Ärsyttää kun kissat vaativat aina availemaan ovia ja sitten ne matelevat tai jäävät jumettamaan oven väliin niin, ettei saa laitettua ovea kiinni.

Mulla kans kissa kulkee edessä siksakkia kun siirryn huoneesta toiseen. Aaargh! Tosi ärsyttävää. Oon alkanut hissuttelemaan kun pari kertaa meinasin kompastua. Ja jos nukkuu sikeästi jossain niin eiköhän sinkoa jalkojen eteen kun vaihdan paikkaa.😂

Itse lähden aina käskystä vähän vauhdikkaammin ulos, on kissa siinä oppinut, että se on sitten menoa, kun on kerran meinattu. Aiemmin aina jäi ihmettelemään oven rakoon, mutta nyt ei ehdi siinä vauhdissa.

Meillä kissat tunkee ihme paikkoihin, ja jäävät jumiin. Kerran ihmettelin, kun kissaa ei näkunyt vähään aikaan, oli jäänyt roskiskaappiin kun en huomannut sen menevän sinne ja suljin oven. Kerran vessasta kuului ihme loiskuttelua, kissanpentu polki vessanpöntössä vettä eikä ollut millänsäkään pikku pulikoinnista. 

Sisäkissan omistajalle ihan outoja juttuja! Miksi te päästätte ne kissanne ulos?!

Totta on tuo mutkakävely edessä. Ja toisaalta kiljuminen kaapin oven edessä (kissa kuvittelee pääsevänsä sieltä jonnekin, minne?)

Ja meillä on myös vessankannet kiinni. Ja kissan vessa on omassa huoneessaan.

Eläinten kanssa pitää olla loputtoman kärsivällinen. Kerro niille, mitä ajattelet asiasta. Eipä sitä tiedä vaikka ymmärtäväisivät.

Vierailija kirjoitti:

TSIISUS MITKÄ ONGELMAT TEILLÄ ON. HERRANJUMALA😱

Tollokka hei! Ei nämä ole kenellekään mitään ongelmia. Kissan palvelusväki vaan tykkää vaihtaa kokemuksiaan, ja tietysti vähän ylpeilläkin omalla valtiaallaan / valtiaillaan. Älä ole niin negatiivinen, kyllä se siitä.

Kissani tulevat sisälle kukkamaan kautta. Eli tassuissa tulee mahdollisimman paljon savea, hiekkaa ja multaa. Laatoitustakin pitkin pääsisi sisään mutta eihän se käy.

Toinen hyppää ikkunasta sisään, takapihan kukkaistutusten kautta, suoraan valkoisille lakanoille. Aika monessa lakanassa on saviset tassukuviot. Ne ei lähde 90 asteessa. No jääpähän joku muisto, 1100 kännykkäkuvan lisäksi 😸😺😼

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kissanluukku oveen.

Kissoille sirutunnisteet, niin vain omat kissat pääsevät kulkemaan.

Kissanluukut kahteen parvekkeen oveen, vessan oveen ja makkarin oveen siis? Joo ihan varmasti asennutan tähän kerrostalossa olevaan vuokrakämppään sellaiset. 😁

Ap

Mua kans harmittaa, kun en voi pitää makuuhuoneen ovea kiinni, molemmat kissat ovat aina mielestään oven väärällä puolella.

Mun yövalo on seinällä ja sellainen, missä katkaisija on narun päässä roikkuva pompula. Arvaatte varmaan kuka herätetään aamuyöstä valomerkkiin 😸

Faith kirjoitti:

Meidän perheen kissa teki joskus kosteilla säillä niin, että se maukui avaamaan terassin oven, mutta kynnyksellä vain haisteli raikasta ulkoilmaa silmiään siristellen ja tuli sittenkin takaisin sisälle.

Tästä oli erään amerikkalaisen kirjailijan kirjoituskin: perheen kissa vaati pääsyä talvella ulos, mutta kun kirjailija avasi ulko-oven kosteaan räntäiseen maisemaan, ei ulosmeno houkutellutkaan kissaa. Kissa siirtyi anomaan aukaisua sen sijaan keittiönovelle, mutta kun kirjailija avasi sen, ei kissaa napannut ulosmeno vieläkään vaan se jäi naukumaan sisälle.

Kirjailija sitä päivittelemään, mutta hänen vaimonsa selitti, että "Kissa etsii ovea kesään".

Vierailija kirjoitti:

Hullu kissanainen kirjoitti:

Kerro lisää vesieristekissasasta. :)

Jokunen vuosi sitten tänne taloon tehtiin putkiremontti ja samalla uusittiin kylppäri. Remppamies sai tehtyä vesieristeen (sellaista turkoosinväristä tököttiä).

Tyyppi poistui ja ennenkuin kerkisin sulkea kylppärin oven niin kissa sinkosi sinne. Luisui mäskin päällä kyljellään ja sen jälkeen paineli häntä pulloharjana olohuoneen läpi parvekkeelle. Kuten on tiedossa niin sitä vesieristettä on melkoisen hankala saada matoista ja lattioista pois. Hankala oli myös puhdistaa kissa. Turkoosi väri lähti, kun karvat kasvoivat.

Minullakin on turkoosit tassunjäljet parketissa. Oli kylppäriremppa...

Ette selvästikään ymmärrä kissan ajatusmaailmaa.

Ensinnäkin kotikissat olettavat aina kun emäntä/isäntä lähtee liikkeelle, että "Joo, se menee keittiöön laittamaan mulle ruokaa, jeeeee!" Siksi niille tulee kiire päästä eteen haahuilemaan. Jos taloudessa on toinenkin kissa, sitten pitää kilpailla kuka haahuilee ekana.

Sama ajatuskuvio toistuu kissan päässä a) aina kun avaat säilykepurkin ja b) aina kun avaat jääkaapin ja c) lähes aina kun olet pystyssä ja n. 5 metrin päässä keittiöstä.

Ja jos et olisikaan menossa keittöön päin, kissa pyrkii harhauttamaan sinut menemään sinne (ja antamaan hänelle ruokaa) siksak-kävelystrategialla. (Kissat tietävät että ihmiset ovat heikkoluonteisia ja helposti manipuloitavissa heidän edukseen.)

Sitten tämä ovissapelleily. Asuntonne on kissan reviiri, siksi kissa ei välttämättä halua edes mennä ulos parvekkeelle tai olohuoneesta makkariin vaan hän ei siedä että hänen reviirillään on esteitä Hänen Korkeutensa liikkumiselle. Kissa haluaa olla koko ajan tietoinen siitä mitä reviirillä tapahtuu (= mitä palveluskunta puuhaa). Siksi helpointa on jättää aina ovet raolleen, että kissa pääsee kynnellä aukaisemaan sen ja tarkistamaan reviirinsä joka nurkan edes silmämääräisesti – aina ei Reviirin Hallitsijan tarvitse siis astua makkariin sisälle, visuaalinen ja auditiivinen tarkistus riittää.

Ulos parvekkeelle meno on tarkkaa hommaa, pitää rauhassa haistella ensin säät ja muiden eläinten läsnäolot. Jos mitään kiinnostavia hajuja ei ole ja sääkin on kuin Esterin persiistä, pelkkä tarkituskäynti kynnykseltä hoitaa homman. Miksi kissa haluaa parvekkeelle uudestaan 15 minuutin kuluttua? No, onhan sinne voinut ilmestyä jokin mielenkiintoinen haju! Ja miksi kissa tulee parvekkeelta muutaman minuutin kuluttua pois? No, pitäähän sitä sisäreviiriäkin välillä kiertää tarkistelemassa.

Parvekkeen ovikin kannattaisi siis jättää raolleen, jos ei tykkää portsarin hommista.

Kissoilla on siis omat hommansa ja aikataulunsa, eikä niihin kannata sekaantua vaan pyrkiä mahdollistamaan Reviriin Hallitsijalle vapaa pääsy joka nurkkaan.

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Kun menen parvekkeelle tupakalle niin kissa kiirehtii ensin ja hyppää just sille tuolille, jolla aion istua.

Istu päälle ja pieraise.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Kun menen parvekkeelle tupakalle niin kissa kiirehtii ensin ja hyppää just sille tuolille, jolla aion istua.

Istu päälle ja pieraise.

Sulla ei selvästikään ole kissaa! :D Kuule, tuollaista kun yrittäisit, niin et ehtisi edes tuhnua puristaa kun veitsenterävät kynnet olisivat jo uponneet syvälle perskannikoihisi!!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Kun menen parvekkeelle tupakalle niin kissa kiirehtii ensin ja hyppää just sille tuolille, jolla aion istua.

Istu päälle ja pieraise.

Sulla ei selvästikään ole kissaa! :D Kuule, tuollaista kun yrittäisit, niin et ehtisi edes tuhnua puristaa kun veitsenterävät kynnet olisivat jo uponneet syvälle perskannikoihisi!!!

Aika vahva kissa sinulla jos ihmisen painon alta vielä koipiaan liikuttelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juuri näin. Kun menen parvekkeelle tupakalle niin kissa kiirehtii ensin ja hyppää just sille tuolille, jolla aion istua.

Istu päälle ja pieraise.

Sulla ei selvästikään ole kissaa! :D Kuule, tuollaista kun yrittäisit, niin et ehtisi edes tuhnua puristaa kun veitsenterävät kynnet olisivat jo uponneet syvälle perskannikoihisi!!!

Aika vahva kissa sinulla jos ihmisen painon alta vielä koipiaan liikuttelee.

:D Kuule etkös tajua, ettet sä ehdi edes istuutua sen kissan päälle kun sulla on piikit pepussa! Kissan reaktionopeus on paljon ihmistä nopeampi.

Tuo siksakkikävely on kyllä joskus ärsyttävää, kun pitää varoa, ettei kompuroi. Minun kissa ei ole mikään sylikissa. Haluaa pitää oman tilan. Paitsi silloin, kun on kiire. Hyppää silloin syliin ja kehrää. Ja kun ne on niin arvokkaita hetkiä, kun armon kissaherra siihen suotuu,tulee aina kiire.

Lisäksi tämä kissa myös haluaa valloittaa aina minun paikkani. Kun nousen sohvalta vaikka hakeakseni kahvia, takaisin tullessa on kissa makaamassa sohvalla pitkäksi venyneenä ja tuijottaa haastavasti, että tämä on minun paikka. Sitten siirretään kissan peppua, että mahdun viereen.

Edellinen kissa sinkkuaikoina ei tykännyt, kun lähdin baariin ja se jäi yksin. Teki kaikkea tihutyötä, kun näki, että otin meikkipussin esiin. Tehokkain oli keino, kun oli käsilaukku jäänyt auki lattialle. Kävi pissaamassa käsilaukkuuni. 

Se on taas sitten eri tarina, kun tapasin mieheni ja hän alkoi yöpyä meillä. Kävivät melkoisen reviiritaistelun. Kovasti yritti kissa hätyyttää miehen pois. Yöllä syöksyili varpaisiin ja pureskeli ja kuseskeli vaatteet yms. Mutta lopulta katti hyväksyi tilanteen ja tuntui välillä, että kissa oli mieheen enemmän kiintynyt kuin minuun.

Jännitin sitten, miten suhtautuu vauvaan, kun mieheen tottuminenkin oli vaikeaa. Mutta leimautui vauvaan heti ja ei uskollisempaa vahtia ollut, kuin tämä kissa. Hyvä kun mummit saivat ottaa vauvan syliin, kun piti niin vahtia ja kävi välillä sähisemässä, että vauva takaisin tänne heti nyt. Mutta niin ikää tullessa luonne muuttui joustavammaksi. Vielä 15 vuoden jälkeenkin on ikävä tätä kissaa. Hassua, että joskus vieläkin, kun yöllä havahdun kylkeä kääntäessäni, ikään kuin tunnen tämän kissan painautuvan selkääni vasten hänelle tyypillisellä tavalla ja ottavan yhdellä kynnellä hartiasta kiinni. 

Vierailija kirjoitti:

Kissat narsisteja. Yrittävät aina hallita muita ja pitävät itseään maailman tärkeimpänä.

Jos luet lehteä, kissa kävelee siitä yli parin sekunnin välein tai istuu päälle. Se maukuu ruokaa, mutta kun annat ruokaa, se vain nuuhkaisee ja lähtee pois. Yrität lakaista lattiaa ja kissa istuu juuri siihen kohtaan mitä yrität lakaista. Menet vessaan - kissa päättää juuri silloin että hänelläkin on asiaa potalle ja tulee raapimaan ovea, mutta kun päästät sisään, se käy vain katsomassa laatikkoaan ja lähtee heti pois. Yrität juoda kahvia ja syödä jotain sohvalla rentoutuen -kissa tulee kiehnäämään ja pyyhkäisee hännällä ruokaasi ja melkein dippaa sitä kahvimukissasi. Jne.

Kiitos kirjoituksestasi! Vedet silmissä nauroin kertomallesi! Piristi kummasti tätä lauantai-iltaa!

Meidän kissa haluaa ovensuussa ulos ,aluksi istuu ja tuijottaa vuoroin ovea ja vuoroin meitä palveluspuolen ihmisiä. Mikäli emme reagoi riittävän nopeasti on seuraavana vieno maukaisu, ääni voimistuu mitä pitempään kehtaamme kuhnata. Kun saavumme ovelle aikeissa päästää herra ja ylhäisyys pihalle, se säntää pois  ja kun palaamme askareisiimme touhu alkaa uudelleen. Jossakin vaiheessa se suostuukin ulos ja on sen oloinen kuin me olisimme aiheuttaneet epäröinnin mennäkö vai ei.

Myöskään lukemista se ei siedä ja kun se nukkuu luenkin ihan onnessani.

Vierailija kirjoitti:

Tuo siksakkikävely on kyllä joskus ärsyttävää, kun pitää varoa, ettei kompuroi. Minun kissa ei ole mikään sylikissa. Haluaa pitää oman tilan. Paitsi silloin, kun on kiire. Hyppää silloin syliin ja kehrää. Ja kun ne on niin arvokkaita hetkiä, kun armon kissaherra siihen suotuu,tulee aina kiire.

Lisäksi tämä kissa myös haluaa valloittaa aina minun paikkani. Kun nousen sohvalta vaikka hakeakseni kahvia, takaisin tullessa on kissa makaamassa sohvalla pitkäksi venyneenä ja tuijottaa haastavasti, että tämä on minun paikka. Sitten siirretään kissan peppua, että mahdun viereen.

Edellinen kissa sinkkuaikoina ei tykännyt, kun lähdin baariin ja se jäi yksin. Teki kaikkea tihutyötä, kun näki, että otin meikkipussin esiin. Tehokkain oli keino, kun oli käsilaukku jäänyt auki lattialle. Kävi pissaamassa käsilaukkuuni. 

Se on taas sitten eri tarina, kun tapasin mieheni ja hän alkoi yöpyä meillä. Kävivät melkoisen reviiritaistelun. Kovasti yritti kissa hätyyttää miehen pois. Yöllä syöksyili varpaisiin ja pureskeli ja kuseskeli vaatteet yms. Mutta lopulta katti hyväksyi tilanteen ja tuntui välillä, että kissa oli mieheen enemmän kiintynyt kuin minuun.

Jännitin sitten, miten suhtautuu vauvaan, kun mieheen tottuminenkin oli vaikeaa. Mutta leimautui vauvaan heti ja ei uskollisempaa vahtia ollut, kuin tämä kissa. Hyvä kun mummit saivat ottaa vauvan syliin, kun piti niin vahtia ja kävi välillä sähisemässä, että vauva takaisin tänne heti nyt. Mutta niin ikää tullessa luonne muuttui joustavammaksi. Vielä 15 vuoden jälkeenkin on ikävä tätä kissaa. Hassua, että joskus vieläkin, kun yöllä havahdun kylkeä kääntäessäni, ikään kuin tunnen tämän kissan painautuvan selkääni vasten hänelle tyypillisellä tavalla ja ottavan yhdellä kynnellä hartiasta kiinni. 

Oi miten ihana viesti!