Huumemenneisyys ja selviäminen

Toimittaja on hyvä ja menee tekemään työnsä jossain muualla.

Näköjään osun tuohon kohderyhmään. 14-vuotiaana aloitin alkoholilla, pian sen jälkeen piri, essot, sienet, pilvi, bentsot ja opiaatit. Varsinkin kahden viimeisimmän kanssa meni melko lujaa siinä 20 ikävuoden molemmin puolin. 24-vuotiaana en enää jaksanut kaikkea sitä, lopetin kaikkien muiden päihteiden käytön paitsi pilven ja menin töihin. Töissä pärjäsin hyvin ja ylenin nopeasti, kunnes 27-vuotiaana tuli retkahdus, joka kesti melkein vuoden. Vähitellen lopetin sitten taas narkkaamisen ja palasin töihin. Viimeisen reilun kymmenen vuoden aikana muutaman kerran lähinnä piriä ja opiaatteja, mutta olen pitänyt huolen siitä, ettei niitä kertoja tule kuin korkeintaan kerran vuodessa. Tällä hetkellä olen nelikymppinen, työssäni menestyvä ja muutenkin kaikin puolin normaalia elämää elävä ihminen. 

Käytin 16-19-vuotiaana päivittäin ihan laidasta laitaan kaikkia päihteitä, sitä ennen toki jo alkoholia säännöllisesti ja muita päihteitä satunnaisesti. Haittoja ehti jo tuolla aikavälillä tulla, sen verran holtitonta oli meno. Välillä olin katkolla ja kuntoutuksessakin, mutta mikään ei motivoinut tuolloin lopettamaan. Olin epäsuorasti itsetuhoinen näin jälkikäteen ajatellen.

Tulin 19-vuotiaana vahingossa raskaaksi ja lopetin käyttämisen, kun koin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan jotakin mielekkyyttä elämässä. Nyt nelikymppisenä elän aivan tavallista, keskiluokkaista elämää eikä tuo ajanjakso tunnu enää asialta, joka määrittäisi juurikaan sitä millainen ihminen minusta lopulta kasvoi.