Mitä ihmettä itsestään pitää kertoa työhaastattelussa? ”Kerro itsestäsi”

Valehtelet niin paljon kuin haluat sen työpaikan.

Hei ap, ei siinä mitata sun yksityiselämäsi hohdokkuutta, vaan sitä, miten osaat ilmaista itseäsi ja esiintyä. Sellaiset taidot ovat useimmissa töissä tarpeen, asiakkaiden ja työyhteisön kesken pitää osata viestiä selkeästi.

Minä olen siinä tilanteessa luonnehtinut ensin itseäni parilla lauseella: minkä ikäinen, mistä kotoisin ja mikä perhetilanne. Sitten olen puhunut mielenkiintoni kohteista liittyen työtehtävään. Miksi aloin uralle, mistä olen innostunut ja millaisia asioita pidän tärkeinä työssä. Eli koska olen toimittaja, kerron vaikkapa siitä, millaiset aiheet kiinnostavat minua erityisesti ja miksi poden vieläkin vähän sellaista "maailmanparantajan" himoa, vaikka olen ollut alalla jo 30 vuotta.

Ei siinä ole tarkoitus mitään tunnin monologia pitää, mutta avata hiukan sitä, mikä sinua siinä työssä ja alassa vetää. Voit toki puhua jostakin muustakin, mutta kannattaa miettiä yksi teema, ei harhailla ähkien aiheesta toiseen, "niitä-näitä".

Kerro millaisessa perheessä kasvoit, mitä kouluja olet käynyt ja miten niissä menestynyt, lempioppiaineet yms. Sitten vähän siitä, mitä olet aikuisiällä eli niiden koulujen jälkeen tehnyt, mitä harrastat jne.

Kerro että tykkäät ryhmäseksistä

Se on se kuuluisa hissipuhe, mitä tuohon pitää vastata. 1-2 minuuttia. 

Se on heidän tapansa kiertää se fakta että on laitonta kysyä perhetilanteesta. Yleensä ihmiset kertoo omasta perhetilanteestaan kun tuon kysymyksen esittää: onko naimisissa, lapsia, yms. mitä ei periaatteessa saa laillisesti kysyä (vaikka usein kysytään ihan suoraan).

Vierailija kirjoitti:

Kerro millaisessa perheessä kasvoit, mitä kouluja olet käynyt ja miten niissä menestynyt, lempioppiaineet yms. Sitten vähän siitä, mitä olet aikuisiällä eli niiden koulujen jälkeen tehnyt, mitä harrastat jne.

Juu nimenomaan ei tuollaista niitä-näitä....

Yleensä normityypeillä ei ole henkilöhistoriassa mitään työhönsä liittyvää tai mieleenjäävää. JOS noissa on jokin juoni, joka liittyy siihen työhön, niin toki sitten, mutta ei mitään monipolvista "sitten mä menin lukioon ja siellä tykkäsin ranskasta ja kuviksesta ja sitten pidin välivuoden ja sitten hain Heliaan ja sitten menin naimisiin..."

2 (joka on ollut myös työhön ottajan roolissa ja väittää, että teemallinen tarina uppoaa parhaiten)

Mä yleensä kerron siitä, minkälaisten sattumusten kautta olen alan hommiin päätynyt.

Joka kerralla on paikka auennut.

Off topic. mutta jos olet 35 ja naimaton ( kyllä, ne kysyy perhekuvioita )  se on sama kuin lesbo / homo ja voi vaikuttaa paikan saantiin

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ei siinä mitata sun yksityiselämäsi hohdokkuutta, vaan sitä, miten osaat ilmaista itseäsi ja esiintyä. Sellaiset taidot ovat useimmissa töissä tarpeen, asiakkaiden ja työyhteisön kesken pitää osata viestiä selkeästi.

Minä olen siinä tilanteessa luonnehtinut ensin itseäni parilla lauseella: minkä ikäinen, mistä kotoisin ja mikä perhetilanne. Sitten olen puhunut mielenkiintoni kohteista liittyen työtehtävään. Miksi aloin uralle, mistä olen innostunut ja millaisia asioita pidän tärkeinä työssä. Eli koska olen toimittaja, kerron vaikkapa siitä, millaiset aiheet kiinnostavat minua erityisesti ja miksi poden vieläkin vähän sellaista "maailmanparantajan" himoa, vaikka olen ollut alalla jo 30 vuotta.

Ei siinä ole tarkoitus mitään tunnin monologia pitää, mutta avata hiukan sitä, mikä sinua siinä työssä ja alassa vetää. Voit toki puhua jostakin muustakin, mutta kannattaa miettiä yksi teema, ei harhailla ähkien aiheesta toiseen, "niitä-näitä".

OH, älkää ikinä kertoko ikää tai perhesuhteesta!! Kerrotte osaamisia, onnistumisia ja savutuksia, sekä miten sinusta on tullut se tyominä kuka olet.

Ellei tietty ole niin, että et halua työtä, niin sitten kerrot heti lastesi nimet ja iät. (tajuatte kait, ettei tämä kiinnosta, lapsesi tai miehesi ei töihin  hakemassa vaansinä..)

Olen kertonut koulutustaustastani ja työhistoriastani. Jotain ehkä taustastani (millaisesta kodista tulen) ja siitä miten vietän vapaa-aikaani. Kuvaillut millainen olen. Ihan tajunnan virtana tilanteen mukaan.

Mä en kertonut yhtään mitään henkilökohtaisista asioistani.

Vain koulutus- ja työkuviot selvitin.

Sain paikan.

Olen ollut yli 20 vuotta siellä, enkä ole vieläkään kertonut yksityisasioistani mitään kellekään.

Miten kuvailette, millaisesta kodista tulette? Tarkoitatteko lapsuudenkotia? Eikö se ole jo vähän merkityksetöntä aikuisiällä? Kerrotteko, jos vanhemmat joi, vai onko tämä vain hyvien perheiden juttu? Jotenkin tuntuisi validilta vain hyvin nuorelle, joka vasta muuttanut omilleen. En ymmärrä, miten saisin eri alalle hakiessani aasinsillan kommenttiin "btw, vanhempani ovat lääkäreitä."

Joitain kertoja haastatelleena olen sitä mieltä, että kannattaa pysyä työn kannalta olennaisessa. Ei kannata kertoa nuoruuden kesätyöpaikkoja, jos olet 40 v, eikä lastesi harrastuksetkaan kiinnosta. Miten ja miksi olet alalle päätynyt, mikä sinua kiinnostaa, millainen ihminen olet kyseiseen työhön liittyvissä jutuissa?

Kammoan itsekin tuota kysymystä, se on jotenkin niin laaja. Mutta kuten pari aiempaa onkin jo sanonut - koeta tiivistää tämä luonnehdintasi niin, että se nitoutuu yhteen hakemasi työpaikan kanssa. Toki jos vaikkapa Mäkkärin siivoojaksi haet, niin tuskin kukaan uskoo jos sanot, että tämä on tällainen kutsumusammatti... :) Mutta siinäkin voit sanoa, että olet huolellinen ihminen, pidät järjestyksestä, jne.

Itse kerron yleensä aika ympäripyöreästi henk.koht. elämästäni (en mainitse mitään perhejärjestelyistä), eli ikäni, mistä olen kotoisin, minkä tyyppinen ihminen olen (tätä aika moni haastattelija tuntuu hakevan), ja joskus - jos tuntuu sopivalta - voin samalla vähän ujuttaa sekaan jotain sellaista, miksi sopisin tähän hakemaani rooliin. Koita ihan rennosti vaan kertoilla, se toimii parhaiten, sillä haastattelutilanteessa halutaan selvittää myös se, kuinka taitava olet sosiaalisesti jne.

Olen aina miettinyt, että tuo "kerro jotain itsestäsi" -kysymys on samalla kammoviivalla kuin työ- tai opiskelupaikoissa itsensä esittely uutena tyyppinä. "No niin, Martta on meillä nyt uusi työntekijä, kerrohan jotain itsestäsi!" Hyvin äkkiä kaikkoaa lähes kaikki ajatukset mielestä. Musta olisi kiva, jos vaikkapa pomo parilla sanalla esittelisi uuden työntekijän, ja varsinainen tutustuminen tapahtuisi sitten myöhemmin luonnollisesti. 

Kerrot koulutuksestasi tärkeimmät asiat ja työhistoriasi.

Vierailija kirjoitti:

Joitain kertoja haastatelleena olen sitä mieltä, että kannattaa pysyä työn kannalta olennaisessa. Ei kannata kertoa nuoruuden kesätyöpaikkoja, jos olet 40 v, eikä lastesi harrastuksetkaan kiinnosta. Miten ja miksi olet alalle päätynyt, mikä sinua kiinnostaa, millainen ihminen olet kyseiseen työhön liittyvissä jutuissa?

Minä olen varmaan maailman tylsin ihminen koska harrastan kunnianhimoisesti vain ruoanlaittoa ja lukemista. Toki teen välillä käsitöitä jos satun katsomaan jotain TV-ohjelmaa. Eli taidan olla aika nössö?

Luulisi, että koulutus ja työkokemus jo kertoisi rekrytoijalle mistä alasta olen ollut jo teinistä lähtien kiinnostunut?

Vierailija kirjoitti:

Luulisi, että koulutus ja työkokemus jo kertoisi rekrytoijalle mistä alasta olen ollut jo teinistä lähtien kiinnostunut?

Voihan ihmisillä silti olla erilaisia syitä päätyä ammattiinsa. Esim. joku lakia lukenut voi esitellä itsensä ihmisenä, jota ennen kaikkea kiinnostaa auttaa muita, toinen taas ihmisenä, joka nauttii pikkutarkoista yksityiskohdista, kolmas jollain muulla tavalla. 

Eivät samaakaan alaa opiskelleet mitään klooneja ole.

Kannattaa tuoda ilmi, millainen ihminen on, ja miten juuri se ominaisuus on ollut hyödyksi omalla alalla. 

Sano harrastaavasi salilla käyntiä, lenkkeilyä ja matkailua, vaikka et niitä harrastaisikaan. Työpaikkoihin halutaan yleensä tylsä keskinkertaisuus, ei liian erikoista tyyppiä.

Tiivistä vastaus noin puoleen minuuttiin, tuo kysymys on hyvin yleinen mitä kysytään niin voit miettiä kotona jo vastauksen valmiiksi "apteekin hyllylle". Työtä kun haetaan niin se työkokemus on myös mitä tuossa kysytään, tiivistä pääpiirteet muutamaksi lauseeksi ja lisää hieman omasta persoonastasi/ muusta taustastasi jotain mielenkiintoista, esim. harrastus tai mielenkiinnonkohde. En lähtis avaamaan tyylillä "olen 32-vuotias 2 lapsen yh-äiti".