Tutkija: suomalaismiesten hiljaisuus, tunteettomuus, karuus ja melankolia johtuu sodan jättämistä traumoista
Suomi on myös harvinainen maa jossa traumat periytyy isältä pojille ja äideiltä tyttärille.
https://www.menaiset.fi/artikkeli/suhteet/ihmissuhteet/jari-sinkkonen-k…
Kommentit (48)
Miksei voi vaan hyväksyä kulttuurisia eroja? Suomalaisilla on nyt vaan on tapana näyttää samanasteinen riemu hillitymmin kuin joillain amerikkalaisilla, jotka ai laav juu kaikkea mikä liikkuu.
Vierailija kirjoitti:
Itte olen superpuhelias mies, sekä tunteita ilmaisen mm. hymyilemällä, pienet lapset on erityinen suosikki, heidän kanssaan on hauska ilmeillä hölmöjä välillä nopeasti. Lapset on vaan niin hauskoja. Ne selittyy siis sillä, että isän isäni ei koskaan joutunut sotimaan.
Edes mennyt ukkini oli puhelias, elämäniloinen ja lapsirakas vaikka hänen isänsä ja sukulaisensa olivat olleet sodassa ja itsekin muistaa mitä se oli. Valehteliko hän sittenkin siitä kaikesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tämä on näitä miehiä tutkinut kun minä en ainakaan tunne yhtään hiljaista, tunteettonta, karua ja melankolista miestä?
Moni näistä hiljaisista, tunteettomista, karuista ja melankolisista miehistä on sitä vain läheistensä eli perheensä kanssa. Oma isänikin on varsin leppoisa seuramies ystävin ja vieraiden ihmisten seurassa, mutta kotona hän oli aivan muuta. Tunteita ei näytetty, niistä ei puhuttu.
Lähipiiriäni juuri mietinkin. Kyllä ne kaveritkin osaa tunteita näyttää ja niistä puhua.
Vierailija kirjoitti:
Miksei voi vaan hyväksyä kulttuurisia eroja? Suomalaisilla on nyt vaan on tapana näyttää samanasteinen riemu hillitymmin kuin joillain amerikkalaisilla, jotka ai laav juu kaikkea mikä liikkuu.
Kaikki muut erilaiset kulttuurit tulee hyväksyä ja samalla se että suomalainen kulttuuri on maailman kulttuureista alinta paskaa.
t. suomalainen vihersuvakki
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tämä on näitä miehiä tutkinut kun minä en ainakaan tunne yhtään hiljaista, tunteettonta, karua ja melankolista miestä?
Moni näistä hiljaisista, tunteettomista, karuista ja melankolisista miehistä on sitä vain läheistensä eli perheensä kanssa. Oma isänikin on varsin leppoisa seuramies ystävin ja vieraiden ihmisten seurassa, mutta kotona hän oli aivan muuta. Tunteita ei näytetty, niistä ei puhuttu.
Lähipiiriäni juuri mietinkin. Kyllä ne kaveritkin osaa tunteita näyttää ja niistä puhua.
Siinä ei silti olla lähisuhteessa, jossa mentäisiin aivan syvimmälle tunnetasolle.
Tutkija ei ole tainnut lukea ainoatakaan sotaa edeltävää romaania.
Ja silti nämä suomalaismiehet ovat yhdessä suomalaisnaisten kanssa rakentaneet yhden maapallon kaikilla objektiivisilla mittareilla parhaimmista yhteiskunnista.
Joten onko se nyt niin kauheaa etteivät kaikki suomalaismiehet ole jotain nyyhkytteleviä varttihomoMinkkisiä?
Ei nykyisten 30-40 kymppisten traumat johdu sodasta vaan kokoomuksesta.
Jenkeissäkin jossain sodassa olleilla esiintyy huomattavasti keskivertoa enemmän alkoholi ja huumeriippuvuutta.
Tosin nykyajan näköalattomassa yhteiskunnassa, jossa "laput silmillä" kuljetaan, ne ovat muutenkin merkittävä ongelma.
Väärinkäytettynä nämä ovat petollisuudessaan eräänlainen juudaksen suudelma.
Minunkin isäni oli sodassa sen 4,4 vuotta. Ei hän ollut mitenkään traumatisoitunut sodassa, ainakaan se ei mitenkään näkynyt. Sitä minäkin olen ihmetellyt, että mitä sitä puhutaan, että miehet traumatisoituivat sodassa. Jotkut ehkä traumatisoituivat, mutta se oli vähemmistö.
Mitä tulee alkoholiin, niin sen käyttöä puolustellaan milloin milläkin syyllä. Tosiasiallisesti alkoholi ei poista ongelmia, vaan pahentaa niitä. Tämän tietää jokainen tervejärkinen ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Tutkija ei ole tainnut lukea ainoatakaan sotaa edeltävää romaania.
Kyllä ne Jukolan rasavillit pojat oli jatkuvasti suunapäänä ja äänessä, puhumattakaan Nummisuutareista.
Sinkkonen voisi jo muuttaa mökille tai etelään. Hänen mielipiteensä ei kiinnosta ketään.
Ai 40v. sotien jälkeen syntyneillä sotatraumoja? On varmaan tosi pätevä "tutkija".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Missä tämä on näitä miehiä tutkinut kun minä en ainakaan tunne yhtään hiljaista, tunteettonta, karua ja melankolista miestä?
Moni näistä hiljaisista, tunteettomista, karuista ja melankolisista miehistä on sitä vain läheistensä eli perheensä kanssa. Oma isänikin on varsin leppoisa seuramies ystävin ja vieraiden ihmisten seurassa, mutta kotona hän oli aivan muuta. Tunteita ei näytetty, niistä ei puhuttu.
Lähipiiriäni juuri mietinkin. Kyllä ne kaveritkin osaa tunteita näyttää ja niistä puhua.
Siinä ei silti olla lähisuhteessa, jossa mentäisiin aivan syvimmälle tunnetasolle.
Ai nyt sinä tiedät millainen suhde minulla on miespuolisiin kavereihin? Miksi on vaikea käsittää että on olemassa miehiä jotka puhuvat, ihan niistä syvistäkin, tunteista?
eitraumoja kirjoitti:
Minunkin isäni oli sodassa sen 4,4 vuotta. Ei hän ollut mitenkään traumatisoitunut sodassa, ainakaan se ei mitenkään näkynyt. Sitä minäkin olen ihmetellyt, että mitä sitä puhutaan, että miehet traumatisoituivat sodassa. Jotkut ehkä traumatisoituivat, mutta se oli vähemmistö.
Mitä tulee alkoholiin, niin sen käyttöä puolustellaan milloin milläkin syyllä. Tosiasiallisesti alkoholi ei poista ongelmia, vaan pahentaa niitä. Tämän tietää jokainen tervejärkinen ihminen.
Onko tullut mieleen että sotakokemukset voisivat olla erilaisia eri sotilailla?
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissäkin jossain sodassa olleilla esiintyy huomattavasti keskivertoa enemmän alkoholi ja huumeriippuvuutta.
Tosin nykyajan näköalattomassa yhteiskunnassa, jossa "laput silmillä" kuljetaan, ne ovat muutenkin merkittävä ongelma.
Väärinkäytettynä nämä ovat petollisuudessaan eräänlainen juudaksen suudelma.
USA:ssa armeijaan menevät lähinnä ne, jotka eivät muuta työtä saa. Suomessa se on koko kansan läpileikkaus. Näitä ei siis voi oikein verrata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jenkeissäkin jossain sodassa olleilla esiintyy huomattavasti keskivertoa enemmän alkoholi ja huumeriippuvuutta.
Tosin nykyajan näköalattomassa yhteiskunnassa, jossa "laput silmillä" kuljetaan, ne ovat muutenkin merkittävä ongelma.
Väärinkäytettynä nämä ovat petollisuudessaan eräänlainen juudaksen suudelma.USA:ssa armeijaan menevät lähinnä ne, jotka eivät muuta työtä saa. Suomessa se on koko kansan läpileikkaus. Näitä ei siis voi oikein verrata.
Ja USA:n "sodat" eivät ole oma maan puolustamista, kuten Suomen sodat olivat, vaan hyökkäilyä satunnaisesti minne nyt kukin presidentti pakkomielteineen käskee hyökkäämään.
Suomella on kansakuntana sotatrauma. Ei siksi että II MS olisi jotenkin poikkeuksellisen rajusti ravistellut Suonea. Täällähän esim koko maa ei ollut sotatannerta niin kuin Keski-Euroopassa. Vaan siksi, että sota ja sen uhraukset ovat niin olennainen osa kansallista narratiivia. Jotenkin se itsenäisyys saavutettiin vasta talvisodassa ja sitten melkein menetettiin kylmän sodan aikana, että se mielletään koko kanskuntaa (ikuisesti) määrittäväksi tapahtumaksi. Sillä voi perustella mitä vaan. Vaikka nyt nuorten miesten käytöshäiriöitä. Ai joo - ja se myy
Synkkyyteen vaikuttaa myös se, että olemme olleet vuosisatojen ajan ruotsalaisten/ruotsinkielisten alistamia ja tämä jatkuu vieläkin mm. pakkoruotsin ja virkamiesruotsin muodossa. Ruotsinkielisillä on kiintiöiden ja alempien pisterajojen vuoksi yliedustus yliopistoissa ja sen myötä myös hyvissä korkeissa viroissa, joten suomenkielisiä alistava järjestelmä ylläpitää itse itseään.
Off topic. On toki niitäkin suomalaisia jotka eivät osaa engöantia, mutta ne pitääkin vaientaa hiljaisiksi jotta Suomen maine hyvänä kielimmaana ei kärsisi. Tähän sotaan käydään psygologisin sodankäynnein ja uhrit hiljennetään henkisellä väkivallalla esim haukkumalla. Yritän esimerkiksi itsekkin päästä eroon englannin puhumisen pelosta, mutta se on työllästä ja vaikeaa varsiniin kun ihmiset alkavat aina haukkumaan ja lyömään yhdestäkin kielivirheestä tai väärinlaisutusta sanasta.