Te jotka käytätte masennuslääkkeitä

Raskausaikana lääkityksestä pitää sopia lääkärin kanssa. Minulla lääkitys oli silloin eri ja tavallista pienemmällä annostuksella. En ole huomannut lapsissa mitään.

Masennuslääkkeiden käyttö loppui itsestään minulla, koska mikään ei pysynyt sisällä. Muutenhan käytöstä sovitaan lääkärin kanssa. Lääkäri määräsi myöhemmin Ketipinoria iltaan, koska oli pahat univaikeudet. En silloin tiennyt mikä myrkky Ketipinor on, enää en varmaan sitä ottaisi.

Synnytyksen jälkeen aloitin SSRI-lääkityksen uudestaan ehkäistäkseni synnytyksenjälkeisen masennuksen (toistuvaa masennusta teini-ikäisestä saakka). En toki imettänyt lääkkeillä ollessa.

Lääkitys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Epigenetiikan kautta voi vaikuttaa jopa sukupolven yli. Osa vaikutuksista voi olla hyödyllisiä, mutta osa ei. Sikiön kehittyessä tilanteessa, jossa keinotekoisesti estetään esimerkiksi serotoniinin pilkkoutumista lääkkeellä voi johtaa siihen, että sikiön aivokemia on heti pielessä. Näkyykö se sitten ja missä vaiheessa ei tiedetä, koska antidepressantteja ei ole käytetty kovin kauaa eikä niitä ole tutkittu tässä mielessä. Sikiön geenien ohjelmoitumisesta on tietoa esimerkiksi Dutch Hunger Winter Epigenetics-hakusanalla: lapsista tulee todennäkösemmin lihavia, skitsoja, sv-sairaita, jos äiti on ollut raskauden alussa niukalla dieetillä. Tämä liittyy myös Barkerin hypoteesiin.

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Epigenetiikan kautta voi vaikuttaa jopa sukupolven yli. Osa vaikutuksista voi olla hyödyllisiä, mutta osa ei. Sikiön kehittyessä tilanteessa, jossa keinotekoisesti estetään esimerkiksi serotoniinin pilkkoutumista lääkkeellä voi johtaa siihen, että sikiön aivokemia on heti pielessä. Näkyykö se sitten ja missä vaiheessa ei tiedetä, koska antidepressantteja ei ole käytetty kovin kauaa eikä niitä ole tutkittu tässä mielessä. Sikiön geenien ohjelmoitumisesta on tietoa esimerkiksi Dutch Hunger Winter Epigenetics-hakusanalla: lapsista tulee todennäkösemmin lihavia, skitsoja, sv-sairaita, jos äiti on ollut raskauden alussa niukalla dieetillä. Tämä liittyy myös Barkerin hypoteesiin.

Äidin hoitamaton masennus on vielä suurempi riski sikiön normaalille kehitykselle kuin lääkärin raskausaikaa varten ehdottama lääkitys. Ellei äiti jaksa huolehtia itsestään, niin ei sikiökään voi hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Epigenetiikan kautta voi vaikuttaa jopa sukupolven yli. Osa vaikutuksista voi olla hyödyllisiä, mutta osa ei. Sikiön kehittyessä tilanteessa, jossa keinotekoisesti estetään esimerkiksi serotoniinin pilkkoutumista lääkkeellä voi johtaa siihen, että sikiön aivokemia on heti pielessä. Näkyykö se sitten ja missä vaiheessa ei tiedetä, koska antidepressantteja ei ole käytetty kovin kauaa eikä niitä ole tutkittu tässä mielessä. Sikiön geenien ohjelmoitumisesta on tietoa esimerkiksi Dutch Hunger Winter Epigenetics-hakusanalla: lapsista tulee todennäkösemmin lihavia, skitsoja, sv-sairaita, jos äiti on ollut raskauden alussa niukalla dieetillä. Tämä liittyy myös Barkerin hypoteesiin.

Äidin hoitamaton masennus on vielä suurempi riski sikiön normaalille kehitykselle kuin lääkärin raskausaikaa varten ehdottama lääkitys. Ellei äiti jaksa huolehtia itsestään, niin ei sikiökään voi hyvin.

Ei voi tietää. Biokemiaan liittyvät tekijät vaikuttavat suoraan sikiöön genetiikan kautta, mutta ulkoiset tekijät epigenetiikan kautta. Tässä mielessä stressin voi katsoa olevan joko positiivista tai haitallista. Positiivista siinä mielessä, että lapsi ohjelmoituu syntymään stressaavaan ympäristöön mutta negatiivista jos stressi aiheuttaa ongelmia, joilla lapsi ei selviä arjesta. Lääkkeillä on aina haittavaikutuksia ja ne toimivat biokemiallisesti, farmakologisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Epigenetiikan kautta voi vaikuttaa jopa sukupolven yli. Osa vaikutuksista voi olla hyödyllisiä, mutta osa ei. Sikiön kehittyessä tilanteessa, jossa keinotekoisesti estetään esimerkiksi serotoniinin pilkkoutumista lääkkeellä voi johtaa siihen, että sikiön aivokemia on heti pielessä. Näkyykö se sitten ja missä vaiheessa ei tiedetä, koska antidepressantteja ei ole käytetty kovin kauaa eikä niitä ole tutkittu tässä mielessä. Sikiön geenien ohjelmoitumisesta on tietoa esimerkiksi Dutch Hunger Winter Epigenetics-hakusanalla: lapsista tulee todennäkösemmin lihavia, skitsoja, sv-sairaita, jos äiti on ollut raskauden alussa niukalla dieetillä. Tämä liittyy myös Barkerin hypoteesiin.

Äidin hoitamaton masennus on vielä suurempi riski sikiön normaalille kehitykselle kuin lääkärin raskausaikaa varten ehdottama lääkitys. Ellei äiti jaksa huolehtia itsestään, niin ei sikiökään voi hyvin.

Ei voi tietää. Biokemiaan liittyvät tekijät vaikuttavat suoraan sikiöön genetiikan kautta, mutta ulkoiset tekijät epigenetiikan kautta. Tässä mielessä stressin voi katsoa olevan joko positiivista tai haitallista. Positiivista siinä mielessä, että lapsi ohjelmoituu syntymään stressaavaan ympäristöön mutta negatiivista jos stressi aiheuttaa ongelmia, joilla lapsi ei selviä arjesta. Lääkkeillä on aina haittavaikutuksia ja ne toimivat biokemiallisesti, farmakologisesti.

Äidin itsemurha lopettaa sikiön kehityksen siihen.

Purin masennuslääkityksen lääkärin ohjeen mukaan 3kk ennen laskettua aikaa. Vauva nyt 8kk ja normaalisti kehittynyt, vilkas tyyppi. Mutta ilmeisesti lihava skitso tulossa. Pelkäsin lääkkeiden purkua paljon koska ollut aiemminkin tosi hankalaa mutta nyt hormonit ilmeisesti tasasivat niin että meni kivuttomasti. Ensimmäiset pienet masennusoireet tulivat vasta lapsen ollessa n.5kk. Mutta käyn säännöllisesti terapiassa enkä halua aloittaa lääkitystä enää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Epigenetiikan kautta voi vaikuttaa jopa sukupolven yli. Osa vaikutuksista voi olla hyödyllisiä, mutta osa ei. Sikiön kehittyessä tilanteessa, jossa keinotekoisesti estetään esimerkiksi serotoniinin pilkkoutumista lääkkeellä voi johtaa siihen, että sikiön aivokemia on heti pielessä. Näkyykö se sitten ja missä vaiheessa ei tiedetä, koska antidepressantteja ei ole käytetty kovin kauaa eikä niitä ole tutkittu tässä mielessä. Sikiön geenien ohjelmoitumisesta on tietoa esimerkiksi Dutch Hunger Winter Epigenetics-hakusanalla: lapsista tulee todennäkösemmin lihavia, skitsoja, sv-sairaita, jos äiti on ollut raskauden alussa niukalla dieetillä. Tämä liittyy myös Barkerin hypoteesiin.

Äidin hoitamaton masennus on vielä suurempi riski sikiön normaalille kehitykselle kuin lääkärin raskausaikaa varten ehdottama lääkitys. Ellei äiti jaksa huolehtia itsestään, niin ei sikiökään voi hyvin.

Ei voi tietää. Biokemiaan liittyvät tekijät vaikuttavat suoraan sikiöön genetiikan kautta, mutta ulkoiset tekijät epigenetiikan kautta. Tässä mielessä stressin voi katsoa olevan joko positiivista tai haitallista. Positiivista siinä mielessä, että lapsi ohjelmoituu syntymään stressaavaan ympäristöön mutta negatiivista jos stressi aiheuttaa ongelmia, joilla lapsi ei selviä arjesta. Lääkkeillä on aina haittavaikutuksia ja ne toimivat biokemiallisesti, farmakologisesti.

Äidin itsemurha lopettaa sikiön kehityksen siihen.

Lääkitys lisää itsemurhia jos et sitä tiennyt. Siksi niistä varoitetaan lääkepakkauksissa.

Minä sain ainakin pahat oppimisvaikeudet ja veikkaanpa että oli äidin masennuslääkkeiden vika. Syrjäytynyt minusta tuli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lääkitys vaikuttaa lapsen kehitykseen. Epigenetiikan kautta voi vaikuttaa jopa sukupolven yli. Osa vaikutuksista voi olla hyödyllisiä, mutta osa ei. Sikiön kehittyessä tilanteessa, jossa keinotekoisesti estetään esimerkiksi serotoniinin pilkkoutumista lääkkeellä voi johtaa siihen, että sikiön aivokemia on heti pielessä. Näkyykö se sitten ja missä vaiheessa ei tiedetä, koska antidepressantteja ei ole käytetty kovin kauaa eikä niitä ole tutkittu tässä mielessä. Sikiön geenien ohjelmoitumisesta on tietoa esimerkiksi Dutch Hunger Winter Epigenetics-hakusanalla: lapsista tulee todennäkösemmin lihavia, skitsoja, sv-sairaita, jos äiti on ollut raskauden alussa niukalla dieetillä. Tämä liittyy myös Barkerin hypoteesiin.

Äidin hoitamaton masennus on vielä suurempi riski sikiön normaalille kehitykselle kuin lääkärin raskausaikaa varten ehdottama lääkitys. Ellei äiti jaksa huolehtia itsestään, niin ei sikiökään voi hyvin.

Ei voi tietää. Biokemiaan liittyvät tekijät vaikuttavat suoraan sikiöön genetiikan kautta, mutta ulkoiset tekijät epigenetiikan kautta. Tässä mielessä stressin voi katsoa olevan joko positiivista tai haitallista. Positiivista siinä mielessä, että lapsi ohjelmoituu syntymään stressaavaan ympäristöön mutta negatiivista jos stressi aiheuttaa ongelmia, joilla lapsi ei selviä arjesta. Lääkkeillä on aina haittavaikutuksia ja ne toimivat biokemiallisesti, farmakologisesti.

Äidin itsemurha lopettaa sikiön kehityksen siihen.

Lääkitys lisää itsemurhia jos et sitä tiennyt. Siksi niistä varoitetaan lääkepakkauksissa.

Foliohattu. Alkuvaiheessa itsemurhan riski VOI hiukan suurentua, mutta se ei ole mikään lääkityksen aloittamisen automaattinen seuraus. Suurempi riski itsemurhaan on silloin, jollei hoida masennusta.

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ainakin pahat oppimisvaikeudet ja veikkaanpa että oli äidin masennuslääkkeiden vika. Syrjäytynyt minusta tuli.

Oletko sukusi ainoa oppimisvaikeuksista kärsivä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ainakin pahat oppimisvaikeudet ja veikkaanpa että oli äidin masennuslääkkeiden vika. Syrjäytynyt minusta tuli.

Oletko sukusi ainoa oppimisvaikeuksista kärsivä?

Olen.

Olin pahasti masentunut lapseni koko raskausajan enkä ymmärtänyt hakea apua vasta kuin raskauden jäljeen.(lääkitys ja terapia) lapsellani puhkesi vakava masennus 5 vuotiaana. Ja oppimis vaikeudet ollut koulussa kokoajan sekä ongelmat kaverisuhteissa. Luulen että tilanteesi voisi olla pahempikin jos äitisi ei olisi käyttänyt lääkitystä. omalle lapselleni välittyi mielettömästi stressihormooneja enkä yhtään ihmettele että hän sairastui.