Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Miksi kuolleista puhutaan enkeleinä?
13.09.2018 |
Enkelit eivät ole ihmisiä. Ihmisen kuollessa sielu siirtyy muualle, mutta ei muuta varsinaisesti muotoaan. Enkelit on Jumala luonut ihan erikseen :D
T. 22v opiskelija jota ärsyttää kun porukka ei nykyään ymmärrä käyttää sanoja oikeissa asiayhteyksissä
Kommentit (40)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On se Taivas vaan ihme paikka, kun sinne mahtuu miljardeittain kuolleiden kristittyjen sieluja enkeliformaatissa...
Joo. Miten tunnistat lähiomaisen taivaassa? Mihin tietoisuus menee ilman ruumista? Mitä, jos läheinen joutuukin helvettiin? Voitko elää taivaassa onnellisena tietäen, että läheisesi kärventyy ikuisuuden helvetissä? Vai pyyhitäänkö muistisi, jotta et ole edes enää sama ihminen?
Hih huleilla on hyvät vastaukset kaikkiin kommentteihin joilla heidän idioottimista satuiluaan kritisoidaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkö jos kuoleman lopullisuus ynmärrettäisiin/hyväksyttäisiin, henkirikosten määrä laskisi ja kuolemantuomiot poistuisivat. Mutta lienee toiveajattelua.
Toiveajattelua nimenomaan. On tutkittukin eikä jenkeissäkään merkittävästi kovat tuomiot vähennä vakavia henkirikoksia. Ja ssurin osa kuolemaan tuomituista odottaa teloitustaan hautaan saakka.
Sama kai se on puhutaanko kuolleista esim. henkinä, enkeleinä, kummituksina tai minä vain. Mikään niistä ei ole totta, mutta jos se tekee omaiselle paremman mielen, niin hyvä niin.
Enkelit ovat ihmisen mielikuvituksen luomia satuolentoja. Tuskin se kuollutta ja mätänevää ruumista paljon hetkauttaa, millä nimellä siitä puhutaan.
Jos taivaassa muuttuu enkeliksi, niin tuleeko helvettiin joutuneesta demoni vai joku pikkupiru?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuolleesta lapsesta puhuttaessa enkelilapsi on varmaan ihan hyvä termi, se kuulosta pehmeämmältä kuin "mun kuollut lapsi" ja ehkä tekee vanhemmalle aiheesta puhumisen ja selviytymisen helpommaksi. Enkelimummo tai enkeli-isä kuulostaa taas vähän oudolta.
Vierailija kirjoitti:
Kuolleesta lapsesta puhuttaessa enkelilapsi on varmaan ihan hyvä termi, se kuulosta pehmeämmältä kuin "mun kuollut lapsi" ja ehkä tekee vanhemmalle aiheesta puhumisen ja selviytymisen helpommaksi. Enkelimummo tai enkeli-isä kuulostaa taas vähän oudolta.
Se on silti uskonnollinen termi ja sillä vältetään kuoleman lopullisuuden kohtaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toisaalta fyysisen "lähdön" jälkeen sitä kuitenkin monet elävät ihmisten mielissä ja muistoissa. Itseasiassa varsin hyvä tapa kertoa asia vaikkapa lapselle, mikäli lapsella muuten näyttäisi olevan arvoja kohdallaan. Toisten häirintä vaikkapa tunkemalla muiden asioihin tahallisesti lietsomalla omia luulojaan kohteestaan, johtaa kyllä kakarallakin manalaan. Seillä se helvetti sitten nousee.
Toisaalta joidenkin pitäisi saada nauttia ansaitsemaansa arvostustaan jo fyysisessä tilassa, eikä vasta ns. Henkenä, jolloin myönnetään vasta myöhemmin jotain...
Eli joidenkin kannattaisia pysyä manalassa eikä heavenissä, fyysisestikin.
Silloin puhutaan kuitenkin tämän "ruumiiksi" muutuneen fyysisen elämän aikaisuuksista, joko arvostaen tai herjaten. Auta armias herjaasi mikäli levität sitä luulojesi perusteella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuolleesta lapsesta puhuttaessa enkelilapsi on varmaan ihan hyvä termi, se kuulosta pehmeämmältä kuin "mun kuollut lapsi" ja ehkä tekee vanhemmalle aiheesta puhumisen ja selviytymisen helpommaksi. Enkelimummo tai enkeli-isä kuulostaa taas vähän oudolta.
Se on silti uskonnollinen termi ja sillä vältetään kuoleman lopullisuuden kohtaaminen.
Minulla ei ole lapsia, enkä ole lasta menettänyt, mutta kun kyseessä on kova paikka, niin pieni huuhaa auttanee selviytymisessä, mielikin pyrkii tekemään samoin (kriisin vaiheet).
Asiat halutaan söpöstellä - niin kuolemakin.
Karu totuus on, että kun maallisen ruumiin elintoiminnat lakkaavat, lakkaa myös sielu olemasta. Olipa jonkun muinaisen paimentolaisheimon uskomus mikä hyvänsä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ateistit. Saatte olla ateisteja siinä missä haluatte, mutta muiden uskoa ette määrittele. Me Jumalaan uskovat emme voi todistaa hänen olemassaoloaan, mutta me uskomme. Siitä on kyse, uskosta. Ette te myöskään tiedä että kuolema on niin lopullinen. Mistä tietäisitte? Ei usko ole mitään taikauskoisten hörhöjen toiveajattelua koska ei halua kohdata totuutta.
Teidän ei ole pakko uskoa, mutta ei tarvitse mollata kristittyjä. Ja kaikki ateistit eivät todellakaan ole sellaisia, mutta jotkut.
Vierailija kirjoitti:
Asiat halutaan söpöstellä - niin kuolemakin.
Karu totuus on, että kun maallisen ruumiin elintoiminnat lakkaavat, lakkaa myös sielu olemasta. Olipa jonkun muinaisen paimentolaisheimon uskomus mikä hyvänsä.
Ja mistä ihmeestä sinä sen voisit tietää? Oletko kokenut kuoleman?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kuolleesta lapsesta puhuttaessa enkelilapsi on varmaan ihan hyvä termi, se kuulosta pehmeämmältä kuin "mun kuollut lapsi" ja ehkä tekee vanhemmalle aiheesta puhumisen ja selviytymisen helpommaksi. Enkelimummo tai enkeli-isä kuulostaa taas vähän oudolta.
Enkeli-anoppi kuulostaa kaamealta. Olisi hirveä ajatus, että se haahuilisi vielä kuolemansa jälkeenkin mun lähistöllä 😬.
Enkeleitä on ihmisen mielessä. Kai se on tapa hahmottaa edesmennyt rakas ihminen ja muistella häntä.
Vastenmielisistä ihmisistä ei tietenkään tule enkeleitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asiat halutaan söpöstellä - niin kuolemakin.
Karu totuus on, että kun maallisen ruumiin elintoiminnat lakkaavat, lakkaa myös sielu olemasta. Olipa jonkun muinaisen paimentolaisheimon uskomus mikä hyvänsä.
Ja mistä ihmeestä sinä sen voisit tietää? Oletko kokenut kuoleman?
Järki ja tiede sanoo.
Ihmisen mieli alkaa kehittyä aivoissa ulkopuolelta saatavien virikkeiden kanssa vuorovaikutuksessa. Mieli, ajatus ja tietoisuus ovat asioita, joita voidaan tieteellisesti käsittää ja ymmärtää. Ennen kuin ko. asioihin on ollut parempaa ymmärrystä on puhuttu sielusta - ja voidaan arkipuheessa vaikka edelleenkin, mutta sielu on sidoksissa elävään ruumiiseen.
Uskoahan voi vaikka mihin kun silmänsä ummistaa. Edellä kuitenkin järkevä selitys, miksi se ei kelpaa?
Vierailija kirjoitti:
Nyt ateistit. Saatte olla ateisteja siinä missä haluatte, mutta muiden uskoa ette määrittele. Me Jumalaan uskovat emme voi todistaa hänen olemassaoloaan, mutta me uskomme. Siitä on kyse, uskosta. Ette te myöskään tiedä että kuolema on niin lopullinen. Mistä tietäisitte? Ei usko ole mitään taikauskoisten hörhöjen toiveajattelua koska ei halua kohdata totuutta.
Juuri sitähän usko on.
Elämä on tässä ja nyt. Aikanaan se päättyy lopullisesti. Se siitä.
Tuota tosiasiaa kieltämään on usko keksitty. "Ei kukaan kuole oikeasti, me kaikki eletään yhdessä ikuisesti kuoleman jälkeen! Onnellinen loppu!"
Se lohduttaa niitä, joiden psyyke ei kestä ajatusta elämän rajallisuudesta ja kuoleman lopullisuudesta.
En minä silti uskoasi ole kieltämässä. Heikommat tarvitsevat johdatusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ateistit. Saatte olla ateisteja siinä missä haluatte, mutta muiden uskoa ette määrittele. Me Jumalaan uskovat emme voi todistaa hänen olemassaoloaan, mutta me uskomme. Siitä on kyse, uskosta. Ette te myöskään tiedä että kuolema on niin lopullinen. Mistä tietäisitte? Ei usko ole mitään taikauskoisten hörhöjen toiveajattelua koska ei halua kohdata totuutta.
Juuri sitähän usko on.
Elämä on tässä ja nyt. Aikanaan se päättyy lopullisesti. Se siitä.
Tuota tosiasiaa kieltämään on usko keksitty. "Ei kukaan kuole oikeasti, me kaikki eletään yhdessä ikuisesti kuoleman jälkeen! Onnellinen loppu!"
Se lohduttaa niitä, joiden psyyke ei kestä ajatusta elämän rajallisuudesta ja kuoleman lopullisuudesta.
En minä silti uskoasi ole kieltämässä. Heikommat tarvitsevat johdatusta.
Tässä ei ole kyse siitä. Et voi vaan ymmärtää että uskoa voi muutkin kuin "heikkomieliset". Turha edes yrittää selittää
No mitä väliä? Eihän kukaan tiedä, mitä kuoleman jälkeen on, ei edes 22 v. opiskelija.
Vierailija kirjoitti:
Tämä. Tämä. Olen niin usein miettinyt samaa ja ihmetellyt, eikö kukaan osaa lukea raamattua! Itse en edes ole kristitty, mutta silti tiedän. Kun ihminen kuolee, raamatun mukaan, hän nukahtaa, kunnes ylösnousee viimeiselle tuomiolla. (Katolilaisessa tulkinnassa sielu saattaa menneä kiirastuleen, jossa synnit palavat pois ennen kuin voi ylösnousta. En sit tiedä, miks kukaan joutuu katotilaisten mielestä helvettiin, jos kerran synnit jo poltettiin pois kiirastulessa.)
Mut siis enkelit on ihan asia erikseen. Ihmisestä ei voi raamatun mukaan tulla enkeliä. On hauskaa, miten harva nykypäivän kristitty osaa edes oman uskonsa perusoppeja.
Tuota minäkin ihmettelen. Ihan uskovaiset kristityt kuvittelevat kuolleiden omaistensa ilakoivan aiemmin edesmenneiden sukulaistensa kanssa taivaassa ja samalla seurailevan meidän jäljellejääneiden elämää täällä maan päällä. Vaikka raamatussa selvästi puhutaan viimeisestä tuomiosta, jolloin pasuunat herättävät jo ammoin kuolleetkin, ja kaikki, niin elävät kuin kuolleetkin tuomitaan.
Alue: Aihe vapaa
Joo. Miten tunnistat lähiomaisen taivaassa? Mihin tietoisuus menee ilman ruumista? Mitä, jos läheinen joutuukin helvettiin? Voitko elää taivaassa onnellisena tietäen, että läheisesi kärventyy ikuisuuden helvetissä? Vai pyyhitäänkö muistisi, jotta et ole edes enää sama ihminen?