Parisuhde ahdistaa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että odotuksesi ei vastannut todellisuutta. Kuvittelit avoliitosta jotakin muuta mitä se oikeasti oli ja on. Todellisuus tuskin tulee tuosta juuri muuttumaan odotuksiasi vastaavaksi.

Joihinkin asioihin voit tietenkin vaikutta mutta et suoraan siihen millainen avopuolido on. Jos hän haluaa katsoa tv:tä et voi muuttaa häntä ihmisrksi joka ei siitä välitä. Et voi muuttaa miestä oma aloittemmaksi mitä hän on. Jos haluat keskustella ja mies osallistuu keskusteluihin aloiteestasi, aloita sinä keskustelut.

Tiedän ettei toista voi muuttaa. Ja että jos haluan tehdä muuta, itseni on niitä virikkeitä haettava omista harrastuksista ja muusta. Kun asuttiin erillään oli ihanaa viikonloppuisin vain olla miehen kainalossa tekemättä mitään... nyt arkena se ahdistaa. Mies siis ei ole laiskimus muuten...tekee paljon töitä ja vapaalla haluaa relata .

olette relanneet erillään asuessa ja se oli ihanaa. Nyt relaatte yhdessä asuessa ja se ahdistaa. Onhan se mies aika sika.

Ei mies ole mikään sika, mutta tällainen arki ahdistaa minua enkä ole varma riittääkö se minulle. Lähinnä tunnen tässä nyt itseni siaksi kun näitä mietin ja olen tyytymätön

Voi ei. Eikö paluu yksinäiseen arkeen ahdista? Jos tahdot kuitenkin suhteen, niin miten olisi etäsuhde? Minä vain epäilen, että vika on siinä, että et ole tottunut elämään jonkun kanssa. Voisitko siis vielä jatkaa siedätyshoitoasi? Ostakaa kuulokkeet, jotta sinun ei tarvitse kuunnella tv:ä? Voisitko myös laittaa omaa musiikkia kuulokkeisiin? Vai nauttisitko hiljaisuudesta?  Ei toisen kanssa olla koko aikaa yhdessä, vaikka asutaankin saman katon alla. On hauska huomata, kun toinen olikin uppoutuneena omiin maailmoihinsa ja keskustelitkin vain seinien kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Voi ei. Eikö paluu yksinäiseen arkeen ahdista? Jos tahdot kuitenkin suhteen, niin miten olisi etäsuhde? Minä vain epäilen, että vika on siinä, että et ole tottunut elämään jonkun kanssa. Voisitko siis vielä jatkaa siedätyshoitoasi? Ostakaa kuulokkeet, jotta sinun ei tarvitse kuunnella tv:ä? Voisitko myös laittaa omaa musiikkia kuulokkeisiin? Vai nauttisitko hiljaisuudesta?  Ei toisen kanssa olla koko aikaa yhdessä, vaikka asutaankin saman katon alla. On hauska huomata, kun toinen olikin uppoutuneena omiin maailmoihinsa ja keskustelitkin vain seinien kanssa.

Jonkin verran ahdistaa ajatus paluusta yksinäiseen arkeen...mutta siitä sentään tietää mitä se on ja miten sen kanssa eletään, tästä ei. Etäsuhde voisi olla hyväkin muuten, mutta ei yhdistettynä lapsi- ja perhehaaveeseen. En ole nainen joka haluaisi pyörittää lapsiperhearkea yksinään. Yleensäkin kyky sietää arkea on tainnut mulla aina olla huono ja nyt se korostuu. Eniten kammoan just sitä yhdessä oloa niin että kumpikin puuhailee omiaan...miehen puuhailut (tv) häiritsee mua enkä tunne olevani kunnolla yksin ja voivani levätä...samalla kun ei silloin olla kunnolla yhdessäkään. Hengataan vaan samassa tilassa.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisia aina ahdistaa kaikki parisuhteeseen liittyvä?

Mua ainakin miehenä ahdistaa vain se, että ei pääse parisuhteeseen.

Tiedät siis ihan nollakokemuksella, että sinua ei ahdistaisi parisuhteessa? Näetkö ennalta myös lottonumerot?

Et tiedä parisuhteista mitään. Lisäksi sinulla on kovat odotukset siitä miten elämäsi muuttuisi parisuhteessa, että lopputulema on väkisin pettymys, kun parisuhde ei olekaan pelkkää onnea.

Rentoudu hyvä nainen. Mene saunaan. Käy yksin jossain. Tehkää jotain yhdessä. Olet ansainnut olla myös yksin kotona, vaikka teitä onkin kaksi.

Vierailija kirjoitti:

Rentoudu hyvä nainen. Mene saunaan. Käy yksin jossain. Tehkää jotain yhdessä. Olet ansainnut olla myös yksin kotona, vaikka teitä onkin kaksi.

Teen minä asioita yksin. Siinä se vasta tunnelma lässähtääkin kun tulet "kotiin " kivoja asioita tekemästä ja vastassa on pauhaava tv ja sitä omissa maailmoissaan tuijottava mies . Silloin just vaan tulee mieleen että olisihan sitä kivaa voinut jatkaa pidempäänkin jos kotona odottaa vain tällainen.

Vierailija kirjoitti:

Jos mies alistaa, vika on hänessä eikä parisuhteessa ylipäätään.

Väärä mies, lopeta suhde ja pakkaa tavarat. Tietenkin voit yrittää puhua hänelle ja panna jalat ristiin, ellei hän muuten kuuntele. 

Olen ollut kahdessa avioliitossa. Enkä pitänyt siitä, että on jatkuvasti tehtävä kompromisseja, neuvoteltava, vaikka mies ei osaa neuvotella eikä tehdä kompromisseja.

Voi elää toisinkin: seurustella vakituisesti jonkun kanssa mutta säilyttää silti oman asuntonsa, elämänsä ja tuttavapiirinsä.

Ah, taas purskahti miesviha...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mies alistaa, vika on hänessä eikä parisuhteessa ylipäätään.

Väärä mies, lopeta suhde ja pakkaa tavarat. Tietenkin voit yrittää puhua hänelle ja panna jalat ristiin, ellei hän muuten kuuntele. 

Olen ollut kahdessa avioliitossa. Enkä pitänyt siitä, että on jatkuvasti tehtävä kompromisseja, neuvoteltava, vaikka mies ei osaa neuvotella eikä tehdä kompromisseja.

Voi elää toisinkin: seurustella vakituisesti jonkun kanssa mutta säilyttää silti oman asuntonsa, elämänsä ja tuttavapiirinsä.

Ah, taas purskahti miesviha...

Yksi kommentti vain. Lue muita.

Etäsuhde tässä ahdistaa. varmaan joku psykologi tietää miksi naisia aina ahdistaa nää parisuhdejutut. Mun miesystävää ahdistaa satakertaa enemmän mutta hän ei osaa edes ymmärtää, että asia ahdistaa häntä. Sen takia naisia ahdistaa enemmän, koska heillä ilmeisesti parempi itsetuntemus, isompi tarve ilmaista asia jne.

Miehesi tapa rentoutua töiden jälkeen on siis tv:n katselu? Keskustele tästä. Kerro minkälaiseen kotiin sinä olet tottunut palaamaan töistä. Miehelle kuulokkeet? Sitten toimit itse samoin, kuin mitä on ollut tapanasi ja saavutat omankin rentoutumisen tilasi. Näin saavutatte myös yhteisen ajan vaatiman tilan.

Ehkä teille sopii ottaa toinen paremmin huomioon vasta, kun siirtyminen töistä kotiin, pieni oma hetki, on jo onnistunut? Minä esimerkiksi olen aamuäreä ja on normaalia, että en vastaa miehelleni aamuisin, ellei hänellä ole aivan välttämätöntä asiaa. On parempi, että keskustelemme jo edellisenä iltana tai hän voi soittaa kesken päivän. Aamulla en sisäistäsi kuulemaani kuitenkaan. Ei ole olemassa strereotyyppistä naista tai miestä. Voit olla ihan niinkuin normaalisti.

Älä tee lapsia tuon kanssa, ahdistus pahenee potenssiin tuhat kun olet konkreettisesti sidottu ihmiseen, jonka kanssa ei ole hyvä olla. Rikkonaisten kotien lapsia on jo tarpeeksi.

Näitä on aika vaikea ennustaa kun kokemukset on niin erilaisia. Omalla kohdallani ahdistus ei mennyt ohi. Hankittiin perhe kun se molemmilla oli toiveena ja ajattelin että ahdistus johtui soputumisvaikeuksista kun olin ikäni elänyt sinkkuna.

Syynä olikin täysin väärä mies, josta tuli yhä enemmän kännykkä kädessä röhnöttävä ja täysin eri aaltopituudella toimiva kämppis. Seksin määrä väheni vain vaikka olisin seissyt päälläni pitsihepenissä.

Mulla oli varoittavia merkkejä mm. se ettei kotiin ollut koskaan ikävä ja perjantaina alkava viikonloppu ainoastaan ahdisti.

Minulla ahdistus on tullut jokaisen miehen kanssa yhteenmuuton jälkeen. Olin ensimmäisessä pidemmässä suhteessa jo 18 vuotiaana, joten olen ehkä oppinut pitämään tätä normaalina osana elämää? Aina olen rauhoittunut. Jos on tullut syytä ahdistua, niin sitten tietty olen taas ahdistunut uudestaan, mutta alun ahdistus on ollut ihan vakio. Ehkä tämä on vain turvallisuushakuisuutta vs suhteen jännittävyys. Uudet tilanteet yhdessä asuen ovat jännittäviä, kun ei vielä tiedä, että miten asettua yhteen. Täytyy jakaa reviirit ja sopeutua. Olla kiitollinen siitä, mikä sujuu.

Tee lapsia, jos on paras mies, jonka olet löytänyt tuohon ikään mennessä!

Aina kun näitä lukee tulee olo että on ihanaa olla sinkku. Seksiä saa kun pyytää mieskaverilta, rahat menee muhun itseeni tai siihen tärkeeseen ihmiseen kehen haluan ne laittaa, saan tehdä mitä lystää, ei tarvi katsella tai ärsyyntyä kenestäkään ^_^ Oon aina enne ollut tiuhaan tahtiin parisuhteissa mutta nyt se loppu...vihdoin. Ihmisten ongelmat alkaa koska ne kiirehtii suhteeseen. Jos toinen osapuoli kiirehtii eikä malta hidastaa paras jättää se. Ihastus sekoittaa pään etkä näe ihmistä sellaisena kuin se oikeasti on. Itse en rakastu enkä ikinä ole rakastunut, ihastunut ehkä hieman mutta ei sen enempää onneksi.

Jos jo tässä vaiheessa ahdistaa, miehen tapa viettää vapaa-aikaa (mikä lienee sellainen asia mistä hän ei halua luopua, koska se rentouttaa) ärsyttää noin paljon ja seksiäkin on liian vähän, niin en kyllä suosittelisi kovin pitkään jatkamaan yhteiseloa.

Vierailija kirjoitti:

Aina kun näitä lukee tulee olo että on ihanaa olla sinkku. Seksiä saa kun pyytää mieskaverilta, rahat menee muhun itseeni tai siihen tärkeeseen ihmiseen kehen haluan ne laittaa, saan tehdä mitä lystää, ei tarvi katsella tai ärsyyntyä kenestäkään ^_^ Oon aina enne ollut tiuhaan tahtiin parisuhteissa mutta nyt se loppu...vihdoin. Ihmisten ongelmat alkaa koska ne kiirehtii suhteeseen. Jos toinen osapuoli kiirehtii eikä malta hidastaa paras jättää se. Ihastus sekoittaa pään etkä näe ihmistä sellaisena kuin se oikeasti on. Itse en rakastu enkä ikinä ole rakastunut, ihastunut ehkä hieman mutta ei sen enempää onneksi.

Kyllä se rakastuminen ja tunteille avautuminen myös opettaa ihmistä. Haavoittuvuus, jota yksin eläessä sinkkuna ei tarvitse miettiä. Olin ennen samanlainen, mutta kun laskin muureja ympärilläni ja uskalsin rakastua niin elämänlaatu koheni huomattavasti.