Opettajan mielivalta - vallankäyttö - suosikkioppilaat - epäammattimainen käytös :(

JOtenkin ajattelen, että opettajilla ei ole suosikkioppilaita, ainakaan sanan varsinaisessa merkityksessä. Toki on totta, että joistain oppilaista ehkä pitää enemmän kuin toisista. Joku hommat hoitava, hyväkäytöksinen ja reilu oppilas on varmasti ns. mieluisampi kuin hommiansa laiminlyövä, ilkeä, huonokäytöksinen. Mutta, usko tai älä, opettajan huomio ja aika kuluu näiden jälkimmäisten kanssa. Pärjäävät ovat oman onnensa nojassa ja opettajan panos siellä missä ongelmia.



Ihmettelen, jos tänä päivänä, joku opettaja oikeasti suosii jotakuta. Se on kyllä kurjaa, jos lapsesi opettaja ei ole huomannut lapseni tuntiaktiivisuusyrityksiä. Sano opettajalle, että sulle on välittynyt eri kuva tuntityöslentelyn sujumisesta. Pyydä perusteluja, mitä opettaja olisi toivonut enemmän.



Jos jotain kysyttävää vielä, niin pohdin näitä mielelläni.

Lapsellani tuo onni kohtasi 3.luokalla. 1. ja 2. opettjat olivatkin ihan ala-arvoisia (viitse edes kertoa esimerkkejä), eivät kyllä olleet päteviäkään. Kurja tilanne, tue lastasi ja älä anna hänen liikaa pahoittaa mieltään epäreiusta arvioinnista, niitä tulee aina joksu elämänvarrelle.



Toivottovasti seuraava opettaja on mallikas.



Millä luokalla lapsesi on?

viittaa mutta ei saa tilaisuutta vastata



ja ymmärrän jos väsyy yrittämään jatkossa kun ei saa sanoa mitään

toki on tilanteita ettei kukaan muu tiedä niin silloin saa puheenvuoron

kyseessä on lahjakas lapsi mutta jostain syystä opettaja ei hänestä pidä koulun vaihtaminen on käynyt mielessä

en halua kertoa luokkaa jos opettaja palstailee täällä

Minuasta ammattitaitoon kuuluu olla tasapuolinen. Arvioitaessa oppilaita täytyy olla ehdottoman objektiivinen, arvioida kaikkia samoin kriteerein. Huomaan joskus itsekin kysyväni joiltain oppilailta jatkuvasti ja joiltain harvemmin. En tee sitä tietoisesti ja sitten kun huomaan, niin saatan sanoa oppilaille jopa ääneen, että nyt olenkin kysynyt sinulta niin useasti, että antaa muiden vastata. tai jaan vuoroja juuri tällä periaatteella ja sanon sen ääneen.

omaa kokemusta on...



Kannattaisi mennä juttelemaan reilusti opettajan kanssa tai puhua muiden lasta opettavian kanssa. Mene seuraamaan mitä siellä koulussa oikeasti tapahtuu, kouluihin saa kyllä mennä seuraamaan opetusta

ista. oppilasaines on haastavaa ja vaatimukset hurjat. Tämän takia kodin ja koulun yhteistyö on tärkeää. Opettajat varmasti yrittävät parhaansa. Itse olen kriittisesti tarkastellut ammattikuntaamme ja todennut, että yli 90 prosenttia opettajista on varsin kelpoja ja heillle antaisin mielelläni omat lapseni.

Lähesty opettajaa asialinjalla, älä hyökkäävästi. Kuuntele, mitä hänellä on sanottavaa.



T: opettaja

tunnen muutamien lapsien vanhempia tältä luokalta ja heillekin on muodostunut samanlainen käsitys luokkatyöskentelystä

Se on kyllä varmasti totta, että rauhallinen ja penkissään hiljaa pysyvä joutuu käytännön syistä odottamaan vuoroaan kauemmin kuin kärsimätön luokkatoverinsa, joka on kuin tulisilla hiilillä kunnes saa vastata. Ja se on kyllä usein koko luokan etu. Ja opettajan on ajateltava kokonaisuutta. Valitettavasti.

olisikin tuo työ helppoa....koskaan ei voi miellyttää kaikkia ja aina joku sanoo etten ole tasapuolinen. lasten " muunneltu totuus" ja kaikki syy seuraus suhteet ei niille ole niin selvää...



olipa tässä muinoin tilanne että oppilas väitti että en neuvo oppilasta...kun äiti tuli kyseleen=asiallisesti, niin sanoin, että ei olemahdollisuutta neuvoa, kun oppilas osaa jos haluaa. mun piti olla vieressä seisomassa ja heti jos menin neuvoon muita niin alkoi oppilas touhuaan muuta....no äiti oli huuli pyöreenä, että ei asiat ole aina niin musta valkoisia...

Miettikääpä vaan puhuuko lapsi absoluuttisen totuuden.



ps. on aivan oikein puolustaa lasta jos on aihetta...

tulee mieleen että opettaja on aina oikeassa



Itsetutkistelua suosittelen opettajille. Uskomukseni on edelleen että suurin osa opettajista on ok mutta joukkoon mahtuu myös niitä taidoiltaan heikompia. Opettajien taso on vaihteleva on niitä jotka ovat suoriutuneet opinnoistaan heikoilla arvosanoilla ja sitten on niitä keskitasoisia ja huippuosaajia ihan niin kuin muissakin ammateissa. Samoin on lasten laita.



Opettajan pitäisi pystyä aikuisena ihmisenä vastaanottamaan myös kritiikkiä ja arvioimaan omia työskentelytapojaan.



Ravistelkaa itsenne 2000-luvulle, 1900-luku meni jo.

Muistutan kuitenkin, että peruskouluikäisten muisti ja tapahtumien analysointikyky ovat vielä kovin rajalliset. Oppilas muistaa tapahtumat yleensä varsin lyhyeltä ajalta ja yleistää sitten muistamansa perusteella. Aina eivät asiat siis onneksi ole todellisuudessa niin kehnosti, kuin lapsi/nuori kuvailee. Opettajana voin kertoa, että omaa työtä hankaloittaisi suuresti suosikkijärjestelmän ylläpitäminen, sillä ryhmädynamiikka on toimivan oppitunnin ehdoton edellytys. Oppilaat ovat myös erittäin pitkävihaisia eivätkä toisaalta siedä mielistelyä. Niinpä on opettajan omakin etu kohdella oppilaita mahdollisimman tasapuolisesti. Näin ainakin itse teen.

mut kerropa silti.

Lukiossa olin lyhyen matikan opiskelija ja ne tehtävät oli usein helppoja. No me saatiin tietty määrä tehtäviä joista ilmotettiin kuinka monta oli tehnyt.

Moni teki uskollisesti kaikki, mä tein kun jaksoin/ehdin. Seuraavalla tunnilla sit jotkut hankalat tehtävät laitettiin taululle ja ihan säännön mukasesti jos ilmotin tehneeni kaikki niin päädyin taululle kun ne jotka teki aina/melkein aina kaikki kävi siellä harvemmin.

Samoin jos oli uus asia niin saatto kysyy multa et miks joku kaava menee niin ku menee tms.

En tiedä miks näin, musta se vaan meni kummalliseks ja en ollu ainoo joka sen huomas.

Ei tää mua haitannu, mut opettajan tasapuolisuus tuntu olevan hukassa.

Itse sanoin välituntivalvojana lapsille, että kentän reunalle ei kannata eikä edes saa mennä (on sääntö koulussamme), kun siellä isot pelasivat pesäpalloa. Jatkuvasti samat oppilaat kuitenkin änkeytyivät kentälle. Sanoin kolmesti, että kentälle ei saa mennä, pois kentältä. Neljännellä kerralla sanoin sitten jo lujasti ja kovaa, että kentältä HETI POIS, koska pallo voi lentää vaikka päähän.



Tämän jälkeen oppilaat olivat kertoneet opettajalleen, että se valvoja uhkaili että tulee ja lyö pesäpallomailalla päähän.



Että silleen.

onko niin että muita lapsia ei kohdella epäoikeudenmukaisesti koulussa

ja sain kuulla siitä muilta oppilailta. Johtui uskoakseni siitä että pärjäsin hyvin, en häirinnyt tunneilla ja osasin käyttäytyä kohteliaasti.

suosikki. Ja lapseni sai kärsiä tästä vielä pitkään senkin jälkeen, kun ko. opettaja oli lähtenyt. Aina luokkakaverit valittivat " A:ta lellitään" , vaikka uusi opettaja oli tarkkana siitä, että hän ei taatusti lellinyt ja esim. antoi lapseni vastata huomattavasti harvemmin kuin mitä olisi ollut oikeudenmukaista sen suhteen, miten usein lapseni viittasi. (Tämä oli yhdessä uuden opettajan kanssa sovittu käytäntö juuri sen vuoksi, että lapseni pääsisi eroon lellikin maineesta.) Voin vain todeta, että opettajan suosikin osa on tosi kurja. Vaikka opettajalta saakin myönteistä huomiota, niin toisaalta menettää asemansa luokan kaveriporukassa.



Toisaalta tiedän kyllä senkin, että lasten koulusta kertomat jutut eivät aina ole välttämättä koko totuus. Lapsi ei suinkaan aina tietoisesti valehtele, mutta saattaa esim. yleistää yhdellä tunnilla sattuneen tapauksen (esim. lapsi viitannut ahkerasti, mutta ei juuri sillä tunnilla saanut vastata) koko lukuvuotta koskevaksi. Aina voi kuitenkin kysyä asiasta asiallisesti opettajalta. Mutta mahdollisimman neutraalisti, ei niin, että jo valmiiksi esiinnyt niin, että lapsen kertomus on absoluuttinen totuus ennen kuin opettaja on saanut edes kertoa oman versionsa.

kotoisin pohjois-suomesta, pienestä tuppukylästä, kouluaikana opettajat mielisteli paikkakunnan lestoja ja rikkaiden pentuja

Minuun ei ainakaan mielistely tehoa.

Vierailija:

Muistutan kuitenkin, että peruskouluikäisten muisti ja tapahtumien analysointikyky ovat vielä kovin rajalliset. Oppilas muistaa tapahtumat yleensä varsin lyhyeltä ajalta ja yleistää sitten muistamansa perusteella. Aina eivät asiat siis onneksi ole todellisuudessa niin kehnosti, kuin lapsi/nuori kuvailee. Opettajana voin kertoa, että omaa työtä hankaloittaisi suuresti suosikkijärjestelmän ylläpitäminen, sillä ryhmädynamiikka on toimivan oppitunnin ehdoton edellytys. Oppilaat ovat myös erittäin pitkävihaisia eivätkä toisaalta siedä mielistelyä. Niinpä on opettajan omakin etu kohdella oppilaita mahdollisimman tasapuolisesti. Näin ainakin itse teen.