Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Voisitko jossain tilanteessa liittyä puolisosi uskonlahkoon vaikkei se olisi oman uskosi mukainen?
Kommentit (30)
En. En ole uskovainen enkä näe mitään syytä liittyä johonkin mihin en usko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä useammat muut mutta ei amerikkalaiset babtismi, adventismi, mormoniien usko eikä missään tapauksessa scientologia (en pidä sitä vakavasti otettavana uskontona).
Olen sen verran saita että en halua maksaa ylikompensoiduille uskonnollisille johtajille pienestä palkasta kymmenyksiä.
En todellakaan. En ymmärrä avioliiton takia uskontoaan vaihtavia yhtään. Itse olen vähemmistöuskonnon edustaja enkä ikimaailmassa haluaisi mieheni kääntyvän.
En. Enkä usko, että puolisoksi voisi ikinä valikoitua henkilö, joka mihinkään uskontokuntaan kuuluu.
Liittyminen voi tapahtua vain sydämessä, vaikka kuinka väitettäisiin muuta.
Maksan avustuksina sen verran kuin pystyn, jos kymmenes osa kaikista tuloista se hiukan liikaa köyhälle, no kun asia tärkeä sitten tekisin ehkä senkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen ev. lut. ja koen, että tähänkin pystyn kuulumaan vain juuri ja juuri. Itse uskon Jumalaan, Jeesukseen, raamattuun, mutta itseäni hämmentää uskon tulkinnanvaraisuus. Mielestäni raamattu on täynnä tulkinnanvaraisuutta ja olen tullut siihen tulokseen, että kaikkea ei tarvitsekaan pikkutarkasti tietää. Riittää kun luottaa Jumalaan ja yrittää olla hyvä muille.
Minua ahdistaa ihan kristinuskon tiukkapipoisemmat suuntaukset. Koen, ettei asioita voi tietää niin tarkkaan kuin mitä he kokouksissaan antavat ymmärtää ja koen ahdistavana tietyn muottiin laittamisen, mitä haluavat jäsenilleen tehdä.
Siksi ev. lut., koska se ei ole niin ahdas kuin moni muu.
No mutta jos puolisoni olisi vaikka vakaa hellari ja haluaisi mun liittyvän siihen myös niin riippuu vähän seurakunnasta liittyisinkö. Sellaista painostusta en kestäisi ahdistumatta. On mahdollista etten liittyisi. Muslimiksi tms. en liittyisi missään nimessä.
Liittyminen voi tapahtua vain sydämessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En liittyisi. Uskonnollinen vakaumus tai sen puute on täysin henkilökohtainen asia, eikä sellaista tehdä kenekään mieliksi. Lapsellista olisi puolison edes pyytää tai vaatia sellaista.
En missään nimessä. En myöskään liity puolueeseen, jonka agendaan en usko. Henkilökohtaiset mielipiteet uskonnosta ja politiikasta ja ihmisoikeuksista ovat tärkeitä minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En vaihtaisi uskontoa. Vanhempani ovat uskovia ja ev. lut. kasvatuksen olen saanut. Kunnioitan sitä vaikken itse varsinaisesti uskovainen olekaan, korkeintaan rukoilen joskus.
Ensin ajattelin että en, mutta olen kyllä sillä tavalla pirullinen luonne että miksipä ei. Ehkä siitä voisi olla jotain huvia aiheuttaa pahennusta liikkeen sisällä tai voisin vakoilla miten paljon kyseisessä uskonlahkossa on vaikka lasten hyväksikäyttöä ja käräyttää näitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En todellakaan, ellen itse uskoisi samoin. Ymmärtäisin että asia on puolisolle tärkeä, mutta samoin hänen pitäisi ymmärtää minua.
Voisin kristinuskon sisällä vaihtaa suuntausta, jos puoliso todella haluaisi, ja jos uusi uskonyhteisö olisi mielestäni ihan ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Me ollaan itseasiassa puhuttu tästä. Mun kanta on, että kunnioitan miehen uskontoa, mutta koska en usko jumalaan, olisi tekopyhää "kääntyä". Perinteet sitten asia erikseen, ulkomailla asuvaa (aika konservatiivista) sukua tavatessa peitin hiukseni huivilla ja pistin vähän pitkähihaisempaa päälle. Tämä ei ollut mikään myönnytys, vaan halusin kunnioittaa heitä.
En tietenkään. Typerää itselleen valehtelua.
En ikinä. En usko itse niin en pystyisi vaikka se olisi puolisolle kuinka tärkeä asia.
Olen ateisti, samoin mieheni. Jos mieheni nyt hurrattaisi johonkin uskontoon niin en suostuisi siihen liittymään hänen mielikseen. Jos hän olisi ehdoton vaatimuksessaan niin meidän suhde päättyisi avioeroon.
Ei minulla olisi puolisoa, jolla on uskonlahko.
Muutenkin todella outo ajatus vaihtaa puolison takia uskontoa. Tulee mieleen englantilainen tuttu, joka "palasi islamiin" malesialaisen muslimivaimonsa mieliksi. Ero tuli ja mies lopetti muslimin leikkimisen.
En. Hän ei olisi puolisoni, jos hän sitä vaatisi.
Jos nyt kuvitellaan joku ääritilanne (täysin absurdi), eli minut kidnapattaisiin ja vietäisiin tiukkaan muslimivaltioon, pakotettaisiin naimisiin ase ohimolla ja kääntymään muslimiksi, niin voisin sen tehdä ulkoisesti, vaan sydämessäni en koskaan olisi kyseisen uskonnon edustaja.
Alue: Aihe vapaa
Lisäys: Jos asia esim. olisi puolisollesi erityisen tärkeä? Toivoisi teidän kuuluvan samaan uskonnolliseen liikkeeseen.
ap