Suosittele koirarotua, joka sopisi ensimmäiseksi koiraksi
Meillä on harkinnassa koiran ottaminen, mutta ei selkeää päätöstä vielä rodun suhteen. Olemme nelihenkinen perhe, lapset 14-v ja 12-v. Itselläni on ollut nuorena koira, mutta sen kummempaa kokemusta koirista ei ole. Ensisijaisesti koira olisi meille perheenjäsen. Harrastuksia ei olla tarkasti mietitty, mutta itseäni kiinnostaisi kaverikoira toiminta. Lenkille koira pääsee vähintään 1,5 h edestä per päivä. Yksin ei tarvitse paljoa olla, koska mies tekee paljon etätöitä kotona. Kovin vaativaa rotua emme tietysti halua.
Kommentit (48)
Klein tai mittelspitz, on fiksu ja oppivainen rotu, vaatii toki rajat koostaan huolimatta ja turkin säännöllisen harjauksen
Vierailija kirjoitti:
Havannankoiraa suosittelisin. Mahtaako olla kuinka vaikeita saada tuon rodun pennut? Sheltit ainakin menee kuin kuumille kiville ja pennun saaminen on tosi vaikeaa.
Tuttavaperhe ostaa aina sheltin, ovat kovin herkästi allergisoituvia koiria. Vaativat usein eläinlääkärikäyntejä ja kalliita erkoisruokia. Muutennhelppo koira.
Meillä on sheltti ja eka koira myös. Todella miellyttämisen haluinen ja helppo koulutettava. Innoisaan puuhaa oman perheen kanssa. Meidän koira hieman epävarma, joten pelkää vähän kaikkea. Ei ole onneksi kuitenkaan pelkoaggressiivinen. Vieraille koirille saattaa joskus rähjätä.
Shelttiä helpompaa koiraa saa etsiä. Ovat jopa tylsiä.
Kultainennoutaja on helppo, löysä, mitäänsanomaton ja haiseva koira.
Kuka idiootti ehdottaa cavalieria? Yksiä sairaimpia koiria, jotka kärsivät siitä, ettei niiden aivot mahdu enää päähän ja ne kärsivät kivuista.
Äläkä vaan ota mopsia, ranskanbulldoggia, englanninbulldoggia tai mitään muuta lyttykuonoa!
Vierailija kirjoitti:
Shelttiä helpompaa koiraa saa etsiä. Ovat jopa tylsiä.
Kultainennoutaja on helppo, löysä, mitäänsanomaton ja haiseva koira.
Kuka idiootti ehdottaa cavalieria? Yksiä sairaimpia koiria, jotka kärsivät siitä, ettei niiden aivot mahdu enää päähän ja ne kärsivät kivuista.
Äläkä vaan ota mopsia, ranskanbulldoggia, englanninbulldoggia tai mitään muuta lyttykuonoa!
No huh, tervetuloa katsomaan meidän hermokimppu shelttiä. Perut puheesi helposta ja tylsästä koirasta :D
Mulla on myös erittäin terävä, helposti ja herkästi aggressiolla reagoiva sheltti. Ei kauhean helppo... on kyllä erittäin fiksu ja oppivainen koira. Itse suosittelisin ensikoiraksi jotain muuta kuin paimenta (poikkeuksena pienet karjakoiratyypin corgit ja göötit), esim. noutajaa, spanielia tai villakoiraa. Tai jotain seurakoiraryhmän rotua.
Tanskalais-ruotsalainen pihakoira! Ihanan oppivainen, pirteä pakkaus.
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös erittäin terävä, helposti ja herkästi aggressiolla reagoiva sheltti. Ei kauhean helppo... on kyllä erittäin fiksu ja oppivainen koira. Itse suosittelisin ensikoiraksi jotain muuta kuin paimenta (poikkeuksena pienet karjakoiratyypin corgit ja göötit), esim. noutajaa, spanielia tai villakoiraa. Tai jotain seurakoiraryhmän rotua.
Kuinka nopeasti tuo käytös tuli esiin? Heti pentuna vai murrosiässä vai myöhemmin?
Venäjänajokoira. Äärettömän terve rotu. Meillä on sellainen, sillä ei oikein ole metsästysviettiä ja oli lopetusuhan alla juuri sen takia. Tuli sitten meille perheenjäseneksi. Onneksi saatiin pelastettua. Aivan ihana koira!
ajattelit sitten töräyttää maastoauton verran ylimääräisiä päästöjä ilmakehään
Vierailija kirjoitti:
ajattelit sitten töräyttää maastoauton verran ylimääräisiä päästöjä ilmakehään
Mutta samalla oma fyysinen ja psyykkinen terveys paranee ja yhteiskunnan menot sairaanhoidon osalta pienenee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös erittäin terävä, helposti ja herkästi aggressiolla reagoiva sheltti. Ei kauhean helppo... on kyllä erittäin fiksu ja oppivainen koira. Itse suosittelisin ensikoiraksi jotain muuta kuin paimenta (poikkeuksena pienet karjakoiratyypin corgit ja göötit), esim. noutajaa, spanielia tai villakoiraa. Tai jotain seurakoiraryhmän rotua.
Kuinka nopeasti tuo käytös tuli esiin? Heti pentuna vai murrosiässä vai myöhemmin?
Heti pentuna. Iän myötä on vähän helpottanut, kun koira on oppinut pitämään ”pään kasassa” paremmin, eli pystyy hiukan säätelemään omaa kiintymystään. Nykyään ei enää ihan viikottain pure minua jalkaan kiihtyessään 🤨 Vieraiden ihmisten, etenkään lasten seurassa ei voi pitää ollenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ajattelit sitten töräyttää maastoauton verran ylimääräisiä päästöjä ilmakehään
Mutta samalla oma fyysinen ja psyykkinen terveys paranee ja yhteiskunnan menot sairaanhoidon osalta pienenee.
No ei se luontoa pelasta vaikka sulla kuuppa pelais kirkkaana. Rahaa saa printteristä, mutta maapalloja on vain yksi.
(Useimmat) kasvattajat ovat hyvin avomielisiä kertomaan rotunsa ominaisuuksist, ja sopeutuuko vai eikö se omistajalle (sekä myös oletettavissa olevista rotukohtaisista sairauksista, mikä uutta omistajaa varmaankin kiinnostaa). Ehkä voisitte siis lähestyä ainakin muutamaa kasvattajaa teitä kiinnostavista roduista, ja jos joku ilmaisee että se ei sovi joko aloittelijalle tai lapsiperheeseen, tai tämän yhdistelmälle, niin ei kannata ottaa.
Jokainen rotu voi olla omalla tavallaan vaativa, etenkin tuo yksinolo (hyvä siis, että sitä ei ole tulossa) on usein koirille ongelmakäyttäytymistä aiheuttava. Mutta niin voi olla vaikka helposti agilityyn koulutettavalla border colliella, joka toisaalta on erittäin aktiivinen eli seuran lisäksi tarvitsee kyllä muutakin.
Useimmat koirarodut on jalostettu johonkin toimintaan. Jos teillä on sellainen toiminta joka sopii teidän perheelle, kannattaa valita rotu sen mukaan. Jos ei ole, täytyy miettiä pystyttekö täyttämään yhdenkään rodun vaatimuksia niillä resursseilla mitä teillä on tarjota, ja valita rotu tai mahdollisesti joku muu laji sen sijaan.
Suomenpystykorva tuo kansalliskoiramme. Sopii hyvin seurakoiraksi ja kooltaa sopiva. Elää noin 15 vuotiaaksi.
Dogo argentino. Mukava seurakoira :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on myös erittäin terävä, helposti ja herkästi aggressiolla reagoiva sheltti. Ei kauhean helppo... on kyllä erittäin fiksu ja oppivainen koira. Itse suosittelisin ensikoiraksi jotain muuta kuin paimenta (poikkeuksena pienet karjakoiratyypin corgit ja göötit), esim. noutajaa, spanielia tai villakoiraa. Tai jotain seurakoiraryhmän rotua.
Kuinka nopeasti tuo käytös tuli esiin? Heti pentuna vai murrosiässä vai myöhemmin?
Heti pentuna. Iän myötä on vähän helpottanut, kun koira on oppinut pitämään ”pään kasassa” paremmin, eli pystyy hiukan säätelemään omaa kiintymystään. Nykyään ei enää ihan viikottain pure minua jalkaan kiihtyessään 🤨 Vieraiden ihmisten, etenkään lasten seurassa ei voi pitää ollenkaan.
Miten reagoi lapsiin/vieraisiin? Oletko puinut asiaa kasvattajan kanssa? Miten jaksat?
Snautseri ei ole kovin taipuisa luonne ensikoiraksi, osaa kyllä komennella.