Äitini on ihan kamala

Vasta aikuisena ja itse äitinä tajua sen.

En muista hänen koskaan halanneen, en koskaan keskustellut hänen kanssaan missään, en kertonut asioitani.

Sen muistan että koulussa häntä kiinnosti vain se, sainko kokeesta paremman numeron kuin luokkakaveri, jonka äitiä minun äitini inhosi.

Nyt kun olen äiti, hän ei koskaan huomioi minua. Ei siis ole onnitellut lapsista, ei koskaan kysy miten minulla menee tms. Paljon, paljon, paljon löytää kaikkea, minkä teen väärin.

Nyt kun lapsi pääsi hyvään lukioon, ei onnitellut lasta. Tai esim sanonut mitään positiivista siitä, miten paljon vaivaa ja työtä olen minä tehnyt kyytiessäni kouluun. Koko kesän jauhoi, ettei lapsi siellä pärjää, rasittuu vaan.