Koittakaa nyt ymmärtää: kihloihin ei _mennä_ vaan niissä ollaan, kun ollaan menossa naimisiin!

Kihloissa ollaan kun on menty kihloihin. Mitä ihmettä tarkoitat?

Onpa tämä asia sinulle jotenkin tärkeä.

Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.

Vierailija kirjoitti:

Kihloissa ollaan kun on menty kihloihin. Mitä ihmettä tarkoitat?

Toista ei pyydetä kihloihin, vaan sopimus naimisiinmenosta on kihlautuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kihloissa ollaan kun on menty kihloihin. Mitä ihmettä tarkoitat?

Toista ei pyydetä kihloihin, vaan sopimus naimisiinmenosta on kihlautuminen.

TISMALLEEN NÄIN!

Ap

Vierailija kirjoitti:

Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.

No ette ole silloin kihloissa, väititpä itsellesi mitä tahansa.

Koittakaa nyt ymmärtää, naimisiin ei mennä vaan naimisissa ollaan silloin kun ollaan avioliitossa.

Niin juu. Oltiin kihloissa viime viikonloppuna...eiku. Iäkkäämmät ihmiset ehkä sanoisivat, "kihlauduimme viime viikonloppuna", mutta omaa suuhuni se on aika pömpöösi ilmaisu ja siksi sanoisin ehdottomasti "mentiin kihloihin viime viikonloppuna".

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt ymmärtää, naimisiin ei mennä vaan naimisissa ollaan silloin kun ollaan avioliitossa.

Naimisiin mennään, kihlatuminen tapahtuu kun sovitaan tuosta naimisiinmenosta.

On se jännä, miten kihlauksen merkitys on muuttunut aika paljon. Itse olen aina mieltänyt kihlauksen lupauksena avioliitosta, mutta joillekkin se ilmeisesti on myös jonkinlainen vakuutus siitä, että nyt ollaan vakavasti suhteessa, mutta ei kuitenkaan olla lupauduttu menemään naimisiin. Onneksi oma kumppanini sentään tiesi alusta alkaen, mitä kihlautuminen minulle tarkoittaa, niin ei tullut hassuja väärinymmärryksiä.

Vierailija kirjoitti:

Sinua varmasti hiertää ajatus siitä, että tulemme mieheni kanssa olemaan kihloissa vailla aikomusta mennä naimisiin. Pysyy asiat selkeänä, mutta silti on sormus symbolina vakavasta suhteesta. Jaiks.

En ole ap, mutta siis ettehän te ole kihloissa. Kihlat on aikomus ja lupaus avioliitosta. Sormuksia voitte toki pitää missä haluatte niin monta kun haluatte ja ajatella niitä symbolina mistä haluatte, se on täysin oma asianne. Mutta ette te kihloissa ole. 😂 Erikoista kun vanha ja selkeä sana ymmärretään näin väärin kerrassaan. Oletteko alunperin suomalaisia?

Eikös silloin mennä kihloihin kun kositaan ja vastataan myöntävästi? Kihla-aikahan on se aika kun on sovittu naimisiinmenosta mutta ei vielä olla menty naimisiin (lainmukainen määritelmä siis, eihän kaikki mene naimisiin ollenkaan vaikka ovat kihloissa).

Mua huvittaa aina, jos ihmiset, jotka eivät halua mennä naimisiin, haluavat kuitenkin kertoa kaikille menevänsä naimisiin ("ollaan kihloissa"). Miksi moinen tarve johtaa muita harhaan? Miksi tarve käyttää sanoja tahallaan väärin? Tuntuu, että jotain itsetuntoasioita tuossa on taustalla. Jokin tarve esittää sen oman suhteen olevan jotain mitä se ei ole.

Miesystävälläni ja minulla on tarkoitus olla kihloissa viikon kuluttua. Olemme kihloissa lähiomaisten kanssa, ilmoitamme sitten sukulaisille että oltiin kihloissa perhepiirissä eikä sen vuoksi kutsuttu kihlajaisiin muita.

Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.

Ihme saivartelua taas.

Me ei menty kihloihin, ei kihlauduttu, ei oltu kihloissa. Ohitettiin se vaihe ja mentiin naimisiin. Tai kai me se pari viikkoa oltiin kihlautuneena ennen naimisiinmenoa. Ihan se ja sama miten kukin sen sanoo tai ajattelee.

Täh? Ei kai kukaan itsekseen kihloihin päädy? Kyllä se vaatii ihan aktiivista menemistä ja oman tahdon ilmaisua. Samalla logiikalla, ei kai kukaan naimisiinkaan mene, vaan häiden jälkeen ollaan naimisissa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koittakaa nyt ymmärtää, naimisiin ei mennä vaan naimisissa ollaan silloin kun ollaan avioliitossa.

Naimisiin mennään, kihlatuminen tapahtuu kun sovitaan tuosta naimisiinmenosta.

Ja naiminen tapahtuu, kun solmitaan avioliitto ym.

Kyllä minä tiedän, mikä on kihlauksen merkitys, ja löin itse hääpäivän lukkoon vielä samana iltana, kun menin kihloihin. Mutta sinä taidat olla joku näsäviisas teini, kun koitat saivarrella tuon ilmaisun semantiikalla. On aivan normaali ilmaus sanoa esimerkiksi sukulaisille, että "menimme kihloihin" (sen sijaan, että sanoisi, että "sovimme avioliitosta"). Kyllä ihmiset siitä käsittävät, mikä on homman nimi.

Vierailija kirjoitti:

Mitä väliä? Huvittaa, että joku saa edelleen vuonna 2018 jotain ylemmyydentunnetta oikeaoppisista kihloista ja avioliitosta. Kuin joku porvarisrouva vuonna 1952.

Itse sanoisin ennemminkin että nämä jotka haluavat sanoa olevansa kihloissa vaikka avioliittolupausta ei ole, tuntevat alemmuudentunnetta niihin nähden ketkä ovat sanan varsinaisessa merkityksessä kihloissa. Kun pitää kuitenkin päästä käyttämään sitä samaa sanaa ja samaa sormussymbolia.