Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hyviä puolia on siinä, että on ruma/epäsuosittu?
17.09.2018 |
Minä voin aloittaa. Kaikkialla saa olla rauhassa, kukaan ei ole tunkemassa seuraan. Saa olla vähän niin kuin näkymätön, esim. matkoilla. Minä olen aina ollut näkymätön melkein kaikille. Miehiä ei kiinnosta. Se oli aikaisemmin minulle tosi surullista, mutta nyt olen huomannut sen, että olen varmaan säästynyt monilta, monilta sydänsuruilta.
Kommentit (54)
Itte aiinakiin ajatteleen omaasta elämäntilaanteestanii niin kun eiibole mitään menetettävää etttä tässä voii vapaaasti moottorisahalla vettää pääni auuki ja vaikka kuollla etttä kaiikki onn auki.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Ei tarvi pelätä sukupuolitauteja.
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Miten tämä siis ilmenee? Esim. työpaikalla, jos astut samaan tilaan, ihmiset kirjaimellisesti lähtevät pois?
Aika erikoista toimintaa, mikäli omassa käytöksessäsi ei (mielestäsi) ole mitään vikaa, eikä esim. ole ongelmia perushygienian kanssa. Oletko yrittänyt jutella ihmisille, ja minkälaisia keskusteluja yleensä käyt?
Ihan aidosti kiinnostaa, sillä tosi harvaa ihmistä kartetaan ihan syyttä suotta. On sellaisiakin klikkejä jotka tahallaan haluavat eristää tietyn tyypin, mutta jos tätä tapahtuu aivan jatkuvasti kontekstista riippumatta, niin kuulostaa aika oudolta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Onkohan sulla sama ongelma kuin mulla eli resting bitch face? Eli näyttääkö naamallasi olevan vähän vihainen ilme?
Muina vaihtoehtoina joita ei itse tajua, tulee mieleen paha haju. Toivottavasti ei kuitenkaan. Tai sitten jotenkin outo ääni, mutta tuskin sekään, jos ihmiset kaikkoavat jo ennen äänen kuulemista. Sitten tulee mieleen myös sellainen ihan random juttu, että jos suussa on paljon näkyvää limaa/sylkeä, joka näkyy hampaiden välissä vanoina. Kerran näin sellaisen ihmisen ja mietin, että onkohan sillä ollut vaikutusta hänen sosiaaliseen elämäänsä. (Mietin myös joskus, että onko mulla yhtään samaa ongelmaa, koska suu ainakin tuntuu limaiselta välillä...) Lisäksi liian puheliaita ihmisiä, jotka puhuvat ylituttavallisesti kaikille mutta joilla ei oikein ole tilannetajua eikä sosiaalisia taitoja, varmaan vältellään paljon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Miten tämä siis ilmenee? Esim. työpaikalla, jos astut samaan tilaan, ihmiset kirjaimellisesti lähtevät pois?
Aika erikoista toimintaa, mikäli omassa käytöksessäsi ei (mielestäsi) ole mitään vikaa, eikä esim. ole ongelmia perushygienian kanssa. Oletko yrittänyt jutella ihmisille, ja minkälaisia keskusteluja yleensä käyt?Ihan aidosti kiinnostaa, sillä tosi harvaa ihmistä kartetaan ihan syyttä suotta. On sellaisiakin klikkejä jotka tahallaan haluavat eristää tietyn tyypin, mutta jos tätä tapahtuu aivan jatkuvasti kontekstista riippumatta, niin kuulostaa aika oudolta.
Lainaamasi ihmisen kertomushan ei ole kuin täydellistä työpaikkakiusaamista!
Kammottavaa sellaista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Tämä. Ei ehkä nyt aivan kirjaimellisesti ihmiset lähde huoneesta, mutta jotain epämiellyttävää minussa on. Ihan lapsesta asti jokin asia mikä ihmisiä ärsyttää ja jään yksin.
-sekä miehistä, että naisista saa paljon helpommin ystäviä; miespuoliset ystävät eivät rakastu, eivätkä naispuoliset kadehdi
-ei tarvitse nyt aikuisena cringetä sille, kuinka teininä tuli sekoiltua sitä ja säädettyä tätä, silloin nuorempana tietty suretti olla harmaavarpunen
-edelliseen viitaten, ei ole eksiä jahtailemassa ja aiheuttamassa kipeitä muistoja
-kauniit ihmiset joutuvat helpommin laajan, häiritsevän huomion kohteiksi somessa ja netistä se materiaali ei noin vain poistu, vaan saattaa kummitella vielä vuosienkin jälkeen
-kukaan ei ihmettele, jos en moneen päivään poistu kotoa muualle, kuin kauppaan ja lenkille
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Tämä. Ei ehkä nyt aivan kirjaimellisesti ihmiset lähde huoneesta, mutta jotain epämiellyttävää minussa on. Ihan lapsesta asti jokin asia mikä ihmisiä ärsyttää ja jään yksin.
Enpä ole itsekään järin suosittu koskaan ollut, mutta tulin lopulta siihen tulokseen, että persoonallisuuteni ei vain ole kaikkein rakastettavin. Olen naiseksi aika suorasukainen ja toisinaan vaativa ja ärhäkkä - tätä eivät monet esim. työpaikalla siedä, vaan pitäisi olla lipittämässä toisen takamuksia jatkuvasti.
Siltikin, on mulla hyviä ystäviä ja tuttavia, eli en koe olevani kanssasi (sekä tuon toisen kirjoittajan kanssa) samassa tilanteessa. Ihmettelen joka tapauksessa, mikä tähän vaikuttaa? Minkälainen on ulosantisi sosiaalisissa tilanteissa? Koetko esim. ahdistuneisuutta sosiaalisissa tilanteissa - tällainen hermostuneisuus on joillekin ihmisille valitettavasti kuin punainen vaate?
Kaikkihan eivät valitettavasti tule koskaan olemaan kovin pidettyjä ihmisiä, mutta yleensä itsetutkiskelun kautta saattaa ymmärtää, mikä omassa olemuksessa ja käyttäytymisessä koetaan luotaantyöntäväksi (tai ainakin jollain asteella epämiellyttäväksi). Meni vähän ohikseksi, sorry.
Olet vapaa. Ei tarvitse pelata kauniiden ihmisten baarissanäyttäytymispelejä ja muodin harjalla pysymistä. Saa sen sijaan tehdä ihan sellaisen elämän kuin haluaa eikä ketään kiinnosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Miten tämä siis ilmenee? Esim. työpaikalla, jos astut samaan tilaan, ihmiset kirjaimellisesti lähtevät pois?
Aika erikoista toimintaa, mikäli omassa käytöksessäsi ei (mielestäsi) ole mitään vikaa, eikä esim. ole ongelmia perushygienian kanssa. Oletko yrittänyt jutella ihmisille, ja minkälaisia keskusteluja yleensä käyt?Ihan aidosti kiinnostaa, sillä tosi harvaa ihmistä kartetaan ihan syyttä suotta. On sellaisiakin klikkejä jotka tahallaan haluavat eristää tietyn tyypin, mutta jos tätä tapahtuu aivan jatkuvasti kontekstista riippumatta, niin kuulostaa aika oudolta.
Kiitos mielenkiinnostasi. Minun ulkonäössäni tai hygieniassa ei pitäisi olla mitään ongelmia, olen siisti, käyn suihkussa päivittäin, meikkaan kevyesti. Olen ystävällinen ja mukava kaikille, tykkään kuunnella muita ihmisiä. Olen analysoinut paljon tätä asiaa ja ehkä kehonkielessäni on jotakin, mikä karkoittaa muut ihmiset. Yhdestä tapauksesta voin tässä kertoa, minun pikkuveljelläni on joitakin amerikkalaisia tuttuja. Kerran lähdettiin yhdessä kahville sen tuttavapariskunnan kanssa. Pikkuveljeni poistui hakemaan juomia ja minä jäin yksin keskustelemaan amerikkalaisten kanssa. Oli kuin koko pariskunta olisi muuttunut ihan sekunnissa, kuin minä jäin heidän kanssaan. He eivät sanoneet minulle sanaakaan, eivät edes mitään typerää small talkia, hyvä etteivat silmiä pyöritelleet nähteni. Englannin osaamisesta ei ollut tässä kysymys, koska osaan englantia hyvin. Minun ilmeisesti pitää tehdä itselleni selväksi, että minussa ON joku vika, muutenhan olisin suosittu.
Naiset tietää, ettet kilpaile miehistä heidän kanssaan. Koska pidän enemmän naisista kun miehistä, asia on minulle enemmän kuin ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En ole mikään hirveän ruma, mutta olen aina ollut todella epäsuosittu. Ihmiset kaikkoaa ympäriltäni, kun vain astun huoneeseen. Se tekee todella kipeää, mutta ilmeisesti minussa on jotakin, mikä karkoittaa ihmiset. Kunhan vain tietäisin mikä se on, niin voisin yrittää muuttaa itseäni. Luulin aluksi, että vaan suomalaiset inhoaa minua, mutta ei, olen epäsuosittu kaikkien kansallisuuksien kesken.
Miten tämä siis ilmenee? Esim. työpaikalla, jos astut samaan tilaan, ihmiset kirjaimellisesti lähtevät pois?
Aika erikoista toimintaa, mikäli omassa käytöksessäsi ei (mielestäsi) ole mitään vikaa, eikä esim. ole ongelmia perushygienian kanssa. Oletko yrittänyt jutella ihmisille, ja minkälaisia keskusteluja yleensä käyt?Ihan aidosti kiinnostaa, sillä tosi harvaa ihmistä kartetaan ihan syyttä suotta. On sellaisiakin klikkejä jotka tahallaan haluavat eristää tietyn tyypin, mutta jos tätä tapahtuu aivan jatkuvasti kontekstista riippumatta, niin kuulostaa aika oudolta.
Kiitos mielenkiinnostasi. Minun ulkonäössäni tai hygieniassa ei pitäisi olla mitään ongelmia, olen siisti, käyn suihkussa päivittäin, meikkaan kevyesti. Olen ystävällinen ja mukava kaikille, tykkään kuunnella muita ihmisiä. Olen analysoinut paljon tätä asiaa ja ehkä kehonkielessäni on jotakin, mikä karkoittaa muut ihmiset. Yhdestä tapauksesta voin tässä kertoa, minun pikkuveljelläni on joitakin amerikkalaisia tuttuja. Kerran lähdettiin yhdessä kahville sen tuttavapariskunnan kanssa. Pikkuveljeni poistui hakemaan juomia ja minä jäin yksin keskustelemaan amerikkalaisten kanssa. Oli kuin koko pariskunta olisi muuttunut ihan sekunnissa, kuin minä jäin heidän kanssaan. He eivät sanoneet minulle sanaakaan, eivät edes mitään typerää small talkia, hyvä etteivat silmiä pyöritelleet nähteni. Englannin osaamisesta ei ollut tässä kysymys, koska osaan englantia hyvin. Minun ilmeisesti pitää tehdä itselleni selväksi, että minussa ON joku vika, muutenhan olisin suosittu.
Hmm. :/ Aika tylyä käytöstä tuolta pariskunnalta. Esiintyykö tällaista käyttäytymistä työpaikalla/opiskeluissakin? Sinua tuntematta on aika vaikea sanoa, mikä tähän voisi vaikuttaa. Puhuin tästä juuri erään ystävän kanssa, että jotkut ihmiset vain selkeästi eivät "klikkaa" tai kemiat eivät syystä tai toisesta kohtaa - ja sitten ovat tylyjä ja välinpitämättömiä, vaikka mitään varsinaista syytä tällaiselle käytökselle ei näennäisesti ole. Voiko olla, että tietyissä tilanteissa reagoit liiankin vahvasti toisten ns. dissaamiseen? Onko mahdollista, että joidenkin aiempien tapausten perusteella ajattelet, että kaikki kohtelevat sinua kylmästi?
Jos olet perusluonteeltasi esim. kovin hiljainen, voi olla että ihmiset eivät vain "huomaa" sinua tarpeeksi hyvin. Ei välttämättä ole kyse ilkeämielisyydestä tai siitä, etteikö sinusta voisi pitää, mutta ujommat yksilöt tuppaavat jäämään (harmi kyllä) taka-alalle, vaikka olisivat ihan loistotyyppejä. Mutta tämähän on ihan spekulointia osaltani, kun en tosiaan sinua tai näitä tilanteita sen kummemmin tiedä.
Jos ihan oikeasti vaikka duunissa sinua lähdetään suorastaan karkuun, niin aika rajulta kuulostaa. Itseänikin on tällä tavoin kiusattu työpaikalla, siihen pitää sitten puuttua jos menee liian pitkälle.
Olen siis tuo, joka alunperin kyseli, mistä tämä voisi johtua.
Vierailija kirjoitti:
-sekä miehistä, että naisista saa paljon helpommin ystäviä; miespuoliset ystävät eivät rakastu, eivätkä naispuoliset kadehdi
-ei tarvitse nyt aikuisena cringetä sille, kuinka teininä tuli sekoiltua sitä ja säädettyä tätä, silloin nuorempana tietty suretti olla harmaavarpunen
-edelliseen viitaten, ei ole eksiä jahtailemassa ja aiheuttamassa kipeitä muistoja
-kauniit ihmiset joutuvat helpommin laajan, häiritsevän huomion kohteiksi somessa ja netistä se materiaali ei noin vain poistu, vaan saattaa kummitella vielä vuosienkin jälkeen
-kukaan ei ihmettele, jos en moneen päivään poistu kotoa muualle, kuin kauppaan ja lenkille
Ensimmäinen kohta kuulostaa enemmän taviksiin kuin rumiin liittyvältä. Mun kokemus on se, että miehet/pojat ei halua kaveerata rumien naisten/tyttöjen kanssa. Koulussa he juttelivat joko niiden kauniimpien tai suht nättien kanssa, kun taas mua välttelivät kuin ruttoa. Opin siitä, että ulkonäköni vuoksi mulla ei ole edes oikeutta puhua vastakkaiselle sukupuolelle (ellei ole pakko), koska en ole siihen tarpeeksi arvokas, tarpeeksi silmänruokaa.
Kukaan ei ole huorittelemassa heti ensikäteen riitatilanteissa, enkä muutenkaan saa seksististä huomiota. Miehet eivät ahdistele
Ulkonäköni ei ole identiteettini näkyvin piirre: muut ottavat tosissaan älyni ja huumorintajuni ilman, että minun väitettäisiin esittävän. Saan myös olla joskus tyhmä ja hairahtua tekemään jotain vähän nolompaakin, eikä ketään kiinnosta
Saan olla rauhassa jopa ulkomailla iltaisin, ei pelkoa lähentelyistä. Ammatillisesti ei dissata eikä tytötellä. On ollut pakko keskittyä sisäisiin ominaisuuksiini ja elämässä pinnallisilla arvoilla ei juuri mitään merkitystä. Välillä kauniiden ihmisten kanssa työskennellessäni tai vapaalla sitä ihmettelee kuinka ystävällisiä ja kontaktinhakuisia ihmiset heille automaattisesti ovat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-sekä miehistä, että naisista saa paljon helpommin ystäviä; miespuoliset ystävät eivät rakastu, eivätkä naispuoliset kadehdi
-ei tarvitse nyt aikuisena cringetä sille, kuinka teininä tuli sekoiltua sitä ja säädettyä tätä, silloin nuorempana tietty suretti olla harmaavarpunen
-edelliseen viitaten, ei ole eksiä jahtailemassa ja aiheuttamassa kipeitä muistoja
-kauniit ihmiset joutuvat helpommin laajan, häiritsevän huomion kohteiksi somessa ja netistä se materiaali ei noin vain poistu, vaan saattaa kummitella vielä vuosienkin jälkeen
-kukaan ei ihmettele, jos en moneen päivään poistu kotoa muualle, kuin kauppaan ja lenkille
Ensimmäinen kohta kuulostaa enemmän taviksiin kuin rumiin liittyvältä. Mun kokemus on se, että miehet/pojat ei halua kaveerata rumien naisten/tyttöjen kanssa. Koulussa he juttelivat joko niiden kauniimpien tai suht nättien kanssa, kun taas mua välttelivät kuin ruttoa. Opin siitä, että ulkonäköni vuoksi mulla ei ole edes oikeutta puhua vastakkaiselle sukupuolelle (ellei ole pakko), koska en ole siihen tarpeeksi arvokas, tarpeeksi silmänruokaa.
Aika kehittää persoonaasi. Ei rumia miehiäkään kukaan huoli jos ne on täysiä pökkelöitä persoonaltaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
-sekä miehistä, että naisista saa paljon helpommin ystäviä; miespuoliset ystävät eivät rakastu, eivätkä naispuoliset kadehdi
-ei tarvitse nyt aikuisena cringetä sille, kuinka teininä tuli sekoiltua sitä ja säädettyä tätä, silloin nuorempana tietty suretti olla harmaavarpunen
-edelliseen viitaten, ei ole eksiä jahtailemassa ja aiheuttamassa kipeitä muistoja
-kauniit ihmiset joutuvat helpommin laajan, häiritsevän huomion kohteiksi somessa ja netistä se materiaali ei noin vain poistu, vaan saattaa kummitella vielä vuosienkin jälkeen
-kukaan ei ihmettele, jos en moneen päivään poistu kotoa muualle, kuin kauppaan ja lenkille
Ensimmäinen kohta kuulostaa enemmän taviksiin kuin rumiin liittyvältä. Mun kokemus on se, että miehet/pojat ei halua kaveerata rumien naisten/tyttöjen kanssa. Koulussa he juttelivat joko niiden kauniimpien tai suht nättien kanssa, kun taas mua välttelivät kuin ruttoa. Opin siitä, että ulkonäköni vuoksi mulla ei ole edes oikeutta puhua vastakkaiselle sukupuolelle (ellei ole pakko), koska en ole siihen tarpeeksi arvokas, tarpeeksi silmänruokaa.
Voi olla kyllä totta, taisin ajatella näitä enemmän hiirulaisen/harmaavarpusen näkökulmasta, kuin oikeasti ruman
Alue: Aihe vapaa
Olen aina joutunut kehittämään persoonallisuuttani koska en saa mitään ulkonäölläni. On pitänyt kehittää huumorintajua ja työskennellä ahkerasti. Minulla on paljon erilaisia harrastuksia koska esim. deittailussa minun on mahdoton kilpailla kauniita naisia vastaan. Harrastusteni myötä minulla on paljon puhuttavaa.
En väitä että hyvännäköiset ihmiset eivät kehittäisi itseään, mutta kokemuksieni mukaan tietyt asiat ovat heille paljon helpompia. Kavereistani kiinnostuttiin ulkonäön perusteella. Minä olin aina se joka jätettiin baarissa yksin kun muut lähtivät tanssimaan.