Lue keskustelun säännöt.
Miehen harrastus, mielipiteitä?
Epäreiluako?
13.09.2018 |
Hei. Pakko nyt kysyä täältä näkemyksiä... koska en tiedä, olenko ihan hakoteillä itse ja miten te toimisitte vt tilanteessa?
Eli meillä on pitkä tarina ollut siinä, että ollaan velkaannuttu ennen lapsia ja saatu asiat kuntoon, tähän meni n. 10 vuotta. En haluaisi palata enää samaan tilanteeseen, mutta jotenkin mieheni suhtautuu vähän turhankin optimistisesti tulevaisuuteen.
Mulla on vielä opintolainaa jäljellä ja otin tätä ihan huoletta aikanani. Velkaantumisongelmat ovat elämässämme muuten johtuneet huonosta tuurista ja huonoista valinnoista.
Tilanne on se, että mieheni on alkanut viime aikoina arvostella minua mm. Siitä, että minulla on opintolainaa vielä jäljellä, hän myös muistuttaa veloista (jotka on jo maksettu ja jotka tulivat ennen lapsia). Hän kokee, että ei saa tehdä hänelle tärkeitä asioita yhteisillä rahoilla. Siis ostaa harrastusvälineitä.
Nämä harrastusvälineet maksavat useita tuhansia euroja eikä hän edes osaa sanoa, mikä hänelle olisi tärkeää. Pari viikkoa sitten oli ostamassa 4000 euron moottorikelkkaa. Sitten haave vaihtui mönkijään. Yhtäkkiä kuitenkin tämäkin ostoajatus muuttui maastopyörään, joka maksaa n. 4000 euroa. Mies perustelee hankintaa sillä, että minulla on vielä opintolainaa jäljellä ja harrastan itse vielä n. 70 eurolla kuussa. Tosin harrastamiseeni ei kuulu ylimääräisen velan ottoa tai isojen hankintojen tekemisiä ja voin lopettaa harrastukseni jos esim jäisin työttömäksi.
Lasten harrastamiset eivät toistaiseksi ole maksaneet paljoakaan, mutta haluaisin tulevaisuutta ajatellen varautua siihen, että he ovat etusijalla.
Meillä ei tällä hetkellä ole juurikaan säästöjä. Autosta on lainaa ja kodinkoneet alkavat tulla tiensä päähän. Oli pitkä aika velkaisena että saatiin ostettua uusia vaatteita. Mies ehdotti yhteisistä rahoista luopumista jotta saisi harrastaa hänelle tärkeitä juttuja (ts. Ottaa lainaa harrastamiseen). Minulle tärkeää olisi saada rahaa säästöön pahan päivän varalle, eikä yhteiset reissutkaan haittaisi. Itse haluaisin tällaisia asioita. Eli mies kokee, että vaikka olisi ylimääräistä velkanakin, niin saataisiin silti säöstöön/reissuille. Itse olen huomannut käytännössä, että tämä asia ei toteudu. Omasta mielestäni harrastuksia voi olla, vaikka 100 eurolla kk:ssa, mutta en haluaisi sisällyttää niihin ylimääräisiä taloudellisia riskejä.
Olenko epäreilu jos kiellän miestäni ostamasta uutta n. 4000 euron maastopyörää ottaen huomioon, että itsellänikin on harrastuksia ja velkaa? Hän on harrastanut tätä pyöräilyä jo n. 2 vuotta säännöllisen epäsäännöllisesti 600 euron arvoisella pyörällä, mutta tämä ei kuulemma ole sama asia, kuin jos harrastaa 4000 euron pyörällä... kysyn siksi, koska en halua olla epäreilu mutten tiedä mikä olisi oikein...
Kommentit (54)
Meillä menee sama prosentti tuloista yhteiseen talouskassaan ja isommissa hankinnoissa laitetaan ylimääräistäkin. Loput sitten omiin säästöihin ja sijoituksiin tai harrastuksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulehan, mitään yhteisiä rahoja ei ole! Sinulla on omasi ja miehellä omansa.
Suosittelen harkitsemaan mallia joka meillä on käytössä hyvällä menestyksellä.
Meillä on hyvinkin pitkälti samat vuositulot, mutta mun vaihtelee paljon kuukausittain ja tulee epäsäännöllisesti (freelancer).
Laitamme molemmat 50% tilille tulevista rahoista yhteiselle tilille. Sieltä maksetaan asumiskulut, kotiin ostettava ruoka, bensa, vakuutukset yms. pakolliset. Kaikki loppu on kummallakin omaa, sieltä maksetaan esim. harrastukset, työlounaat. Jos olis henkilökohtaista lainaa (teidän tapauksessa opinto/pyörälainaa) niin se myös lyhennettäisiin omalta tililtä. Tällöin kummankaan ei tarvi stressata siitä, riittääkö rahaa tarpeelliseen eikä siitä, mitä toinen ajattelee omien rahojen käytöstä.
Prosenttia voi sitten muokata sen mukaan, millä päästään tasolle jossa yhteiselle tilille muodostuu myös puskuria esim. uuden pesukoneen hankinnan varalle.
44 jatkaa että ymmärrän kyllä miehen halun ostaa pyörän, mutta tulojen selkeä jaottelu perheen rajoihin ja omiin rahoihin ratkaisisi ap:n huolen siitä, että esim. lapset joutuisi kärsimään rahojen lyhytnäköisestä käytöstä.
Tietty olettaen että mies ymmärtää, että jos hänelle jää hupirahaa vaikka 300€/kk niin osamaksulla voi ostella vain sen verran asioita, ettei se 300 ylity, koska rahan laittamisen perheen yhteiselle tilille on ehdottomasti oltava ENSISIJAISTA.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuohon tilanteeseen ei jouduttaisi, jos molemmat laittaisivat saman summan kuukausittain yhteisiin menoihin ja loput olisi ihan omaa rahaa. Silloin, jos toinen on yhteisesti haluttujen lasten kanssa yhteisesti sovitusti kotona tai on joku odottamaton kriisi (pitkä sairasloma tms), paremmin ansaitseva tietysti panostaisi enemmän, mutta lähtökohtana puoliksi jaetut menot ja loput saa käyttää miten haluaa.
Perhe on yksi yksikkö, siinä ei voi olla erilaisia elintasoja.
Tuollainen tuhlari mies pistäisi omat rahansa haisemaan itseensä tyystin ja muunperhe söisi näkkileipää.
Onko lapsetonkin perhe sinusta yksikkö? Kyllähän jonkin verran voi olla eroa elintasoissa. Etenkin silloin, jos ei asuta yhdessä, enemmänkin.
Ap:n mies kuulostaa keskenkasvuiselta ja tosi itsekkäältä. Ei yhteisiä rahoja noin kalliisiin harrastuksiin, käyttäkööt omiaan. Eikä tartte tuntea syyllisyyttä opintolainasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onneksi olkoon. Olet naimisissa mieslapsen kanssa jonka rahankäyttötasot ovat teinitytön tasolla. Mutta ei se mitään, olen kiitollinen kun konkurssipesistä näiden vastuuttomien jäljiltä saa aina hyvää tavaraa halvalla.
Ja ei tuollaisen puolison kanssa todellakaan mitään yhteisiä rahoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi pyhä äiti.
Miksi ihmeessä miehesi on osallistunut sinun ennen teidän suhdettanne tulleiden velkojen maksuun? Siinä oli ensimmäinen virhe. On aivan selvää että tuollainen herättää vaan kaunaa ja katkeruutta.
Miehesi ei ilmeisesti ole mikään penaalin terävin kynä. Koskaan, KOSKAAN ei pidä ottaa velkaa leikkimistä varten. Kukaan vastuullinen ihminen ei tee niin. Kukaan edes etäisesti täysjärkinen ei tee niin. Oli miten katkera ja kaunainen hyvänsä.
Miehesi on ihan itse aikanaan tehnyt sen päätöksen että osallistui velkojesi maksuun -tai että meni velkaisen naisen kanssa yhteen. Nyt hänen sitten pitää sen kanssa elää.
P.S. Oliko niitä mukuloita ja omakotitaloa pakko hankkia ennen kuin saitte raha-asiat edes joltisellekin tolalle? Oliko?
Vierailija kirjoitti:
Ap:n mies kuulostaa keskenkasvuiselta ja tosi itsekkäältä. Ei yhteisiä rahoja noin kalliisiin harrastuksiin, käyttäkööt omiaan. Eikä tartte tuntea syyllisyyttä opintolainasta.
Mä ymmärsin niin, että miehellä tai ap:lla ei ole omia rahoja. Mies haluaisi omaa rahaa ja ap haluaisi pitää kaikki rahat yhteisinä. Ap haluaisi käyttää rahaa reissaamiseen, mies harrastuksiin. Itsekäs ja keskenkasvuinen mies on ainakin jossakin vaiheessa elättänyt ap:ta ja maksanut ap:n velkoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies pystyy tällä hetkellä ostamaan 4000 euron pyörän käteisellä, en näe mitään ongelmaa. Mutta epäilen, että näin ei ole.
Sinun harrastuskulut ovat 70 euroa kuukaudessa. Suhteutettuna miehen pyörään, mies maksaisi pyörästä 5 vuotta, jos saisi jostain lainaa 70 euroa kuukaudessa ilman korkoja. 5 vuotta on pitkä aika maksaa jostain harrastusvälineestä velkaa. Asunto ja oma auto ovat erikseen.
Lapsesi ovat kasvavassa iässä ja heidän harrastukset tulevat ajankohtaisiksi muutaman vuoden päästä. Jos ette säästä "pahan päivän varalle", ei lapsilla ole koskaan mahdollisuutta harrastaa mitään vähän enemmän maksavaa.
Pyörä lienee esine, jonka arvo laskee heti kun sen vie kaupasta uutena ulos. Eli jos teille tulisi kriisitilanne, ja mies joutuisi myymään pyörän, hän ei varmaan saisi siitä paljon rahaa jälleenmyynnissä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Molemmille eri tilit ja omat rahat. Alusta asti. Niin varmistetaan, ettei ainakaan raha-asioista tule koskaan ongelmia. Kumma juttu että yhteiskassaa ehdottaa aina ne joilla on pienemmät tulot/suuremmat menot/ ei mitään käsitystä käytännön elämästä
Suosittelen myös. Kumpikin laittaa yhteisiin menoihin tuloihinsa suhteutetun summan kuukausittain, loput rahat on omaa rahaa. Toimii parhaiten, jos toisella on juurikin kalliimpia harrastuksia tai muuten vaarana, että yhteisiä rahoja tuhlataan. Ei tarvitse toisen lupaa omiin hankintoihin, kun ostaa omalla rahalla ja ottaa riskin itse.
Olen tämän kirjoittanut monta kertaa aiemmin ja kirjoitan varmaan monta kertaa tulevaisuudessakin, mutta en edelleenkään ymmärrä tuota tuloihin suhteutettua summaa, kun ei ne menotkaan ole tuloihin suhteutettuja. Minusta ainoa oikea malli on, että molemmat laittavat saman summan yhteiselle tilille. Poikkeuksena akuutit kriisitilanteet tai yhdessä sovitut hoitovapaat yms.
Jos tuloerot ovat isot, niin enemmän ansaitseva voi miettiä, riittääkö hänelle vähemmän ansaitsevan mukaan asetettu elintaso. Jos ei, niin sitten hän maksaa omasta halustaan enemmän. Itse en voisi kuvitella olevani suhteessa se pienituloisempi, joka suostuu elämään toisen kukkarolla ja nostamaan elintasoaan hänen kustannuksellaan.
Niin sinä haluat olla pienituloinen, joka kustantaa isotuloiselle kivat harrastus/sijoitus/whatever rahat maksamalla suhteettoman suuren osan peruskuluista? Kiva kumppanin kannalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä nyt tilanne, ettei ole ollenkaan omia rahoja ja siksi haluaa yhteisistä rahoista maksaa harrastuksensa? Onhan tuo 4000 e iso summa jos teillä on taloudellisesti vielä tiukkaa. En tiedä sanoitko jo paljonko sinulla on sitä lainaa ja lyhennetäänkö sitä yhteisistä rahoista/mies osallistuu sun lainan lyhennyskuluihin vai maksatko sen itse?
Tietenkin jos teillä ei ole mitenkään varaa nyt ostaa 4000 e maastopyörää niin ymmärrän, että se ahdistaa. Voisko mies ostaa pyörää edes käytettynä? Vaikuttaa nyt kuitenkin, että mieskin on kyllästynyt köyhäilyyn ja haluaa hemmotella itseään (vaikka olisikin itsekästä/lapsellista). On nyt vähän epäselvää onko se perusteltua, eli osallistuuko mies enemmän koko perheen kuluihin ja tavallaan rahoittaa enemmän näitä yhteisiä rahoja? Ja jos, niin johtuuko se siitä, että olet lasten kanssa kotona tai sinulla on pienempi palkka vai mistä?
Jos mies ei usein tuollaisia summia käytä harrastuksiin niin olisi ihan reilua antaa miehen ottaa velkaa sen verran nimiinsä. Sellaisen summan saa aika helposti täyspäiväisesti työssä käyvä lyhennettyä ja jos ei, niin teidän pitää vain porukalla laskea elintasoanne. On tyhmää kituuttaa vaikka molemmat kävisi töissä eikä silti ole varaa harrastaa. Silloin teillä on ihan törkeästi niitä lainan lyhennyksiä, liian kallis asunto tms. En tosin ole nyt ihan varma onko teillä töitä? Toivottavasti pääsette sopuun tuosta kuitenkin mieluiten niin, ettei tule mitään talouskriisiä.
Perheessä ja parisuhteessa yhteiset kulut (lapset, asuminen, ruoka tietyissä määrin) maksetaan 50/50 eli sentilleen molemmilta sama summa riippumatta tulotasosta. Loput saa käyttää miten haluaa, autoon, harrastuksiin, matkustukseen jne. On shokeeraavaa, että täällä naiset eivät pyri itse eteenpäin elämässä?? Näin meillä toimittu kymmeniä vuosia ja ei koskaan yhtäkään riitaa rahasta. Mies tienaa n. 1400e/kk enemmän mutta olen tehnyt kovasti töitä tuon välin kirimiseksi kiinni. Jos mies olisi maksanut enemmän yhteisiä menojamme, ei motivaatiota olisi juuri ollut. Säälittää niiden ihmisten puolesta, jotka eivät näin tee.
Mä en koe, että osittain omiin rahoihin siirtyminen olisi tehnyt meistä jotenkin vähemmän yksikön. Kummankin tilille siirretään sama summa omaa rahaa, jonka saa käyttää miten haluaa. Puoliso yleensä tuhlaa rahansa, mutta se ei ole minulta tai lapsilta pois. Eikä mun tarvitse käyttää säästämiäni rahoja puolison elatukseen, vaan voin säästää jotain itselleni tärkeää juttua varten, kun puolison eläminen maksetaan siltä yhteiseltä tililtä. Ensisijaisesti meidän rahat kuitenkin menee sinne yhteiseen kassaan, josta suurin osa menoista maksetaan. Oma "taskuraha" siihen lisäksi on antanut vapautta ja raha-asioista ei ole enää tarvinnut vääntää tai riidellä :)
Molemmat muuten oli sitä mieltä, että yksi kivoimpia juttuja omiin rahoihin siirtymisessä on ollut se, että voi ostaa toiselle lahjoja omilla rahoilla tai vaikka tarjota ravintolassa. Silloin kun kaikki rahat oli yhteisiä, tuntui vähän hassulta, kun joutui miettimään, paljonko on sopivaa käyttää meidän yhteisiä rahoja puolison lahjaan :D