Lue keskustelun säännöt.
Miten saan voimaa erota, lapset 1 ja 3 v
Eroäidiksi?
11.09.2018 |
Taustaa: mies kärysi kuukausien salasuhteesta työkaveriinsa. Käryn käytyä suhde loppui seinään. Mutta vahinko oli tietenkin ehtinyt jo tapahtua. Ilmoitin heti haluavani erota, mutta mies oli hyvin katuvainen (jatkoi kuitenkin vielä valehtelua) ja on sittemmin vakuuttanut tekevänsä kaikkensa, jotta suhteemme voisi jatkua ja perheemme pysyä koossa. Petetyksi tuleminen on vaikuttanut tunteisiini häntä kohtaan niin, että minun on hyvin vaikea kunnoittaa häntä. Henkinen ja fyysinen yhteys ovat poissa.
Kun olen puhunut erosta, hän on ilmoittanut haluavansa siinä tapauksessa lapset luokseen vuoroviikoin. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa, ja he ovat vielä hyvin pieniä, 1 ja 3 vuotiaat. En yksinkertaisesti kestä ajatustakaan siitä, että joutuisin heistä eroon puolet ajasta. Ei todellakaan vastaa sitä, mitä ajattelin vanhemmuuden olevan. Ei vaan voi olla niin, että toinen päättää pettää ja seurauksena uskollinen ja perheensä ja lapsensa priorisoinut vanhempi joutuu lapsistaan eroon 50 % ja lapset hänestä.
Mies on periaatteessa ihan hyvä isä, eikä hänellä ole mitään mittavia elämänhallinnan ongelmia. Tosiasia on silti, että minä olen hoitanut lapset, yöheräämiset, lohduttamiset, hoivat 80 % ja olen lasten ensisijainen kiintymyksenkohde. Ei kai sitä voi viedä heiltä, vaikka miehellä on mielestään oikeus saada heidät luokseen 50 %? Ymmärrän isompien lasten vuoroasumisen, mutta että näin pieniltä vietäisiin yksi pysyvä koti? Ei vaikuta reilulta seuraamukselta.
Onko minun siis jäätävä suhteeseen, jossa luottamus on mennyttä saadakseni olla lasteni kanssa? Jos näin on, sen teen. He ovat minulle rakkauselämää tärkeämmät.
Kommentit (78)
Miehesi kiristää sinua lapsilla jäämään suhteeseen. Oikeasti jos on ollut uskoton noinkin pienten lasten isänä, niin ei ole kovin kiinnostunut lapsistanne, vaan enemmän omasta seksielämästä. Hän ei ole kypsä isäksi. Nyt kiristää yhden vaiheen ja on pettämässä sinua uudelleen, paikan tullen. Hän ei tule seksielämässään koskaan tyytymään sinuun, joten sinun kannalta ero on paras. Saat sitten myöhemmässä elämässä lasten hieman kasvettua paremman puolison. Tilanne on ikävä siinä mielessä, että nyt lapset eivät ymmärtäneet tilannetta. Mutta kun hieman kasvavat niin saavat aivan vääränlaisen mieskuvan. He ymmärtävät jo tuossa 7 ikävuodesta eteenpäin, että iskä panee naapuria ja teineinä he käyvät puolustamaan sinua häneltä, jos et itse ymmärrä erota.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paskat elämä ole yhtään sen mukavempaa jos jäät petturimiehen kanssa suhteeseen. Anna vaatia, käräjillähän se viimeistään selviää, tuon ikäiset ei vielä joudu vuoroasumiseen. Irrottaudu suhteesta mielummin nyt, kuin 10 vuoden päästä tajuten, että mies taas petti, lapset on kasvaneet ja ymmärtävät kaiken. Noin pienten sopeutuminen on nopeampaa uuteen tilanteeseen. Elareilta ei voi lähteä karkuun, ne pitää maksaa vuoro asumisessakin lähivanhemman niin vaatiessa. Yhteishuoltajuus teille tulee. Olet ollut paljon yksin vastuussa lapsista, saatat jopa nauttia niistä parista päivästä, jonka lapset ovat isällään. Ota niistä kaikki ilo irti, käy lenkillä, ystävällä, kahvilla, uimassa jne. Uskon, että elämä ilman petturimiestä on paljon antoisampaa. Kokemusta on. Meilläkin mies uhkaili vievänsä lapset. Ei se ihan niin mene eteenkään noin pienten kanssa.
Tämähän se kauhuskenaario juuri on. Jos tuosta tilanteesta itsensä löytää, niin miten tyhmäksi saa itsensä tuntea, kun nyt jo tuntuu olevan niitä, joiden mielestä petetyksi tuleminen oli lähinnä omaa typeryyttä. Aika avainkysymys onkin, voiko toiseen vielä tällaisen pettymyksen jälkeen uskoa.
Kirjoitit, että mies uhkaili lasten viemisellä, muttei mennyt niin. Miten ratkaisu teillä siis syntyi?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Nyt ap aikalisä!
Kuten joku jo kirjoitti, keskusteluapua NYT!
Olin vuosi sitten samanlaisessa tilanteessa. Mietin mitä teen, rahaa ei ollut lähteä. Ja hyvä niin. Aikaa kului, kiukku helpotti. Perhe edelleen ehjänä onneksi, en pystyisi jakamaan lapsia puoliksi miehen kanssa. Nyt tilanteen rauhoituttua näen asiat Hyvin erilailla. En koskaan pystyisi viikko- viikko vuorotteluun tai yh-elämään. Olen mielummin valmis vaikka kämppissuhteeseen mutta tärkeintä on että lasten koti on ehjä ja he näkevät molempia yhtä paljon ja milloin haluavat. Nyt ajan kanssa ollaan miehenkin kanssa saatu asiat sovittua ja kaikki on nyt hyvin.
Älä tee mitään päätöksiä kiukussa. Varaa aika perheneuvolaan keskustelemaan. Halaus, kyllä sä pärjäät <3
Miksi näitä tällaisia kirjoituksia on vähemmistö? Samaa mieltä siitä, että nyt avioliittoneuvolaan yksin tai yhdessä. Pettäminen ei ole kuitenkaan vain yhden henkilön moka, vaan oire jostakin.
Antakaa noin pienille lapsille yhteinen koti vielä ja katsokaa, miten saatte asioitanne selvitettyä. Ei pikaistuksissaan kannata erota, eikä ilman mitään tukitoimenpiteitä tai sovitteluja.
Vierailija kirjoitti:
Miehesi kiristää sinua lapsilla jäämään suhteeseen. Oikeasti jos on ollut uskoton noinkin pienten lasten isänä, niin ei ole kovin kiinnostunut lapsistanne, vaan enemmän omasta seksielämästä. Hän ei ole kypsä isäksi. Nyt kiristää yhden vaiheen ja on pettämässä sinua uudelleen, paikan tullen. Hän ei tule seksielämässään koskaan tyytymään sinuun, joten sinun kannalta ero on paras. Saat sitten myöhemmässä elämässä lasten hieman kasvettua paremman puolison. Tilanne on ikävä siinä mielessä, että nyt lapset eivät ymmärtäneet tilannetta. Mutta kun hieman kasvavat niin saavat aivan vääränlaisen mieskuvan. He ymmärtävät jo tuossa 7 ikävuodesta eteenpäin, että iskä panee naapuria ja teineinä he käyvät puolustamaan sinua häneltä, jos et itse ymmärrä erota.
Mikäs ennustajaeukko sinä olet? Kauhean kitkerää ja yksisilmäisiä vuodatusta. Se elämä ei vaan ole kuin leffa tai romaani. Kaikkea tulee eteen ja sitä pyrkiä selvittämään rakentavasti, ei solvaten ja riidellen.
Kaffepulla kirjoitti:
Joskus sopu voi edellyttää sitä, että laitetaan lusikat jakoon. Kumpikin jatkaa omaa elämäänsä ja vanhemmuus toimii kaveripohjalta. Hyvä ero on parempi lapsille kuin paska avioliitto.
Pettäminen ei koko avioliittoa tee paskaksi. On siinä kahdella ihmisellä ehtinyt olla muutakin jo yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskat elämä ole yhtään sen mukavempaa jos jäät petturimiehen kanssa suhteeseen. Anna vaatia, käräjillähän se viimeistään selviää, tuon ikäiset ei vielä joudu vuoroasumiseen. Irrottaudu suhteesta mielummin nyt, kuin 10 vuoden päästä tajuten, että mies taas petti, lapset on kasvaneet ja ymmärtävät kaiken. Noin pienten sopeutuminen on nopeampaa uuteen tilanteeseen. Elareilta ei voi lähteä karkuun, ne pitää maksaa vuoro asumisessakin lähivanhemman niin vaatiessa. Yhteishuoltajuus teille tulee. Olet ollut paljon yksin vastuussa lapsista, saatat jopa nauttia niistä parista päivästä, jonka lapset ovat isällään. Ota niistä kaikki ilo irti, käy lenkillä, ystävällä, kahvilla, uimassa jne. Uskon, että elämä ilman petturimiestä on paljon antoisampaa. Kokemusta on. Meilläkin mies uhkaili vievänsä lapset. Ei se ihan niin mene eteenkään noin pienten kanssa.
Tämähän se kauhuskenaario juuri on. Jos tuosta tilanteesta itsensä löytää, niin miten tyhmäksi saa itsensä tuntea, kun nyt jo tuntuu olevan niitä, joiden mielestä petetyksi tuleminen oli lähinnä omaa typeryyttä. Aika avainkysymys onkin, voiko toiseen vielä tällaisen pettymyksen jälkeen uskoa.
Kirjoitit, että mies uhkaili lasten viemisellä, muttei mennyt niin. Miten ratkaisu teillä siis syntyi?
Ap
Ei se pettäminen sinun syysi ole. Miehellä on vielä aikuiseksi kasvaminen kesken. Näitä sattuu avioliitoissa. Pettäminen on yllättävän yleistä.
Koeta rauhoittua, hakea itsellesi keskusteluapua tai hakekaa yhdessä. Noin pienet lapset, niin kannattaa välttää hätiköityjä päätöksiä.
Onko miehesi muuten kiertämistä lukuunottamatta hyvä aviomies ja isä? Mieti sitäkin, mistä kaikesta joutuisit oman ylpeytesi takia luopumaan. Koska siihen pettäminen varmasti ihmisillä eniten vaikuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskat elämä ole yhtään sen mukavempaa jos jäät petturimiehen kanssa suhteeseen. Anna vaatia, käräjillähän se viimeistään selviää, tuon ikäiset ei vielä joudu vuoroasumiseen. Irrottaudu suhteesta mielummin nyt, kuin 10 vuoden päästä tajuten, että mies taas petti, lapset on kasvaneet ja ymmärtävät kaiken. Noin pienten sopeutuminen on nopeampaa uuteen tilanteeseen. Elareilta ei voi lähteä karkuun, ne pitää maksaa vuoro asumisessakin lähivanhemman niin vaatiessa. Yhteishuoltajuus teille tulee. Olet ollut paljon yksin vastuussa lapsista, saatat jopa nauttia niistä parista päivästä, jonka lapset ovat isällään. Ota niistä kaikki ilo irti, käy lenkillä, ystävällä, kahvilla, uimassa jne. Uskon, että elämä ilman petturimiestä on paljon antoisampaa. Kokemusta on. Meilläkin mies uhkaili vievänsä lapset. Ei se ihan niin mene eteenkään noin pienten kanssa.
Tämähän se kauhuskenaario juuri on. Jos tuosta tilanteesta itsensä löytää, niin miten tyhmäksi saa itsensä tuntea, kun nyt jo tuntuu olevan niitä, joiden mielestä petetyksi tuleminen oli lähinnä omaa typeryyttä. Aika avainkysymys onkin, voiko toiseen vielä tällaisen pettymyksen jälkeen uskoa.
Kirjoitit, että mies uhkaili lasten viemisellä, muttei mennyt niin. Miten ratkaisu teillä siis syntyi?
Ap
Ei se pettäminen sinun syysi ole. Miehellä on vielä aikuiseksi kasvaminen kesken. Näitä sattuu avioliitoissa. Pettäminen on yllättävän yleistä.
Koeta rauhoittua, hakea itsellesi keskusteluapua tai hakekaa yhdessä. Noin pienet lapset, niin kannattaa välttää hätiköityjä päätöksiä.
Onko miehesi muuten kiertämistä lukuunottamatta hyvä aviomies ja isä? Mieti sitäkin, mistä kaikesta joutuisit oman ylpeytesi takia luopumaan. Koska siihen pettäminen varmasti ihmisillä eniten vaikuttaa.
pettämistä ei kiertämistä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa niin tutulta
Itse valitsin paskan miehen koska EN todellakaan anna lapsia puolet ajasta pois. Olen kanssa huolehtinut lähes kaikesta jne.<3
Tsemppiä ja suosittelen melkein asua sen huoraajan kanssa..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Paskat elämä ole yhtään sen mukavempaa jos jäät petturimiehen kanssa suhteeseen. Anna vaatia, käräjillähän se viimeistään selviää, tuon ikäiset ei vielä joudu vuoroasumiseen. Irrottaudu suhteesta mielummin nyt, kuin 10 vuoden päästä tajuten, että mies taas petti, lapset on kasvaneet ja ymmärtävät kaiken. Noin pienten sopeutuminen on nopeampaa uuteen tilanteeseen. Elareilta ei voi lähteä karkuun, ne pitää maksaa vuoro asumisessakin lähivanhemman niin vaatiessa. Yhteishuoltajuus teille tulee. Olet ollut paljon yksin vastuussa lapsista, saatat jopa nauttia niistä parista päivästä, jonka lapset ovat isällään. Ota niistä kaikki ilo irti, käy lenkillä, ystävällä, kahvilla, uimassa jne. Uskon, että elämä ilman petturimiestä on paljon antoisampaa. Kokemusta on. Meilläkin mies uhkaili vievänsä lapset. Ei se ihan niin mene eteenkään noin pienten kanssa.
Tämähän se kauhuskenaario juuri on. Jos tuosta tilanteesta itsensä löytää, niin miten tyhmäksi saa itsensä tuntea, kun nyt jo tuntuu olevan niitä, joiden mielestä petetyksi tuleminen oli lähinnä omaa typeryyttä. Aika avainkysymys onkin, voiko toiseen vielä tällaisen pettymyksen jälkeen uskoa.
Kirjoitit, että mies uhkaili lasten viemisellä, muttei mennyt niin. Miten ratkaisu teillä siis syntyi?
Ap
Ei se pettäminen sinun syysi ole. Miehellä on vielä aikuiseksi kasvaminen kesken. Näitä sattuu avioliitoissa. Pettäminen on yllättävän yleistä.
Koeta rauhoittua, hakea itsellesi keskusteluapua tai hakekaa yhdessä. Noin pienet lapset, niin kannattaa välttää hätiköityjä päätöksiä.
Onko miehesi muuten kiertämistä lukuunottamatta hyvä aviomies ja isä? Mieti sitäkin, mistä kaikesta joutuisit oman ylpeytesi takia luopumaan. Koska siihen pettäminen varmasti ihmisillä eniten vaikuttaa.
On hän varmaan ihan ok mies ja isä, tunteeni häntä kohtaan ovat vain muuttuneet. On kiva lisä, jos suhteessa on yhteisiä harrastuksia tai huumoria, mutta rehellisyys ja uskollisuus ovat mielestäni minimivaatimuksia. Seksi vieraan kanssa on yksi asia, toisen mitätöinti, valehtelu, etäännyttäminen ja hylkääminen ovat eri tason juttu suhteen kannalta. Haavat ovat isot.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Lapset pieniä ja mies petti. Täällä keskusteluissa ja ystävien kanssa keskustellessa toisteltiin samoja asioita kuin nyt: On väärin erota yhden hairahduksen takia. Lasten takia täytyy pysyä yhdessä. Perhettä ei saa rikkoa.
Minä yritin. Yli viisi vuotta. Kävimme myös perheasiain neuvottelukeskuksessa useita kertoja. Ainakin minulla oli kova halu yrittää vielä. Unohtaa en voinut, mutta yritin antaa anteeksi.
Luottamuksen menettäminen oli kuitenkin niin suuri isku parisuhteelle, että sen palauttaminen ei onnistunut. Kerran särkyneestä mukistakaan ei saa uudelleen ehjää. Lopulta en enää välittänyt. Minulle oli ihan sama, oliko mies kotona vai ei. En ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä enkä miehenä. Isän pestinsä hän kyllä hoiti ja hoitaa edelleen. Päivä päivältä voin huonommin, erityisesti kotona. Makasin työpäivän jälkeen illat sohvalla ja suoritin vain pakolliset kotityöt. Muuta en jaksanut. Jälkeenpäin uskon olleeni masentunut useamman vuoden ajan. Ulospäin kaikki varmasti näytti siltä, että meillä on kaikki hyvin.
Nyt erosta on vuosi. Kadun sitä, etten uskaltanut tuolloin erota. Lapset ovat toki isompia. Ero oli heille shokki ja he toipuvat siitä pikkuhiljaa ja totuttelevat edelleen uudenlaiseen arkeen. Minä voin paremmin ja jaksan olla tukena lapsilleni. Jaksan pitää kodin kunnossa, liikkua, tavata ystäviä ja olen jatkanut vuosia tauolla ollutta harrastustani.
Tee niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista!
Kuten muutkin täällä kirjoittaneet. Antakaa suhteellenne vielä mahdollisuus ja aikaa. Jättäkää syyttely ja kaivelu. Puhukaa ja olkaa yhdessä perheenä. Katokaa mitä olette rikkomassa, mitä menetätte. Pitkäkestoinen sivusuhde on tottakai tuomittavaa ja inhottavaa ja väärin. Mut onko ollut tunteita mukana. Onko haluttu vain huumaa ja huomiota. Miten sen oman suhteen voisi parantaa ja muuttaa jotta siinä on kaikilla hyvä olla.
Itse erehdyin pussailemaan yms kaverin kanssa. Seksiä ei ollut. sellaista en kaipaa. Kahdesti. Jäin kiinni. Tajusin kuinka hullu olin ollut. Mietin miksi näin tein. Totuus oli et kaipasin miestäni. Meidän yhteisiä hetkiä pussailemassa kadulla parin kaljan jälkeen. Meillä ei ole pitkään aikaan ollut aikaa kahdestaan. olla vain ja nauttia aikuisten jutuista - konsertti, teatteri, baari - jotain tällaista. Jokainen hetki toisen kanssa kuvittelin et siinä on mun oma rakas puoliso. Mä meinasin menettää kaiken mulle tärkeän. mut mun mies antoi anteeks. Ja nyt etsitään keinoja löytää aikaa meille. Rakastetaan pirusti. Ollaan yhdessä. meidän joukkue. meidän perhe.
Anna ajan kulua hetki ja katso vasta sitten mitä teet. kiukkusena ja loukattuna ja väsyneenä tekee helposti huonoja päätöksiä. Itse opin kerrasta. Ikinä en enää halua kokea tätä ahdistusta ja häpeää jonka olen tuottanut. Mulla on maailman paras puoliso ja aijon loppuelämäni käyttää hänen rakastamiseen. koska tiedän etten toiste saa anteeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olin muutama vuosi sitten samassa tilanteessa kuin sinä. Lapset pieniä ja mies petti. Täällä keskusteluissa ja ystävien kanssa keskustellessa toisteltiin samoja asioita kuin nyt: On väärin erota yhden hairahduksen takia. Lasten takia täytyy pysyä yhdessä. Perhettä ei saa rikkoa.
Minä yritin. Yli viisi vuotta. Kävimme myös perheasiain neuvottelukeskuksessa useita kertoja. Ainakin minulla oli kova halu yrittää vielä. Unohtaa en voinut, mutta yritin antaa anteeksi.
Luottamuksen menettäminen oli kuitenkin niin suuri isku parisuhteelle, että sen palauttaminen ei onnistunut. Kerran särkyneestä mukistakaan ei saa uudelleen ehjää. Lopulta en enää välittänyt. Minulle oli ihan sama, oliko mies kotona vai ei. En ollut kiinnostunut hänestä ihmisenä enkä miehenä. Isän pestinsä hän kyllä hoiti ja hoitaa edelleen. Päivä päivältä voin huonommin, erityisesti kotona. Makasin työpäivän jälkeen illat sohvalla ja suoritin vain pakolliset kotityöt. Muuta en jaksanut. Jälkeenpäin uskon olleeni masentunut useamman vuoden ajan. Ulospäin kaikki varmasti näytti siltä, että meillä on kaikki hyvin.
Nyt erosta on vuosi. Kadun sitä, etten uskaltanut tuolloin erota. Lapset ovat toki isompia. Ero oli heille shokki ja he toipuvat siitä pikkuhiljaa ja totuttelevat edelleen uudenlaiseen arkeen. Minä voin paremmin ja jaksan olla tukena lapsilleni. Jaksan pitää kodin kunnossa, liikkua, tavata ystäviä ja olen jatkanut vuosia tauolla ollutta harrastustani.
Tee niin kuin sinusta itsestäsi tuntuu parhaalta. Toivotan sinulle voimia ja jaksamista!
Kiitos kun jaoit tarinasi. Tätä minäkin pelkään, etten voi enää kunnioittaa ja luottaa kuten tahtoisin. En haluaisi haaskata elämääni kärvistellen. Mutta joo, miehen uhkaus vaatia lapset 50 % vaikuttaa olevan aika tehokas veto. Onko minulla enää mahdollisuuksia onneen?
Kyllä meidän ongelmat aiemmin olisi olleet varsin hyvin selvitettävissä, jos ratkaisua oltaisiin haettu toista kunnioittaen.
Noin pienille ei ainakaan viikko-viikkoa voida määrätä, että siitä voit olla huoleti. Joten siksi ero, (jos olet siitä satavarma, etkä voi jäädä miehen kanssa asumaan), kannattaa hoitaa nyt eikä pitkään odotella. Niin meilläkin mies vaati vuoroviikkoa lapsen ollessa alle 2, jotta ei tarvitsisi elaria maksaa. Ei saanut, sai etähuoltajuuden.
Ota asunto (sossu auttaa jos olet pelkällä kht:lla) mahdollisimman kaukaa miehestä, ei missään nimessä samasta kaupunginosasta saati lähitalosta. Näin saat hyvän pesäeron exään, ja saat rauhan alkaa rakentaa omaa elämää, eikä vuoroasuminen tule siinä tapauksessa muutenkaan kyseeseen, kun on paljon välimatkaa. Hanki oikeusapua, (saat kunnan oikeusavun jos pienituloinen, jos hyvät tulot, ota oikeusturvavakuutus). Kun lähivanhemmuus vahvistetaan sinulle, myös päivähoito ja koulut tulevat aikanaan sinun kotisi läheltä.
Kommunikointi jatkossa exälle vain tekstareilla mahdollisimman lyhyesti lapsista. Poista ex somestasi, äläkä seuraa häntä siellä, sulje täysin pois. Käytä kotipalvelua ja luo hoitoverkostot (fb, leikkipuistot, kerhot yms.) avuksesi. Varo sitten jatkossa puheitasi neuvolassa yms. esim. jos valitat väsymystä, se voidaan tulkita/vääristellä mielenterveysongelmaksi ja näitä dokumentteja mies voi käyttää oikeudessa sinua vastaan tai usuttaa lasun kimppuusi. Hae tukesi muualta, ystävistä, suvulta, yhteisöistä, seurakunnalta yms. Ole vahva. Rakkaudesta lapsiin saat voimaa, ja siitä, että itse sydämessäsi toimit oikein. Silloin sinulla ei ole mitään pelättävää. Toki ajoittain tulet pelkäämään eikä varmasti ole helppoa olla yh, mutta aloituksesi perusteella sanoisin, että sinulla on sellaista moraalista selkärankaa, että selviydyt kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vihaan itsekkäitä ihmisiä ja tässä on taas yksi.
Viittaat kaiketi perheensä pettäneeseen isään. On kyllä jäätävän itsekästä.
Saat voimaa kun saat eropäätöksen tehtyä. Asiat järjetyvät yksi kerrallaan.
Koska teillä on lapsia, sanoisin että varaa aika sexpoon , sen saa myös skypessä. 3 ekaa kertaa ilmaista. Tai perheasiainneuvottelu keskukseen ja varaa aika pariterapeutille.
Vierailija kirjoitti:
Koska teillä on lapsia, sanoisin että varaa aika sexpoon , sen saa myös skypessä. 3 ekaa kertaa ilmaista. Tai perheasiainneuvottelu keskukseen ja varaa aika pariterapeutille.
Kannatan tätä, vaikka et haluaisikaan jatkaa suhteessa.
En mä mun mielestä ole wt, tienaan 3000 euroa/kk ja omistan asuntoni, petturille kynnysmatoksiko olisi pitänyt jäädä?