Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Onko kenellekään muulle käynyt näin? Olen tietämättäni sairastanut masennusta - ehkä vuosien ajan
10.09.2018 |
Näin on päässyt käymään.
Mahdollisesti masennus on puhjennut jo 4-5 vuotta sitten, kun meillä oli vaikea elämäntilanne ja kuopuksemme syntyi samassa rytäkässä.
Olen piilottanut oireet itseltäni ja itsehoitanut masennusta lohtusyömällä, roikkumalla netissä, pelailemalla rahapelejä... Olen tuntenut syvää ahdistusta ja merkityksettömyyden tunnetta, mutta olen syyttänyt stressiä ja ruuhkavuosia. Olen yrittänyt tsempata ja ajatella positiivisesti, koska asenne ratkaisee.
Olen jo kerran elämässäni käynyt vaikean masennuksen läpi, mutta olen ollut vakuuttunut siitä, että minä en voi sairastua enää. Silloin oireet olivat selvät ja olin täysin työkyvytön, mutta nyt olen ollut vain ahdistunut alisuoriutuja. Olen ollut väsynyt ja ärtynyt, mutta kukapa ei olisi jos on lapsia ja työ ja kaikenlaisia maallisia murheita.
Vyyhti alkoi purkautua, kun sain hoitokontaktin mielenterveyspuolelle muista syistä ja päätin asioiden edetessä lopettaa em. kuvailemani "hoitokeinot" itselleni vahingollisina toimintoina. Ja kun en ole hukuttanut masennustani enää noihin riippuvuuksiini, olen alkanut herätä huomaamaan tilanteeni.
Minulle on tehty masennustesti useita kertoja hoitosuhteeni aikana, ja pisteet ovat nousseet kerta kerralta. Nyt pisteitä on yhtä paljon kuin silloin, kun kauan sitten yritin itsemurhaa.
Olen todennäköisesti vaikeasti masentunut ja olen sulkenut silmäni tilanteeltani jopa vuosien ajan.
Moni tuttava onkin viime vuosina kertonut, että vaikutan väsyneeltä. Jopa aivan vieraat ihmiset ovat ottaneet asian esille small talkin lomassa. Olen lihonut kymmeniä kiloja parissa vuodessa. Ja olen kieltämättä ollut ärtynyt ja väsynyt, keskittymiskyky on ollut hukassa, päätöksenteko vaikeaa, tulevaisuus tuntunut pelottavalta... lasten kanssa en ole jaksanut oikein mitään ja miehenkin kanssa on ollut paljon riitoja. Silti olen vain toitottanut itselleni, että kaikki on hyvin.
Onko kenellekään muulle käynyt näin?
Kommentit (25)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kai kilpirauhasen vajaatoiminta tai raudanpuute aiheuta lohtusyömistä ja ongelmapelaamista, valoja päälle nyt ihmiset. On tietenkin tärkeää sulkea myös fyysisen sairauden mahdollisuus aina tällaisissa tapauksissa pois, mutta joskus noiden diagnoosien etsimisen taakse paetaan oikeaa masennusta tai muita mielenterveyden ongelmia. On yhtä paljon ihmisiä, jotka eivät kilpirauhaslääkityksellä masennuksesta parane, kuin on näitä ihmeparantuneita.
Minulla on ollut useita masennusjaksoja, mutta yksi kausi yllätti. Elämäntilanne oli muuttunut eikä ollut juuri aikaa ajatella omaa hyvinvointia. Olin ärtynyt, kiukkuinen, ahdistunut, sain paniikkikohtauksia ja märehdin päivästä toiseen asioita, jotka jälkeenpäin tuntuvat pieniltä. Herätys tuli siinä kohtaa kun alkoholinkäytöstä lähti kontrolli. Raitistuin, löytyi toimiva masennuslääkitys, elämänlaatu kohentui.
Vierailija kirjoitti:
Joo, on käynyt minullekin. Vuosia sitten olin masentunut ja en sitä tajunnut. Kun on masentunut, elät sellaisen sumun sisällä että normaali ajattelu ei vain ole mahdollista. Minulla jäi koulu kesken, istuin kotona aamusta iltaan pelaamassa, en uskaltanut mennä ulos, unohdin maksaa laskut siivoamisesta puhumattakaan ja joskus vain makasin tuntikausia sängyssä kun en jaksanut nousta ylös. Ainoa joka antoi hetken helpostusta oli pelaaminen ja roskaruoka. Suunnittelin itsemurhaa, se tuntui hyvältä vaihtoehdolta. En tehnyt sitä koska en halunnut läheisteni tietävän siitä ja häpeävän minua.
Kaiken tämän tajusin vasta kun aloin parantua. Eräänä päivänä aurinko paistoi hieman kirkkaammin ja yhtäkkiä sain idean mitä minun pitäisi tehdä. Olin hyvä piilottamaan masennukseni, koska kukaan ei ikinä ehdottanutkaan minulle mitään apua. Ehkä johtuu myös siitä, että ystävieni ja perheeni seura teki minut iloiseksi. Jälkeenpäin kun olin saanut elämäni raiteilleen, tajusin olleeni masentunut.
Edelleenkin masennus välillä hiipii elämääni, ja siihen vajoamista on hankala vastustaa. Tiedän kuitenkin että siitä ei seuraa mitään hyvää, ja tiedän mitä minun pitää tehdä helpottaakseni oloani. Useimmiten. Välillä vajoan alas ja taas melkein tuhoan kaiken, tajuamattani.
Ollaan onnellisia, että me tajutaan olevamme masentuneita. Silloin on mahdollista parantua.
>> tiedän mitä minun pitää tehdä helpottaakseni oloani >>
Kertoisitko, mitä se on, millä helpotat oloasi? Mitä siis teet, kun huomaat vajoavasi?
Alue: Aihe vapaa
.