Mitä ihmettä itsestään pitää kertoa työhaastattelussa? ”Kerro itsestäsi”

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ei siinä mitata sun yksityiselämäsi hohdokkuutta, vaan sitä, miten osaat ilmaista itseäsi ja esiintyä. Sellaiset taidot ovat useimmissa töissä tarpeen, asiakkaiden ja työyhteisön kesken pitää osata viestiä selkeästi.

Minä olen siinä tilanteessa luonnehtinut ensin itseäni parilla lauseella: minkä ikäinen, mistä kotoisin ja mikä perhetilanne. Sitten olen puhunut mielenkiintoni kohteista liittyen työtehtävään. Miksi aloin uralle, mistä olen innostunut ja millaisia asioita pidän tärkeinä työssä. Eli koska olen toimittaja, kerron vaikkapa siitä, millaiset aiheet kiinnostavat minua erityisesti ja miksi poden vieläkin vähän sellaista "maailmanparantajan" himoa, vaikka olen ollut alalla jo 30 vuotta.

Ei siinä ole tarkoitus mitään tunnin monologia pitää, mutta avata hiukan sitä, mikä sinua siinä työssä ja alassa vetää. Voit toki puhua jostakin muustakin, mutta kannattaa miettiä yksi teema, ei harhailla ähkien aiheesta toiseen, "niitä-näitä".

Tämä käy tavallaan järkeen, mutta kun nuo asiat on jo kerrottu siinä hakemuksessa ja cv:ssä.

Samaa ihmettelen kuin ap.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ei siinä mitata sun yksityiselämäsi hohdokkuutta, vaan sitä, miten osaat ilmaista itseäsi ja esiintyä. Sellaiset taidot ovat useimmissa töissä tarpeen, asiakkaiden ja työyhteisön kesken pitää osata viestiä selkeästi.

Minä olen siinä tilanteessa luonnehtinut ensin itseäni parilla lauseella: minkä ikäinen, mistä kotoisin ja mikä perhetilanne. Sitten olen puhunut mielenkiintoni kohteista liittyen työtehtävään. Miksi aloin uralle, mistä olen innostunut ja millaisia asioita pidän tärkeinä työssä. Eli koska olen toimittaja, kerron vaikkapa siitä, millaiset aiheet kiinnostavat minua erityisesti ja miksi poden vieläkin vähän sellaista "maailmanparantajan" himoa, vaikka olen ollut alalla jo 30 vuotta.

Ei siinä ole tarkoitus mitään tunnin monologia pitää, mutta avata hiukan sitä, mikä sinua siinä työssä ja alassa vetää. Voit toki puhua jostakin muustakin, mutta kannattaa miettiä yksi teema, ei harhailla ähkien aiheesta toiseen, "niitä-näitä".

OH, älkää ikinä kertoko ikää tai perhesuhteesta!! Kerrotte osaamisia, onnistumisia ja savutuksia, sekä miten sinusta on tullut se tyominä kuka olet.

Ellei tietty ole niin, että et halua työtä, niin sitten kerrot heti lastesi nimet ja iät. (tajuatte kait, ettei tämä kiinnosta, lapsesi tai miehesi ei töihin  hakemassa vaansinä..)

Olet kyllä nyt väärässä. Ok, se riippuu töistä, joita hakee, varmasti aloilla, joissa äitiyttä pidetään haittatekijänä, siitä ei kannata erikseen puhua.

Mutta asiantuntijatehtävissä ainakin se katsotaan plussaksi, että ihmisellä on elämänkokemusta ja eri rooleja.

Siksi perustiedot kannattaa kertoa, koska ne rakentavat kuvaa sinusta ihmisenä. Todennäköisesti haastattelujoillakin on lapsia.

Kuten sanoin, tuo lyhyt yleiskuvaus on siis pari lausetta. Ei ole tarkoitus tietenkään alkaa selitellä perheestään pitkästi, mutta se on osa sinun persoonaasi siinä missä sekin, minkä ikäinen olet, mistä tulet ja missä opiskelit.

Sitä paitsi cv:stä näkee kyllä naisilla heti, onko lapsia/työttömyysjaksoja, joista ensinmainitut ovat positiivisempi asia.

2

"mä oon julmetun kova tekemään töitä"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei ap, ei siinä mitata sun yksityiselämäsi hohdokkuutta, vaan sitä, miten osaat ilmaista itseäsi ja esiintyä. Sellaiset taidot ovat useimmissa töissä tarpeen, asiakkaiden ja työyhteisön kesken pitää osata viestiä selkeästi.

Minä olen siinä tilanteessa luonnehtinut ensin itseäni parilla lauseella: minkä ikäinen, mistä kotoisin ja mikä perhetilanne. Sitten olen puhunut mielenkiintoni kohteista liittyen työtehtävään. Miksi aloin uralle, mistä olen innostunut ja millaisia asioita pidän tärkeinä työssä. Eli koska olen toimittaja, kerron vaikkapa siitä, millaiset aiheet kiinnostavat minua erityisesti ja miksi poden vieläkin vähän sellaista "maailmanparantajan" himoa, vaikka olen ollut alalla jo 30 vuotta.

Ei siinä ole tarkoitus mitään tunnin monologia pitää, mutta avata hiukan sitä, mikä sinua siinä työssä ja alassa vetää. Voit toki puhua jostakin muustakin, mutta kannattaa miettiä yksi teema, ei harhailla ähkien aiheesta toiseen, "niitä-näitä".

Tämä käy tavallaan järkeen, mutta kun nuo asiat on jo kerrottu siinä hakemuksessa ja cv:ssä.

Samaa ihmettelen kuin ap.

Niinno, luitkos ekaa lausettani ollenkaan? Ei tuota kysytä tiedon hankkimiseksi, vaan sen arvioimiseksi, MITEN sen kerrot. Osaatko ilmaista itseäsi suullisesti, olla koherentti ja pysyä aiheessa. Arasteletko jännittävässä tilanteessa, vai säilytätkö hermosi.

Oikeastaan mikään henkilöhaastattelussa ei ole muuta kuin tuon testaamista.

Vai luuleeko joku oikeasti työhönottajan uskovan teidän selityksiänne "parhaista puolistanne" tai siitä, miten reagoitte kiiretilanteeseen?

Jälkimmäinen on minusta aivan superhauska kysymys. Ihan varmasti kukaan ei koskaan sano totuudenmukaisesti, että "menen ihan paniikkiin ja olen kykenemätön toimimaan..."

Teidän luonteenpiirteitänne tai ominaisuuksianne ei siten siis muutoin haastattelussa punnita, stressinsietokykyä ja esiintymistä sen sijaan kyllä. Ominaisuuksia YRITETÄÄN testata sitten 1-2 päivän henkilötesteillä, mutta niitå harvemmin teetetään alemman kaliiberin duunareille. Itse olen niidenkin suhteen aika skeptinen, mitä todellista tietoa ne kenenkään työkyvyistä ja luonteesta antavat.

2

Kerron alkoholisti-isästäni varttin verran, ala-asteen koulutraumoista myös, hajonneesta parisuhteesta. Sitähän sää kysyit?

Muakin aluksi hämmensi se, että vastasin tuohon kysymykseen käytännössä kertomalla samat asiat kuin hakemuksessani. Sitten tajusin, että eihän rekrytoija ole opetellut ulkoa hakemustani vaan haastattelutilanteessa haluaa vielä kuulla taustani ikään kuin kertauksena. Tyyliin "kukas tämä tyyppi olikaan". Lisäksi yleensä ihmiset puhuvat siitä, mikä on heille tärkeää -> sekin paljastaa, mitä et muista livenä sanoa, mutta minkä olit koukeroisin ilmaisun kirjoittanut hakemukseesi!

Vierailija kirjoitti:

Off topic. mutta jos olet 35 ja naimaton ( kyllä, ne kysyy perhekuvioita )  se on sama kuin lesbo / homo ja voi vaikuttaa paikan saantiin

Olin muutama vuosi sitten 35-vuotias naimaton ja lapseton nainen mutta ikinä ei ole udeltu perhekuvioista eikä ole vaikuttanut paikan saantiin.

Mä olen kyllä kaikilla viidellä kerralla kun olen mitään duunia hakenut kertonut ikäni ja sen, että olen kahden lapsen äiti. Ei niistä muksuista nyt laverrella tarvitse, mutta niinkuin joku tossa sanoikin, niin ne rakentaa musta vaikutelmaa. Yleensä olen duunin myös saanut, paitsi kerran, kun toinen oli ollut talossa jo pitkään ja ylennysvuorossa ekaksi (kolmesti siis samassa duunissa oon hakenut).

Iän ne näkee cv:stä muutenkin.

Minä jopa sanoisin, että on vähän epäilyttävää, jos hakija ei kerro siviilielämästään mitään. Tämä tietysti riippuu paljon siitä, mistä alasta ja työpaikasta on kyse, mutta opetusalalla ollaan töissä aika koko persoonalla, ja antaa aika kylmän ja laskelmoivan kuvan, jos puhuu pelkästään työambitioista. Tietysti suhteesta työhönkin pitää puhua, mutta siis ei pelkästään.

Lapset ovat vain plussaa opettajalle!

Mä olen kertonut opiskelusta, kouluista, töistä ja harrastuksista. Hieman myös persoonastani.

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Silti olen aina saanut vähän petynyttä naamaa.... Mitä noihin pitäisi vastata????

Vierailija kirjoitti:

Vai luuleeko joku oikeasti työhönottajan uskovan teidän selityksiänne "parhaista puolistanne" tai siitä, miten reagoitte kiiretilanteeseen?

Jälkimmäinen on minusta aivan superhauska kysymys. Ihan varmasti kukaan ei koskaan sano totuudenmukaisesti, että "menen ihan paniikkiin ja olen kykenemätön toimimaan..."

Minulta on kysytty kiiretilanteisiin suhtautumista melkein joka kerta ja tuntuu, etten osaa koskaan vastata siihen kunnolla tai "oikein". En mielestäni jännitä haastatteluissa ja osaan vastata oikeastaan kaikkeen itsevarmasti, tuohon en. Osittain ehkä siksi, että se tuntuu niin typerältä kysymykseltä. 

Vierailija kirjoitti:

Mä olen kertonut opiskelusta, kouluista, töistä ja harrastuksista. Hieman myös persoonastani.

Lyhyesti ja ytimekkäästi. Silti olen aina saanut vähän petynyttä naamaa.... Mitä noihin pitäisi vastata????

Jatkan vielä; En yleensä puhu yksityiselämästäni. Siinäkö se vika sitten on? En puhu muutenkaan yksityisasioistani kenelle tahansa...

Vierailija kirjoitti:

Olen kertonut koulutustaustastani ja työhistoriastani. Jotain ehkä taustastani (millaisesta kodista tulen) ja siitä miten vietän vapaa-aikaani. Kuvaillut millainen olen. Ihan tajunnan virtana tilanteen mukaan.

Minkä ikäinen olet?

Mitä tästä kerrot ja miksi?

Vai onko perheesi sellaisessa asemassa, että sillä on vaikutusvaltaa päätökseen?

Kuulostaa todella omituiselta.

Onneksi olen hyvä valehtelija, muuten en saisi ikinä töitä. Siviilielämässäni ei ole mitään kivaa ja positiivista kerrottavaa.