Mitä hyviä puolia on siinä, että on ruma/epäsuosittu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei,  olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.

Miten tämä siis ilmenee? Esim. työpaikalla, jos astut samaan tilaan, ihmiset kirjaimellisesti lähtevät pois? 

Aika erikoista toimintaa, mikäli omassa käytöksessäsi ei (mielestäsi) ole mitään vikaa, eikä esim.  ole ongelmia perushygienian kanssa. Oletko yrittänyt jutella ihmisille, ja minkälaisia keskusteluja yleensä käyt? 

Ihan aidosti kiinnostaa, sillä tosi harvaa ihmistä kartetaan ihan syyttä suotta. On sellaisiakin klikkejä jotka tahallaan haluavat eristää tietyn tyypin, mutta jos tätä tapahtuu aivan jatkuvasti kontekstista riippumatta, niin kuulostaa aika oudolta. 

Kiitos mielenkiinnostasi. Minun ulkonäössäni tai hygieniassa ei pitäisi olla mitään ongelmia, olen siisti, käyn suihkussa päivittäin, meikkaan kevyesti. Olen ystävällinen ja mukava kaikille, tykkään kuunnella muita ihmisiä. Olen analysoinut paljon tätä asiaa ja ehkä kehonkielessäni on jotakin, mikä karkoittaa muut ihmiset. Yhdestä tapauksesta voin tässä kertoa, minun pikkuveljelläni on joitakin amerikkalaisia tuttuja. Kerran lähdettiin yhdessä kahville sen tuttavapariskunnan kanssa. Pikkuveljeni poistui  hakemaan juomia ja minä jäin yksin keskustelemaan amerikkalaisten kanssa. Oli kuin koko pariskunta olisi muuttunut ihan sekunnissa, kuin minä jäin heidän kanssaan. He eivät sanoneet minulle sanaakaan, eivät edes mitään typerää small talkia, hyvä etteivat silmiä pyöritelleet nähteni. Englannin osaamisesta ei ollut tässä kysymys, koska osaan englantia hyvin. Minun ilmeisesti pitää tehdä itselleni selväksi, että minussa ON joku vika, muutenhan olisin suosittu.

Hmm. :/ Aika tylyä käytöstä tuolta pariskunnalta. Esiintyykö tällaista käyttäytymistä työpaikalla/opiskeluissakin? Sinua tuntematta on aika vaikea sanoa, mikä tähän voisi vaikuttaa. Puhuin tästä juuri erään ystävän kanssa, että jotkut ihmiset vain selkeästi eivät "klikkaa" tai kemiat eivät syystä tai toisesta kohtaa - ja sitten ovat tylyjä ja välinpitämättömiä, vaikka mitään varsinaista syytä tällaiselle käytökselle ei näennäisesti ole. Voiko olla, että tietyissä tilanteissa reagoit liiankin vahvasti toisten ns. dissaamiseen? Onko mahdollista, että joidenkin aiempien tapausten perusteella ajattelet, että kaikki kohtelevat sinua kylmästi?

Jos olet perusluonteeltasi esim. kovin hiljainen, voi olla että ihmiset eivät vain "huomaa" sinua tarpeeksi hyvin. Ei välttämättä ole kyse ilkeämielisyydestä tai siitä, etteikö sinusta voisi pitää, mutta ujommat yksilöt tuppaavat jäämään (harmi kyllä) taka-alalle, vaikka olisivat ihan loistotyyppejä. Mutta tämähän on ihan spekulointia osaltani, kun en tosiaan sinua tai näitä tilanteita sen kummemmin tiedä.

Jos ihan oikeasti vaikka duunissa sinua lähdetään suorastaan karkuun, niin aika rajulta kuulostaa. Itseänikin on tällä tavoin kiusattu työpaikalla, siihen pitää sitten puuttua jos menee liian pitkälle.

Olen siis tuo, joka alunperin kyseli, mistä tämä voisi johtua. 

Työpaikalla tätä käytöstä juurikin esiintyy ja se tuntuu joka kerta yhtä pahalta vaikkakin jo pitäisi olla siihen tottunut. Itse en ikipäivänä kohtelisi muita ihmisiä noin, ei vaikka maksettaisiin. On surullista, että on niin paljon mukavia ihmisiä, jotka jäävät taka-alalle ja sitten täysiä ilkimyksiä, jotka ovat suosittuja.

Mä oon erittäin epäsuosittu vaikka kaunis eli ei se ulkonäkö kaikkea kerro. Naisilta saan kehuja joskus mutta osa taas on kateellisia. Miehet vihaa. Ainakin suurin osa.

Yksinkertaisesti ketään ei kiinnosta elämäsi. Piste. Kaikki jo tietää, että " eihän se nyt ikinä tule ketään miestä saamaan".

Vierailija kirjoitti:

Minä voin aloittaa. Kaikkialla saa olla rauhassa, kukaan ei ole tunkemassa seuraan. Saa olla vähän niin kuin näkymätön, esim. matkoilla. Minä olen aina ollut näkymätön melkein kaikille. Miehiä ei kiinnosta. Se oli aikaisemmin minulle tosi surullista, mutta nyt olen huomannut sen, että olen varmaan säästynyt monilta, monilta sydänsuruilta.

Ei pidä paikkaansa. Olen tullut ahdistelluksi lapsesta asti, vaikka nuo samat ominaisuudet löytyvät.

Kaikki luulee sinkuksi.

Kukaan ei ole kateellinen ja saa olla rauhassa. Siinäpä ne edut.

Voi saada läsnäolollaan muut paremmalle mielelle, kun he näkevät, miten rumia voisivat olla ja he ovat paremman näköisiä kuin minä.

Ei nouse kusi päähän

Osaa olla nöyrä, sitä tarvitaan ja niitä arvostetaan

Saa elää omaa syvällistä elämää ilman turhaa pintaliitoa

Vierailija kirjoitti:

Kaikki luulee sinkuksi.

Millä tavalla tämä on tarkalleen ottaen etu?

Ei rumana /epäsuosittuna olemisessa ole hyviä puolia, se on vain surullista. :(

Hyviä puolia löytyy useampi:

1. Säästyt parisuhdedraamoilta, jotka pahimmillaan vievät hengen ja lievimmillään henkisen rauhan.

2. Koska olet sinkku, saat tehdä elämälläsi ja arjellasi ihan mitä haluat laillisuuden rajoissa.

3. Ymmärrät jossain vaiheessa, että myös muut kuin superkaunottaret saavat miehiä.

4. Koska olet keskittynyt noin kovin pään sisäisten taitojen kehittämiseen, tulet niillä taidoilla menestymään jollain tapaa tulevaisuudessa, niin töissä, itseksesi kuin ystävyyssuhteissa.

Ruma nainen saa paljon helpommin miehiä kaveriksi ja kohtaa paljon vähemmän kateutta.

Ulkonäön muuttuminen ikääntyessä ei haittaa. En ollut kaunis kolmekymppisenäkään, ei ole mitään itkettävää siinä että viisikymppisenä ikä näkyy naamasta.

Se on ihanaa kun saa olla töissä kun rauhassa, miehet eivät sähköisty ympärillä.