Kun joku kohtelee sua huonosti, ajatteletko että

Minä ajattelen, että tyyppi on urpo. Pitäisi vielä oppia olemaan veemäinen takaisin. Olen liian kiltti ja kohtelias ihminen. Urpot pitää sitä heikkouden merkkinä ja alkavat hyppiä nenille.

Mulla samaa, että tulee tuo tunne. Nykyisin olen kuitenkin opetellut asettamaan rajoja sille, millaista kohtelua siedän ja mitä siis en ota kontolleni. Mutta vaikeaa se on, koska ympärilleni on kerääntynyt ihmisiä, jotka eivät halua nähdä vikoja itsessään. Eihän se koskaan kivaa ole :/ Mutta kun oivaltaa sen, että jostakusta ihmisestä tulee itselle paha mieli, ja ilman häntä mieli on hyvä, on vain yksi suunta eteenpäin ja se on pois sen ihmisen seurasta, ikuisiksi ajoiksi. Sen huomaa, että moni koittaa manipuloida loukkaantuvaa mitätöimään omat tunteensa, ja haluaisi vaan, että ollaan ystäviä, mutta kun minua oikeasti jokin loukkaa, niin en vain enää pysty näkemään sitä tyyppiä, ällöttää se, että aina vain minä mietin itsessäni olevan vikaa, muiden ei ikinä tarvitse. Se on vaan loppu nyt!

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että tyyppi on urpo. Pitäisi vielä oppia olemaan veemäinen takaisin. Olen liian kiltti ja kohtelias ihminen. Urpot pitää sitä heikkouden merkkinä ja alkavat hyppiä nenille.

Muista sitten, että se on vain sinun mielipiteesi, eikä kovin henkevä sellainen. Jos joku loukkaa minua, minulla ei ole tarvetta ajatella, että HÄN ON urpo, olkoot vaikka mikä, niin minua ei tarvitse loukata, ellei opi korjaamaan vikaa itsessään, jolla minua loukkasi.

Vierailija kirjoitti:

Minä ajattelen, että tyyppi on urpo. Pitäisi vielä oppia olemaan veemäinen takaisin. Olen liian kiltti ja kohtelias ihminen. Urpot pitää sitä heikkouden merkkinä ja alkavat hyppiä nenille.

Minua inhottaa tällaiset muiden yläpuolelle asettujat. Aivan kuin itsessäsi ei sitten olisi vikoja, eli olet itsekin urpo.

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.

Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Syy voi olla minussa tai hänessä. En minä automaattisesti ajattele mitään. Jos tyyppi on yleensä ok, ajattelen varmaan ensimmäiseksi, että sillä on huono päivä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.

Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.

Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.

Vierailija kirjoitti:

Syy voi olla minussa tai hänessä. En minä automaattisesti ajattele mitään. Jos tyyppi on yleensä ok, ajattelen varmaan ensimmäiseksi, että sillä on huono päivä.

Tai sitten kyseessä on tilanne, että näet aivan uuden puolen hänessä, eikä sitä ole tarpeellista selittää jollain huonolla päivällä ja antaa ihmisen käyttäytyä väärin muita kohtaan. Silti tuo on se kohta, jossa uhria on monissa perheissä opetettu että käyttäytyisi väärin, jos tuomitsee sen väärin käyttäytyneen.

Jaa tämä jauhaminen jatkuu edelleen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Eli sinua kohtaan voi käyttäytyä väärin, etkä tee yhtikäs mitään?

Vierailija kirjoitti:

Jaa tämä jauhaminen jatkuu edelleen?

Tärkeä asia ja aihe. Sinäkö olet kiusaajapalstalaisia, joille tämä on ollut foorumi käyttäytyä väärin, ja nyt itkettää, kun sinua ei hyväksytäkään täällä?

Ajattelen, et loukkaajalla on itsellään paha olla.

Ymmärrän häntä joten pystyn unohtamaan loukkauksen.

Jos vika olisi minussa olettaisin, että loukkaaja on niin älykäs, et ottaa asian puheeksi kahden kesken.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ajattelen kuten jungilaiset psykologit ajattelevat: että hän projisoi omaa itseään ja heijastaa minuun sen puolen itsestään, mitä ei suostu itsessään näkemään.

Minä pyrin aina olemaan ystävällinen ja empaattinen, enkä satuta ketään tahallaan. Jos toimisin toisin, niin sitten ajattelisin syyn olevan itsessäni.

Tässä ei olla vielä tilanteessa, että hän olisi LOUKANNUT sinua, eli kohdellut niin huonosti. Eihän huonon käytöksen näkeminen yksistään kellekään mikään ongelma olekaan, vaan mietipä se tilanne, kun se loukkaa sinua. Moni on silti kasvatettu uskomaan, että on siihen itse jotenkin syyllinen.

Niin. Minä olin vuosikymmenet naimisissa miehen kanssa, joka osasi loukata. Ajattelin aina, että hänellä on oikeus omaan mielipiteeseeni, ja minun täytyy kestää se. Ei toisen mielipiteestä ole syytä loukkaantua. Selitin siis itseni näin ulos, jos vain pystyin. Toisen puolen ajasta katsoin peiliin ja löysin syyn itsestäni.

Eron jälkeen välimme tulehtuivat oikein kunnolla. Hän syyttää minua asioista, jotka ovat käsittämättömiä. Tajuan myös, että hän syyttää minua siksi, että on itse tulkinnut asian väärin. Nykyään ajattelen miehen toiminnan olevan hänen projektiotaan.

Jos nykyinen aviomieheni on tökerö, niin ajattelen hänen olevan stressaantunut. Mutta hän ei nyt koskaan loukkaakaan minua.

Käyttäytyy kuin urpo niin todellakin ajattelen hänen olevan keskenkasvuinen urpo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.

Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.

Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos en ole tehnyt mitään, mistä kokisin ansaitsevani huonon kohtelun, ajattelen jotenkin niin, että tällä toisella on huono päivä, huolia, stressiä tms jonka purki nyt sitten sattumalta minuun, kun "osuin tielleen".

Tai sitten ajattelen, että hän on vain todella huonokäytöksinen.

Tykkään tästä ominaisuudestani, etten ota henkilökohtaisesti. Tajusin nimittäin vasta yli kolmikymppisenä että vain osa ajattelee näin, eikä kaikki. Ja ne jotka eivät ajattele näin vaan ottavat kaiken henkilökohtaisesti, elävät aika vaikeaa elämää...

Ei se, että jokin loukkaa aina tarkoita sitä, että toinen ottaisi asian henkilökohtaisesti.

Kyllä se itseasiassa tarkoittaa juuri sitä. Oma asenne ja ajatukset vaikuttaa. Jos ihminen on hyvällä itsetunnolla varustettu, hyväntuulinen, levännyt yms., ei tarkoituksellakaan lasuttu loukkaus välttämättä loukkaa yhtään, vaan valuu kuin vesi hanhen selästä.

Oma asenne ei tarkoita sitä, että asian ottaa henkilökohtaisesti. Jos joku käyttää valtaa ja on epäreilu, niin se loukkaa minua, eikä ole henkilökohtainen asia.

Sanoisin silti olevani eri mieltä kanssasi.

Tosin,n yt on pakko kysyä, tarkentaakseni puhummeko samasta asiasta, tarkoitatko loukkaantumisella sellaista yleistä ajatusta että "höh, onpa typerää" (esim. jostain eduskunnan päätöksestä, joka kuulostaa tyhmältä muttei suoranaisesti vaikuta sinuun) vai tarkoitatko ihan sellaista loukkaantumista, jossa henkilökohtaisesti pahoitat mielesi ja koet epämuellyttäviä tunteita/vellot niissä?

Jälkimmäistä tietysti. En laske ensimmäistä miksikään. Mikä loukkaus se muka on?