Mitä tekisit tilanteessani?

Tuossa vaiheessa ottaisin lapsen ja lähtisin. MIes pärjätköön omillaan ja te lapsen kanssa kaksin.

Etkö saa suutasi auki? Nyt menet sanomaan miehelle, mikä on homman nimi. Toisen tavaroita ei luvatta kaatopaikalle roudata. Molempien pitää tukea toisiaan. Toisen yli ei kävellä ja sovitusta pidetään kiinni. Nt te pidätte keskustelutuokion lapsen mentyä nukkumaan. Mikäli siitä ei mitään tule niin ero. Tuollaista ei tarvitse eikä kannata jatkaa.

Ja tilanne jälleen kerran tuli täysin puskista. Tähän saakka kaikki oli hyvin, rakastan miestäni ja mistään ei olisi voinut päätellä näin käyvän. Sen pituinen se.

Vierailija kirjoitti:

Ja tilanne jälleen kerran tuli täysin puskista. Tähän saakka kaikki oli hyvin, rakastan miestäni ja mistään ei olisi voinut päätellä näin käyvän. Sen pituinen se.

No en todellakaan uskonut, että tuosta hyvin kasvatetusta miehestä kuoriutuu tuollainen. En todellakaan odottanut tätä. Ap 

Hui kamalaa mutta miksi ihmeessä lähdit opiskelemaan nyt kun lapsi on noin pieni?? Ja vielä toiselle paikkakunnalle.

Järkevintä olisi ollut hankkia kotipaikkakunnaltasi mikä tahansa puolipäivätyö, saisit rahaa mutta ennenkaikkea lapsesi tarvitsisi sinua paljon enemmän kuin turhanpäiväinen opiskelusi. Turhanpäiväinen siksi että lapsesi on sinun elämäsi tärkein asia, hän on pieni vielä ja tarvitsee äitinsä läsnäoloa. Opiskella ehdit myöhemminkin.

Vierailija kirjoitti:

Etkö saa suutasi auki? Nyt menet sanomaan miehelle, mikä on homman nimi. Toisen tavaroita ei luvatta kaatopaikalle roudata. Molempien pitää tukea toisiaan. Toisen yli ei kävellä ja sovitusta pidetään kiinni. Nt te pidätte keskustelutuokion lapsen mentyä nukkumaan. Mikäli siitä ei mitään tule niin ero. Tuollaista ei tarvitse eikä kannata jatkaa.

Olen monta kertaa puhunut. Ei auta. Nyt tuntuu vain uskomattoman haljulta, että itse pitäisi jaksaa kaikki välimatkat julkisilla tai kävelten, siihen päälle opiskelut ja kai pitäisi etsiä töitäkin. Tuntui hurjalta kävellä takaisin kotiin, koska kaikki täällä on aivan pommin jäljiltä - ja kun palaan, niin omille tavaroilleni ei ole edes paikkaa missään mihin purkaa niitä. 

Lapsi on aivan väsynyt tarhapäiviin, koska niiden pituus määräytyy sen mukaan miten miehen työpäivät menevät. Ap 

Olet kyllä valinnut vaikean tien ja mies mahdollistaa sen sulle. Myös lapsesi joutuu elämään sinun valintojesi kautta (pitkät päiväkotipäivät, ero äidistä) ja toivon, että saavutat haluamasi näillä uhrauksilla. Ei kai kukaan sulle luvannut, että se olisi helppoa?

Joo, toki mies voisi petrata kodinhoidossa, mutta yhtä lailla sä voit todella ottaa sen lapsen mukaan opiskelupaikkakunnalle ja kokeilla miten hyvin pärjäät ilman puolison tukea (mm. taloudellista, kasvatusvastuun jakamista). Oletko muuten itse ollut kokopäivätyössä lapsen ollessa päiväkoti-iässä ja hoitanut arkipäiviä ilman puolison tukea?

voi kyynel, eikö mies jaksakaan käydä töissä ja hoitaa kotia ja lasta SINUN vaatimustesi mukaisesti, eikä mokoma sika suostu muuttamaankaan SINUN opiskelupaikkakunnalle. Kun SINÄ lähdet muualle opiskelemaan niin kyllä miehen pitää sopeutua SINUN tarpeidesi mukaan.

Sinuna en olisi lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ennen kuin lapsi olisi ollut isompi tai siirto olisi onnistunut. 

Pidän seksistä.

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä valinnut vaikean tien ja mies mahdollistaa sen sulle. Myös lapsesi joutuu elämään sinun valintojesi kautta (pitkät päiväkotipäivät, ero äidistä) ja toivon, että saavutat haluamasi näillä uhrauksilla. Ei kai kukaan sulle luvannut, että se olisi helppoa?

Joo, toki mies voisi petrata kodinhoidossa, mutta yhtä lailla sä voit todella ottaa sen lapsen mukaan opiskelupaikkakunnalle ja kokeilla miten hyvin pärjäät ilman puolison tukea (mm. taloudellista, kasvatusvastuun jakamista). Oletko muuten itse ollut kokopäivätyössä lapsen ollessa päiväkoti-iässä ja hoitanut arkipäiviä ilman puolison tukea?

Älä viitsi syyllistää. 

Tulin raskaaksi kesken opintojen, ja muutin miehen perässä tänne missä nyt asumme. Nyt kun äitiysloma ja hoitovapaa loppui, niin alkoi se tauoton kitinä kun en tee elämälläni mitään. En saanut täältä työ- enkä opiskelupaikkaa, ja totta kai palasin mielelläni vanhaan opiskelupaikkaani kun minulla sellainen kerta oli. Eiköhän mies ollut aiemmin se urajarru, ja urajarrutusta hän tekee nytkin lätkäisemällä kaikki taloustyöt niskaani kun kotona haluaisin olla nimenomaan lapsen kanssa ja tai tehdä lapsen nukkuessa tenttiin luvut. Olen ollut lapsen kanssa kotona ja kaksin pitkiä aikoja, ja mikä pahinta - olen hänet hakenut ja vienyt hoitoon ihan itse ilman kenenkään apua ja vielä ilman autoa, satoi tai paistoi! Joten on se kumma kun luojan luoma miesolento ei pärjää täällä arkisin yhden leikki-ikäisen kanssa, vaikka on vahvin ja parhain kaikessa. Ihan oikeasti nyt, tämäkö on ainoa näkemyksenne asiaan? Jos olisin abortin tehnyt, niin olisin ollut lapsenmurhaaja. Pidin lapsen ja tulin äidiksi, joten eikö siinä ollut aika iso uhraus ja nyt on pakko pistää toimeksi jos ei halua jäädä toimettomaksi lopun ikäänsä. Se, että minä opiskelen, palvelee ennen pitkää lastakin. Ap 

Onko luentopakko? Voisitko tehdä mahdollisimman paljon opintoja etänä, verkossa, kirjatentteinä, esseinä vai eikö sovi alaan, jota opiskelet?

Onko mahdollista hyödyntää isovanhempia, jotta mies selviytyisi apremmin lapsiarjesta, jota ilmeisesti ei ole tottunut hoitamaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö saa suutasi auki? Nyt menet sanomaan miehelle, mikä on homman nimi. Toisen tavaroita ei luvatta kaatopaikalle roudata. Molempien pitää tukea toisiaan. Toisen yli ei kävellä ja sovitusta pidetään kiinni. Nt te pidätte keskustelutuokion lapsen mentyä nukkumaan. Mikäli siitä ei mitään tule niin ero. Tuollaista ei tarvitse eikä kannata jatkaa.

Olen monta kertaa puhunut. Ei auta. Nyt tuntuu vain uskomattoman haljulta, että itse pitäisi jaksaa kaikki välimatkat julkisilla tai kävelten, siihen päälle opiskelut ja kai pitäisi etsiä töitäkin. Tuntui hurjalta kävellä takaisin kotiin, koska kaikki täällä on aivan pommin jäljiltä - ja kun palaan, niin omille tavaroilleni ei ole edes paikkaa missään mihin purkaa niitä. 

Lapsi on aivan väsynyt tarhapäiviin, koska niiden pituus määräytyy sen mukaan miten miehen työpäivät menevät. Ap 

Tarvitset oman huoneen vaikket edes ole kotona? Lapsi ei huonetta tarvitse

Jätät oyykit mihin sattuu jäämään ja mies saa ne ja kaiken hoitaa kun sinä reissaat. Mies hoitaa ja MAKSAA ja sinua pitää ymmärtää

En tosiaan tmmärrä miten olet valinnut näin. Jätät miehen hoitamaan kaiken yksin

Miten nämä huvisi rahoitat?

Vierailija kirjoitti:

voi kyynel, eikö mies jaksakaan käydä töissä ja hoitaa kotia ja lasta SINUN vaatimustesi mukaisesti, eikä mokoma sika suostu muuttamaankaan SINUN opiskelupaikkakunnalle. Kun SINÄ lähdet muualle opiskelemaan niin kyllä miehen pitää sopeutua SINUN tarpeidesi mukaan.

On aivan turha vastata tuleen tulella, mutta millainen vastaus olisikaan jos saman olisi kirjoittanut mies? 

Minä muutin raskauden loppuvaiheessa miehen toiveiden mukaan hänen kotipaikkakunnalleen, koska hänellä oli täällä työpaikka ja tukiverkosto. Minulla jäi opiskelupaikkakunnalle oma tukiverkostoni, opiskeluni ja kaverini ja tutut paikat ja ympyrät. Onko siis kauhean vaikeaa, että irtaannun täältä sen verran että saan kesken jääneen tutkinnon tehtyä? Voitte myös kiitellä nykyistä politiikkaa siitä, miten ne pienten lasten äidit on ajettava töihin. Voidaan kiittää myös aktiivimallia, senkin takia tässä ollaan ja yhteiskunta olettaa että mies maksaa. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä valinnut vaikean tien ja mies mahdollistaa sen sulle. Myös lapsesi joutuu elämään sinun valintojesi kautta (pitkät päiväkotipäivät, ero äidistä) ja toivon, että saavutat haluamasi näillä uhrauksilla. Ei kai kukaan sulle luvannut, että se olisi helppoa?

Joo, toki mies voisi petrata kodinhoidossa, mutta yhtä lailla sä voit todella ottaa sen lapsen mukaan opiskelupaikkakunnalle ja kokeilla miten hyvin pärjäät ilman puolison tukea (mm. taloudellista, kasvatusvastuun jakamista). Oletko muuten itse ollut kokopäivätyössä lapsen ollessa päiväkoti-iässä ja hoitanut arkipäiviä ilman puolison tukea?

Älä viitsi syyllistää. 

Tulin raskaaksi kesken opintojen, ja muutin miehen perässä tänne missä nyt asumme. Nyt kun äitiysloma ja hoitovapaa loppui, niin alkoi se tauoton kitinä kun en tee elämälläni mitään. En saanut täältä työ- enkä opiskelupaikkaa, ja totta kai palasin mielelläni vanhaan opiskelupaikkaani kun minulla sellainen kerta oli. Eiköhän mies ollut aiemmin se urajarru, ja urajarrutusta hän tekee nytkin lätkäisemällä kaikki taloustyöt niskaani kun kotona haluaisin olla nimenomaan lapsen kanssa ja tai tehdä lapsen nukkuessa tenttiin luvut. Olen ollut lapsen kanssa kotona ja kaksin pitkiä aikoja, ja mikä pahinta - olen hänet hakenut ja vienyt hoitoon ihan itse ilman kenenkään apua ja vielä ilman autoa, satoi tai paistoi! Joten on se kumma kun luojan luoma miesolento ei pärjää täällä arkisin yhden leikki-ikäisen kanssa, vaikka on vahvin ja parhain kaikessa. Ihan oikeasti nyt, tämäkö on ainoa näkemyksenne asiaan? Jos olisin abortin tehnyt, niin olisin ollut lapsenmurhaaja. Pidin lapsen ja tulin äidiksi, joten eikö siinä ollut aika iso uhraus ja nyt on pakko pistää toimeksi jos ei halua jäädä toimettomaksi lopun ikäänsä. Se, että minä opiskelen, palvelee ennen pitkää lastakin. Ap 

Ja tään jälkeen sä vielä sanot että et osannut aavistaa mitään etukäteen. Jep, jep.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö saa suutasi auki? Nyt menet sanomaan miehelle, mikä on homman nimi. Toisen tavaroita ei luvatta kaatopaikalle roudata. Molempien pitää tukea toisiaan. Toisen yli ei kävellä ja sovitusta pidetään kiinni. Nt te pidätte keskustelutuokion lapsen mentyä nukkumaan. Mikäli siitä ei mitään tule niin ero. Tuollaista ei tarvitse eikä kannata jatkaa.

Olen monta kertaa puhunut. Ei auta. Nyt tuntuu vain uskomattoman haljulta, että itse pitäisi jaksaa kaikki välimatkat julkisilla tai kävelten, siihen päälle opiskelut ja kai pitäisi etsiä töitäkin. Tuntui hurjalta kävellä takaisin kotiin, koska kaikki täällä on aivan pommin jäljiltä - ja kun palaan, niin omille tavaroilleni ei ole edes paikkaa missään mihin purkaa niitä. 

Lapsi on aivan väsynyt tarhapäiviin, koska niiden pituus määräytyy sen mukaan miten miehen työpäivät menevät. Ap 

Tarvitset oman huoneen vaikket edes ole kotona? Lapsi ei huonetta tarvitse

Jätät oyykit mihin sattuu jäämään ja mies saa ne ja kaiken hoitaa kun sinä reissaat. Mies hoitaa ja MAKSAA ja sinua pitää ymmärtää

En tosiaan tmmärrä miten olet valinnut näin. Jätät miehen hoitamaan kaiken yksin

Miten nämä huvisi rahoitat?

Miksi pienen lapsen äidin opiskelu korkeakoulussa aiheuttaa näin paljon närää?

Oletko kuullut opintotuesta ja -lainasta. Sitä nostavat myös muutkin ihmiset. Pyykeistä suurin osa on lapsen ja miehen vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita. Olen itsekin monet kerrat viikannut miehen vaatteet kaappiin, mutta miksi sama ei toimisi toisin päin? 

Unohdat myös sen, että olin jo kaksi vuotta kotona ja täysin miehen aikataulujen armoilla. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä valinnut vaikean tien ja mies mahdollistaa sen sulle. Myös lapsesi joutuu elämään sinun valintojesi kautta (pitkät päiväkotipäivät, ero äidistä) ja toivon, että saavutat haluamasi näillä uhrauksilla. Ei kai kukaan sulle luvannut, että se olisi helppoa?

Joo, toki mies voisi petrata kodinhoidossa, mutta yhtä lailla sä voit todella ottaa sen lapsen mukaan opiskelupaikkakunnalle ja kokeilla miten hyvin pärjäät ilman puolison tukea (mm. taloudellista, kasvatusvastuun jakamista). Oletko muuten itse ollut kokopäivätyössä lapsen ollessa päiväkoti-iässä ja hoitanut arkipäiviä ilman puolison tukea?

Älä viitsi syyllistää. 

Tulin raskaaksi kesken opintojen, ja muutin miehen perässä tänne missä nyt asumme. Nyt kun äitiysloma ja hoitovapaa loppui, niin alkoi se tauoton kitinä kun en tee elämälläni mitään. En saanut täältä työ- enkä opiskelupaikkaa, ja totta kai palasin mielelläni vanhaan opiskelupaikkaani kun minulla sellainen kerta oli. Eiköhän mies ollut aiemmin se urajarru, ja urajarrutusta hän tekee nytkin lätkäisemällä kaikki taloustyöt niskaani kun kotona haluaisin olla nimenomaan lapsen kanssa ja tai tehdä lapsen nukkuessa tenttiin luvut. Olen ollut lapsen kanssa kotona ja kaksin pitkiä aikoja, ja mikä pahinta - olen hänet hakenut ja vienyt hoitoon ihan itse ilman kenenkään apua ja vielä ilman autoa, satoi tai paistoi! Joten on se kumma kun luojan luoma miesolento ei pärjää täällä arkisin yhden leikki-ikäisen kanssa, vaikka on vahvin ja parhain kaikessa. Ihan oikeasti nyt, tämäkö on ainoa näkemyksenne asiaan? Jos olisin abortin tehnyt, niin olisin ollut lapsenmurhaaja. Pidin lapsen ja tulin äidiksi, joten eikö siinä ollut aika iso uhraus ja nyt on pakko pistää toimeksi jos ei halua jäädä toimettomaksi lopun ikäänsä. Se, että minä opiskelen, palvelee ennen pitkää lastakin. Ap 

Olit kotona päivät ja jaksoit viedä lapsen hoitoon ilman autoa

Nyt miehen pitää käydä töissä ja hoitaa kaikki mitä sinä hoidit kotona ollessa

Valintojen seuraukset kirjoitti:

Sinuna en olisi lähtenyt opiskelemaan toiselle paikkakunnalle, ennen kuin lapsi olisi ollut isompi tai siirto olisi onnistunut. 

Ei ollut muuta vaihtoehtoa. Uskokaa jo. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet kyllä valinnut vaikean tien ja mies mahdollistaa sen sulle. Myös lapsesi joutuu elämään sinun valintojesi kautta (pitkät päiväkotipäivät, ero äidistä) ja toivon, että saavutat haluamasi näillä uhrauksilla. Ei kai kukaan sulle luvannut, että se olisi helppoa?

Joo, toki mies voisi petrata kodinhoidossa, mutta yhtä lailla sä voit todella ottaa sen lapsen mukaan opiskelupaikkakunnalle ja kokeilla miten hyvin pärjäät ilman puolison tukea (mm. taloudellista, kasvatusvastuun jakamista). Oletko muuten itse ollut kokopäivätyössä lapsen ollessa päiväkoti-iässä ja hoitanut arkipäiviä ilman puolison tukea?

Älä viitsi syyllistää. 

Tulin raskaaksi kesken opintojen, ja muutin miehen perässä tänne missä nyt asumme. Nyt kun äitiysloma ja hoitovapaa loppui, niin alkoi se tauoton kitinä kun en tee elämälläni mitään. En saanut täältä työ- enkä opiskelupaikkaa, ja totta kai palasin mielelläni vanhaan opiskelupaikkaani kun minulla sellainen kerta oli. Eiköhän mies ollut aiemmin se urajarru, ja urajarrutusta hän tekee nytkin lätkäisemällä kaikki taloustyöt niskaani kun kotona haluaisin olla nimenomaan lapsen kanssa ja tai tehdä lapsen nukkuessa tenttiin luvut. Olen ollut lapsen kanssa kotona ja kaksin pitkiä aikoja, ja mikä pahinta - olen hänet hakenut ja vienyt hoitoon ihan itse ilman kenenkään apua ja vielä ilman autoa, satoi tai paistoi! Joten on se kumma kun luojan luoma miesolento ei pärjää täällä arkisin yhden leikki-ikäisen kanssa, vaikka on vahvin ja parhain kaikessa. Ihan oikeasti nyt, tämäkö on ainoa näkemyksenne asiaan? Jos olisin abortin tehnyt, niin olisin ollut lapsenmurhaaja. Pidin lapsen ja tulin äidiksi, joten eikö siinä ollut aika iso uhraus ja nyt on pakko pistää toimeksi jos ei halua jäädä toimettomaksi lopun ikäänsä. Se, että minä opiskelen, palvelee ennen pitkää lastakin. Ap 

Olit kotona päivät ja jaksoit viedä lapsen hoitoon ilman autoa

Nyt miehen pitää käydä töissä ja hoitaa kaikki mitä sinä hoidit kotona ollessa

Mitä ilmeisemmin sinulla ei ole perhettä tai olet saanut kasvatuksen, jossa naisen kuuluu yksipuolisesti hoitaa kaikki. en ollut kotona noina päivinä kun olen lapsen hoitoon vienyt. Ap 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Etkö saa suutasi auki? Nyt menet sanomaan miehelle, mikä on homman nimi. Toisen tavaroita ei luvatta kaatopaikalle roudata. Molempien pitää tukea toisiaan. Toisen yli ei kävellä ja sovitusta pidetään kiinni. Nt te pidätte keskustelutuokion lapsen mentyä nukkumaan. Mikäli siitä ei mitään tule niin ero. Tuollaista ei tarvitse eikä kannata jatkaa.

Olen monta kertaa puhunut. Ei auta. Nyt tuntuu vain uskomattoman haljulta, että itse pitäisi jaksaa kaikki välimatkat julkisilla tai kävelten, siihen päälle opiskelut ja kai pitäisi etsiä töitäkin. Tuntui hurjalta kävellä takaisin kotiin, koska kaikki täällä on aivan pommin jäljiltä - ja kun palaan, niin omille tavaroilleni ei ole edes paikkaa missään mihin purkaa niitä. 

Lapsi on aivan väsynyt tarhapäiviin, koska niiden pituus määräytyy sen mukaan miten miehen työpäivät menevät. Ap 

Tarvitset oman huoneen vaikket edes ole kotona? Lapsi ei huonetta tarvitse

Jätät oyykit mihin sattuu jäämään ja mies saa ne ja kaiken hoitaa kun sinä reissaat. Mies hoitaa ja MAKSAA ja sinua pitää ymmärtää

En tosiaan tmmärrä miten olet valinnut näin. Jätät miehen hoitamaan kaiken yksin

Miten nämä huvisi rahoitat?

Miksi pienen lapsen äidin opiskelu korkeakoulussa aiheuttaa näin paljon närää?

Oletko kuullut opintotuesta ja -lainasta. Sitä nostavat myös muutkin ihmiset. Pyykeistä suurin osa on lapsen ja miehen vaatteita, pyyhkeitä ja lakanoita. Olen itsekin monet kerrat viikannut miehen vaatteet kaappiin, mutta miksi sama ei toimisi toisin päin? 

Unohdat myös sen, että olin jo kaksi vuotta kotona ja täysin miehen aikataulujen armoilla. Ap 

Tarvitsetko huoneen ja lapsi ei tarvitse?

Oletatko että mies elättää sinut ja lapsen ja sinä saat olla vapaa kaikista kotitöistä

Sinulla on asunto toisella paikkakunnalla. Miten sen ja lapsen kodin vupkran maksat?

Miehen pitäisi käydä töissä. Hoitaa lapsi ja koti yksin ja sinun pyykit toki

Sinä olit kotona. Mies töissä ja hoitaa yksin kaiken

Väärin