Miksi ihmiset jotka ei kestä syksyä ja pimeyttä ei hanki apua? Onko normaalia olla masentunut ja ahdistunut puolet vuodesta? EI!!

Mulla on latino miniä ja kun hän vuosia sitten muutti Suomeen ja oli asunut täällä vuoden, ihmetteli, miksi suomalaiset tekevät talvisin yhtä pitkää työpäivää kuin kesäisin. Kaikilla aloilla ei tietenkään onnistuisi se, että kesällä olisi nykyistä pidemmät työpäivät ja talvella nykyistä lyhyemmät. Mielestäni hänen ihmettelyissään oli kyllä ihan hyvä pointti. Meidän suomalaisten edellytetään olevan yhtä energisiä ja aktiivisia ympäri vuoden päivänvalon määrästä riippumatta. Ei pelkästään töissä vaan myös kaikessa muussakin sosiaalista elämää myöten.

Tuon havainnon myötä aloinkin muuttaa omaa elämääni siten, että annoin itselleni luvan muuttua vähemmän aktiiviseksi syksyn pimetessä. Töitä joutuu tekemään, mutta vuoden pimeimpään aikaan en sitten oikeastaan tee mitään muuta. Kun päivä alkaa pidentyä, alan taas aktivoitua ja kesällä tehdään kaikkea sitä, mitä ei talven aikana jaksanut tehdä. Läheiseni nauravatkin, että mä menen syksyn tullen talviunille. Syksyn tulo ei enää masenna mua enkä koe itseäni edes väsyneeksi, koska talvisin mun ei enää tarvitsekaan tehdä mitään muuta kuin työt, jotta saa laskut maksettua.

Eikö vieläkään ymmärretä sitä, että ihmiset on ja saa olla erilaisia.

Ja kun esim. masennukseen vaikuttavat monet eri tekijät ( esim. perintötekijät yms.).

On myös epäreilua luennoida, mikä on kenellekin normaalia / mistä "saa" masentua / ahdistua.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on latino miniä ja kun hän vuosia sitten muutti Suomeen ja oli asunut täällä vuoden, ihmetteli, miksi suomalaiset tekevät talvisin yhtä pitkää työpäivää kuin kesäisin. Kaikilla aloilla ei tietenkään onnistuisi se, että kesällä olisi nykyistä pidemmät työpäivät ja talvella nykyistä lyhyemmät. Mielestäni hänen ihmettelyissään oli kyllä ihan hyvä pointti. Meidän suomalaisten edellytetään olevan yhtä energisiä ja aktiivisia ympäri vuoden päivänvalon määrästä riippumatta. Ei pelkästään töissä vaan myös kaikessa muussakin sosiaalista elämää myöten.

Tuon havainnon myötä aloinkin muuttaa omaa elämääni siten, että annoin itselleni luvan muuttua vähemmän aktiiviseksi syksyn pimetessä. Töitä joutuu tekemään, mutta vuoden pimeimpään aikaan en sitten oikeastaan tee mitään muuta. Kun päivä alkaa pidentyä, alan taas aktivoitua ja kesällä tehdään kaikkea sitä, mitä ei talven aikana jaksanut tehdä. Läheiseni nauravatkin, että mä menen syksyn tullen talviunille. Syksyn tulo ei enää masenna mua enkä koe itseäni edes väsyneeksi, koska talvisin mun ei enää tarvitsekaan tehdä mitään muuta kuin työt, jotta saa laskut maksettua.

Olen syksyihminen ja tuo on juuri se, mikä tuo nautinnon. Kaiken maailman touhotukset ja mukatapahtumat ja aurinkopaistaapakkomennäulos -menot jää pois ja saa lukea kirjaa rauhassa viinilasillisen kanssa ja mennä ulos kävelemään tukka pystyssä kun kukaan ei nää seitsemältä tai 11 illalla. Ihana rauhoittava pimeyden vaippa johon piiloutua, kääriytyä ja oikein pesiytyä. Niin rentouttavaa ja rauhoittavaa.

Vierailija kirjoitti:

Ihana syksy <3 maailman PARAS vuodenaika heti talven ja kevään jälkeen. Kesä ei kiinnosta niin, mutta valon vuoksi ihan kiva.

Hirveintä Suomessa on nämä epästabiilit kesämaanikot, jotka ahdistuneena hönkii korvaan kuinka "ei saa valittaa helteistä" aina kesällä, ja sitten itse manaa kuukausitolkulla säätä päivästä toiseen syys-maaliskuussa. Helle sentään rasittaa fysiologiaa, mutta pimeys ja märkyys on vaan pukeutumis- ja suhtautumiskysymyksiä.

Miksi olette masentuneita vapaaehtoisesti puolet vudesta kesäihmiset? Hankkikaa apua.

Aivan pakko avautua. Niin samaa mieltä, no, en halua haukkua muita, mutta en koskaan ole itse masentunut jostain Suomen syksystä ja talvesta, nehän ovat upeita!

Ikuinen kesä ja helle olemattoman pienine vuodenaikavaihteluineen voivat olla hyvin puuduttavia ja uuvuttavia. Neljä vuodenaikaa ja niistä erityisesti syksy ja talvi ovat ylellisyyttä ja rikkaus. On onnekas, jos saa asua Suomessa, puhtaiden vesien ja kauniiden metsien äärellä vuodenkierron kokien. Kärvistely kuumissa maissa viilentävän ilmastoinnin varassa voi olla helvetillistä tai vähintäänkin epäterveellistä huonon ilmanlaadun vuoksi.

Kynttilät, takat ja erilaiset valot on keksitty, ja ihminen tarvitsee myös muutakin latautumista kuin pelkkää auringonpaistetta.

Mua lähinnä ärsyttää kun kesällä juuri ne ihmiset, jotka valittaa KOKO talven JOKA PÄIVÄ on niitä jotka kesällä tappohelteessä heristää sormea kuinka ei saa valittaa. Ööh... mitäs jos katsoisitte peiliin?

ap

Kerro mitä apua on saatavilla ja mistä niin menen kyllä hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Kerroppa ap fiksuna yksilönä että mitä tämä ”apu” täsmälleen ottaen on? Terapiaa, vaikka kyse on hormoneista? Entäpä mitäs sanot siihen, että on täysin mahdollista sietää huonosti mielialalääkkeiden sivuvaikutuksia?

Jos joku asia tuntuu turhauttavan yksinkertaiselta ja ajattelet tietäväsi yksinkertaisen ratkaisun monien ihmisten tilanteisiin, on yleensä kyse siitä että et ymmärrä tilannetta alkuunkaan. Kun kypsyt niin huomaat miten vähän tiedätkään.

Kyllä, kun kypsyn niin minusta tulee hedonistinen kesäihminen joka tavoittelee maksimaalisia nautintoja minimaalisella panoksella, ei osaa pukeutua sään mukaisesti tai ymmärtää että ihmisen elämään kuuluu erilaisia jaksoja joihin eri tavalla suhtautumalla saa enemmän irti kuin itkemällä, valittamalla ja voivottelemalla. Kun kypsyn minusta tulee.... teini?