Mitä ajattelet näistä koko elämänsä pihistelijöistä, joilta paljastuu kuoleman jälkeen iso omaisuus?

No, näitähän piisaa. Ärsyttää se rutkutus kaiken kalleudesta, vaikka rahaa on kuin roskaa. Tätinikin käyttää tiimarilaseja ja motkottaa viiden vuoden jälkeenkin, kuinka joutui maksamaan kaihileikkauksesta julkisella puolella jonkun naurettavan summan. Hänellä on hyvä eläke, sijoitusasuntoja ja ties mitä mutta senttiäkään ei haluaisi kuluttaa, edes terveyteensä.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä. Ystäväni isä eli todella pihisti koko elämänsä ja kuoltuaan häneltä jäi lähes 200 000 euroa. Mikä järki painaa duunia muna ruvella koko elämä jos siitä ei saa mitään käteen kun kaikki pitää säästää. En tajua.

200 000 euroa voi kuulostaa äkkiseltään paljolta, mutta sitten jos vastoinkäymiset alkavat, niin se voi olla aika vähän. Se olisikin taloudellisesti ihanne, jos tietäisi tulevan ja sen päivän kun kuolee.

Harvemmin ne valtiolle joutuvat, paitsi verot.

Kyse on vain tottumuksesta. Aika usein vaurastuminen tapahtuu vasta vähän varttuneempana 50-60v iässä, siinä voi vaikka terveys tökkiä sen verran, että vaikkapa matkailu menee vaikeaksi. Tunnen tälläisen ihmisen, meinasi testamentata eräille järjestöille miljoonansa perillisten puuttuessa. Toivottavasti minulle vain sen verran, mikä on monttubileiden järjestämisen vaivan suhteen kohtuullista.

Minusta olisi kiva, jos joku lähisukulainen olisi ollut niin pihi ja olisin perinyt hänet

Vierailija kirjoitti:

Kaikille ei materia ja status ole tärkeää. 

Jotkut syövät pelkkää puuroa tai makaronia ja vanhaa ruokaa, hedelmiä tai vihanneksia ei raskita ostaa kun liian kalliita. Uusia vaatteita ei raskita ostaa vaan kuljetaan kauhtuneissa ja rikkinäisissä vaatteissa Autolla ei raskita ajaa vaan ajellaan mieluummin polkupyörällä vaikka kaatosateessa. Kyse ei tällöin ole materiasta tai statuksesta vaan sairaalloisesta piheydestä. Jotkut eivät ole edes raskineet ostaa ruokaa vaan käyneet kerjuulla sukulaisten luona hakemassa ruokaa ja kuollessa sitten paljastuu suuri omaisuus.

I dont look on them. I want to see myself.

Vierailija kirjoitti:

Piensijoittaja kirjoitti:

Asun paremmin, ajan paremmalla autolla ja käyn kalliimmilla lomamatkoilla.

Sinä, nro 5, et tainnut ihan ymmärtää ap:n pointtia. Sinä selkeästi käytät rahaa: asuntoon, autoon ja lomamatkoihin.

Nämä miljoonaomaisuuden valtiolle jättämät ihmiset eivät ole elämänsä aikana tehneet mitään tällaista. He ovat asuneet todella vaatimattomissa oloissa, tuskin ovat edes omistaneet autoa eivätkä ikinä matkustaneet minnekään.

Nämä ihmiset syövät halpaa ja väritöntä ruokaa eivätkä raski tehdä mitään mikä maksaa.

En ole ikinä ollut ns pihi ei mieskään, vanhemmiten tuntuu jopa yhden euron haaskaaminen pahalta.  Jollei saa vastinetta.

Tämä on tää ikuisuuskysymys.  Meitä on niin moneksi. 

Jotenkin ymmärrän tuon pointin, mistä joku kirjoittikin: saa tyydytystä siitä, että tietää voivansa hankkia mitä tahansa.  Ei vaan tunne tarvetta hankkia yhtään mitään.  Siinä voi vain tulla eteen juuri se uhka, että ei enää osaa kuvitella sen tarpeen todellista määrää, vaan aina pelkää rahojen loppuvan, joten on elettävä entistä niukemmin.  Oma äitini kuuluu tähän joukkoon.  Hänelle on niin tärkeätä pitää rahaa jemmassa, että siitä on tullut itsetarkoitus.  Nuukuus ruokkii itseään aina vain enemmän, mihinkään hän ei enää voi laittaa rahaa.  Aina ensimmäinen argumentti on, että sehän maksaa.  Kun sanomme, että onhan hyvä ihminen sinulla varaa siitä maksaakin, niin seuraava argumentti on, että niin niin, mutta kohta sitten ei enää ole. Ja kyse on hyvinkin pienistä asioista, esim. vähän parempilaatuisesta kahvista tai kinkkupaketista. 

Takavuosilta muistan myös erään toisenlaiset tapauksen.  Yksinelävä mies, jonka työmatka oli yhteen suuntaan 20 km.  Hän ajoi sen pyörällä, siis joka päivä 40 km oli kesä tai talvi.  Pyörä oli vanhanaikainen miestenpyörä, mitä hän korjaili ja paikkaili, ei voinut ostaa uutta kunnollista.  Hän asui hatarassa mökissä yksinään.  Pukeutui erittäin vaatimattomasti.  Sitä hän ei suinkaan salannut, että hänellä oli hieno osakehuoneisto suht. uudessa kerrostalossa ja sen alakerrassa tallipaikka tuliterälle autolle, jolla hän oli ajanut kenties matkan autoliikkeestä sinne.   Huoneistoon hän keräsi antiikkihuonekaluja ja taidetta ja hänellä oli kuulemma erinomainen maku ja hän tiesi hankintojensa arvon ja osasi tehdä hyviä kauppoja. Asuin silloin viereisessä kerrostalossa.   Hän kävi siellä aina joskus, mutta koskaan ei viettänyt edes yhtä yötä asunnossaan.  Näin aina kun hän otti pyöränsä ja lähti sinne mökkiinsä.   Ihan mielellään hän kuulemma näytti ihmisille hienoa asuntoansa ja kaikkea, mitä oli sinne hankkinut.  Herää vain kysymys, että mitä varten.  Mutta ehkä juuri tuon turvallisuuden tunteen takia.  Että tietää, että on olemassa kaunis asunto, minne voi mennä olemaan halutessaan ja se on aivan oma.   En tiedä hänen myöhemmistä vaiheistaan, nyt hän olisi jo melko vanha.  Ainakaan rintaperillisiä hänellä ei ollut, mutta ehkä joku on hänet sitten perinyt tai tulee perimään. 

Meitä on niin moneksi.  Surkuhupaisinta on sellainen nuukuuden muoto, missä säästetään kaikki mahdollinen tavara, yleensä täysin tarpeeton ja jopa rikkinäinen ja homehtunutkin.  Valitettavasti itsessäni on vähän hamstraajan vikaa, jota olen yrittänyt koulia pois, etten ihan pahimpaan kategoriaan päätyisi. 

Vierailija kirjoitti:

En osaa samistua heihin. Joskus ajattelen että heillä taisi olla kuitenkin jonkin sortin henkisiä haasteita. Ei rahaa ole tehty kerättäväksi ja hypisteltäväksi kuin Roope Ankka sukeltelemassa rahasäiliössään. Sellainen se fasta fetissi on.

Eikä voi mitenkään edes vedota johonkin "turvallisuuden tunteeseen" kun olisi sitten leipärahnaa sukan varressa jos huonot ajat koittavat. Eli en vain tajua niitä tyyppejä.

Ehket itse vaan ole käynyt tarpeeksi pohjalla taloudellisesti. Yleensä tällainen taitaa seurata tuollaisesta tapahtumasta ja sitten tyypistä tulee ylivarovainen talouden suhteen ja on pakko varautua jatkuvasti pahojen päivien varalle.

Onhan meitä moneen junaan.

Kunnioitan ihmisiä, jotka pystyvät säästämään, tulevat toimeen vähällä eivätkä vaadi ympärilleen superluksusta.

Mutta siinä vaiheessa jos on niin hyvin käynyt että säästössä on pahan päivän varalle ja siltikin nuukailu ja senttien laskeminen ovat suurimpia harrastuksia niin homma menee mielestäni överiksi. Mikä pointti on silloin kerätä rahaa jos siitä ei saa nauttia tippaakaan? Toiselle tuo nautinto voisi olla lomamatka, toiselle uudet hienot kengät tai mitä vaan oman kiinnostuksen mukaan.

Ihan harmittaa näiden vanhojen pappojen puolesta, jotka säästävät jälkeläisille miljoonaomaisuuden ja itse kaivavat kaapista homeista leipää pöytään. Kyllä siitä vaivalla ansaitusta tilin suuresta saldosta saisi nauttia muutenkin kuin laskemalla nollia.

En mitään.Miksi minun pitäisi olla noista kiinnostunut?

Mun isoisäni oli tällainen. Ja hänellä ei edes ollut taustalla mitään köyhää lapsuutta tms. Oli ihan mukava yllätys meille jälkeläisille, kun jätti 90-luvulla perintöä yli 6 miljoonaa markkaa.

Kaikkein eniten ärsytti se, että sai kunnalta rahaa talonsa korjaukseen vaikka olisi pystynyt rakennuttaa omillaan uuden talon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ihmettele puoleen enkä toiseen. Pihistely on yksi elämäntyyli muiden joukossa. Pihistelisi taloustilanteestaan riippumatta.

Ei siinä mitään, että (jos/kun) rahat menevät valtiolle. Hyväntekeväisyyttä sekin.

Minua silti inhottaa näissä pihistelijöissä se miten he tekevät elämäntyylistään aina ison numeron, pitävät sitä ainoa oikeana ja tyrkyttävät sitä elämäntyyliaan muille.

Eiväthän tee. Tämän tästä saa lukea lehdistäkin kuinka joku vanha setä kuoli ja veljenpojat jäivät äimistelemään miljoonaperintöä.  Kellään ei ollut ollut aavistustakaan, että vaatimattomasti elellyt setä oli rahamies.

Olen tällainen rahankerääjä, mutta ajattelin jossain vaiheessa palavani niin pahasti loppuun työelämässä, että sitten voi heittäytyä vaikka laakereilleen vailla rahahuolia kun ei tässä mitään (sairas)eläkettä kuitenkaan koskaan näe.  No saas nähdä kuin käy.

Tunnen yhden tällaisen piheilijän, vessaa ei vedetä, pyykkiä ei pestä, tiskikonetta ei käytetä, imuria ei käytetä, ruuat alennuksesta ja pakastimeen. Eläke alkaa kolmosella, on velaton ja mitään syytä tähän piheilyyn ei ole. Silti valittaa kuinka pieni eläke on. Mielellään istuu toisten ruokapöytiin tuomatta siihen mitään itse. Lokkeilua ja mielestäni jonkinlainen sairaus.