Minkä asian yli, sinä et tule pääsemään koskaan?

Siitä että elämäni pilattiim ja ajettiin minut köyhyyteen.

Ap, sama minulla. Ensimmäisen lapsen saamiseen meni niin pitkä aika, ettei toivoa toisesta enää ole. Olisin halunnut jopa kolme lasta!

Ei varmaan kuulosta miltään näin kirjoitettuna, mutta rakkaan koirani kuolemaa en varmaan pysty koskaan unohtamaan.

Olin lenkillä 3v koirani kanssa ja pannasta irtosi se klipsu, johon hihna kiinnitetään. Koirani säntäsi tervehtimään toisella puolella tietä kulkenutta kävelijää, mutta pakettiauto tulikin kovaa suoraan koirani päälle. Se ääni, mikä kuului kun pää paiskautui autoon, oli ihan järkyttävä ja muistan sen edelleen. Koira lensi iskun voimasta monta metriä ja jäi makaamaan liikkumatta maahan. Todennäköisesti aivokuollut tai muuta vastaavaa, koira makasi kieli ulkona suusta täysin kykenemättömänä liikkumaan. Katsoi minua suoraan silmiin ja kuoli n. 10 min törmäyksen jälkeen 😢 tästä on pian 4 vuotta ja itku on vieläkin silmässä kun mietin tuota

Avioero. Tai siis erosta, petetyksi ja jätetyksi tulemisesta olen päässyt yli, mutta se suru on ikuinen. Olen periaatteellisesti avioeroja vastaan, siksi surettaa etenkin lasten puolesta että sen puolesta, etten saanut ikuista parisuhdetta.

Alpit

Se, että puoliso sairastui vakavasti psyykkisesti ja koko elämä ja kaikki suunnitelmat meni uusiksi. Olen tavallaan asian hyväksynyt, mutta tietty katkeruus on jäänyt taka-alalle. Sitä yritän työstää pois, että pääsisin jatkamaan omaa elämääni eteenpäin.

En osaa, sanoa.

Oikeastaan monet sosiaaliset tilanteet jää vaivaamaan pitkäksikin aikaa jos koen että olen sanonut jotain typerästi tai muuten vaan nolannut itseni. Toki nämä unohtuu ajan kanssa mutta tasaiseen tahtiin tulee uusia sattumuksia tilalle niin että käytännössä tämä on jatkuva harmin aihe minulla jonka yli ei vaan pääse.

En ole päässyt yli siitä, kuinka huonosti minua kohdeltiin kun olin lapsi. Voin elää asian kanssa, mutta en voi unohtaa.

Ap:n pilkutustaidot.

Siitä että mies valehteli minulle vuosia, vei minua kuin pässiä narussa ja nöyryytti. Ei rakastanut alunperinkään. Ja minä hölmö tein kaikki temput mitä pyydettiin ja vielä enemmän.

Avopuolison kotona tekemä itsemurha. En tule koskaan unohtamaan millaista oli palata kotiin ja löytää rakastamansa ihmisen ruumis itsemurhan jäljiltä. Sen jälkeen elämä muuttui pysyvästi.

En unohda mitään kaltoinkohteluita, selkäänpuukotuksia, ohareita, valehteluja tai nöyryyttämisiä ja seläntakana kieroiluja.

Systemaattinen kiusaaminen jättää jälkensä myös, koska se on toistuvaa ja ihmistä rikkovaa toimintaa, ja tapahtuu herkässä iässä.

Pettämiset ja kieroilut. Anteeksi antamattomia.

En pysty koskaan toivomaan tietyille ihmisille mitään hyvää.

Mulla oli eksä. Ihana ihminen - elämäni suurimpia rakkauksia. Hän kuoli nuorena oman kätensä kautta kymmenisen vuotta sitten.

Hieman ennen kuolemaansa olin jo tavannut nykyisen mieheni. Meillä lapsia nykyään. Mies on hyvä isä ja rakastan häntä. Meillä on hyvä elämä nyt.

Silti mietin monesti, että miksi eksäni piti kuolla..? Mitä jos olisin valinnut toisin? Hän otti yhteyttä minuun pari kuukautta ennen kuolemaansa pitkän tauon jälkeen (siihen mennessä olin vasta hiljattain alkanut seurustella nykyiseni kanssa). Tapasimme kerran yhteydenoton jälkeen, mutta mitään ei tapahtunut. Ei siksi, ettenkö olisi halunnut vaan siksi etten tosiaan tiennyt mitä tehdä. Olin hukassa.

Jos olisin ymmärtänyt ottaa aikalisän olisinko jatkanut nykyiseni kanssa vai en. En osaa sanoa.

Toisinaan näen hänestä unta - ne ovat ihanimpia unia joita koskaan näen. Hän suutelee niskaani ja on lähellä. Nykyään jo unessakin muistan, että hän on kuollut ja ymmärrän, ettei unet ole totta. Minulla on edelleen häntä syvä ikävä. Mietin minkälainen elämä meillä olisi ehkä yhdessä ollut. Ja vaikka ei olisikaan ehkä ollut hyvää elämää yhdessä, olisiko hän tavannut jonkun muun jonka kanssa olla onnellinen ja saada lapsia.

Sama, lemmikin kuolema. Ei siitä kyllä koskaan pääse yli, sen kanssa vain täytyy oppia elämään

Raiskaus. Siitä kasvanut inho ja viha itseään kohtaan. Itsemurhayritys jonka takia vammauduin pysyvästi.

Lapsuus alkoholistiperheessä ja äidin itsemurha. Koulukiusaus. Isän hylkääminen. Kyllä nämä aina mukana kulkee.

Ihmissuhde, joka päättyi eroon kumppanin aloitteesta, mutta kumppani kuitenkin väänsi syyn niskoilleni.  Vääristely oli niin törkeää ja räikeää, että oli pakko katkaista yhteydenpito kokonaan.

Eräs traumaattinen epäoikeudenmukaisuuden ja yksinjäämisen kokemus. Minua kohtaan tehtiin väärin ja väärintekijä sai kaiken tuen. Nykyään vähän ärsyttää tää metoo, koska siinä tuetaan vahvasti ja äärimmäisen äänekkäästi ihmisiä ja tuomitaan häirintä, minä en aikoinani saanut keneltäkään yhtään tukea, päinvastoin.

Eräästä ihastuksesta jota olisin voinut palvoa. En ole ikinä vastaavaa tunnetta kokenut enkä varmaankaan koe. Sitten hän halusikin vain seksiä (tapailtiin lähes vuosi) ja hetken kuluttua ei sitäkään koska kertoi löytäneensä itselleen toisen naisen johon ihastui. Nyt ovat kihloissa. Kertoi itse ettei koskaan ollut minuun ihastunut, lähinnä olin ajanvietettä "parempaa" odottaessa.

En osaa edes kuvailla miten pieniksi paloiksi murruin ja edelleen murskana olen. Tuntuu siltä että en enää voi ikinä ihastua uudelleen. Ja samaan ihmiseen olen edelleen korvia myöten ihastunut, valitettavasti.