Parisuhde ahdistaa

Olet tehnyt virheen muuttamalla yhteen ja vieraalle paikkakunnalle miehen perässä. Onko sulla kavereita ja harrastuksia siellä uudessa paikassa?

Kyllähän se aina mietityttää, kun muuttaa yhteen ja joutuu sopeutumaan toiseen ihmiseen ja hänen tapoihinsa. Lisäksi tuo, että muuttaa toisen kotiin, aiheuttaa helposti sen, että se ei vaan tunnu 'omalta'. Joskus ei vielä monen vuoden jälkeenkään.

Katsele ja kuuntele vähän aikaa ja mieti sitten ensin itsekseni, näyttääkö elämänne siltä, että haluat elää sitä kymmeniä vuosia eteenpäin. Tuntuuko mies sellaiselta, että haluat olla hänen kanssaan vielä 20 vuoden kuluttua. Vai onko hänessä piirteitä tai tapoja, joita et vaan kestä etkä halua oppiakaan kestämään. Puhu sitten hänen kanssaan asiat selviksi. jos hän ei halua kohdata näitä asioita, älä mieti kauempaa vaan lähde. On kammottavaa elää suhteessa, jossa itsellä on mielessä asioita, mutta toinen ei halua, että niitä käsitellään.

Ei eroaminen ole häpeä, mutta ei sitä kannata tehdä hätiköiden. Toisaalta jos olisitte rakkaita toisillenne, tuntuisi jotenkin että fiiliksienne pitäisi olla paremmat kuin ne nyt ovat. Enkä minäkään kyllä kauaa kestäisi alituista tv:n tuijottelua.

Niin kyllä kuukauden avoliiton jälkeen pitäisi vielä olla "kuherruskuukausi", eikä noin nopeasti alkaa tympimään toisen naama ja asiat.

Vierailija kirjoitti:

Olet tehnyt virheen muuttamalla yhteen ja vieraalle paikkakunnalle miehen perässä. Onko sulla kavereita ja harrastuksia siellä uudessa paikassa?

On yksi kaveri, harrastuksia ei vielä . Olen kyllä ennenkin vaihtanut paikkakuntaa (aiemmin tosin töiden ja opiskelujen vuoksi) , joten tiedän mitä uudelle paikkakunnalle sopeutuminen vaatii...sitä en siis osaa pitää ongelmana

Jos mies alistaa, vika on hänessä eikä parisuhteessa ylipäätään.

Väärä mies, lopeta suhde ja pakkaa tavarat. Tietenkin voit yrittää puhua hänelle ja panna jalat ristiin, ellei hän muuten kuuntele. 

Olen ollut kahdessa avioliitossa. Enkä pitänyt siitä, että on jatkuvasti tehtävä kompromisseja, neuvoteltava, vaikka mies ei osaa neuvotella eikä tehdä kompromisseja.

Voi elää toisinkin: seurustella vakituisesti jonkun kanssa mutta säilyttää silti oman asuntonsa, elämänsä ja tuttavapiirinsä.

TeraPentti kirjoitti:

Kyllähän se aina mietityttää, kun muuttaa yhteen ja joutuu sopeutumaan toiseen ihmiseen ja hänen tapoihinsa. Lisäksi tuo, että muuttaa toisen kotiin, aiheuttaa helposti sen, että se ei vaan tunnu 'omalta'. Joskus ei vielä monen vuoden jälkeenkään.

Katsele ja kuuntele vähän aikaa ja mieti sitten ensin itsekseni, näyttääkö elämänne siltä, että haluat elää sitä kymmeniä vuosia eteenpäin. Tuntuuko mies sellaiselta, että haluat olla hänen kanssaan vielä 20 vuoden kuluttua. Vai onko hänessä piirteitä tai tapoja, joita et vaan kestä etkä halua oppiakaan kestämään. Puhu sitten hänen kanssaan asiat selviksi. jos hän ei halua kohdata näitä asioita, älä mieti kauempaa vaan lähde. On kammottavaa elää suhteessa, jossa itsellä on mielessä asioita, mutta toinen ei halua, että niitä käsitellään.

Ei eroaminen ole häpeä, mutta ei sitä kannata tehdä hätiköiden. Toisaalta jos olisitte rakkaita toisillenne, tuntuisi jotenkin että fiiliksienne pitäisi olla paremmat kuin ne nyt ovat. Enkä minäkään kyllä kauaa kestäisi alituista tv:n tuijottelua.

Kiitos viisaasta vastauksesta.

Keskusteluyhteys meillä toimii silloin kun minä teen aloitteen. Eli en usko että kieltäytyy puhumasta jos otan asiat puheeksi, itse tuskin mitään ottas puheeksi, vetäytyy vain.

Nyt suu auki ja asioita yhdessä puhumaan! Mitä kumpikin toivoo yhdessäelolta ja arjelta ym.

Miksi seksiä 2-3 krt viikossa on liian vähän? Vertaatko johonkin "pitäisi olla" -lukuun? Ei kai se määräkään ole tärkeintä, vaan laatu.

Kuulostaa siltä että odotuksesi ei vastannut todellisuutta. Kuvittelit avoliitosta jotakin muuta mitä se oikeasti oli ja on. Todellisuus tuskin tulee tuosta juuri muuttumaan odotuksiasi vastaavaksi.

Joihinkin asioihin voit tietenkin vaikutta mutta et suoraan siihen millainen avopuolido on. Jos hän haluaa katsoa tv:tä et voi muuttaa häntä ihmisrksi joka ei siitä välitä. Et voi muuttaa miestä oma aloittemmaksi mitä hän on. Jos haluat keskustella ja mies osallistuu keskusteluihin aloiteestasi, aloita sinä keskustelut.

Vierailija kirjoitti:

Nyt suu auki ja asioita yhdessä puhumaan! Mitä kumpikin toivoo yhdessäelolta ja arjelta ym.

Miksi seksiä 2-3 krt viikossa on liian vähän? Vertaatko johonkin "pitäisi olla" -lukuun? Ei kai se määräkään ole tärkeintä, vaan laatu.

No mun tekisi mieli useammin. Ja tuolla määrälle se jo muuttuu "laiskaksi " eli mies ei ehkä niin innostu, mutta ryhtyy seksiin kun teen aloitteen ja "lämmittelen".

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että odotuksesi ei vastannut todellisuutta. Kuvittelit avoliitosta jotakin muuta mitä se oikeasti oli ja on. Todellisuus tuskin tulee tuosta juuri muuttumaan odotuksiasi vastaavaksi.

Joihinkin asioihin voit tietenkin vaikutta mutta et suoraan siihen millainen avopuolido on. Jos hän haluaa katsoa tv:tä et voi muuttaa häntä ihmisrksi joka ei siitä välitä. Et voi muuttaa miestä oma aloittemmaksi mitä hän on. Jos haluat keskustella ja mies osallistuu keskusteluihin aloiteestasi, aloita sinä keskustelut.

Tiedän ettei toista voi muuttaa. Ja että jos haluan tehdä muuta, itseni on niitä virikkeitä haettava omista harrastuksista ja muusta. Kun asuttiin erillään oli ihanaa viikonloppuisin vain olla miehen kainalossa tekemättä mitään... nyt arkena se ahdistaa. Mies siis ei ole laiskimus muuten...tekee paljon töitä ja vapaalla haluaa relata .

Up

Jätä se sika.

Miksi naisia aina ahdistaa kaikki parisuhteeseen liittyvä?

Mua ainakin miehenä ahdistaa vain se, että ei pääse parisuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisia aina ahdistaa kaikki parisuhteeseen liittyvä?

Mua ainakin miehenä ahdistaa vain se, että ei pääse parisuhteeseen.

Jos pääsisit, voisi alkaa ahdistaa suakin. Ilman kokemusta tietty vaikea asiaa ymmärtää.

Vierailija kirjoitti:

Miksi naisia aina ahdistaa kaikki parisuhteeseen liittyvä?

Mua ainakin miehenä ahdistaa vain se, että ei pääse parisuhteeseen.

Mä olen ollut huomaavinani että parisuhteet vaatii naisilta keskimäärin enemmän kuin miehiltä. Kaikenlaista käytöstä tulee vain sietää ja vuosien mittaan saa alkaa pitää yllä yhteyksiä kaikkien kaikkiin sukulaisiin.

Toki päinvastaisiakin tilanteita on, mutta heteroilla toi menee pääsääntöisesti noin. Siksi mä olenkin päättänyt olla lopun ikääni yksin, se heteronaisen osa kun ei suhteissa houkuttele, ja ei onnistu lesboksi muuttuminen vaikka kuinka pinnistäis.

Suuremmat asiat menevät pienten ahdistusten edelle. Jos tahdot lapsia, olet jo  riittävän vanha siihen ja jos miehessä ei ole mitään suurempaa vikaa, niin ei ole aihetta jatkaa yksin elämistä. Eikö yksin eläminen ole jo tullut nähtyä? 

Muutin miehen kotiin. Alussa minulla oli vaikeuksia sopeutua, joten pyysin miestä käymään jossain yksin. Laitoin esim. osan omista huonekaluistani myyntiin ja mietin tätä. Tahdoin aikaa olla yksin minulle uudessa ympäristössä. Mietin, miten tahdon muuttaa ja kehittää sitä ja onko mies valmis muutoksiin. Ajan kanssa ja kun tulin raskaaksi ahdistus vain väheni ja katosi. Oli taas oma koti, mutta tällä kertaa yhteinen.

Vierailija kirjoitti:

Suuremmat asiat menevät pienten ahdistusten edelle. Jos tahdot lapsia, olet jo  riittävän vanha siihen ja jos miehessä ei ole mitään suurempaa vikaa, niin ei ole aihetta jatkaa yksin elämistä. Eikö yksin eläminen ole jo tullut nähtyä? 

Muutin miehen kotiin. Alussa minulla oli vaikeuksia sopeutua, joten pyysin miestä käymään jossain yksin. Laitoin esim. osan omista huonekaluistani myyntiin ja mietin tätä. Tahdoin aikaa olla yksin minulle uudessa ympäristössä. Mietin, miten tahdon muuttaa ja kehittää sitä ja onko mies valmis muutoksiin. Ajan kanssa ja kun tulin raskaaksi ahdistus vain väheni ja katosi. Oli taas oma koti, mutta tällä kertaa yhteinen.

Yksin eläminen on kyllä nähty, mutta jos yhteinen elämä ahdistaa, ei sekään hyvä ole . Lapsista on puhuttu ja mies haluaa niitä...osin siksikin muutettiin yhteen, että ajateltiin että suhteen olisi aika mennä eteenpäin jos perhe halutaan perustaa. Mutta jos arki on tätä, uskaltaakohan tähän lapsiakaan saada. :( Tuo oli aivan hyvä ajatus että käytännön toimillakin voisi yrittää saada ympäristön tuntumaan kodilta...nyt tämä edelleen näyttää ja tuntuu miehen, ei minun, kodilta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suuremmat asiat menevät pienten ahdistusten edelle. Jos tahdot lapsia, olet jo  riittävän vanha siihen ja jos miehessä ei ole mitään suurempaa vikaa, niin ei ole aihetta jatkaa yksin elämistä. Eikö yksin eläminen ole jo tullut nähtyä? 

Muutin miehen kotiin. Alussa minulla oli vaikeuksia sopeutua, joten pyysin miestä käymään jossain yksin. Laitoin esim. osan omista huonekaluistani myyntiin ja mietin tätä. Tahdoin aikaa olla yksin minulle uudessa ympäristössä. Mietin, miten tahdon muuttaa ja kehittää sitä ja onko mies valmis muutoksiin. Ajan kanssa ja kun tulin raskaaksi ahdistus vain väheni ja katosi. Oli taas oma koti, mutta tällä kertaa yhteinen.

Yksin eläminen on kyllä nähty, mutta jos yhteinen elämä ahdistaa, ei sekään hyvä ole . Lapsista on puhuttu ja mies haluaa niitä...osin siksikin muutettiin yhteen, että ajateltiin että suhteen olisi aika mennä eteenpäin jos perhe halutaan perustaa. Mutta jos arki on tätä, uskaltaakohan tähän lapsiakaan saada. :( Tuo oli aivan hyvä ajatus että käytännön toimillakin voisi yrittää saada ympäristön tuntumaan kodilta...nyt tämä edelleen näyttää ja tuntuu miehen, ei minun, kodilta.

Ja oikeasti olen alkanut miettiä, että onko perhekään niin suuri asia, että sen vuoksi tätä jatkaisi. Arkihan luultavasti vain pahenisi lapsen myötä ja vieraantuminen miehestä lisääntyisi .

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaa siltä että odotuksesi ei vastannut todellisuutta. Kuvittelit avoliitosta jotakin muuta mitä se oikeasti oli ja on. Todellisuus tuskin tulee tuosta juuri muuttumaan odotuksiasi vastaavaksi.

Joihinkin asioihin voit tietenkin vaikutta mutta et suoraan siihen millainen avopuolido on. Jos hän haluaa katsoa tv:tä et voi muuttaa häntä ihmisrksi joka ei siitä välitä. Et voi muuttaa miestä oma aloittemmaksi mitä hän on. Jos haluat keskustella ja mies osallistuu keskusteluihin aloiteestasi, aloita sinä keskustelut.

Tiedän ettei toista voi muuttaa. Ja että jos haluan tehdä muuta, itseni on niitä virikkeitä haettava omista harrastuksista ja muusta. Kun asuttiin erillään oli ihanaa viikonloppuisin vain olla miehen kainalossa tekemättä mitään... nyt arkena se ahdistaa. Mies siis ei ole laiskimus muuten...tekee paljon töitä ja vapaalla haluaa relata .

olette relanneet erillään asuessa ja se oli ihanaa. Nyt relaatte yhdessä asuessa ja se ahdistaa. Onhan se mies aika sika.

Soita kapteeni Assholissimolle, selitä mustasta afrikasta kuusi faktaa.