Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus, mielipiteitä?
Epäreiluako?
13.09.2018 |
Hei. Pakko nyt kysyä täältä näkemyksiä... koska en tiedä, olenko ihan hakoteillä itse ja miten te toimisitte vt tilanteessa?
Eli meillä on pitkä tarina ollut siinä, että ollaan velkaannuttu ennen lapsia ja saatu asiat kuntoon, tähän meni n. 10 vuotta. En haluaisi palata enää samaan tilanteeseen, mutta jotenkin mieheni suhtautuu vähän turhankin optimistisesti tulevaisuuteen.
Mulla on vielä opintolainaa jäljellä ja otin tätä ihan huoletta aikanani. Velkaantumisongelmat ovat elämässämme muuten johtuneet huonosta tuurista ja huonoista valinnoista.
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Nämä harrastusvälineet maksavat useita tuhansia euroja eikä hän edes osaa sanoa, mikä hänelle olisi tärkeää. Pari viikkoa sitten oli ostamassa 4000 euron moottorikelkkaa. Sitten haave vaihtui mönkijään. Yhtäkkiä kuitenkin tämäkin ostoajatus muuttui maastopyörään, joka maksaa n. 4000 euroa. Mies perustelee hankintaa sillä, että minulla on vielä opintolainaa jäljellä ja harrastan itse vielä n. 70 eurolla kuussa. Tosin harrastamiseeni ei kuulu ylimääräisen velan ottoa tai isojen hankintojen tekemisiä ja voin lopettaa harrastukseni jos esim jäisin työttömäksi.
Lasten harrastamiset eivät toistaiseksi ole maksaneet paljoakaan, mutta haluaisin tulevaisuutta ajatellen varautua siihen, että he ovat etusijalla.
Meillä ei tällä hetkellä ole juurikaan säästöjä. Autosta on lainaa ja kodinkoneet alkavat tulla tiensä päähän. Oli pitkä aika velkaisena että saatiin ostettua uusia vaatteita. Mies ehdotti yhteisistä rahoista luopumista jotta saisi harrastaa hänelle tärkeitä juttuja (ts. Ottaa lainaa harrastamiseen). Minulle tärkeää olisi saada rahaa säästöön pahan päivän varalle, eikä yhteiset reissutkaan haittaisi. Itse haluaisin tällaisia asioita. Eli mies kokee, että vaikka olisi ylimääräistä velkanakin, niin saataisiin silti säöstöön/reissuille. Itse olen huomannut käytännössä, että tämä asia ei toteudu. Omasta mielestäni harrastuksia voi olla, vaikka 100 eurolla kk:ssa, mutta en haluaisi sisällyttää niihin ylimääräisiä taloudellisia riskejä.
Olenko epäreilu jos kiellän miestäni ostamasta uutta n. 4000 euron maastopyörää ottaen huomioon, että itsellänikin on harrastuksia ja velkaa? Hän on harrastanut tätä pyöräilyä jo n. 2 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti 600 euron arvoisella pyörällä, mutta tämä ei kuulemma ole sama asia, kuin jos harrastaa 4000 euron pyörällä... kysyn siksi, koska en halua olla epäreilu mutten tiedä mikä olisi oikein...
Kommentit (54)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
No meillä on just noin, että yhteinen tili yhteisiä menoja varten ja molemmilla myös omat tilit. Kummallakin pieni, suunnilleen saman suuruinen palkka. Suurin osa palkasta menee yhteiselle tilille, ja molemmille jää itselleen pieni summa jonka saa säästää tai käyttää miten haluaa. Ei ole eri elintasoja, ja muun perheen ei tarvitse syödä näkkileipää, vaikka toinen käyttäisi oman tilinsä tyhjäksi.
Kokonaan yhteiset rahat eivät toimineen meillä, koska puoliso tuhlaa. Tämä ratkaisu toimii, molemmat ymmärtävät, että sieltä yhteiseltä tililtä ei osteta kuin välttämättömyydet ja tarvitteassa isommista tai ylimääräisistä hankinnoista sovitaan yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Jos molemmat laittavat menoihin sen verran, että perhe syö vettä ja näkkileipää ja lapset kulkevat rääsyissä, mutta lisäksi toinen puoliso syö kaviaaria ja huuhtoo sen alas vuosikertaviinillä ennen lähtöään ostamaan uutta Armanin pukua ja Rolexia kymmenen edellisen lisäksi, niin voihan tuollainen ajatus juolahtaa mieleen.
Molemmat laittavat 70% yhteistilille. Sillä syödään sitten kaikki. Siitä maksetaan myös laskut ja lapsen menot.
Pääasia on että naapurit näkee elintason!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Tadaa, jos toisen tulot 3000€ ja toisen 1500€ ja molemmat laittavat esim 1000€ yhteisiin menoihin niin hups, mites kävikään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Tadaa, jos toisen tulot 3000€ ja toisen 1500€ ja molemmat laittavat esim 1000€ yhteisiin menoihin niin hups, mites kävikään?
prosentuaalisesti saman verran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Jos molemmat laittavat saman summan yhteisiin menoihin, niin mikä sinut saa olettamaan, että perheessä on erilaisia elintasoja?
Jos molemmat laittavat menoihin sen verran, että perhe syö vettä ja näkkileipää ja lapset kulkevat rääsyissä, mutta lisäksi toinen puoliso syö kaviaaria ja huuhtoo sen alas vuosikertaviinillä ennen lähtöään ostamaan uutta Armanin pukua ja Rolexia kymmenen edellisen lisäksi, niin voihan tuollainen ajatus juolahtaa mieleen.
Ai niin, sehän olisi mahdotonta jo seurusteluaikana keskustella näistä asioista ja selvittää, millaista elintasoa toinen tahtoo ja nähdä se käytännössä aloittamalla yhteisen tilin käyttäminen.
No, jokainen vastaa itse myös lopputuloksesta.
Jos oma "elintaso" menee perheen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edelle, ei kannata koskaan hankkia perhettä.
Tämä. Meillä on yhteiset tulot ja menot perheyrityksen kautta. Minä hoidan talouspuolen niin yrityksessä kuin perheessäkin. Ensin maksetaan pakolliset kulut. Jos jää ylimääräistä lasten tarpeet ovat etusijalla. Me vanhemmat tingimme omista menoistamme jos jostain on säästettävä. Itse olen säästäväinen ja mieheni todella vaatimaton. Hän ei haluaisi juuri itseensä käyttää rahaa. Itsekkään tuhlarin kanssa en kyllä eläisi päivääkään.
Vierailija kirjoitti:
Millä oikeudella sinä muka ”kiellät” miestäsi? Onko hän holhouksenalainen? Miksi kukaan mies lähtee tuollaiseen suhteeseen?
Ei ole holhouksen alainen (vaikka ehkä pitäisi olla), vaan AP:llä ja miehellä on yhteisiä holhouksenalaisia lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäreiluako? kirjoitti:
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Onko mies maksanut sinun velkojasi tai joutunut elättämään sinua, kun omat rahasi ovat menneet (sinun) velkoihin? Meneekö miehen rahoja nyt sinun elättämiseen? Jos tilanne olisi sellainen, että hän on joutunut kärsimään taloudellisesti sinun ottamien velkojesi vuoksi, ymmärrän miehen harmin. Vai ovatko velat olleet yhteisiä?
Raha-asioista puhuminen kannattaa aloittaa sillä, että laitatte paperille kaikki tulot ja pakolliset menot (myös arvio niistä mitä ei voi etukäteen tietää varmasti, mutta joihin pitää varautua, esim. auton huolto), ja alatte sitten miettiä, miten jäljelle jääneiden rahojen kanssa toimitaan ja voiko jostakin säästää. Jos toinen tienaa enemmän, maksetaanko yhteiset menot puoliksi vai suhteutetaanko jako tulojen mukaan? Kokonaan yhteiset rahat toimivat vain jos ollaan yhtä mieltä rahahankäytöstä, eli kannattaa siirtyä ainakin osoittain omiin rahoihin jos rahankäyttö aiheuttaa riitaa.
Miehesi on ehkä hiukan lapsellinen. Asiat ei aina mene niinkuin haluaisi. Hänen pitää joustaa naurettavan hintaisista harrastuksistaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Velalla ostaminen on mielestäni typerää, ellei kyse ole jostain välttämättömyydestä. Riippuu toki lainasta ja ehdoista, mutta miehesi todennäköisesti saisi juuri tuollaisen korkeakorkoisen kulutusluoton, jota saakin sitten lyhennellä koko vuoden vaikka pyörä makaa talven yli autotallissa.
Oman perheen taloutta pyöritetään excelissä. Vähätkin rahat ovat riittäneet hyvin, kun miettii missä voi säästää. Ei olla kylläkään matkusteltu, ja vielä saa säästää ensin uuden pesukoneen verran ennen kuin voi matkakassaa alkaa kasata. Säästötilille on saatu kiva puskuri kasaan, vaikka yhteen lasketut tulot on n. 2700e/kk. (puoliso töissä ja minä opiskelen)
Ei tulisi kuuloonkaan, että toinen ostaisi velalla jonkun usean tonnin harrastusvälineen. Se pistäisi koko taloutemme hyvin herkkään tilaan.
Vierailija kirjoitti:
Epäreiluako? kirjoitti:
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Onko mies maksanut sinun velkojasi tai joutunut elättämään sinua, kun omat rahasi ovat menneet (sinun) velkoihin? Meneekö miehen rahoja nyt sinun elättämiseen? Jos tilanne olisi sellainen, että hän on joutunut kärsimään taloudellisesti sinun ottamien velkojesi vuoksi, ymmärrän miehen harmin. Vai ovatko velat olleet yhteisiä?
Raha-asioista puhuminen kannattaa aloittaa sillä, että laitatte paperille kaikki tulot ja pakolliset menot (myös arvio niistä mitä ei voi etukäteen tietää varmasti, mutta joihin pitää varautua, esim. auton huolto), ja alatte sitten miettiä, miten jäljelle jääneiden rahojen kanssa toimitaan ja voiko jostakin säästää. Jos toinen tienaa enemmän, maksetaanko yhteiset menot puoliksi vai suhteutetaanko jako tulojen mukaan? Kokonaan yhteiset rahat toimivat vain jos ollaan yhtä mieltä rahahankäytöstä, eli kannattaa siirtyä ainakin osoittain omiin rahoihin jos rahankäyttö aiheuttaa riitaa.
Kyllä. Perustin yrityksen ennen esikoista ja lopetin sen kun lapsi syntyi. Tästä jäi velkaa jota on maksettu yhdessä pois, tähän meni 7 vuotta. Tämä velka oli tahatonta ja riskin otin seursus. Miehellä oli tuolloin myös omaa velkaa jonka maksuaikaa pidennettiin minun yritykseni lainojen vuoksi. Joten kyllä mies on siis osallistunut lainojeni maksuun. Mutta esimerkkinä hänen huonoista valinnoista kertoo se. Että hän mm. Osti moottorikelkan tuolloin talolainalla, joka oli tarkoitettu remonttiin. Mutta juuri tämän yllä mainitun asian vuoksi (eli minun velkaisuuteni) en haluaisi olla epäreilu häntä kohtaan, kun on osallistunut tällä tavalla kuitenkin, että ollaan selvitty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmille eri tilit ja omat rahat. Alusta asti. Niin varmistetaan, ettei ainakaan raha-asioista tule koskaan ongelmia. Kumma juttu että yhteiskassaa ehdottaa aina ne joilla on pienemmät tulot/suuremmat menot/ ei mitään käsitystä käytännön elämästä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreiluako? kirjoitti:
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Onko mies maksanut sinun velkojasi tai joutunut elättämään sinua, kun omat rahasi ovat menneet (sinun) velkoihin? Meneekö miehen rahoja nyt sinun elättämiseen? Jos tilanne olisi sellainen, että hän on joutunut kärsimään taloudellisesti sinun ottamien velkojesi vuoksi, ymmärrän miehen harmin. Vai ovatko velat olleet yhteisiä?
Raha-asioista puhuminen kannattaa aloittaa sillä, että laitatte paperille kaikki tulot ja pakolliset menot (myös arvio niistä mitä ei voi etukäteen tietää varmasti, mutta joihin pitää varautua, esim. auton huolto), ja alatte sitten miettiä, miten jäljelle jääneiden rahojen kanssa toimitaan ja voiko jostakin säästää. Jos toinen tienaa enemmän, maksetaanko yhteiset menot puoliksi vai suhteutetaanko jako tulojen mukaan? Kokonaan yhteiset rahat toimivat vain jos ollaan yhtä mieltä rahahankäytöstä, eli kannattaa siirtyä ainakin osoittain omiin rahoihin jos rahankäyttö aiheuttaa riitaa.
Kyllä. Perustin yrityksen ennen esikoista ja lopetin sen kun lapsi syntyi. Tästä jäi velkaa jota on maksettu yhdessä pois, tähän meni 7 vuotta. Tämä velka oli tahatonta ja riskin otin seursus. Miehellä oli tuolloin myös omaa velkaa jonka maksuaikaa pidennettiin minun yritykseni lainojen vuoksi. Joten kyllä mies on siis osallistunut lainojeni maksuun. Mutta esimerkkinä hänen huonoista valinnoista kertoo se. Että hän mm. Osti moottorikelkan tuolloin talolainalla, joka oli tarkoitettu remonttiin. Mutta juuri tämän yllä mainitun asian vuoksi (eli minun velkaisuuteni) en haluaisi olla epäreilu häntä kohtaan, kun on osallistunut tällä tavalla kuitenkin, että ollaan selvitty.
Oliko remonttilaina miehesi vai yhteinen? Voi hitsi, onpa sotku :( Jos teillä on nyt taloudellisesti tiukkaa, ja entisiä velkoja, niin minä vastustaisin ihan viimeiseen asti miehen kalliita hankintoja ja lisävelan ottamista. Keskittyisin siihen, että löydetään yhteinen ratkaisu tämänhetkiseen, ajankohtaiseen rahatilanteeseen niin, että tulevaisuudessa kummankaan ei tarvitsisi olla katkera siitä, miten raha-asiat nyt hoidetaan. Ehkä niin, että yhteiset rahat yhteisiä menoja varten ja jäljelle jäävä jaetaan jotenkin molemmille, kumpikin maksaa omat lainansa omilla rahoillaan ja jos on varaa, tekee niitä omia hankintoja. Jos tulevaisuudessa ottaa lainaa henkilökohtaisia juttuja varten, niin se laina pitää pystyä maksamaan omista rahoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmille eri tilit ja omat rahat. Alusta asti. Niin varmistetaan, ettei ainakaan raha-asioista tule koskaan ongelmia. Kumma juttu että yhteiskassaa ehdottaa aina ne joilla on pienemmät tulot/suuremmat menot/ ei mitään käsitystä käytännön elämästä
Suosittelen myös. Kumpikin laittaa yhteisiin menoihin tuloihinsa suhteutetun summan kuukausittain, loput rahat on omaa rahaa. Toimii parhaiten, jos toisella on juurikin kalliimpia harrastuksia tai muuten vaarana, että yhteisiä rahoja tuhlataan. Ei tarvitse toisen lupaa omiin hankintoihin, kun ostaa omalla rahalla ja ottaa riskin itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmille eri tilit ja omat rahat. Alusta asti. Niin varmistetaan, ettei ainakaan raha-asioista tule koskaan ongelmia. Kumma juttu että yhteiskassaa ehdottaa aina ne joilla on pienemmät tulot/suuremmat menot/ ei mitään käsitystä käytännön elämästä
Suosittelen myös. Kumpikin laittaa yhteisiin menoihin tuloihinsa suhteutetun summan kuukausittain, loput rahat on omaa rahaa. Toimii parhaiten, jos toisella on juurikin kalliimpia harrastuksia tai muuten vaarana, että yhteisiä rahoja tuhlataan. Ei tarvitse toisen lupaa omiin hankintoihin, kun ostaa omalla rahalla ja ottaa riskin itse.
Olen tämän kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja kirjoitan varmaan monta kertaa tulevaisuudessakin, mutta en edelleenkään ymmärrä tuota tuloihin suhteutettua summaa, kun ei ne menotkaan ole tuloihin suhteutettuja. Minusta ainoa oikea malli on, että molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille. Poikkeuksena akuutit kriisitilanteet tai yhdessä sovitut hoitovapaat yms.
Jos tuloerot ovat isot, niin enemmän ansaitseva voi miettiä, riittääkö hänelle vähemmän ansaitsevan mukaan asetettu elintaso. Jos ei, niin sitten hän maksaa omasta halustaan enemmän. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa se pienituloisempi, joka suostuu elämään toisen kukkarolla ja nostamaan elintasoaan hänen kustannuksellaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmille eri tilit ja omat rahat. Alusta asti. Niin varmistetaan, ettei ainakaan raha-asioista tule koskaan ongelmia. Kumma juttu että yhteiskassaa ehdottaa aina ne joilla on pienemmät tulot/suuremmat menot/ ei mitään käsitystä käytännön elämästä
Suosittelen myös. Kumpikin laittaa yhteisiin menoihin tuloihinsa suhteutetun summan kuukausittain, loput rahat on omaa rahaa. Toimii parhaiten, jos toisella on juurikin kalliimpia harrastuksia tai muuten vaarana, että yhteisiä rahoja tuhlataan. Ei tarvitse toisen lupaa omiin hankintoihin, kun ostaa omalla rahalla ja ottaa riskin itse.
Olen tämän kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja kirjoitan varmaan monta kertaa tulevaisuudessakin, mutta en edelleenkään ymmärrä tuota tuloihin suhteutettua summaa, kun ei ne menotkaan ole tuloihin suhteutettuja. Minusta ainoa oikea malli on, että molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille. Poikkeuksena akuutit kriisitilanteet tai yhdessä sovitut hoitovapaat yms.
Jos tuloerot ovat isot, niin enemmän ansaitseva voi miettiä, riittääkö hänelle vähemmän ansaitsevan mukaan asetettu elintaso. Jos ei, niin sitten hän maksaa omasta halustaan enemmän. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa se pienituloisempi, joka suostuu elämään toisen kukkarolla ja nostamaan elintasoaan hänen kustannuksellaan.
Voisitko olla se suurituloisempi, joka suostuu elämään pienellä budjetilla sen vuoksi, että puolisolla ei ole varaa maksaa puolia paremmasta? Esimerkiksi kaksiossa omakotitalon sijaan? Lomamatkat vain kerran parissa vuodessa pienellä budjetilla? Lapsille kaikki tavarat käytettynä tai edullisinta merkkiä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmille eri tilit ja omat rahat. Alusta asti. Niin varmistetaan, ettei ainakaan raha-asioista tule koskaan ongelmia. Kumma juttu että yhteiskassaa ehdottaa aina ne joilla on pienemmät tulot/suuremmat menot/ ei mitään käsitystä käytännön elämästä
Suosittelen myös. Kumpikin laittaa yhteisiin menoihin tuloihinsa suhteutetun summan kuukausittain, loput rahat on omaa rahaa. Toimii parhaiten, jos toisella on juurikin kalliimpia harrastuksia tai muuten vaarana, että yhteisiä rahoja tuhlataan. Ei tarvitse toisen lupaa omiin hankintoihin, kun ostaa omalla rahalla ja ottaa riskin itse.
Olen tämän kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja kirjoitan varmaan monta kertaa tulevaisuudessakin, mutta en edelleenkään ymmärrä tuota tuloihin suhteutettua summaa, kun ei ne menotkaan ole tuloihin suhteutettuja. Minusta ainoa oikea malli on, että molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille. Poikkeuksena akuutit kriisitilanteet tai yhdessä sovitut hoitovapaat yms.
Jos tuloerot ovat isot, niin enemmän ansaitseva voi miettiä, riittääkö hänelle vähemmän ansaitsevan mukaan asetettu elintaso. Jos ei, niin sitten hän maksaa omasta halustaan enemmän. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa se pienituloisempi, joka suostuu elämään toisen kukkarolla ja nostamaan elintasoaan hänen kustannuksellaan.
Voisitko olla se suurituloisempi, joka suostuu elämään pienellä budjetilla sen vuoksi, että puolisolla ei ole varaa maksaa puolia paremmasta? Esimerkiksi kaksiossa omakotitalon sijaan? Lomamatkat vain kerran parissa vuodessa pienellä budjetilla? Lapsille kaikki tavarat käytettynä tai edullisinta merkkiä?
Kuten sanottu, suurituloinen saa tietysti halutessaan maksaa enemmän. Olen itse tarjonnut puolisolleni ulkomaanmatkan, kun hän ei ole raskinut lähteä kohteeseen, joka ei häntä kiinnostanut yhtä paljon kuin minua. Olen myös itse länyt aikoinani pienellä budjetilla, eikä minulle tullut silloin mieleenkään, että silloisen kumppanini kuuluisi maksaa minulle lomamatkoja, joihin omat varani eivät riitä. Avoliitossamme joka tapauksessa kulutamme yhtä paljon (asumiskulut, yhteisen auton kulut, ruoka, hygienia), joten ainoa oikeudenmukainen tapa on myös maksaa yhtä paljon. Se, jos toinen haluaa tarjota toiselle jotain omasta halustaan, on vapaaehtoista ja molemmat sitä harrastamme. Itse tarjosin viimeksi eilen puolisolleni ruoan ravintolassa, olen ostanut meille yhteisiä keikkalippuja, maksanut yhteisen harrastuksen kustannuksia jne - ihan siksi, että nämä ovat olleet sellaisia menoja, joihin olen halunnut juuri hänet mukaan. Vastaavasti hän tarjoaa minulle omasta halustaan ja omasta aloitteestaan erilaisia menoja ja lahjoja. Mutta me myös harrastamme ja matkustelemme yksin tai omien kavereidemme kanssa silloin, kun toinen ei halua tai pysty laittamaan rahaa em. asioihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Epäreiluako? kirjoitti:
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Onko mies maksanut sinun velkojasi tai joutunut elättämään sinua, kun omat rahasi ovat menneet (sinun) velkoihin? Meneekö miehen rahoja nyt sinun elättämiseen? Jos tilanne olisi sellainen, että hän on joutunut kärsimään taloudellisesti sinun ottamien velkojesi vuoksi, ymmärrän miehen harmin. Vai ovatko velat olleet yhteisiä?
Raha-asioista puhuminen kannattaa aloittaa sillä, että laitatte paperille kaikki tulot ja pakolliset menot (myös arvio niistä mitä ei voi etukäteen tietää varmasti, mutta joihin pitää varautua, esim. auton huolto), ja alatte sitten miettiä, miten jäljelle jääneiden rahojen kanssa toimitaan ja voiko jostakin säästää. Jos toinen tienaa enemmän, maksetaanko yhteiset menot puoliksi vai suhteutetaanko jako tulojen mukaan? Kokonaan yhteiset rahat toimivat vain jos ollaan yhtä mieltä rahahankäytöstä, eli kannattaa siirtyä ainakin osoittain omiin rahoihin jos rahankäyttö aiheuttaa riitaa.
Kyllä. Perustin yrityksen ennen esikoista ja lopetin sen kun lapsi syntyi. Tästä jäi velkaa jota on maksettu yhdessä pois, tähän meni 7 vuotta. Tämä velka oli tahatonta ja riskin otin seursus. Miehellä oli tuolloin myös omaa velkaa jonka maksuaikaa pidennettiin minun yritykseni lainojen vuoksi. Joten kyllä mies on siis osallistunut lainojeni maksuun. Mutta esimerkkinä hänen huonoista valinnoista kertoo se. Että hän mm. Osti moottorikelkan tuolloin talolainalla, joka oli tarkoitettu remonttiin. Mutta juuri tämän yllä mainitun asian vuoksi (eli minun velkaisuuteni) en haluaisi olla epäreilu häntä kohtaan, kun on osallistunut tällä tavalla kuitenkin, että ollaan selvitty.
Oliko remonttilaina miehesi vai yhteinen? Voi hitsi, onpa sotku :( Jos teillä on nyt taloudellisesti tiukkaa, ja entisiä velkoja, niin minä vastustaisin ihan viimeiseen asti miehen kalliita hankintoja ja lisävelan ottamista. Keskittyisin siihen, että löydetään yhteinen ratkaisu tämänhetkiseen, ajankohtaiseen rahatilanteeseen niin, että tulevaisuudessa kummankaan ei tarvitsisi olla katkera siitä, miten raha-asiat nyt hoidetaan. Ehkä niin, että yhteiset rahat yhteisiä menoja varten ja jäljelle jäävä jaetaan jotenkin molemmille, kumpikin maksaa omat lainansa omilla rahoillaan ja jos on varaa, tekee niitä omia hankintoja. Jos tulevaisuudessa ottaa lainaa henkilökohtaisia juttuja varten, niin se laina pitää pystyä maksamaan omista rahoista.
Joo. Remonttilaina oli yhteinen ja moottorikelkan osti yhteisellä lainalla 》Mutta myös möi pois silloisten velkojen vuoksi. Mulla on nyt vielö jäljellä opintolainaa, mutta mun lainan lisäksi on talolaina ja autolaina yhteinen. Kun mulle tuli firmasta velkaa niin jouduttiin yhdistään lainat enkä ikinä enää haluais samaan velkakierteeseen. Perhettä olen ajatellut yksikkönä. Välillä on mies tienannut enemmän, välillä minä, mutta en tosiaan tiedä nyt, mitä edes ajatella tästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Sinulle siis ei riitä, että mies maksaa enemmän vaan miehen on maksettava vielä enemmän? Maksettu koti ja auto ei ole mitään, pitää saada kalliit harrastukset ja lomareissutkin?
Jos oma "elintaso" menee perheen hyvinvoinnin ja elämänlaadun edelle, ei kannata koskaan hankkia perhettä.