Lue keskustelun säännöt.
Voiko mies sytätä tällaisen käytöksen "erityisherkkyyden" piikkiin?
17.09.2018 |
Jos tällainen kenkkuilu on mukamas vain "ominaisuus", niin ei helv.. En kestäisi viikkoakaan tällaista.
Mikseivät miehet myönnä, jos ovat luonnehaasteisia?
Elätkö erityisherkän miehen kanssa? Huomioi nämä kymmenen seikkaa!
Kommentit (23)
Kai te tajuatte, että aloituksen todellinen motiivi on saada blokille klikkauksia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erityisherkkyys ei ole synonyymi huonolle käytökselle. Toiset voi otraa huomioon eikä tarvitse tuijottaa omaa napaa vaikka olisi miten herkkä.
Ainakin puolet noista on ihan normaalia käytöstä. Nykyihanne on että pitäisi olla jatkuvasti skarppina kaikissa tilanteissa niin se normaali unohtuu.
Kyllähän tossa selkeästi kuvailtiin enemmän naista
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ainakin puolet noista on ihan normaalia käytöstä. Nykyihanne on että pitäisi olla jatkuvasti skarppina kaikissa tilanteissa niin se normaali unohtuu.
Minusta tässä oli eniten ADHD piirteistöä jos jotain.
1. Monet ihmiset ovat hajamielisiä. Ainakin hänellä "oikea" syy olla hajamielinen, eikä vain sitä ole siksi, koska TV kiinnostaa enemmän kuin vaimon puhe.
2. En haluaisi yleistää, mutta monet naiset ovat tällaisia aina. Tunneskaalat toteutuvat myös positiivisessa mielessä, joten ainakin itse ottaisin paljon tuntevan miehen kuin täysin tunteettoman. Varsinkin jos parhaansa mukaan yrittää hallita omia kiukunpuuskiaan.
3. Monet miehetkin ovat ylianalyyttisiä. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa.
4. En tästäkään ymmärrä mitä pahaa siitä on toiselle. Toki itseänsä varmasti häiritsee jos aistiärsykkeet tunnetaan aina voimakkaina.
5. Olen itse samanlainen, että aina päässä uusia ideoita. Mielestäni tässäkään ei ole mitään pahaa.
6. Ihanaa!
7. Tämäkin on mielestäni lähinnä hyvä asia kuin huono!
8. Jälleen kerran hyvä asia, miksei musiikki saisi liikuttaa?
9. Vähän sama kuin tuo kohta kaksi. En tajua, mikä siinä on niin kauheaa, että tuntee asioita.
10. Mykkäkoulu on omasta mielestänikin todella kauheaa, sehän sen tarkoituskin on?
Selittäisikö joku, että miksi nämä ovat miehelle niin kamalia ominaisuuksia, mutta naisille aivan normaaleja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
1. Monet ihmiset ovat hajamielisiä. Ainakin hänellä "oikea" syy olla hajamielinen, eikä vain sitä ole siksi, koska TV kiinnostaa enemmän kuin vaimon puhe.
2. En haluaisi yleistää, mutta monet naiset ovat tällaisia aina. Tunneskaalat toteutuvat myös positiivisessa mielessä, joten ainakin itse ottaisin paljon tuntevan miehen kuin täysin tunteettoman. Varsinkin jos parhaansa mukaan yrittää hallita omia kiukunpuuskiaan.
3. Monet miehetkin ovat ylianalyyttisiä. Mielestäni tässä ei ole mitään pahaa.
4. En tästäkään ymmärrä mitä pahaa siitä on toiselle. Toki itseänsä varmasti häiritsee jos aistiärsykkeet tunnetaan aina voimakkaina.
5. Olen itse samanlainen, että aina päässä uusia ideoita. Mielestäni tässäkään ei ole mitään pahaa.
6. Ihanaa!
7. Tämäkin on mielestäni lähinnä hyvä asia kuin huono!
8. Jälleen kerran hyvä asia, miksei musiikki saisi liikuttaa?9. Vähän sama kuin tuo kohta kaksi. En tajua, mikä siinä on niin kauheaa, että tuntee asioita.
10. Mykkäkoulu on omasta mielestänikin todella kauheaa, sehän sen tarkoituskin on?Selittäisikö joku, että miksi nämä ovat miehelle niin kamalia ominaisuuksia, mutta naisille aivan normaaleja?
Koska stereotypia siitä että mies olisi se rauhallinen Kallio.
Hah lukekaapa tämä: https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201708092200311994_rk… mies muka "erityisherkkä" vaikka taitaa olla toinen nainen/perhe toisella paikkakunnalla :D:D
Ja tuo 10 asian listaus on ihan normaalia käytöstä lähestulkoon kenelle tahansa, ei mitään erityisherkkyyttä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah lukekaapa tämä: https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201708092200311994_rk… mies muka "erityisherkkä" vaikka taitaa olla toinen nainen/perhe toisella paikkakunnalla :D:D
Ja tuo 10 asian listaus on ihan normaalia käytöstä lähestulkoon kenelle tahansa, ei mitään erityisherkkyyttä
Ei minun mieheni ole ikinä näyttänyt elettäkään yhdestäkään kohdasta tota listaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hah lukekaapa tämä: https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201708092200311994_rk… mies muka "erityisherkkä" vaikka taitaa olla toinen nainen/perhe toisella paikkakunnalla :D:D
Ja tuo 10 asian listaus on ihan normaalia käytöstä lähestulkoon kenelle tahansa, ei mitään erityisherkkyyttä
Ei minun mieheni ole ikinä näyttänyt elettäkään yhdestäkään kohdasta tota listaa.
No sehän nyt ei luonnollisesti kerro vielä mitään. Kuin sinun miehestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hah lukekaapa tämä: https://www.iltalehti.fi/rakkausjaseksiartikkelit/201708092200311994_rk… mies muka "erityisherkkä" vaikka taitaa olla toinen nainen/perhe toisella paikkakunnalla :D:D
Ja tuo 10 asian listaus on ihan normaalia käytöstä lähestulkoon kenelle tahansa, ei mitään erityisherkkyyttä
Onko erityisherkän sitten muita ahkerampia pettäjiä?
En ihmettele yhtään jos erityisherkkä ihminen vaikuttaa muista itsekkäältä, sisäänpäin kääntyneeltä, hankalalta, huomionhakuiselta, siltä että loukkaantuu ja pahoittaa mielensä helposti ja usein. Erityisesti jos on enemmän negatiivinen kuin positiivinen luonteeltaan.
Isäni on myönteinen erityisherkkä ja äitini negatiivisluonteinen erityisherkkä. Sopivat toisilleen yllättävän hyvin. Isästäni on aina pidetty paljon, äidillä ei ole ystäviä juuri ollut.
Sanoisin että jos rakastat erityisherkkää, siedät häneltä enemmän hänen ominaisuuksiaan. Jos olet itse herkkä, ymmärrät niitä paremmin. Muuten ne ärsyttävät sinua jopa niin paljon, ettei suhteesta tule mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No, yksi viidestä on ilmeisesti erityisherkkä. Itsekin varmasti olen, vaikka mulla on siis joitain diagnoosejakin neurologisista jutuista ja sitten on jotain suht vakavia mt- puolen ongelmia. Ja olen mies.
Oma kokemukseni on se, että omalle kumppanille pitää vain selittää omat outoutensa ja kun se tietää, mistä milloinkin on kyse, suurin osa outouksista on ihan hyväksyttäviä. Samalla tavalla se toinen on aina ollut mullekin outo ja käytös on ollut käsittämätöntä. Se voi tulla ylläätyksenä, että jos on neurologisesti jotenkin viallinen, niin ne, joilla on se "terve" systeemi on sille "vialliselle" yhtä outo kuin päinvastoin. Tai oikeastaan kaksi eri ihmistä on kaikesta riippumatta aina toistensa mielestä outoja ja käsittämättömiä kun tunnetaan paremmin.
Mä olen lähtenyt yleensä siitä, että yritän ymmärtää sen toisen mielenliikkeitä mahdollisimman hyvin. En ole koskaan yleistänyt sitä sillä tavalla, että kun se toinen on "normaali", niin se on sitä ja tätä. Oikeasti kukaan ei ole mikään stereotyyppi. En mäkään tunne olevani yhtään samanlainen ihminen kuin ne tapaamani tyypit, joilla on samoja diagnooseja. Joku diagnoosi, leima jne. ei määrittele ihmistä kovin pitkälle.
Jokaisessa on hankalia piirteitä enemmän tai vähemmän. Parisuhteessa toiseen pitää kuitenkin luottaa niin paljon, että puhuu asioista, vaikka se olisi vaikeaa. Parisuhteessa jotkut asiat on vaikeita. Esim. pitää osata pyytää anteeksi ja oikeasti kuunnella avoimesti. Pitää osata myöntää olleensa väärässä, jos oli väärässä. Sekin on jo vaikeaa useimmille. Jos nuo taidot puuttuvat, niin se mielestäni haittaa ihan yhtä paljon parisuhde-elämää kuin joku vakkava diagnoosi, ellei enemmänkin.
Jos jostain toisen ominaisuudesta tai tavasta, jota ei voi muuttaa, ei pääse yli, ei suhde oikein onnistu. Ei siihen silloin auta mikään.
"Luonnehaasteinen"??
Korrektimpi ilmaus v###upäälle?
Erityisherkkyys = huomionhakuinen persoonallisuushäiriö.
Oman kokemuksen mukaan nämä on henkilöt on niitä, joiksi tämänpäivän lapset tulee. Eli kun lasta ei vaadita keskittymään mihinkään, ei opeteta itsehillintää eikä rohkaista vaikka keskittymään omaan harrastukseen pitkäjänteisesti ja omaa toimintaa ohjaten, ihmisestä tulee tollanen. Itsetunto on heikko, joten ihminen etsii tukea koko ajan heittelevistä tunteistaan ja hakee erityiskohtelua kun lapsena jäi tukea vaille.
Vierailija kirjoitti:
En ihmettele yhtään jos erityisherkkä ihminen vaikuttaa muista itsekkäältä, sisäänpäin kääntyneeltä, hankalalta, huomionhakuiselta, siltä että loukkaantuu ja pahoittaa mielensä helposti ja usein. Erityisesti jos on enemmän negatiivinen kuin positiivinen luonteeltaan.
Isäni on myönteinen erityisherkkä ja äitini negatiivisluonteinen erityisherkkä. Sopivat toisilleen yllättävän hyvin. Isästäni on aina pidetty paljon, äidillä ei ole ystäviä juuri ollut.
Sanoisin että jos rakastat erityisherkkää, siedät häneltä enemmän hänen ominaisuuksiaan. Jos olet itse herkkä, ymmärrät niitä paremmin. Muuten ne ärsyttävät sinua jopa niin paljon, ettei suhteesta tule mitään.
Itse en jaksaisi herkkää miestä päivääkään. Haluan olla se suhteen nainen.
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys = huomionhakuinen persoonallisuushäiriö.
Oman kokemuksen mukaan nämä on henkilöt on niitä, joiksi tämänpäivän lapset tulee. Eli kun lasta ei vaadita keskittymään mihinkään, ei opeteta itsehillintää eikä rohkaista vaikka keskittymään omaan harrastukseen pitkäjänteisesti ja omaa toimintaa ohjaten, ihmisestä tulee tollanen. Itsetunto on heikko, joten ihminen etsii tukea koko ajan heittelevistä tunteistaan ja hakee erityiskohtelua kun lapsena jäi tukea vaille.
Jäin yhdestä HSP-ryhmästä pois, koska siellä riideltiin enemmän kuin muissa keskusteluryhmissä. Hassua, kun samaan hengenvetoon väitettiin kaikkea omasta empatiasta tyyliin: "en voi tappaa kärpästä vaan vien sen aina lasissa ulos, kun itkettää".
Tämä kommentti on mielestäni siis ainakin omien kokemuksieni mukaan totta (netissä ja livenä). Viimeksi pari päivää sitten kaveri, joka sanoo olevansa erityisherkkä, pisti faceen postauksen itsestään opiskeluaikoinamme, ja oli kyllä katkera kyynärpäillä toisten rusentaminen. Se siitä erityisherkkyydestä. Rajaton ihminen oli vieraisilla kotonani, lainaili tavaroita kysymättä lupaa jne. Kovuin herkkä ei edes uskaltaisi tehdä hänen tekojaan, esim miesseikkailut aikamoisia itsensä rikkomisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Erityisherkkyys = huomionhakuinen persoonallisuushäiriö.
Oman kokemuksen mukaan nämä on henkilöt on niitä, joiksi tämänpäivän lapset tulee. Eli kun lasta ei vaadita keskittymään mihinkään, ei opeteta itsehillintää eikä rohkaista vaikka keskittymään omaan harrastukseen pitkäjänteisesti ja omaa toimintaa ohjaten, ihmisestä tulee tollanen. Itsetunto on heikko, joten ihminen etsii tukea koko ajan heittelevistä tunteistaan ja hakee erityiskohtelua kun lapsena jäi tukea vaille.
Jäin yhdestä HSP-ryhmästä pois, koska siellä riideltiin enemmän kuin muissa keskusteluryhmissä. Hassua, kun samaan hengenvetoon väitettiin kaikkea omasta empatiasta tyyliin: "en voi tappaa kärpästä vaan vien sen aina lasissa ulos, kun itkettää".
Tämä kommentti on mielestäni siis ainakin omien kokemuksieni mukaan totta (netissä ja livenä). Viimeksi pari päivää sitten kaveri, joka sanoo olevansa erityisherkkä, pisti faceen postauksen itsestään opiskeluaikoinamme, ja oli kyllä katkera kyynärpäillä toisten rusentaminen. Se siitä erityisherkkyydestä. Rajaton ihminen oli vieraisilla kotonani, lainaili tavaroita kysymättä lupaa jne. Kovuin herkkä ei edes uskaltaisi tehdä hänen tekojaan, esim miesseikkailut aikamoisia itsensä rikkomisia.
Taitaa diagnoosi olla ennemmin siis epävakaa persoonallisuushäiriö
Voihan se sysätä, ei vaan ole kummoinen mies sitten.