Lue keskustelun säännöt.
Miten saan voimaa erota, lapset 1 ja 3 v
Eroäidiksi?
11.09.2018 |
Taustaa: mies kärysi kuukausien salasuhteesta työkaveriinsa. Käryn käytyä suhde loppui seinään. Mutta vahinko oli tietenkin ehtinyt jo tapahtua. Ilmoitin heti haluavani erota, mutta mies oli hyvin katuvainen (jatkoi kuitenkin vielä valehtelua) ja on sittemmin vakuuttanut tekevänsä kaikkensa, jotta suhteemme voisi jatkua ja perheemme pysyä koossa. Petetyksi tuleminen on vaikuttanut tunteisiini häntä kohtaan niin, että minun on hyvin vaikea kunnoittaa häntä. Henkinen ja fyysinen yhteys ovat poissa.
Kun olen puhunut erosta, hän on ilmoittanut haluavansa siinä tapauksessa lapset luokseen vuoroviikoin. Lapset ovat minulle kaikki kaikessa, ja he ovat vielä hyvin pieniä, 1 ja 3 vuotiaat. En yksinkertaisesti kestä ajatustakaan siitä, että joutuisin heistä eroon puolet ajasta. Ei todellakaan vastaa sitä, mitä ajattelin vanhemmuuden olevan. Ei vaan voi olla niin, että toinen päättää pettää ja seurauksena uskollinen ja perheensä ja lapsensa priorisoinut vanhempi joutuu lapsistaan eroon 50 % ja lapset hänestä.
Mies on periaatteessa ihan hyvä isä, eikä hänellä ole mitään mittavia elämänhallinnan ongelmia. Tosiasia on silti, että minä olen hoitanut lapset, yöheräämiset, lohduttamiset, hoivat 80 % ja olen lasten ensisijainen kiintymyksenkohde. Ei kai sitä voi viedä heiltä, vaikka miehellä on mielestään oikeus saada heidät luokseen 50 %? Ymmärrän isompien lasten vuoroasumisen, mutta että näin pieniltä vietäisiin yksi pysyvä koti? Ei vaikuta reilulta seuraamukselta.
Onko minun siis jäätävä suhteeseen, jossa luottamus on mennyttä saadakseni olla lasteni kanssa? Jos näin on, sen teen. He ovat minulle rakkauselämää tärkeämmät.
Kommentit (78)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen pahoillani puolestasi ap. Teillä on noin pienet lapset ja miehesi ei osoittanut yhtään kunnioitusta perhettänne ja sinua kohtaan. Minulla on vähän nuoremmat lapset ja kyllä tällä hetkellä kaikki aika menee lapsiin ja univajetta vastaan kamppailuun. Jos vielä kuulisin että miehellä on ollut aikaa ja jaksamista hankkia sivusuhde tähän... se olisi siinä se. Se on niin helppo kaataa kaikki syy sen kotona olevan niskoille ja touhuta omiaan. Jos suhde ei kestä edes sitä vauva-aikaa, niin voitko luottaa häneen vastaisuudessakaan?
Nykyään on myös meneillään käsitys, että pettäjälle tulee antaa kerralla anteeksi, eikä asiaan saa palata.
Noin pieniä ei vuoroviikoille laiteta, mutta joutuisit eksän kanssa olemaan paljon tekemisissä.
Oma mieheni on poissaoleva, ärtyisä ja ei arvosta mitään mitä teen kotona. Vähän epäilen että onko hänelläkin jotain meneillään. Mutta kyllä pärjään 1- ja 2-vuotiaan kanssa yksinkin, hänhän tässä menettää perheensä. Me olemme jo tottuneet siihen, että isä elää omaa elämäänsä.
Olin samanlainen suhteessa, koska jatkuva nalkutus. Ei ollut asiaa mitä osaisin tehdä. Ero tuli ja viikko-viikko systeemi käytössä ja tämä nalkuttaja on oppinut katsomaan vähän peiliinkin, koska ääni kellossa on muuttunut totaalisesti. En palaa kuitenkaan suhteeseen, missä kykenee kohtelemaan toista niin epäkunnioittavasti. Se että tämä omastamielestään kotona ahertanut on nyt ongelmissa. Minä koen että kotitöiden määrä on sama tai vähän vähemmän kuin ennen. Jos sitä arvostusta vaatimalla vaatii, sitä ei tule. Suosittelen lähestymään miestäsi positiivisessa hengessä, ilman tuota syyttelyä. Näitä tapauksia on pilvinpimein.
Muistaakseni kirjoitin viestissä että mies on etäinen ja elelee omaa elämäänsä. Vaikka olisi kotona, ei ole henkisesti läsnä. Ja jos joku meillä "nalkuttaa", niin se on mies. Miehetkin osaavat nalkuttaa, esim. sinun viestisi perusteella uskon sinun osaavan sen jalon taidon myös.
Ja ei, kotiäidiltä (tai -isiltä) ei viedä ihan pieniä lapsia viikko-viikkosysteemiin, kuin äärimmäisissä tapauksissa. Ja miten se työssäkäyvä hoitaisi lapset omalla viikollaan, saati mitä se kotiäiti/-isä tekisi kun lapset on toisella vanhemmalla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun mikään pakko ole suostua, mutta isähän voi sitten vaatia itselleen lähivanhemmuuden.
Kerroit, että lapset ovat sinulle tärkeitä, mutta niinhän ne ovat isälleenkin. Vuoden ikäistä ei varmaan anneta viikko-viikkoon, mutta varmasti tasapuolisuuteen pitää pyrkiä kuitenkin. Se, että sua on petetty, ei tarkoita, että maksuksi siitä saat lapset.
Näin yksinkertaisesti en kuvittelekaan, kiitos vain muistutuksesta.
Sitähän tässä joudunkin puimaan uskallanko erota ollenkaan. Kuten sanoin, itselläni lapset menevät kaiken edelle. Isänsä on valitettavasti priorisoinut aivan muita asioita. Olen toki valmis menemään tuomioistuimeen jos eron tullessa isä vaatii lähivanhemmuuden.
Korostan silti, että en halua viedä lapsilta isää. Heillä on oikeus molempiin vanhempiin. Mielestäni heillä on myös oikeus pysyvään kotiin ja suhteeseen ensisijaisen kiintymyksenkohteen kanssa.
-ap
Kyllä tuossa koston elkeet haisee. Miksi oletat, että lapsille "ensisijainen kiintymyksenkohde" on automaattisesti äiti? Jos isä kerran haluaa saman ajan lapsiensa kanssa, niin silloinhan te olette tasavertaisesti ja yhtä lailla heidän elämässään. Mutta sinäpä et sitä halua, niinkö? Näyttää siltä, että perustelet tosiaan isän pettämisillä sitä, että hänellä ei ole enää oikeutta lapsiin ja sitten muka väität, että ajattelet heidän parastaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sun mikään pakko ole suostua, mutta isähän voi sitten vaatia itselleen lähivanhemmuuden.
Kerroit, että lapset ovat sinulle tärkeitä, mutta niinhän ne ovat isälleenkin. Vuoden ikäistä ei varmaan anneta viikko-viikkoon, mutta varmasti tasapuolisuuteen pitää pyrkiä kuitenkin. Se, että sua on petetty, ei tarkoita, että maksuksi siitä saat lapset.
Näin yksinkertaisesti en kuvittelekaan, kiitos vain muistutuksesta.
Sitähän tässä joudunkin puimaan uskallanko erota ollenkaan. Kuten sanoin, itselläni lapset menevät kaiken edelle. Isänsä on valitettavasti priorisoinut aivan muita asioita. Olen toki valmis menemään tuomioistuimeen jos eron tullessa isä vaatii lähivanhemmuuden.
Korostan silti, että en halua viedä lapsilta isää. Heillä on oikeus molempiin vanhempiin. Mielestäni heillä on myös oikeus pysyvään kotiin ja suhteeseen ensisijaisen kiintymyksenkohteen kanssa.
-ap
Kyllä tuossa koston elkeet haisee. Miksi oletat, että lapsille "ensisijainen kiintymyksenkohde" on automaattisesti äiti? Jos isä kerran haluaa saman ajan lapsiensa kanssa, niin silloinhan te olette tasavertaisesti ja yhtä lailla heidän elämässään. Mutta sinäpä et sitä halua, niinkö? Näyttää siltä, että perustelet tosiaan isän pettämisillä sitä, että hänellä ei ole enää oikeutta lapsiin ja sitten muka väität, että ajattelet heidän parastaan.
Mistä päättelet, että ajattellisin äidin olevan automaattisesti ensisijainen kiintymyksenkohde? Näinhän en toki ajattele. Mutta meillä asia on näin, siksi, että olen tähän mennessä lapset pääasiallisesti hoitanut. Kyseessähän ei ole tällöin "automaatti", vaan tuhansia tunteja rakkautta ja hoivaa, ajan antamista lapsille.
Mistä kumpuaa halusi tuomita minua ja tehdä villejä päätelmiäsi? Onko sinulla jokin henkilökohtainen suhde aihepiiriin?
Kyllä se vuoroasuminenkin onnistunee, mutta paras olisi jos lasten koti säilyy ja aikuiset muuttavat vuoroviikoin tai päivin. Isä pärjää kyllä lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Taas nähdään kuinka hienoa olla mies ja vaatia että näkisi omia lapsiaan tasaveroisesti. Mieshän voi myös olla lapsille parempi vaihtoehto kuin sinä.
Äiti hoitaa vauvat ja yöheräämiset - hieno mies samaan aikaa hoidattaa itsensä muualla.
Sitten kun lapset pikkuhiljaa alkaa nukkua yöt, isä alkaa vaalia ja vaatia isänoikeuksiaan... Missä se tasaveroisuus luurasi silloin, kun olisi pitänyt olla jakamassa vauvanhoitovastuuta?
Koeta ap kestää vielä pari vuotta, niin tilanne on helpompi ja sopeudut ajatuksissasi uuteen tilanteeseen.
Koveta mielesi niin, että voit olla saman katon alla ja hoidatte ne lapset. Aika näyttää miten suhteen lopulta käy.
Selviät kyllä, mutta hae ulkopuolista apua ja tukea.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat sinulle kaikki kaikessa. Eli hylkäsit miehen ja nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävi? Käy katsomassa peiliin.
Kiitos tästä kommentista! Luuletko, etten ole "katsonut peiliin"? Tällaisessa tilanteessa miettii keskimäärin aika paljonkin, mikä itsessä oli vialla kun ei riittänyt toiselle. Kyllä tässä on itsetunto kuule aika palasina.
En ihan ymmärrä petetyksi tulleen syyllistämistä. Olivat ongelmamme mitkä hyvänsä, päätös pettää on vain ja ainoastaan uskottoman ihmisen. Jokainen on rehellisyyden ja kunnioituksen arvoinen. Asiat tulee selvittää ilman pettämistä, on minun kantani. Vai onko sinusta valehteleminen ja selän takana puuhailu ok, jos ei ole tyytyväinen parisuhteeseensa?
Me elimme pikkulapsiperheen arkea ja minä olin sitoutunut niin lapsiimme kuin mieheeni. Näin kuitenkin kävi ja suhteen jatkaminen kumppanin kanssa tuntuu hyvin vaikealta tämän jälkeen.
-ap
Mitkä ongelmanne olivat?
Olemme keskustelleet siitä miehen kanssa paljon. Mies ei ollut tyytyväinen seksin määrään parisuhteessamme. Koki epävarmuutta siitä, hauanko häntä edelleen. Arki tuntui hänestä ilottomalta. Nyt mokattuaan ymmärsi kuitenkin myös sen, ettei ollut kertonut minulle avoimesti toiveistaan tai tehnyt itse hommia meidän eteen, pohti vain omassa päässään kuinka osattomaksi on jäänyt.
Meidän käsitykset rakkaudesta eivät ole olleet kovin yhtenevät. Minulle rakkaus on kumppanuutta, kunnioitusta, sitoutumista. Saimme hartaasti toivomamme lapset pienellä ikäerolla, ja arki oli kieltämättä työlästä. Minulle olisi riittänyt se, että tässä elämäntilanteessa voimme tukeutua toisiimme ja nähdä tämän ruuhka-ajan taakse. Hän kaipasi romantiikkaa ja tunnetta siitä, että on ihailtu. Tästä olen vastuun ottanut, olisi pitänyt huomioida miestä enemmän. Ei se silti mielestäni pettämistä oikeuta. Olisipa puhunut kanssani mieluummin.
Ei mies mitään tällaisia seuraamuksia (erouhkaa tai minun romuttumistani) halunnut, hänen ajatuksensa oli, että en saa koskaan tietää ja salasuhde on pelkkää seksiä. Mutta eihän se niin mene. Mies muuttui kotona ärtyisäksi, riidanhaluiseksi ja vetäytyi lastenhoidosta entisestään. En päässyt ilman lapsia kauppaa kauemmaksii, en salille, kahville ystävän kanssa, mihinkään. Hänellä kyllä riitti työpaikan "after workeja". Tunsin jääneeni yksin ja yritin turhaan saada häntä keskustelemaan siitä missä mennään, hän ei ollut halukas ja sanoi että kaikki on hyvin, minä vain olen yliherkkä jne.
-ap
Muita kommentteja lukematta. Ole aikuinen. Anna aikaa. Anna anteeksi. Jatka elämää perheenä. Älä riistä lapsilta kotia. Sure ja itke pois pettäminen, mutta menkää eteenpäin. Yksi pettäminen ei merkitse mitään. Asetu sen yläpuolelle! Ota vaikka viikon loma yksin ja rentoudu. Elä jää velkojaan paskaan vaan unohda pettymys!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat sinulle kaikki kaikessa. Eli hylkäsit miehen ja nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävi? Käy katsomassa peiliin.
Kai se mieskin oli niitä lapsia tekemässä?
Jos on 0-vuotias ja 2-vuotias, jotka molemmat saattavat herättää yöllä, on äiti aika naatti ja miehen on se myös tajuttava ja osalistuttava tähän rumbaan, jotta äitikin saisi nukkua joskus. Jos ei tajua, ei pidä alkaa leikkiä kotia.
Saattapi olla seuraavalle hyvä mies ja on läksynsä oppinut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat sinulle kaikki kaikessa. Eli hylkäsit miehen ja nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävi? Käy katsomassa peiliin.
Kai se mieskin oli niitä lapsia tekemässä?
Jos on 0-vuotias ja 2-vuotias, jotka molemmat saattavat herättää yöllä, on äiti aika naatti ja miehen on se myös tajuttava ja osalistuttava tähän rumbaan, jotta äitikin saisi nukkua joskus. Jos ei tajua, ei pidä alkaa leikkiä kotia.
Eikä tehdä tälläisen kanssa toista lasta.
Ei pettämisen takia kannata lasten kotia hajottaa. Ei se ole _niin_ iso asia. Ihmiset tekevät virheitä, tutkimusten mukaan 60 % tekee tämän ko. virheen. Kun annat ajan kulua, huomaat että sen merkitys pienenee ja pienenee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat sinulle kaikki kaikessa. Eli hylkäsit miehen ja nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävi? Käy katsomassa peiliin.
Kai se mieskin oli niitä lapsia tekemässä?
Jos on 0-vuotias ja 2-vuotias, jotka molemmat saattavat herättää yöllä, on äiti aika naatti ja miehen on se myös tajuttava ja osalistuttava tähän rumbaan, jotta äitikin saisi nukkua joskus. Jos ei tajua, ei pidä alkaa leikkiä kotia.
Eikä tehdä tälläisen kanssa toista lasta.
Jälleen yksi petettyä syyttävä kommentti. Oma vika, kun luotti ja hankki lapsia? Aika kyyninen maailma.
Vedä henkeä. Tuo on hyvä, että mies haluaa sitoutua teihin. Loppujen lopuksi aika isotkin kriisit kannattaa selvittää. Elämä on lasten kannalta niin paljon parempaa, jos vanhemmat pysyy yhdessä. Tunnen pariskunnan, jossa mies jopa muutti toisen naisen luokse, mutta hiipi takaisin muutaman viikon päästä. Nainen veti tilanteen niin koville ja samaan kuoroon yhtyi koko suku, siis miehen myös. Ajattelin silloin, että miesraukka alistettiin. No, nyt tuosta on jo yli 20 vuotta ja heidän avioliittonsa parani tuosta. Nainenkin joutui menemään itseensä, miksi tuli tuolla tavoin jätetyksi. Oli liian määräilevä ja dominoiva. Eihän tuo täysin ole karvoistaan päässyt, mutta selvästi suhde tasapainottui ja mies tunnusti tässä taannoin parin oluen jälkeen, että olisi ollut virhe erota. On ne lapset, nyt jo aikuisia, on yhteiset suvut, elämä, tavoitteet ja pian saavat jo odottaa yhteisiä lastenlapsia.
Erosta ei seuraa yhtään mitään hyvää teille kummallekaan pitkän päälle, jos peruspalikat on kunnossa. Ymmärrän, ettei tilanne ole sinulle helppo, mutta mieti tarkkaan. Mikä on loppujen lopuksi tärkeää ja millaisena näet elämäsi 10 tai 30 vuoden päästä. Sanotaan nyt rumasti, että "ei se käytössä kulu".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap. Olen pahoillani siitä mitä nyt koet. Muista että sinussa ei ole mitään vikaa. Miehesi on se, joka on tehnyt väärin. Suosittelen että käyt keskustelemassa jossain, jollekin ulkopuoliselle. Neuvolassa, kirkossa, lääkärissä tmv. Yritä tehdä asioita mistä nautit ja saat hyvää oloa. Anna itsellesi aikaa. Anna myös aikaa miettiä rauhassa mitä aiot tehdä. Kun pahin tunne myrsky on ohi, keskustele miehesi kanssa ja laittakaa suhteenne ykköseksi. Itselläni auttoi se että päätin tehdä noita ylläolevia asioita ja päätin että annan vuoden aikaa itselleni ennen kuin teen lopullisen päätöksen. Jaksamisia sinulle ja lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eli lapset ovat sinulle kaikki kaikessa. Eli hylkäsit miehen ja nyt ihmettelet kuinka tässä näin kävi? Käy katsomassa peiliin.
Kai se mieskin oli niitä lapsia tekemässä?
Jos on 0-vuotias ja 2-vuotias, jotka molemmat saattavat herättää yöllä, on äiti aika naatti ja miehen on se myös tajuttava ja osalistuttava tähän rumbaan, jotta äitikin saisi nukkua joskus. Jos ei tajua, ei pidä alkaa leikkiä kotia.
Eikä tehdä tälläisen kanssa toista lasta.
Jälleen yksi petettyä syyttävä kommentti. Oma vika, kun luotti ja hankki lapsia? Aika kyyninen maailma.
Et tainnut ymmärtää. äiti aika naatti ja miehen on se myös tajuttava ja osalistuttava tähän rumbaan, jotta äitikin saisi nukkua joskus. Jos ei tajua, ei pidä alkaa leikkiä kotia.
Jatkat miehen kanssa asumista mutta ilmoitat että parisuhde muuten ohi. Hakekoot seksin ja läheisyyden muualta.
Lapset tärkeintä, siinä olet oikeassa.
Paskat elämä ole yhtään sen mukavempaa jos jäät petturimiehen kanssa suhteeseen. Anna vaatia, käräjillähän se viimeistään selviää, tuon ikäiset ei vielä joudu vuoroasumiseen. Irrottaudu suhteesta mielummin nyt, kuin 10 vuoden päästä tajuten, että mies taas petti, lapset on kasvaneet ja ymmärtävät kaiken. Noin pienten sopeutuminen on nopeampaa uuteen tilanteeseen. Elareilta ei voi lähteä karkuun, ne pitää maksaa vuoro asumisessakin lähivanhemman niin vaatiessa. Yhteishuoltajuus teille tulee. Olet ollut paljon yksin vastuussa lapsista, saatat jopa nauttia niistä parista päivästä, jonka lapset ovat isällään. Ota niistä kaikki ilo irti, käy lenkillä, ystävällä, kahvilla, uimassa jne. Uskon, että elämä ilman petturimiestä on paljon antoisampaa. Kokemusta on. Meilläkin mies uhkaili vievänsä lapset. Ei se ihan niin mene eteenkään noin pienten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Paskat elämä ole yhtään sen mukavempaa jos jäät petturimiehen kanssa suhteeseen. Anna vaatia, käräjillähän se viimeistään selviää, tuon ikäiset ei vielä joudu vuoroasumiseen. Irrottaudu suhteesta mielummin nyt, kuin 10 vuoden päästä tajuten, että mies taas petti, lapset on kasvaneet ja ymmärtävät kaiken. Noin pienten sopeutuminen on nopeampaa uuteen tilanteeseen. Elareilta ei voi lähteä karkuun, ne pitää maksaa vuoro asumisessakin lähivanhemman niin vaatiessa. Yhteishuoltajuus teille tulee. Olet ollut paljon yksin vastuussa lapsista, saatat jopa nauttia niistä parista päivästä, jonka lapset ovat isällään. Ota niistä kaikki ilo irti, käy lenkillä, ystävällä, kahvilla, uimassa jne. Uskon, että elämä ilman petturimiestä on paljon antoisampaa. Kokemusta on. Meilläkin mies uhkaili vievänsä lapset. Ei se ihan niin mene eteenkään noin pienten kanssa.
Onko se W, onko se T?
Piti vielä sanoa, että en ole mennyt isän ja lasten väliin, ikävä kyllä töiden vaatiessa jouduin muuttaa isästä kauemmas ja homma meni senkin puolesta viikonloppuvierailuiksi isin kanssa. Petturi isi itkeskelee nyt ympäri kyliä perheensä perään, itkekööt. Mitäs kastoi vehjettään työkaveriinsa. Mulla on vähän liiankin hyvä just nyt. En ole ihan heti uutta ukkoa ottamassa, yksi ehdokas olisi tyrkyllä, mutta pidän vain hetken hauskaa. Lapset tärkein, mutta marttyyriksi, uhriksi ja kynnysmatoksi ei kannata ryhtyä. Ap:lle isot jaksamishalit, tiedän tasan mitä käyt läpi.
Olin samanlainen suhteessa, koska jatkuva nalkutus. Ei ollut asiaa mitä osaisin tehdä. Ero tuli ja viikko-viikko systeemi käytössä ja tämä nalkuttaja on oppinut katsomaan vähän peiliinkin, koska ääni kellossa on muuttunut totaalisesti. En palaa kuitenkaan suhteeseen, missä kykenee kohtelemaan toista niin epäkunnioittavasti. Se että tämä omastamielestään kotona ahertanut on nyt ongelmissa. Minä koen että kotitöiden määrä on sama tai vähän vähemmän kuin ennen. Jos sitä arvostusta vaatimalla vaatii, sitä ei tule. Suosittelen lähestymään miestäsi positiivisessa hengessä, ilman tuota syyttelyä. Näitä tapauksia on pilvinpimein.