Lue keskustelun säännöt.
Alkuraskaudesta pahoinvointia, silti synnytys käynnistettynä
16.09.2018 |
Onko teille käynyt näin? Itselläni oli alkuraskaudesta raju ja pitkäkestoinen pahoinvointi ja jos ymmärsin oikein, niin sen oletetaan johtuvan jostain hormonista jota on elimistössä paljon?
Nyt loppuraskaus menossa ja näyttää vahvasti siltä, että synnytys käynnistetään yliaikaisena. Onko muille käynyt näin?
Olen jotenkin ajatellut, että pahoinvointi oli se oman kropan tapa toimia "oikein" suojellakseen vauvaa myrkyiltä ja sen kestäminen oli helpompaa sen voimin, vaikka pahoinvointi oli ihan hirveää. Ja nyt käynnistämiseen joutuminen on tuonut ison pettymyksen. Jotenkin tulee fiilis, että tuo pahoinvoinnin kestäminen oli ihan turhaa kun ei lapsi kuitenkaan tule omin avuin ulos.
Kärsin tällä hetkellä hirveästä kateudesta niitä kohtaan joilla raskaus ei aiheuttanut mitään oireita ja lapsikin tullut ulos yhdellä pieraisulla ulos terveenä rv 38. Oma vaikea raskaus on tehnyt olon todella katkeraksi ja nyt vielä tämä tähän loppuun... Kaikki voi vielä mennä pieleen lapsen osalta :(
Kommentit (14)
Millä tavalla nämä kaksi liittyvät toisiinsa? En näe yhteyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, mulla kävi noin. Käynnistys tipalla rv 40+0 lapsen ison koon vuoksi. Syntyi 4200g painava 9 pisteen tyttö, joka täyttää keväällä 18, joten yksityiskohdat ovat jo hävinneet. Ainoaksi jäi, tosin muista syistä.
siis mitä helkkaria sä horiset? Mä en ymmärä tuosta oikein mitään.
Ei noilla lääketieteellisesti olekaan mitään yhteyttä toisiinsa. Ainakaan tutkitusti tai todistetusti.
Silti omassa päässäni olen(olin) ajatellut, että jos kroppani reagoi niin vahvasti raskauteen niin kai se toimisi riittävän "vahvasti", että saisi edes synnytyksen omatoimisesti käyntiin. Mutta oman "teoriani" saan nyt heittää nähtävästi romukoppaan.
ap
Häh???
Mulla on 5 lasta. Kaikissa superhyper pahoinvointi 24/7 koko raskauden ajan ja kaikki lapset on käynnistetty yliaikaisena. Eipä tuo maailmaa kaada, evvk. Ei mitään helvetin väliä käynnistetäänkö raskaus jos on ollu pahoinvointia. Voi luoja näitä vauvapalstan juttuja 😂
Taidat ap olla 17-vuotias, jos elämä noin kateeksi käy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pahoinvointi johtuu elimistössäsi olevasta istukkahormonista.
Miksi yliaikaisuus on niin kova paikka tai miksi tunnet, että oma kroppasi on sinut pettänyt? Mulla kolmesta lapsesta kaksi on mennyt yliaikaiseksi. Toinen jopa 11 päivää. Tuolloin kätilöt juttelivat, että yliaikaiset ovat usein ”valmiimpia”, eli eivät niin itkuisia ja ovat tyytyväisempiä oloonsa. Omalla kohdalla oli juuri näin, saattoi toki olla täysin sattumaa. Molemmat yliaikaisten synnytykset olivat myös nopeita rykäsyjä. Sitten kun synnytys käynnistyi, niin sitten se vauva tulikin pihalle ”yhdellä pieraisulla”.
Vierailija kirjoitti:
Ei noilla lääketieteellisesti olekaan mitään yhteyttä toisiinsa. Ainakaan tutkitusti tai todistetusti.
Silti omassa päässäni olen(olin) ajatellut, että jos kroppani reagoi niin vahvasti raskauteen niin kai se toimisi riittävän "vahvasti", että saisi edes synnytyksen omatoimisesti käyntiin. Mutta oman "teoriani" saan nyt heittää nähtävästi romukoppaan.
ap
Ihan outo teoria. Musta on oudompaa, ettet ajattele että se sun kroppasi tietää koska vauva on valmis. Ehkä se ei ole vielä valmis syntymään, vaikka jossain on teoriassa päätetty raskausviikot ja raskauden kesto.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan 30-vuotias, mutta kiitos kuitenkin veetuilusta. Varmasti tarpeen sinulle :D
Mutta juuri sinun kaltaisilta kaipasin kokemuksia ja tsemppausta. Pahoinvointi oli itselle todella rankka kokemus. Se ei ollut mitään pikkupahoinvointia vaan luulin kuolevani siihen. Ajattelin, että pääsen loppuraskaudesta helpommalla, mutta nyt käynnistys häämöttää edessä ja se ottaa päähän.
ap
Äitini synnytti minut (ja kaksi sisarustani) yliaikaisena, joten osaan odottaa omankin lapseni mahdollisesti syntyvän yliajalla. Tällä näen enemmän yhteyttä kuin tuolla pahoinvoinnillasi, jonka en ole koskaan kuullutkaan liittyvän yliaikaan.
Minulle on pääasia, että lapsi voi hyvin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle kävi noi molemmat. Mutta olen vaan kiitollinen käynnistyksestä, että lapsi saatiin lopulta ulos. En muuten koskaan tuntenut supistuksia raskauden aikana, vasta käynnistettäessä, ja ne olikin sitten perkeleelliset kivut. Mielessä on käynyt, että olisimme varmaan kuolleet molemmat, äiti ja lapsi, synnytyksessä entisinä aikoina tai jossain alkuasukasheimossa.
Olisi ollut kiva jos sairaalassa olisi kerrottu enemmän käynnistyksestä ja siihen johtaneista syistä. Lapsi oli huomattavasti arvioitua isompi.
Oksensin aluksi hillittömästi kolme kuukautta putkeen. Viikolla 37 raskausmyrkytyksen takia käynnistettiin synnytys. Synnytys oli todella raju kokemus, mutta ensimmäisestä supistuksesta meni vain 1,5 tuntia lapsen syntymään. Miinukset :supistukset oli normisynnytykseen verratuna järkyttävän voimakkaat ja yhtäjaksoiset. Normaalia väliä ei ollut eli kun yksi alkoi laantua toinen alkoi välittömästi. Alapää repesi aika pahoin ja hyvän aikaa piti tikkailla kasaan. Plussat: vauva voi hyvin ja kaikki oli nopeasti ohi. Ei raskauteen ja synnytykseen ole yhtä "oikeaa" käsikirjoitusta. Kaikenlaista voi tapahtua. Täytyy vaan kohdata ne poikkeukset asia kerrallaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joskus sanotaan, että pahoinvointi on hyvä merkki alkuraskaudessa, ehkä sen vuoksi, että ainakin tiedät vauvan pysyvän kyydissä ja osaisit huolestua jos pahoinvointi yhtäkkiä loppuu. Tosin se ei taida edes kertoa istukan toiminnasta tai mistään verrattuna vähemmän pahoinvoiviin.
Itse en voinut kovinkaan pahoin, joskus aamuisin vähän heikotti (ja esikoisen kohdalla ollessani ravintolassa töissä ne käryt saivat kyllä välillä voimaan pahoin). Esikoinen syntyi lapsivesien menolla rv 37+4 ja kuopus säännölisten supistuksien alkaessa rv 41+6. Että niistä aiemmistakaan raskauksista ei voi paljoa päätellä, oli aika kärsimätön olo loppuraskaudessa... tosin ehkä vähän yleisempää, että esikoinen syntyy aiemmilla viikoilla, mutta että kuukauden...
Kuopuksen kohdalla oli kyllä vain hyvä, että yliaikaiseksi meni, oli todella virkeä ja vahva esikoiseen verrattuna, niskojakaan ei tarvinnut pitkään kannatella. Käynnistyksestä minulla ei ole tosin kokemusta, mutta ei sekään kaikilla niin kamalaa ole ja joka tapauksessa, vihdoin se odotus loppuu ja toivottavasti saat terveen käärösi syliin. (Ja varmaan saatkin, en vain halua manata)
Vierailija kirjoitti:
Joskus sanotaan, että pahoinvointi on hyvä merkki alkuraskaudessa, ehkä sen vuoksi, että ainakin tiedät vauvan pysyvän kyydissä ja osaisit huolestua jos pahoinvointi yhtäkkiä loppuu. Tosin se ei taida edes kertoa istukan toiminnasta tai mistään verrattuna vähemmän pahoinvoiviin.
Itse en voinut kovinkaan pahoin, joskus aamuisin vähän heikotti (ja esikoisen kohdalla ollessani ravintolassa töissä ne käryt saivat kyllä välillä voimaan pahoin). Esikoinen syntyi lapsivesien menolla rv 37+4 ja kuopus säännölisten supistuksien alkaessa rv 41+6. Että niistä aiemmistakaan raskauksista ei voi paljoa päätellä, oli aika kärsimätön olo loppuraskaudessa... tosin ehkä vähän yleisempää, että esikoinen syntyy aiemmilla viikoilla, mutta että kuukauden...
Kuopuksen kohdalla oli kyllä vain hyvä, että yliaikaiseksi meni, oli todella virkeä ja vahva esikoiseen verrattuna, niskojakaan ei tarvinnut pitkään kannatella. Käynnistyksestä minulla ei ole tosin kokemusta, mutta ei sekään kaikilla niin kamalaa ole ja joka tapauksessa, vihdoin se odotus loppuu ja toivottavasti saat terveen käärösi syliin. (Ja varmaan saatkin, en vain halua manata)
tai ei mennyt yliaikaiseksi, mutta reilusti yli la:n. Onhan siinä kai jotain, että istukan toiminta heikkenee kun tarpeeksi menee yli, mutten tiedä tarkemmin
Eivät nyo kaksi asiaa taida kyllä milläänlailla liittyä toisiinsa. Jokainen raskaus on erinlainen, myös samalla naisella. Ja jokainen synnytys on myös omanlaisensa. Ei niitä voi suoraan verrata. Omiin aiempiin ehkä mutta ei toisien