhottava provo😭 Menee taas usko ihmisyyteen…😓

Joskus täytyy olla vähän kovempi kuri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kbokbjobkjbkjb kirjoitti:

Säästyin. Kuulemma äiti oli kerran pienesti tukistanut, mutta olin vaan nauranut. Isovanhemmat ja isäkin kyllä uhkailivat piiskaamisella, mutta eivät sentään uskaltaneet toteuttaa, koska äiti oli kieltänyt sellaiset. 1978 olen syntynyt. Ikäisekseni onnekas, tosi paljon tiedän ikäisiäni, jotka koki reippaasti väkivaltaa vanhemmiltaan. Päiväkodissa jo muistan, kun mietittiin näitä juttuja muiden lasten kanssa, että ei se tuhmuudesta ole kiinni vaan siitä, että vanhemmat tekee väärin... kun tosiaan tosi pienistä asioista jotkut lapset sai remmiä.

Minä olen syntynyt kaksi vuotta aiemmin, enkä tiedä ketään ikäistäni, joka olisi kohdannut väkivaltaa kotonaan.

Ei se kurituksen kohteeksi joutuminen välttämättä ole sellainen asia, josta kavereille huudellaan 🙄 

No kertoihn tuo, jolle vastasin, että päiväkodissa kokemuksistaan puhuivat. Eli samalla lailla on voitu puhua, ettei kotona ole lyöty.

Hassua, että kerron täällä ensimmäistä kertaa ikinä kellekään, etten ole koskaan kokenut ruumillista kuritusta kotona. Kuinkahan moni on elämäni aikana kuitenkin olettanut, että minua on lyöty - vain siksi, etten ole huudellut ympäriinsä sitä, ettei ole?

Ei ehkä kannata tehdä liian helposti olettamuksia ihmisten taustoista.

En onneksi säästynyt, 1970-luvun lopulla syntynyt. Kaltaiseni pojanviikari olisi olisi ollut vielä enemmän hunningolla, jos niihin tekoihini ei olisi kovalla kädellä puututtu. Joillekin on vaikea käsittää, että toiset ovat kiitollisia saamastaan kurituksesta, koska näkevät, että sillä oli tervehdyttävä vaikutus omaan käytökseen ja valintoihin. Suurin osa lapsista uskoo toki vähemmällä eikä kuritusta oikeastaan tarvitse, mutta puhun nyt omasta puolestani - haastavan ja kovapäisen pojan suulla. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

kbokbjobkjbkjb kirjoitti:

Säästyin. Kuulemma äiti oli kerran pienesti tukistanut, mutta olin vaan nauranut. Isovanhemmat ja isäkin kyllä uhkailivat piiskaamisella, mutta eivät sentään uskaltaneet toteuttaa, koska äiti oli kieltänyt sellaiset. 1978 olen syntynyt. Ikäisekseni onnekas, tosi paljon tiedän ikäisiäni, jotka koki reippaasti väkivaltaa vanhemmiltaan. Päiväkodissa jo muistan, kun mietittiin näitä juttuja muiden lasten kanssa, että ei se tuhmuudesta ole kiinni vaan siitä, että vanhemmat tekee väärin... kun tosiaan tosi pienistä asioista jotkut lapset sai remmiä.

Minä olen syntynyt kaksi vuotta aiemmin, enkä tiedä ketään ikäistäni, joka olisi kohdannut väkivaltaa kotonaan.

Ei se kurituksen kohteeksi joutuminen välttämättä ole sellainen asia, josta kavereille huudellaan 🙄 

No kertoihn tuo, jolle vastasin, että päiväkodissa kokemuksistaan puhuivat. Eli samalla lailla on voitu puhua, ettei kotona ole lyöty.

Hassua, että kerron täällä ensimmäistä kertaa ikinä kellekään, etten ole koskaan kokenut ruumillista kuritusta kotona. Kuinkahan moni on elämäni aikana kuitenkin olettanut, että minua on lyöty - vain siksi, etten ole huudellut ympäriinsä sitä, ettei ole?

Ei ehkä kannata tehdä liian helposti olettamuksia ihmisten taustoista.

Sun kokemus on sun kokemus, mutta kun ihmisiä on erilaisia niin on myös erilaisia kokemuksia… Itse voin kertoa oman kokemukseni, että edes lapsuuteni paras kaverini, joka todella oli sydänystäväni, ei tiennyt että vanhempani kurittivat lähinnä veljeäni fyysisesti. Ei olisi tullut mieleenkään kertoa, vaikka niin monista muista henkilökohtaisista asioista yhdessä keskusteltiin. Hänkään ei puhunut vastaavanlaista omista vanhemmistaan, ennen kuin vasta 15-vuotiaana mainitsi siitä miten hänen isä suutuspäissään löi hänen, siis kaverini, päätä seinään…

Äiti on kertonut antaneensa mulle ja veljelleni toisinaan tukkapöllyä. Meillä kummallakaan ei mitään muistikuvia asiasta. Hyvä ja turvallinen lapsuus oli. Oltiin veljen kanss tosi vilkkaita ja kaikenlaist keksittiin. Varmaan jos kuritettiin ja ojennettiin se tehtiin siten, että lapsena itse ymmärsin syyn, miksi sitä tuli ja sen jälkeen äiti ei jäänyt vihaiseksi, vaan mentiin ns elämässä eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En. Ysärillä synnyin ja jos tein jotain väärin mut kiskottiin pitkin lattiaa hiuksista pimeään vaatehuoneeseen ja ovi lukittiin. Kun en osannut matikkaa sain mustan silmän, kun matinkankirja heitettiin mun naamaan.

Ei sais nauraa, mut toi jälkimmäinen lause😂😂😂😂

Haluttiin paukauttaa oppi päähän, kirjaimellisesti 🤣🤭

Vierailija kirjoitti:

Äiti on kertonut antaneensa mulle ja veljelleni toisinaan tukkapöllyä. Meillä kummallakaan ei mitään muistikuvia asiasta. Hyvä ja turvallinen lapsuus oli. Oltiin veljen kanss tosi vilkkaita ja kaikenlaist keksittiin. Varmaan jos kuritettiin ja ojennettiin se tehtiin siten, että lapsena itse ymmärsin syyn, miksi sitä tuli ja sen jälkeen äiti ei jäänyt vihaiseksi, vaan mentiin ns elämässä eteenpäin.

Synnyttiin 70-luvulla

En. 80-luvulla. Koin fyysistä ja henkistä väkivaltaa vanhemmiltani monissa asioissa jotka vaikuttaa yhä elämääni.