Lue keskustelun säännöt.
Järjetöntä kun tulee sukulaisten kanssa riitojen liiasta tavarasta
18.09.2018 |
Aivan järjetöntä. Usealla ihmisellä kun on liikaa tavaraa, niin siitä yritetään päästä eroon kuskaamalla sitä toisille. Monesti ihan hyvää tavaraa, vaatteita yms., mutta kun itselläkin on liian vähän tilaa ja koko ajan pitää taistella tavarapaljoutta vastaan.
Olen monesti sanonut tästä, että en halua tavaraa kun ei ole tilaa ja että ainakin pitäisi kysyä ennenkuin kantaa sitä tänne. Mutta ei, ei vain mene perille, aina kun kutsuu jonkun sukulaisen käymään niin tuovat kasseittain tavaraa. Jota en tarvitse ja jolle ei ole tilaa! Sitten saan taas itse ihmetellä ja nähdä vaivaa kun hankkkiudun siitä eroon.
Ja kun sen lahjoittelun takana on varmaan hyvä ajatus ilahduttaa, niin tosi vaikea tilanne kun sanomista ja kieltoja ei vain uskota ja itselle tulee aina lisävaivaa hankkiutua siitäkin turhasta kannetusta tavarasta eroon.
Hölmö tilanne joka kiristää välejä. Miten ihmeessä sen tavaran kuskaamisen saa loppumaan kun sanomista ei vain ole uskottu tähän mennessä? Kun edes kysyisivät saako jotain tuoda, sen sijaan että se vain tuodaan.
En oikeasti jaksa tätä tavaranpaljoutta tai sitä, miten paljon aikaa jatkuvaan tavaroista eroon hankkiutumiseen menee, kaikkea kun ei saa edes viedä roskiin joten pitää viedä kierrätyksiin, lahjoittaa, yms.
Kommentit (22)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä olisi syytä karsia niitä omia tavaroitakin,jos koti on jo äärimmillään täynnä. Ei ihminen oikeasti tarvitse kovin paljoa. Sitten voisi jonkun lahja välillä ilahduttaakin.
No tämä on kyllä aivan totta ja karsinkin tavaraa koko ajan kun vain ehdin.
- Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä anopin lapsettomat tädit kuolivat joku aika sitten ja heidän jälkeensä jättämät tavaramäärät olivat järkkyjä. Niitä ihan hyviäkin tavaroita anoppi yritti sitten työntää vähän joka paikkaan, myös meille. Otimme vain pari juttua teineillemme ja sitten sanoimme, että ei kiitos enempää. Anopille teki pahaa viedä tavaroita kierrätykseen, mutta sinne ne loppujen lopuksi menivät ja kaikki olivat tyytyväisiä.