Kaduttaako nirsoja naisia lopulta, kun jäävät yksin?

Frigidit taitaa vaan huudella.

Teiltä ei taidettu kysyä, vaan tavallisilta heteroilta ja/tai lesboilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Tämä on totta!

Mitäs siinä alapeukutatte?

Älkää puolustelko harhojanne, vaan hyväksykää, että olette läheisyyttä tarvitsevia ihmisiä kuten muutkin normaalit ihmiset.

Toisen ihmisen yhteyttä tarvitaan, läheisyys ei ole välttämättömyys. Ihmisiä on erilaisia, mutta sitähän sinä et tietenkään usko.

Kai sinä nyt ymmärrät että nirsouden parisuhdeasioissa alunperinkin mahdollistaa se, että kyseinen henkilö ei tarvitse miestä vaan viihtyy oikein hyvin itsekseenkin. Sopiva mies olisi ihan mukava lisä elämään, mutta ei sellainen asia joka pitää olla. Eli ihan hyvin voi olla ilmankin jos sopivaa ei ole sattunut kohdalle. Tämähän se toki joitain huonoitsetuntoisia miehiä korpeaakin, kun nainen on suhteessa koska haluaa olla eikä sen takia että on riipuvainen miehestä tavalla tai toisella ja on siksi tavallaan pakotettu pysymään.

Katunut olen vaan sitä että olen ollut suhteessa ja jotain yhden illan juttuja. Yksinoloaikaani en ole koskaan katunut, sitä vaan, etten ole tajunnut että yksin olisin saanut elämästä enemmän irti kuin silloin kun olin suhteessa joka ei ollut oikea. 

Vierailija kirjoitti:

Anoppini oli parikymmentä vuotta naimisissa väkivaltaisen ja patalaiskan miehen kanssa. Eron jälkeen hän oli sanonut, että lapsia lukuunottamatta se liitto oli vain iso virhe eikä hän todellakaan enää tarvitse minkäänlaista miestä rinnalleen. Eli parempi ilman kuin huonon kanssa. Eikä häntä ole tuo päätös harmittanut vielä nyt lähes 90-vuotiaana.

Samaa toimii toisinkin päin; jos onnellinen liitto joskus päättyy niin, että jään yksin, jatkan yksin, koska ei puolison saappaita pysty kuitenkaan kukaan täyttämään. - 13 vuotta matkaa takana

Vierailija kirjoitti:

Frigidit taitaa vaan huudella.

Teiltä ei taidettu kysyä, vaan tavallisilta heteroilta ja/tai lesboilta.

Silti frigidit vastasivat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Tämä on totta!

Mitäs siinä alapeukutatte?

Älkää puolustelko harhojanne, vaan hyväksykää, että olette läheisyyttä tarvitsevia ihmisiä kuten muutkin normaalit ihmiset.

Toisen ihmisen yhteyttä tarvitaan, läheisyys ei ole välttämättömyys. Ihmisiä on erilaisia, mutta sitähän sinä et tietenkään usko.

Et taida sinäkään.

Mä olen älyttömän nirso. Jos kuvailen netissä, minkälaisen miehen kanssa haluan suhteeseen, saan heti kimppuuni joukon triggeröityjiä, jotka kertovat minulle että joudun elämään yksin koko elämäni. Olen ollut parisuhteessa 14-vuotiaasta alkaen jatkuvasti, poislukien eron tultua pidetyt toipumisajat. Tällä hetkellä ikää 40 v.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eivät myönnä katumustaan, koska se on heikkouden merkki.

Tämä on totta!

Mitäs siinä alapeukutatte?

Älkää puolustelko harhojanne, vaan hyväksykää, että olette läheisyyttä tarvitsevia ihmisiä kuten muutkin normaalit ihmiset.

Ei kaikki ihmiset tarvitse läheisyyttä. Itse olen ihan ok parisuhteessa , mutta kumppanin jatkuva läheisyyden tarve rasittaa. Sitä paitsi kyllähän ihminen voi tyydyttää myös läheisyyden tarpeensa muutenkin kuin parisuhteessa. Luulisin että monille padkpja suhteita koneille se että saa olla yksin on suuri helpotus.

Joku ulkopuolinen voi katsoa, että onpa nirso. Osa ei katso ollenkaan luonteiden sopivuutta. Toinen voi olla ihan ulkoisesti riittävä, mutta luonteeltaan sellainen, että ei sovi itselle. Jos tuntee itsensä hyvin säästää toisen ja itsensä turhilta riidoilta ja vaikeuksilta kun ei ala suhteeseen itselleen ei sopivan kanssa.

Ihminen voi saada riittävän läheisyyden muutenkin. Kaikissa parisuhteissa ei edes ole läheisyyttä.

No, näille yksinäisille riittää se oma käsi, tarviiko muuta lisätä?

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Onnea sinulle, että olet löytänyt hyvän kumppanin. Täydellinen kumppani ei tarkoita virheetöntä. Täydellinen on itselle täydellinen. Sellainen, jonka seurassa on hyvä ja rento olla. Juttu luistaa ja tietää, että kumpikin arvostaa toista. Kaikille ei vaan ole niin helppoa löytää sellaista.

Vierailija kirjoitti:

Mitä on huono seura ja miten joku siihen ajautuu?

Ympärilläni on paljon mielenkiintoisia miehiä ja moni flirttaa. Minulla on pitkä liitto mutta tunnen että löytäisin helposti uusia kumppaneita. Mikä vika toisessa on että se kelpaa?

Itsessäni on vikoja, mielessäni on virheitä mutta tahdotaan olla yhdessä, meillä on mukavaa keskenään, tehdään yhteisiä asioita ja suunnitellaan tulevaa.

Ei ole mitään muuta kuin halu olla toisen kanssa. Minusta sinkuilla ystävilläni on se vika ettei he ole omia itsejään vaan tahtoo miellyttää toista ja miettivät liikaa mitä ominaisuuksia tahtovat kumppaniltaan.

Minusta kumppanuus on lahja, sun luo tulee ihminen joka on kiinnostunut SINUSTA ja saat viettää aikaa hänen kanssaan. Ei silloin mietitä plussia ja miinuksia vaan heittäydytään ja annetaan itsensä siihen sellaisena mitä itse on.

Parisuhde on toisen virheiden kanssa elämistä ja kunnioitusta sitä kohtaan mitä on. Halua olla hänen kanssaan, ei se että "Olen löytänyt täydellisen kumppanin vaan ihmisen joka tahtoo olla kanssani". Tuo on ainoa mikä tuo onnen.

Aika omituinen ajatus on tyytyä olemaan jonkun kanssa vain koska tämä toinen on sinusta kiinnostunut ja haluaa olla sinun kanssa. Sinulla ei ole tainnut juuri kysyntää olla?

Taitaa olla vähän liian arka asia myönnettäväksi.

Mulla on kaveri, joka vuosikausia sanoi, ettei "ota miestä riesakseen". Tai jos ottaa, niin sitten pitää olla ainakin häntä pitempi ja kouluttautunut ihminen.

Elämä meni sitten eteenpäin ja moni löysi itselleen puolison. Tiedän, ettei kaverini olisi kelpuuttanut itselleen esimerkiksi minun puolisoani, koska tämä ei täytä "kriteerejä".

Nyt keski-ikäisenä kaverini on välillä kokeillut jotain deittisivustoja tuloksetta ja selvästi puheista välillä kuultaa, että kaipaa jotakuta vierelleen, ei ehkä saman katon alle asumaan, mutta kumppaniksi. Pelkään, että juna meni jo. Kaverini on ihana ja hauska ihminen, mutta luulen, että pari vuosikymmentä yksin ovat tehneet tehtävänsä. Itsenäisenä ja vahvana sinkkuna pitkään ollut ei välttämättä ole se helpoin kumppani parisuhteen rakentamisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Nirsot viihtyvät hyvin myös yksin, hyvä suhde on sellainen bonus siihen päälle. Ei tarvita kumppania "tyyliin kunhan vaan on joku" tai sukulaisten mieliksi.

Minulla ei ole sellaista sukua että minulla pitäisi olla "joku" kumppani. Mutta on ollut aina ystäviä ja aivan samalla tavalla miehistä löydän niitä joiden kanssa kemia kohtaa niin miten se tarkoittaa että olisi "kuka tahansa"?

Tottakai liitossa kuuluu olla rakkautta ja haluja, himoja eikä se tarkoita että ihmiset tekevät asioita vain että olisivat "kenen tahansa kanssa"?

Minä löydän helposti ihmisen jonka kanssa viihdyn.

Vierailija kirjoitti:

Mä olen älyttömän nirso. Jos kuvailen netissä, minkälaisen miehen kanssa haluan suhteeseen, saan heti kimppuuni joukon triggeröityjiä, jotka kertovat minulle että joudun elämään yksin koko elämäni. Olen ollut parisuhteessa 14-vuotiaasta alkaen jatkuvasti, poislukien eron tultua pidetyt toipumisajat. Tällä hetkellä ikää 40 v.

Jotkut vaan ei tajua, että vaikka itselle pipari kelpaisi keneltä tahansa niin se ei tarkoita sitä, että muut ihmiset ovat samanlaisia.

En myöskään haluaisi olla miehelle "kuka tahansa kelpaa"

Nainen oppii hyvin pärjäämään ilman seksiä ja läheisyyttä. Aina voi masturboida ja läheisyyskaipuuta täyttää käymällä kampaajalla, hieronnassa, halaamalla ystäviä, rapsuttamalla koiraa...Miehet katkeroituu ilman naista mutta naiset elää täydemmpää elämää ilman riippakivimiestä jonka tyytyväisenä pitämiseen menee kaikki energia.