Miten saan voimaa erota, lapset 1 ja 3 v
Taustaa: mies kärysi kuukausien salasuhteesta työkaveriinsa. Käryn käytyä suhde loppui seinään. Mutta vahinko oli tietenkin ehtinyt jo tapahtua. Ilmoitin heti haluavani erota, mutta mies oli hyvin katuvainen (jatkoi kuitenkin vielä valehtelua) ja on sittemmin vakuuttanut tekevänsä kaikkensa, jotta suhteemme voisi jatkua ja perheemme pysyä koossa. Petetyksi tuleminen on vaikuttanut tunteisiini häntä kohtaan niin, että minun on hyvin vaikea kunnoittaa häntä. Henkinen ja fyysinen yhteys ovat poissa.
Kun olen puhunut erosta, hän on ilmoittanut haluavansa siinä tapauksessa lapset luokseen vuoroviikoin. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa, ja he ovat vielä hyvin pieniä, 1 ja 3 vuotiaat. En yksinkertaisesti kestä ajatustakaan siitä, että joutuisin heistä eroon puolet ajasta. Ei todellakaan vastaa sitä, mitä ajattelin vanhemmuuden olevan. Ei vaan voi olla niin, että toinen päättää pettää ja seurauksena uskollinen ja perheensä ja lapsensa priorisoinut vanhempi joutuu lapsistaan eroon 50 % ja lapset hänestä.
Mies on periaatteessa ihan hyvä isä, eikä hänellä ole mitään mittavia elämänhallinnan ongelmia. Tosiasia on silti, että minä olen hoitanut lapset, yöheräämiset, lohduttamiset, hoivat 80 % ja olen lasten ensisijainen kiintymyksenkohde. Ei kai sitä voi viedä heiltä, vaikka miehellä on mielestään oikeus saada heidät luokseen 50 %? Ymmärrän isompien lasten vuoroasumisen, mutta että näin pieniltä vietäisiin yksi pysyvä koti? Ei vaikuta reilulta seuraamukselta.
Onko minun siis jäätävä suhteeseen, jossa luottamus on mennyttä saadakseni olla lasteni kanssa? Jos näin on, sen teen. He ovat minulle rakkauselämää tärkeämmät.
Kommentit (78)
Vaihda lapsille sinun sukunimesi, niin mies saa hoitaa sinun nimeä kantavia lapsia ja sinulla on tulevaisuudessa mukavampaa uuden mieheen/uusperheen kanssa, kun oveessa ei ole montaa sukunimeä...
Ja ei mies tuon ikäisiä lapsia saa vuoroviikoiksi itselleen, maksumieheksi vain joutuu. :)
Vierailija kirjoitti:
Vaihda lapsille sinun sukunimesi, niin mies saa hoitaa sinun nimeä kantavia lapsia ja sinulla on tulevaisuudessa mukavampaa uuden mieheen/uusperheen kanssa, kun oveessa ei ole montaa sukunimeä...
Ja ei mies tuon ikäisiä lapsia saa vuoroviikoiksi itselleen, maksumieheksi vain joutuu. :)
En voi muuttaa nimeä omalla päätöksellä, koska meillä on yhteishuoltajuus.
Minua pelottaa, että mies tekee lasten asumisesta riidan, näin on itse sanonut että vaatii puolet. Vaikka vaihtoväli olisi lyhyempi kuin viikko, kuten edellä esitettiin, niin en voisi suostua siihen mitenkään.
-ap
Ei sinun tarvitse sopia vuoroasumisesta. Moni lastenvalvoja toteaa saman, että 1-vuotias on liian pieni, mutta myöhemmin on eri juttu. Sovintoon pääseminen olisi lasten kannalta kuitenkin tärkeää, esim. oikeudenkäynnit on tosi raskaita kaikille osapuolille.
Eihän sun mikään pakko ole suostua, mutta isähän voi sitten vaatia itselleen lähivanhemmuuden.
Kerroit, että lapset ovat sinulle tärkeitä, mutta niinhän ne ovat isälleenkin. Vuoden ikäistä ei varmaan anneta viikko-viikkoon, mutta varmasti tasapuolisuuteen pitää pyrkiä kuitenkin. Se, että sua on petetty, ei tarkoita, että maksuksi siitä saat lapset.
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun mikään pakko ole suostua, mutta isähän voi sitten vaatia itselleen lähivanhemmuuden.
Kerroit, että lapset ovat sinulle tärkeitä, mutta niinhän ne ovat isälleenkin. Vuoden ikäistä ei varmaan anneta viikko-viikkoon, mutta varmasti tasapuolisuuteen pitää pyrkiä kuitenkin. Se, että sua on petetty, ei tarkoita, että maksuksi siitä saat lapset.
Näin yksinkertaisesti en kuvittelekaan, kiitos vain muistutuksesta.
Sitähän tässä joudunkin puimaan uskallanko erota ollenkaan. Kuten sanoin, itselläni lapset menevät kaiken edelle. Isänsä on valitettavasti priorisoinut aivan muita asioita. Olen toki valmis menemään tuomioistuimeen jos eron tullessa isä vaatii lähivanhemmuuden.
Korostan silti, että en halua viedä lapsilta isää. Heillä on oikeus molempiin vanhempiin. Mielestäni heillä on myös oikeus pysyvään kotiin ja suhteeseen ensisijaisen kiintymyksenkohteen kanssa.
-ap
Vihaan itsekkäitä ihmisiä ja tässä on taas yksi.
Lapsi, joka asuu vuoroviikoin eri vanhemman kotona, ei ole mistään kotoisin.
Muista myös, että et voi käyttää tolkuttoman pitkään tuota ensisijaista kiinymyksenkohde -korttia. Ne lapset kasvavat, ja heille tulee turvata mahdollisuus olla molempien vanhempien kanssa.
Nyt sä joudut siis pohtimaan, että voitko jatkaa liittoa, sillä ero ei vielä tule kysymykseen, nuorin on ihan liian nuori. Parin vuoden päästä tilanne on jo toinen, ja silloin vasta kannattaa erota. Parissa vuodessa voi muutenkin tapahtua mitä vaan, ehkäpä saattekin luoton kuntoon ja parisuhteenne etenee.
Ihan ensimmäiseksi hommaat itsellesi keskusteluapua. Toi tilanne on niin stressaava, että tarvitset sitä todella!
Sitten vasta mietit, että mitä teet.
Onko mies työelämässä? Oletko itse?
Noin pienille lapsille ei vuoroviikkoasumista suosittele kukaan. Muutenkin tuo onnistuu vasta sitten, jos vanhemmilla on hyvät välit ja kaikesta voidaan yhdessä sopia. Joka tapauksessa lasten olisi hyvä nähdä isäänsä, useampana päivänä viikossa.
Varatkaa aika lapsenvalvojalle ja keskustelkaa siellä. Älä kuitenkaan laita siinä tilanteessa nimeä paperiin, jos sellaista ehdotetaan, vaan mieti asiaa rauhassa.
Taas nähdään kuinka hienoa olla mies ja vaatia että näkisi omia lapsiaan tasaveroisesti. Mieshän voi myös olla lapsille parempi vaihtoehto kuin sinä.
No nämä ovat sun vaihhtoehdot: joko sä revit sen voiman jostain ja eroat tai sitten jäät siihen ruikuttamaan.
Lapsi on muuten maailmankaikkeuden paras keino tuhota toimiva parisuhde. Tää on nähty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda lapsille sinun sukunimesi, niin mies saa hoitaa sinun nimeä kantavia lapsia ja sinulla on tulevaisuudessa mukavampaa uuden mieheen/uusperheen kanssa, kun oveessa ei ole montaa sukunimeä...
Ja ei mies tuon ikäisiä lapsia saa vuoroviikoiksi itselleen, maksumieheksi vain joutuu. :)
En voi muuttaa nimeä omalla päätöksellä, koska meillä on yhteishuoltajuus.
Minua pelottaa, että mies tekee lasten asumisesta riidan, näin on itse sanonut että vaatii puolet. Vaikka vaihtoväli olisi lyhyempi kuin viikko, kuten edellä esitettiin, niin en voisi suostua siihen mitenkään.
-ap
Kyllä mies saa vaatia vaikka kuun taivaalta mutta jos mies ei ole osallistunut lasten hoitoon ei hänelle vuoroasumista myönnetä. Senhän mies haluaa vain ja ainoastaan siksi koska kuvittelee säästyvänsä sillä elarien maksulta. Väitän siis että miehen motiivi on puhtaasti taloudellinen eikä sillä ole mitään tekemistä lasten edun kanssa. Jos hän ei ole tähänkään asti ottanut paljon hoitovastuuta niin miten ihmeessä kuvittelet että hän jatkossakaan niin tekisi, varsinkaan nuoremman suhteen? Kakkavaippojen vaihto ja yöheräilyt eivät ole ainoankaan miehen TOP-10 listalla.
Nyt vedät henkeä ja rauhoitut.
Sopikaa että elätte ”kämppiksinä” niin kauan kun lapset ovat pieniä. Ajatus voi ensin tuntua oudolta mutta miettikää asiaa. Kaveripariskunta sai tämän neuvon pariterapiassa, ja kun lapset oli kouluiässä huomasivat olevansa taas rakastuneita toisiinsa. Kämppiksen kanssa on helpompi sopia yhteiselämän pelisäännöt kuin ”tunnesuhteessa”.Tosin tämä vaatii sen että kumpikin haluaa olla ”kämppissuhteessa”. Eroon verrattuna rahaa säästyy, lapsien ei tarvitse vaihtaa kotia, aikataulujen sovittelu on helpompaa. Sopimukseen kuului myös että mahdolliset seksisuhteet hoidettiin kodin ulkopuolella.
Eli lapset ovat sinulle kaikki kaikessa. Eli hylkäsit miehen ja nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävi? Käy katsomassa peiliin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vaihda lapsille sinun sukunimesi, niin mies saa hoitaa sinun nimeä kantavia lapsia ja sinulla on tulevaisuudessa mukavampaa uuden mieheen/uusperheen kanssa, kun oveessa ei ole montaa sukunimeä...
Ja ei mies tuon ikäisiä lapsia saa vuoroviikoiksi itselleen, maksumieheksi vain joutuu. :)
En voi muuttaa nimeä omalla päätöksellä, koska meillä on yhteishuoltajuus.
Minua pelottaa, että mies tekee lasten asumisesta riidan, näin on itse sanonut että vaatii puolet. Vaikka vaihtoväli olisi lyhyempi kuin viikko, kuten edellä esitettiin, niin en voisi suostua siihen mitenkään.
-ap
Kyllä mies saa vaatia vaikka kuun taivaalta mutta jos mies ei ole osallistunut lasten hoitoon ei hänelle vuoroasumista myönnetä. Senhän mies haluaa vain ja ainoastaan siksi koska kuvittelee säästyvänsä sillä elarien maksulta. Väitän siis että miehen motiivi on puhtaasti taloudellinen eikä sillä ole mitään tekemistä lasten edun kanssa. Jos hän ei ole tähänkään asti ottanut paljon hoitovastuuta niin miten ihmeessä kuvittelet että hän jatkossakaan niin tekisi, varsinkaan nuoremman suhteen? Kakkavaippojen vaihto ja yöheräilyt eivät ole ainoankaan miehen TOP-10 listalla.
Nyt vedät henkeä ja rauhoitut.
Eikö se sama elariraha mene niihin lapsiin kuten täällä niin monet sanovat?
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään kuinka hienoa olla mies ja vaatia että näkisi omia lapsiaan tasaveroisesti. Mieshän voi myös olla lapsille parempi vaihtoehto kuin sinä.
Mun mielestä mies tai nainen, joka rikkoo perheensä p*neskelemalla työkaveriaan, ei ainakaan lapsiensa etua ajattele tippaakaan. Sitten vielä vaatii noin pienten lasten kohdalla viikko-viikko asumista, koska ”HÄNEN oikeutensa!”, jos vaimo uskaltaa ottaa eron. Jep, taatusti hyvä, epäitsekäs ja tasapainoinen ihminen kasvattamaan lapsia. (Tämä siis jos asiat oikeasti noin menivät)
Sori, lievästi sanoen ketuttaa noin alhaset ihmisp*rseet.
Eihän ap tässä mitään voimaa hae, vaan sitä millä saa pidettyä lapset itsellään. Isällä on yhtäläinen oikeus lapsiinsa. Miellä on ollut sama tilanne ja on toiminut ihan hyvin. Paras neuvo mitä osaan antaa on: kasvattakaa lapset sovussa, oli järjestely mikä tahansa. Aikuisten tiimityöskentelystä lapset hyötyy kaikista eniten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään kuinka hienoa olla mies ja vaatia että näkisi omia lapsiaan tasaveroisesti. Mieshän voi myös olla lapsille parempi vaihtoehto kuin sinä.
Mun mielestä mies tai nainen, joka rikkoo perheensä p*neskelemalla työkaveriaan, ei ainakaan lapsiensa etua ajattele tippaakaan. Sitten vielä vaatii noin pienten lasten kohdalla viikko-viikko asumista, koska ”HÄNEN oikeutensa!”, jos vaimo uskaltaa ottaa eron. Jep, taatusti hyvä, epäitsekäs ja tasapainoinen ihminen kasvattamaan lapsia. (Tämä siis jos asiat oikeasti noin menivät)
Sori, lievästi sanoen ketuttaa noin alhaset ihmisp*rseet.
Nyt ollaan taas hukassa. Aikuisten väliset asiat ei koske lapsia ja eikä saakkaan. Suhteessa on jotain pahoin vialla jos toinen pettää. Koskaan ongelmat eivät johdu pelkästään toisesta. On täysin eri asia arvioida lasten parasta kuin arvioida parisuhteen ongelmia.
Nyt ap aikalisä!
Kuten joku jo kirjoitti, keskusteluapua NYT!
Olin vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa. Mietin mitä teen, rahaa ei ollut lähteä. Ja hyvä niin. Aikaa kului, kiukku helpotti. Perhe edelleen ehjänä onneksi, en pystyisi jakamaan lapsia puoliksi miehen kanssa. Nyt tilanteen rauhoituttua näen asiat Hyvin erilailla. En koskaan pystyisi viikko- viikko vuorotteluun tai yh-elämään. Olen mielummin valmis vaikka kämppissuhteeseen mutta tärkeintä on että lasten koti on ehjä ja he näkevät molempia yhtä paljon ja milloin haluavat. Nyt ajan kanssa ollaan miehenkin kanssa saatu asiat sovittua ja kaikki on nyt hyvin.
Älä tee mitään päätöksiä kiukussa. Varaa aika perheneuvolaan keskustelemaan. Halaus, kyllä sä pärjäät <3
Vuoroasuminen niin, että lapset ovat pari päivää kerrallaan kummankin luona vuorotellen? Niin kai pienten lasten vanhempien erotessa usein toimitaan, jos vanhemmat asuvat lähekkäin.