Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus, mielipiteitä?
Epäreiluako?
13.09.2018 |
Hei. Pakko nyt kysyä täältä näkemyksiä... koska en tiedä, olenko ihan hakoteillä itse ja miten te toimisitte vt tilanteessa?
Eli meillä on pitkä tarina ollut siinä, että ollaan velkaannuttu ennen lapsia ja saatu asiat kuntoon, tähän meni n. 10 vuotta. En haluaisi palata enää samaan tilanteeseen, mutta jotenkin mieheni suhtautuu vähän turhankin optimistisesti tulevaisuuteen.
Mulla on vielä opintolainaa jäljellä ja otin tätä ihan huoletta aikanani. Velkaantumisongelmat ovat elämässämme muuten johtuneet huonosta tuurista ja huonoista valinnoista.
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Nämä harrastusvälineet maksavat useita tuhansia euroja eikä hän edes osaa sanoa, mikä hänelle olisi tärkeää. Pari viikkoa sitten oli ostamassa 4000 euron moottorikelkkaa. Sitten haave vaihtui mönkijään. Yhtäkkiä kuitenkin tämäkin ostoajatus muuttui maastopyörään, joka maksaa n. 4000 euroa. Mies perustelee hankintaa sillä, että minulla on vielä opintolainaa jäljellä ja harrastan itse vielä n. 70 eurolla kuussa. Tosin harrastamiseeni ei kuulu ylimääräisen velan ottoa tai isojen hankintojen tekemisiä ja voin lopettaa harrastukseni jos esim jäisin työttömäksi.
Lasten harrastamiset eivät toistaiseksi ole maksaneet paljoakaan, mutta haluaisin tulevaisuutta ajatellen varautua siihen, että he ovat etusijalla.
Meillä ei tällä hetkellä ole juurikaan säästöjä. Autosta on lainaa ja kodinkoneet alkavat tulla tiensä päähän. Oli pitkä aika velkaisena että saatiin ostettua uusia vaatteita. Mies ehdotti yhteisistä rahoista luopumista jotta saisi harrastaa hänelle tärkeitä juttuja (ts. Ottaa lainaa harrastamiseen). Minulle tärkeää olisi saada rahaa säästöön pahan päivän varalle, eikä yhteiset reissutkaan haittaisi. Itse haluaisin tällaisia asioita. Eli mies kokee, että vaikka olisi ylimääräistä velkanakin, niin saataisiin silti säöstöön/reissuille. Itse olen huomannut käytännössä, että tämä asia ei toteudu. Omasta mielestäni harrastuksia voi olla, vaikka 100 eurolla kk:ssa, mutta en haluaisi sisällyttää niihin ylimääräisiä taloudellisia riskejä.
Olenko epäreilu jos kiellän miestäni ostamasta uutta n. 4000 euron maastopyörää ottaen huomioon, että itsellänikin on harrastuksia ja velkaa? Hän on harrastanut tätä pyöräilyä jo n. 2 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti 600 euron arvoisella pyörällä, mutta tämä ei kuulemma ole sama asia, kuin jos harrastaa 4000 euron pyörällä... kysyn siksi, koska en halua olla epäreilu mutten tiedä mikä olisi oikein...
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäreiluako? kirjoitti:
Eli meillä on pitkä tarina ollut siinä, että ollaan velkaannuttu ennen lapsia ja saatu asiat kuntoon, tähän meni n. 10 vuotta.
Pari viikkoa sitten oli ostamassa 4000 euron moottorikelkkaa. Sitten haave vaihtui mönkijään. Yhtäkkiä kuitenkin tämäkin ostoajatus muuttui maastopyörään, joka maksaa n. 4000 euroa.
Meillä ei tällä hetkellä ole juurikaan säästöjä. Autosta on lainaa ja kodinkoneet alkavat tulla tiensä päähän. Oli pitkä aika velkaisena että saatiin ostettua uusia vaatteita.
Eli mies kokee, että vaikka olisi ylimääräistä velkanakin, niin saataisiin silti säöstöön/reissuille.
Miehesi ei ole missään vaihessa oppinut talouden ja varallisuuden hallintaa.
Hänellä ei ole käsitystä siitä, miten elää säästäväisesti ja pitkää aikaväliä silmällä pitäen.
Olette matkalla kohti uutta vararikkoa.
ps. No ei todellakaan osteta 4000 euron kelkkaa/mönkijää/pyörää, kun kerran autostakin on vielä lainat maksamatta.
Harrastaminen lainarahalla kuulosta mun mielestä tosi oudolta.
Ja jos on jo toimiva pyörä, miksei voi säästää uuteen, kalliimpaan pyörään vaikka sen 100 euroa kuussa eikä ostaa laina-rahalla? Jos pyörän ostaisi lainalla, se on loppupeleissä vielä kalliimpi kun laskee korot yms varsinaisen lainan päälle.
Onkohan miehelläsi joku ikäkriisi menossa?
Laskekaa paperille kaikki ja siihen kymmenvuotissuunnitelma mukaan. Mukaan siis ihan kaikki kodinkoneet, mahdolliset autorempat, kaikki. Miltä näyttää?
Millä oikeudella sinä muka ”kiellät” miestäsi? Onko hän holhouksenalainen? Miksi kukaan mies lähtee tuollaiseen suhteeseen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitäs jos miehesi vaikka säästäisi rahaa siihen pyörään? Ostaisi sen ensi kesänä/keväänä, jos saa rahat kasaan. Ei tartte sitten lainaa ottaa. Ymmärrän myös jos miehesi kokee epäreiluna tilanteen, että kaikkien muiden perheenjäsenten harrastukset ja yhteiset matkat menee hänen edelle.
Mulla on kolme 4000 euron polkupyörää (+ 5 edullisempaa), jo kyllä aikoinaan maksettu. Se ei ole todellakaan sama millaisella pyörällä harrastaa.
Mutta otan kantaa vain tähän pyöräilyyn.
-Bias-
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pyörän voi hyvin ostaa, kun siihen on saatu rahat säästettyä. Mutta harrastusvälinettä varten ei oteta lainaa. Vaikuttaa tosiaan siltä, että miehesi ei ole oppinut menneistä vaikeuksista mitään ja talousasioiden ymmärrys on lapsen tasolla. Mielestäni voit hyvin todeta, että ymmärrät, miksi mies haluaa paremman pyörän, joten nyt alatte laittaa joka kuukausi pienen summan säästöön hankintaa varten - lainaa ei kuitenkaan oteta, koska kyse ei ole välttämättömästä hankinnasta. Kun summa on koossa, voi mies ostaa pyörän. Jos sinulla menee 70 € kuussa harrastamiseen, voisi olla ihan toimiva ratkaisu, että samainen 70 € kuussa laitettaisiin säästöön, niin että mies voi sitten näillä säästöillä hankkia itselleen harrastuksiin liittyviä välineitä.
Vierailija kirjoitti:
Mitäs jos miehesi vaikka säästäisi rahaa siihen pyörään? Ostaisi sen ensi kesänä/keväänä, jos saa rahat kasaan. Ei tartte sitten lainaa ottaa. Ymmärrän myös jos miehesi kokee epäreiluna tilanteen, että kaikkien muiden perheenjäsenten harrastukset ja yhteiset matkat menee hänen edelle.
Tätä minäkin olisin ehdottanut, eli ehdota miehellesi, että säästää sen rahan pyörää varten ja ostaa sitten.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On valitettavan yleistä nykyään, että säästöjä ei ole - toki monilla on.
Itselläni on tavoitteena, että olisi vuoden nettopalkka säästettynä - ei ole vielä...
Lähtökohta mun mielestä on se, että mitään ei osteta lainarahalla, ellei se ole jotain elintärkeää tai välttämätöntä, kuten vaikka pesukone tai auto, jos sitä tarvitaan ehdottomasti työmatkoihin. Matkustaminen ja harrastusvälineet ei ole välttämättömiä. Niihin säästetään, ja hommataan sitten kun on rahaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hyviä kommentteja. Kiitos. Kysehän on juuri siitä, että en tiedä onko minulla ns. "oikeuttakaan" kieltää häneltä tätä pyörän ostamista velkarahalla. Mutta meillä on ollut yhteinen talous, tähän asti. Voi olla, että ratkaisuna on juuri tuo ensimmäisen kommentin asia, eli tietty määrä yhteiseen ja lasten talouteen ja loput omaan käyttöön. Meillä on suunnilleen samat tulot. Mielestäni velan ottaminen harrastamiseen on kuitenkin outoa. Ehdotin miehelleni tuota 100 euron säästämistä kuukaudessa, ei ole valmis tämmöiseen vaan haluaa heti uuden pyörän. En tiedä, olisiko hän edes valmis kompromisseihin, sillä tuntuu, että hän on mustasukkainen minun harrastuksistani ja on tästä syystä ostamassa mitä vaan, jotta kokee asiat oikeudenmukaisemmin.
Meillä laitetaan prosentuaalisesti sama summa yhteiselle tilille. Loput on sitten harrastuksia ym omia ostoja varten
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Maksakaa yhdessä ensiksi pakolliset menot, sitten laitatte molemat säännöllisesti säästöön tietyn summan niihin mm. yhteisiin lomamatkoihin, tuleviin lasten menoihin ja varakassaan.
Sen jälkeen jääneet rahat puoliksi tai suhteessa tulojen mukaan. Molemmat käyttävät mihin haluavat/joutuvat. Sinä esim. opinvelkaan ja harrastuksiin, miehesi sitten vaikka sen uuden kalliin pyörän lyhennyksiin.
Ongelmia tulee tietenkin, jos toinen käyttää "omiin menoihin" niin paljon, että pakolliset menot + säästö ei enää onnistu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Vierailija kirjoitti:
Pyörän voi hyvin ostaa, kun siihen on saatu rahat säästettyä. Mutta harrastusvälinettä varten ei oteta lainaa. Vaikuttaa tosiaan siltä, että miehesi ei ole oppinut menneistä vaikeuksista mitään ja talousasioiden ymmärrys on lapsen tasolla. Mielestäni voit hyvin todeta, että ymmärrät, miksi mies haluaa paremman pyörän, joten nyt alatte laittaa joka kuukausi pienen summan säästöön hankintaa varten - lainaa ei kuitenkaan oteta, koska kyse ei ole välttämättömästä hankinnasta. Kun summa on koossa, voi mies ostaa pyörän. Jos sinulla menee 70 € kuussa harrastamiseen, voisi olla ihan toimiva ratkaisu, että samainen 70 € kuussa laitettaisiin säästöön, niin että mies voi sitten näillä säästöillä hankkia itselleen harrastuksiin liittyviä välineitä.
Tämä ajatus toimisi järkevästi ajattelevan maltillisen ihmisen kanssa.
Mutta veikkaan ettei ap:n impulsiivinen, taloushallintakyvytön mies suostu odottamaan seuraavaa viittä vuotta uuden lelun hankintaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
nimenomaan. Meillä rahariidat loppuivat kun aloimme laittaa pros. saman verran yhteistilille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Jos molemmat laittavat menoihin sen verran, että perhe syö vettä ja näkkileipää ja lapset kulkevat rääsyissä, mutta lisäksi toinen puoliso syö kaviaaria ja huuhtoo sen alas vuosikertaviinillä ennen lähtöään ostamaan uutta Armanin pukua ja Rolexia kymmenen edellisen lisäksi, niin voihan tuollainen ajatus juolahtaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Jos molemmat laittavat menoihin sen verran, että perhe syö vettä ja näkkileipää ja lapset kulkevat rääsyissä, mutta lisäksi toinen puoliso syö kaviaaria ja huuhtoo sen alas vuosikertaviinillä ennen lähtöään ostamaan uutta Armanin pukua ja Rolexia kymmenen edellisen lisäksi, niin voihan tuollainen ajatus juolahtaa mieleen.
Ai niin, sehän olisi mahdotonta jo seurusteluaikana keskustella näistä asioista ja selvittää, millaista elintasoa toinen tahtoo ja nähdä se käytännössä aloittamalla yhteisen tilin käyttäminen.
No, jokainen vastaa itse myös lopputuloksesta.
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.