Lue keskustelun säännöt.
Miksi lapseni ei pääse teille?
21.09.2018 |
Tuli mieleen tuosta toisesta ketjusta, missä kaveri ei pääse meille. Että miksi minun lapseni ei pääse teille?
Lapsellani on yksi kaveri, jonka luokse ei koskaan kutsuta leikkimään. Kyse ei varmasti ole siitä, että lastani pidettäisiin huonona seurana, sillä kaverin vanhemmat ovat olleet itsekin aktiivisia ja kysyneet leikkiseuraa. Mutta aina niin, että voisiko meidän Riitta tulla teille leikkimään? Usein meille on sopinut, mutta minusta (ja myös lapsestani) tämä on hiukan outoa. Olenkin nyt päättänyt, että vuoroin vieraissa käydään eikä meille pääse, ennen kuin vierailu on onnistunut toisinkin päin.
Kommentit (75)
Muutama lasteni kavereista ei ole päässyt meille leikkimään silloin, kun ei ole aikuisia kotona. Syynä tähän on, että meillä on erittäin suojeluviettinen isokokoinen koira ja - ihan ymmärrettävää kyllä - kaikki lapset eivät osaa ottaa huomioon, millaisia leikkejä (painimista, takaa-ajamista yms) ei silloin voi leikkiä, koska koira voi tulkita rajut leikit väärin ja ryhtyy puolustamaan omaa laumaansa eli mun lastani. Eläimille allergiset lapset eivät luonnollisestikaan meillä kyläile.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä on 2010-luvulla vaikeaa elämää kun lapset eivät saa enää leikkiä keskenään koska jokaisella on erityisherkkä, allerginen koira tai kellonajat ei oo justiinsa hyvät tai jotain. Omassa lapsuudessa käytiin kavereilla ja kaverit kävi meillä
En pidä vieraista ja koti on pyhäkköni. Jos lapset pysyisivät vain lapsen huoneessa, niin voisi käydä. Yleensä eivät pysy. Meillä on myös kaksi koiraa ja toinen ei pidä vieraista vaan alkaa haukkumaan. Meillä on myös sama tilanne kuin ensimmäisellä kirjoittajalla.
Meillä yksi kaveri asuu keskellä korpea, joten helpompi tulla meille koulun jälkeen kun vanhemmat voivat noukkia kyytiin kun töistä pääsevät.
Vierailija kirjoitti:
Muutama lasteni kavereista ei ole päässyt meille leikkimään silloin, kun ei ole aikuisia kotona. Syynä tähän on, että meillä on erittäin suojeluviettinen isokokoinen koira ja - ihan ymmärrettävää kyllä - kaikki lapset eivät osaa ottaa huomioon, millaisia leikkejä (painimista, takaa-ajamista yms) ei silloin voi leikkiä, koska koira voi tulkita rajut leikit väärin ja ryhtyy puolustamaan omaa laumaansa eli mun lastani. Eläimille allergiset lapset eivät luonnollisestikaan meillä kyläile.
Meille en päästä lasten kavereita koskaan silloin, jos aikuiset eivät ole paikalla. Syynä iso ja vartioviettinen koira, joka kiltti kuin lammas ja luotan koiraan täysin, mutta silti minulla aikuisena on se vastuu. Eläin on aina eläin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Muutama lasteni kavereista ei ole päässyt meille leikkimään silloin, kun ei ole aikuisia kotona. Syynä tähän on, että meillä on erittäin suojeluviettinen isokokoinen koira ja - ihan ymmärrettävää kyllä - kaikki lapset eivät osaa ottaa huomioon, millaisia leikkejä (painimista, takaa-ajamista yms) ei silloin voi leikkiä, koska koira voi tulkita rajut leikit väärin ja ryhtyy puolustamaan omaa laumaansa eli mun lastani. Eläimille allergiset lapset eivät luonnollisestikaan meillä kyläile.
Tämä. Meillä on kaksi isoa vahvasti vahtiviettistä koiraa. Tulisi liikaa stressiä jokaiselle osapuolelle.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä on 2010-luvulla vaikeaa elämää kun lapset eivät saa enää leikkiä keskenään koska jokaisella on erityisherkkä, allerginen koira tai kellonajat ei oo justiinsa hyvät tai jotain. Omassa lapsuudessa käytiin kavereilla ja kaverit kävi meillä
No sun lapsuudessasi olikin vähän erilaista. Silloin lasten piti vähän itsekin katsoa, mitä tekevät. Jos jonkun koira sitten näykkäisi, niin se oli vaan lasten oma vika ja sillä sipuli, Nykyisin lasten elämä on niin suojeltua, että he voivat tohottaa mitään ajattelematta ihan mitä vaan ja jos koira näykkäisisi, siitä tehtäisiin rikosilmoitus, lastensuojeluilmoitus, eläinsuojeluilmoitus ja joku-vielä-ilmoitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ovet yleensä auki ja melkein kaikki pääsevät leikkimään. Joskus on ollut joku huonotapainen, jonka kanssa mikään ei suju ja tahtoo jäädä aina yökylään, sellaisista ei meillä oikein tykätä. Jokus on ollut myös luokkakaveri, joka haluaa tulla seurustelemaan vain aikuisten kanssa. Minä äitinä haluan useimmiten olla vähän rauhassa töiden jälkeen, vaikka pötkölläni yläkerrassa. Kun nyt kysyit, voin kertoa myös niistä jankkaajista joista ei pääse edes eroon. Tyyliin: mä oon jo tekstaillut kotiin, että mä oon vielä pari tuntia teillä. Ei pääse toista kertaa jos ei lähde ennen iltapalaa käskemälläkään.
Vierailija kirjoitti:
Ovet yleensä auki ja melkein kaikki pääsevät leikkimään. Joskus on ollut joku huonotapainen, jonka kanssa mikään ei suju ja tahtoo jäädä aina yökylään, sellaisista ei meillä oikein tykätä. Jokus on ollut myös luokkakaveri, joka haluaa tulla seurustelemaan vain aikuisten kanssa. Minä äitinä haluan useimmiten olla vähän rauhassa töiden jälkeen, vaikka pötkölläni yläkerrassa. Kun nyt kysyit, voin kertoa myös niistä jankkaajista joista ei pääse edes eroon. Tyyliin: mä oon jo tekstaillut kotiin, että mä oon vielä pari tuntia teillä. Ei pääse toista kertaa jos ei lähde ennen iltapalaa käskemälläkään.
Mutta tässäkin tapauksessa nämä kaverit ovat olleet teillä (vaikka vain kerran, mutta kuitenkin kutsu on käynyt) Käykö lapsesi jollain kaverilla, joka ei kuitenkaan ole ollut koskaan teillä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama lasteni kavereista ei ole päässyt meille leikkimään silloin, kun ei ole aikuisia kotona. Syynä tähän on, että meillä on erittäin suojeluviettinen isokokoinen koira ja - ihan ymmärrettävää kyllä - kaikki lapset eivät osaa ottaa huomioon, millaisia leikkejä (painimista, takaa-ajamista yms) ei silloin voi leikkiä, koska koira voi tulkita rajut leikit väärin ja ryhtyy puolustamaan omaa laumaansa eli mun lastani. Eläimille allergiset lapset eivät luonnollisestikaan meillä kyläile.
Meille en päästä lasten kavereita koskaan silloin, jos aikuiset eivät ole paikalla. Syynä iso ja vartioviettinen koira, joka kiltti kuin lammas ja luotan koiraan täysin, mutta silti minulla aikuisena on se vastuu. Eläin on aina eläin.
Mun lapsella oli kaveri, ja samasta syystä heille ei saanut mennä leikkimään, niinpä aina olivat meillä, myös senkin jälkeen, kun ikää, kokoa ja käytöstä olisi ollut riittävästi toisinkinpäin kyläilyihin. Siitä tuli tapa, ja hyvä niin. Lapsen kaverikaan ei koskaan halunnut olla kotonaan. Kun koirat määräsi kaiken.
-Lapsesi ei osaa käyttäytyä/ tarvitsisi vanhemman lapsenvahdikseen, jotta mikään sujuisi.
-Olen tukenut lasten kaverisuhdetta, mutta kun se ei vaan toimi, enkä jaksa enää.
-Lapseni ei ole koskaan tervetullut teille.
-Lapsesi vierailee sairaanakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en päästä tänne ketään. Kolme kouluikäistä lasta ja kaikilla ramppaisi kavereita koko ajan eli ei hetkenkään rauhaa. En jaksa moista työpäiväni jälkeen.
Pieni asunto jossa lapsen oma huone pikkuruinen, tähän vielä lisämausteeksi kaksi yleettömän vierasarkaa kissaa. Parempi muutenkin että leikitään pihalla niin se leikki pysyy leikkinä eikä muutu pleikan pelaamiseksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on iso vahtiviettinen koira. Lapseni laittavat koiran sujuvasti makuuhuoneeseen oven taakse ja voivat leikkiä kavereidensa kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutama lasteni kavereista ei ole päässyt meille leikkimään silloin, kun ei ole aikuisia kotona. Syynä tähän on, että meillä on erittäin suojeluviettinen isokokoinen koira ja - ihan ymmärrettävää kyllä - kaikki lapset eivät osaa ottaa huomioon, millaisia leikkejä (painimista, takaa-ajamista yms) ei silloin voi leikkiä, koska koira voi tulkita rajut leikit väärin ja ryhtyy puolustamaan omaa laumaansa eli mun lastani. Eläimille allergiset lapset eivät luonnollisestikaan meillä kyläile.
Meille en päästä lasten kavereita koskaan silloin, jos aikuiset eivät ole paikalla. Syynä iso ja vartioviettinen koira, joka kiltti kuin lammas ja luotan koiraan täysin, mutta silti minulla aikuisena on se vastuu. Eläin on aina eläin.
Mun lapsella oli kaveri, ja samasta syystä heille ei saanut mennä leikkimään, niinpä aina olivat meillä, myös senkin jälkeen, kun ikää, kokoa ja käytöstä olisi ollut riittävästi toisinkinpäin kyläilyihin. Siitä tuli tapa, ja hyvä niin. Lapsen kaverikaan ei koskaan halunnut olla kotonaan. Kun koirat määräsi kaiken.
No meillä taas lapsen kavereista löytyi niitäkin, joiden kanssa ei tarvinnut olla huolissaan. Ja näiden kavereiden kanssa vietti vielä lukiossakin aikaansa mieluummin meillä kuin kavereiden kotona.
Koska olen lastentarhanopettaja. Need I say more xd
Mun kotona oli lapsena alkoholia, pkv lääkkeitä ja tupakkaa sekakäyttävä, mielenterveysongelmainen ja ajoittain äitiä kohtaan väkivaltainenkin isäpuoli. Sen takia kavereita ei voinut kutsua meille, mutta en mä oikeaa syytä olisi kehdannut kellekään kertoa. Onneksi sain kyläillä kavereilla ilman että kenenkään vanhempi alkoi syyllistämään siitä, ettei meille pääse vastavuoroisesti. Turvakodin kautta lopulta päästiin isäpuolesta eroon, mutta monta vuotta siinä olisi ollut kaveritonta aikaa ennen kuin asiat järjestyivät. Ja en todellakaan olisi halunnut kaikkien kavereiden vanhempien tietävän meidän perheen ongelmista.
Helppo lapsenvahti.
Ihan oikein, vastavuoroisuutta peliin jos ensin saisi selvitettyä syyt miksi sen vierailun voisi oikeasti estää.
En keksi yhtään hyväksyttävää syytä tuputtaa omaa lastaan kylään selittämättä ja tarjoutumatta vastavuoroisuuden vaikka sitten ulkoilun merkeissä. Mutta joudun rajaamaan toisen lapseni kaveriliikennettä että toinen saa hengähtää kotonaan, meille kun on sattunut supersosiaalinen ekstrovertti ja erityisherkkä introvertti jälkikasvuksi.