Sinkku pohtii: pitäisikö mieluummin tyytyä epätyydyttävään kumppaniin kuin jäädä yksin?

Tähän väliin luin tutkimuksen, että ihmiset rakastuvat yleisimmin 3-4 kertaa elämässään, toki joku useamman kerran, joku ei kertaakaan. En siis tarkoita, ettei suhteen eteen kannata tehdä töitä vaan etsiä uusi rakkaus jos ongelmia tulee, helposti ne samat ongelmat alkavat vaan uudessa suhteessa.

Mutta siis ihan statistiikkaa, että ei välttämättä ole juuri yhtä oikeaa vaan oikeanlaisia kumppaneita on monia, tietenkin jotkut eivät näitä tunnista ja jotkut kelpuuttavat ihan kenet tahansa itsetunnon puutteessa. Ja jotkut vain eivät rakastu.

Kun lukitsee itsensä epätyydyttävään suhteeseen, menee ohi se tilaisuus löytää se "oikea" tyydyttävä ihmissuhde.

Rumana miehenä on erittäin suuri riski, että nainen tyytyy. Oikeasti haluaisi komeamman. Tätä epäilen aina jos nainen on kiinnostunut, että ei ole muutakaan löytänyt.

Epätyydyttävästäkin kumppanista voi saada tyydyttävän aikanaan.

Vierailija kirjoitti:

Rumana miehenä on erittäin suuri riski, että nainen tyytyy. Oikeasti haluaisi komeamman. Tätä epäilen aina jos nainen on kiinnostunut, että ei ole muutakaan löytänyt.

No rumalla naisella tämä riski vasta onkin. Keskimäärinhän miehet kiinnittävät pikkaisen useammin ensisijaisesti ulkonäön etusijalle, naisia kiinnostaa miehissä usein ensisijaisesti status. Niin, että jos olet ruma nainen ja kelpaat jollekin niin voi olla, että kauniimpi kuitenkin kelpaisi jos sellaisen saisi. Molemmin puolin tietenkin voi käydä näin.

Älä koskaan pariudu ihmisen kanssa jonka kanssa voit elää, vaan ainoastaan sellaisen jota ilman et voi elää.

Mitä "tyytyminen" tarkoittaa? Itse deittailin aika paljon ennen kuin löysin mieheni. Yllättävän monesta miehestä välittyi fiilis, että he olisivat ikään kuin etsimällä etsineet vikoja, miksi en kelpaa, ja miksi on parempi jatkaa etsimistä (joskus uteliaisuudesta kävin katsomassa joitain mieleen jääneitä tapauksia, ja siellä deittisivustolla he edelleen vuosien jälkeen sinkkuina roikkuvat, kun taas itse onnellisessa, pitkässä suhteessa...) Luulen, että aika moni odottaa jotain ihan ylimaallisia fiiliksiä heti alkuun, ja jotain teinitytön romanttista fantasiaa täydellisestä kumppanista. Se on ihan idiotismia! Tietysti tiettyjen asioiden on osuttava riittävän hyvin kohdalleen, että suhteesta voi tulla hyvä. Mutta oikeasti kannattaisi pitää silmiä auki ja hyväksyä ihmiset epätäydellisinä, vajavaisina olentoina, ja unohtaa jonkin mystisen täydellisen ihmisen etsiminen. Ja kannattaisi antaa aikaa tutustua rauhassa, eikä tehdä johtopäätöksiä työhaastattelua muistuttavien deittien perusteella jotka nyt eivät tuoneetkaan jotain maanjäristyksiä.

Summa summarum: silmät kannattaa pitää auki ja unohtaa tuollaiset "tyytymiset". Suhde joko on sellainen, jossa on kiintymystä ja tietyt peruspalikat kohdallaan, tai sitten ei. Vaikkei heti olisikaan elämää suurempia fiiliksiä, voi erittäin syvä rakkaus tulla ajan kanssa. Täydellistä ihmistä ei olekaan, joten sellaisen etsintä kannattaa lopettaa.

Sellainen pyyntö teille "tyytyjille", että voisitteko kuitenkin ihan reiluuden ja rehellisyyden nimissä kertoa myös sille kumppanillenne, että ette oikeasti rakasta häntä?

Olisi nimittäin oikein, että se kumppani saa itse valita, haluaako olla yhdessä rakkautta teeskentelevän kumppanin kanssa, vai etsiä sellaisen, joka häntä ihan oikeasti rakastaa.

Kiitos.

Vierailija kirjoitti:

Mitä "tyytyminen" tarkoittaa? Itse deittailin aika paljon ennen kuin löysin mieheni. Yllättävän monesta miehestä välittyi fiilis, että he olisivat ikään kuin etsimällä etsineet vikoja, miksi en kelpaa, ja miksi on parempi jatkaa etsimistä (joskus uteliaisuudesta kävin katsomassa joitain mieleen jääneitä tapauksia, ja siellä deittisivustolla he edelleen vuosien jälkeen sinkkuina roikkuvat, kun taas itse onnellisessa, pitkässä suhteessa...) Luulen, että aika moni odottaa jotain ihan ylimaallisia fiiliksiä heti alkuun, ja jotain teinitytön romanttista fantasiaa täydellisestä kumppanista. Se on ihan idiotismia! Tietysti tiettyjen asioiden on osuttava riittävän hyvin kohdalleen, että suhteesta voi tulla hyvä. Mutta oikeasti kannattaisi pitää silmiä auki ja hyväksyä ihmiset epätäydellisinä, vajavaisina olentoina, ja unohtaa jonkin mystisen täydellisen ihmisen etsiminen. Ja kannattaisi antaa aikaa tutustua rauhassa, eikä tehdä johtopäätöksiä työhaastattelua muistuttavien deittien perusteella jotka nyt eivät tuoneetkaan jotain maanjäristyksiä.

Summa summarum: silmät kannattaa pitää auki ja unohtaa tuollaiset "tyytymiset". Suhde joko on sellainen, jossa on kiintymystä ja tietyt peruspalikat kohdallaan, tai sitten ei. Vaikkei heti olisikaan elämää suurempia fiiliksiä, voi erittäin syvä rakkaus tulla ajan kanssa. Täydellistä ihmistä ei olekaan, joten sellaisen etsintä kannattaa lopettaa.

Maatajärisyttävistä fiiliksistä, että en itse tiedä ihan tarkalleen minä hetkenä rakastuin mieheeni, tietenkin rakkauden huumaa siinä oli suhteen alussa. Mieheni joutuessa auto-onnettomuuteen vasta tajusin, etten voisi elää ilman häntä, että se repivä menettämisen pelko kertoi minulle vasta kuinka rakas hän oli/on. Ja hänkään ei siis ole 100% täydellinen paperilla, mutta sydämmessäni on. (imelääää sori....)

Enpä osaa sanoa, kun edes tiedä mitä epätyydyttävä kumppani tarkoittaa. Ihmisillä on paha tapa luulla tietävänsä mitä haluavat. Monest olen saanut esim. kuulla pituusrajasta kumppanilla, mutta tietyn ihmisen sattuessa kohdalle tuo pituus onkin menettänyt merkityksen.

Vierailija kirjoitti:

Epätyydyttävä on liian lavea määritelmä, kuvaile lisää. Ei minunkaan nykyinen puoliso tajuntaa alussa räjäyttänyt eikä suurempia kipinöitä lennellyt. Ajan saatossa tuosta on tullut rakkain, enkä luopuisi mistään hinnasta. Seksikin on parantunut vuosi vuodelta ja nyt se todella hyvää! Valitsinko siis epätyydyttävän?

Epätyydyttävän kumppaniehdokkaan ajattelisin sellaiseksi, jossa jo alussa näkee kaikenlaisia häiritseviä tapoja ja vikoja ja löytää itsensä pohtimasta, tottuukohan toisen häiritseviin ominaisuuksiin ajan kanssa. Alun idealisointivaiheessa toisen pahempienkin vikojen olettaisi näyttäytyvän vain söpöinä, uniikkeina piirteinä tai vähintäänkin täysin merkityksettöminä seikkoina, jos toisesta todella on kiinnostunut.

Tätä pohdin tällä hetkellä...