Lue keskustelun säännöt.
Erehdyin Facebookiin, hirveä masennus
09.09.2018 |
Tulin vilkaisseeksi yhden kaverini sivuja kun toivotin hyvää synttäriä. Ja kaikki on niin täydellisestä! On ihana mies, lapsi, ystäviä, rahaa, uramenestystä, matkoja, luksusta. Itsellä tosi vaikea vuosi takana, ahdistusta raha-asioista, ei varaa matkustella, ero miehestä niin että olen tosi yksinäinen.
Aivan kauhea olo kun tuli katsoneeksi toisen aivan täydellistä elämää! Vaikka kuinka sanotaan, että se on vain kulissia, niin mielelläni ottaisin tuon onnellisen parisuhteen, ystävät, matkat, rahat ja taloudellisesti turvatun elämän.
Miksi minä olen epäonnistunut näin?
Kommentit (32)
Vierailija kirjoitti:
En käy enää facessa useinkaan enkä yleensä tee päivityksiä. Olen tyytyväinen elämääni, mutta silti tuntui epämukavalta nähdä toisten hyvin henkilökohtaisiakin juttuja. Ihmettelin, miksi ne pitää jakaa kaikille 400 kaverille. Mutta toisaalta olen ruvennut kiinnittämään huomiota oman elämän pikkujuttuihin, joista voisi saada hienon postauksen. Esim. aamu-usva pellolla tai hieno hämäkinseitti. Siis tosi pikkujuttuja, mutta itselle tärkeitä. Mutta niiden jakaminen alvariinsa tuntuisi oudolta.
Mun FB-kavereista aika monikin jakaa juuri tuollaisia kuvia. Itsekin teen niin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy enää facessa useinkaan enkä yleensä tee päivityksiä. Olen tyytyväinen elämääni, mutta silti tuntui epämukavalta nähdä toisten hyvin henkilökohtaisiakin juttuja. Ihmettelin, miksi ne pitää jakaa kaikille 400 kaverille. Mutta toisaalta olen ruvennut kiinnittämään huomiota oman elämän pikkujuttuihin, joista voisi saada hienon postauksen. Esim. aamu-usva pellolla tai hieno hämäkinseitti. Siis tosi pikkujuttuja, mutta itselle tärkeitä. Mutta niiden jakaminen alvariinsa tuntuisi oudolta.
Mun FB-kavereista aika monikin jakaa juuri tuollaisia kuvia. Itsekin teen niin.
Tuollainen on ihan kivaa. Sellaiset vähän oudoksuttavat, kun esimerkiksi hääpäivänä kirjoitetaan lähes 50:lle ihmiselle jaettava viesti omalle miehelle, jossa suitsutetaan onnellisuutta. Ja sitten välillä jaetaan juttuja siitä miten hienossa työssä mies on ja miten tärkeä ja etevä.
Tai jatkuvat jutut työjutuista ja networking -tapahtumista, joissa kehutaan miten rakastetaan työnantajaa ja työkavereita ja miten hienoa on olla juomassa shampanjaa mahdollisimman tärkeiden ihmisten kanssa.
Ja millä hienolla kurssilla on työnantajan maksamana ja keitä kaikkia tärkeitä ja eteviä ihmisiä siellä on.
Onhan tuo hyvää markkinointia työelämässä, ja kai sitä pitäisi itsekin harrastaa mutta no, jotenkin se tökkii.
"Hääpäivänä kirjoitetaan lähes 50:lle ihmiselle jaettava viesti omalle miehelle".
Tämän piti siis olla "lähes 500:lle ihmisille jaettava viesti".
Mulla on tuttu, joka hehkutti facessa aina ihanaa miestään, lapsiaan ja täydelliatä elämäänsä. Todellisuudessa rouva veti viinaa kun pesusieni, lapset eivät viitsineet olla kotona kun äiti makasi makkurissa paskat housuissa. Mies onkin jo lähtenyt. Eli se siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy enää facessa useinkaan enkä yleensä tee päivityksiä. Olen tyytyväinen elämääni, mutta silti tuntui epämukavalta nähdä toisten hyvin henkilökohtaisiakin juttuja. Ihmettelin, miksi ne pitää jakaa kaikille 400 kaverille. Mutta toisaalta olen ruvennut kiinnittämään huomiota oman elämän pikkujuttuihin, joista voisi saada hienon postauksen. Esim. aamu-usva pellolla tai hieno hämäkinseitti. Siis tosi pikkujuttuja, mutta itselle tärkeitä. Mutta niiden jakaminen alvariinsa tuntuisi oudolta.
Mun FB-kavereista aika monikin jakaa juuri tuollaisia kuvia. Itsekin teen niin.
Tuollainen on ihan kivaa. Sellaiset vähän oudoksuttavat, kun esimerkiksi hääpäivänä kirjoitetaan lähes 50:lle ihmiselle jaettava viesti omalle miehelle, jossa suitsutetaan onnellisuutta. Ja sitten välillä jaetaan juttuja siitä miten hienossa työssä mies on ja miten tärkeä ja etevä.
Tai jatkuvat jutut työjutuista ja networking -tapahtumista, joissa kehutaan miten rakastetaan työnantajaa ja työkavereita ja miten hienoa on olla juomassa shampanjaa mahdollisimman tärkeiden ihmisten kanssa.
Ja millä hienolla kurssilla on työnantajan maksamana ja keitä kaikkia tärkeitä ja eteviä ihmisiä siellä on.
Onhan tuo hyvää markkinointia työelämässä, ja kai sitä pitäisi itsekin harrastaa mutta no, jotenkin se tökkii.
Tällainen kyllä ärsyttäisi. Tai ei ärsyttäisi, mutta ei tuollaista jatkuvaa mainoskampanjaa jaksaisi seurata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et ole epäonnistunut mitenkään. Minkä erolle voi. Rahatilanne on monella suomalaisella hankala, toivoisi kaikille riittävästi. Kaikki ei ole mitä päällepäin näyttää pareilla, mistä tiedät minkälainen tutun mies oikeasti on, vaikka olisi kuinka komea. Kaikki matkakohteet eivät ole turvallisia todellakaan, vaikka kaikki haluavat toki matkustaa. Pintaliito ei ole luksusta, vaan hyvä olo ja aidot esineet /asiat. Mitä jos löydät nyt uuden hyvän elämän ja pienet hyvät asiat alkuun. Poista sellaiset kaverilistalta, jotka tuovat ikävän tunteen
älä katso kirjoitti:
Et ole epäonnistunut mitenkään. Minkä erolle voi. Rahatilanne on monella suomalaisella hankala, toivoisi kaikille riittävästi. Kaikki ei ole mitä päällepäin näyttää pareilla, mistä tiedät minkälainen tutun mies oikeasti on, vaikka olisi kuinka komea. Kaikki matkakohteet eivät ole turvallisia todellakaan, vaikka kaikki haluavat toki matkustaa. Pintaliito ei ole luksusta, vaan hyvä olo ja aidot esineet /asiat. Mitä jos löydät nyt uuden hyvän elämän ja pienet hyvät asiat alkuun. Poista sellaiset kaverilistalta, jotka tuovat ikävän tunteen
Kiitos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En käy enää facessa useinkaan enkä yleensä tee päivityksiä. Olen tyytyväinen elämääni, mutta silti tuntui epämukavalta nähdä toisten hyvin henkilökohtaisiakin juttuja. Ihmettelin, miksi ne pitää jakaa kaikille 400 kaverille. Mutta toisaalta olen ruvennut kiinnittämään huomiota oman elämän pikkujuttuihin, joista voisi saada hienon postauksen. Esim. aamu-usva pellolla tai hieno hämäkinseitti. Siis tosi pikkujuttuja, mutta itselle tärkeitä. Mutta niiden jakaminen alvariinsa tuntuisi oudolta.
Mun FB-kavereista aika monikin jakaa juuri tuollaisia kuvia. Itsekin teen niin.
Tuollainen on ihan kivaa. Sellaiset vähän oudoksuttavat, kun esimerkiksi hääpäivänä kirjoitetaan lähes 50:lle ihmiselle jaettava viesti omalle miehelle, jossa suitsutetaan onnellisuutta. Ja sitten välillä jaetaan juttuja siitä miten hienossa työssä mies on ja miten tärkeä ja etevä.
Tai jatkuvat jutut työjutuista ja networking -tapahtumista, joissa kehutaan miten rakastetaan työnantajaa ja työkavereita ja miten hienoa on olla juomassa shampanjaa mahdollisimman tärkeiden ihmisten kanssa.
Ja millä hienolla kurssilla on työnantajan maksamana ja keitä kaikkia tärkeitä ja eteviä ihmisiä siellä on.
Onhan tuo hyvää markkinointia työelämässä, ja kai sitä pitäisi itsekin harrastaa mutta no, jotenkin se tökkii.
Mulla on FB-kavereissani vain yksi työkaveri ja hänkin vain siksi, että sattuu olemaan myös mun ystäväni. Olen FB:ssä yksityishenkilönä ja haluan pitää kaikki työjutut yksityiselämäni ulkopuolella.
älä katso kirjoitti:
Kaikki ei ole mitä päällepäin näyttää pareilla, mistä tiedät minkälainen tutun mies oikeasti on, vaikka olisi kuinka komea. Kaikki matkakohteet eivät ole turvallisia todellakaan, vaikka kaikki haluavat toki matkustaa. Pintaliito ei ole luksusta, vaan hyvä olo ja aidot esineet /asiat. Mitä jos löydät nyt uuden hyvän elämän ja pienet hyvät asiat alkuun. Poista sellaiset kaverilistalta, jotka tuovat ikävän tunteen
Mistä tiedät, vaikka parilla menisi huonosti... Kaikki matkakohteet eivät ole turvallisia... Pintaliito ei ole luksusta... Sinä negaat tässä viestissä kaiken hyvän, mitä ap:n ystävällä on ja kehotat vielä mahdollisesti poistamaan hänet (ainakin ne kaverit, joilla menee hyvin, ettei vain tulisi vertailtua ja paha mieli). Tuolla tavalla ei hyvä elämä löydy saati ne pienet hyvät asiat. Muilla nimittäin menee nyt paremmin. Ap voi pyrkiä itse samaan ja olla iloinem heidän puolestaan siihen asti tai katkeroitua ja yrittää sulkea silmänsä todellisuudelta poistamalla heidät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokkainen roska hakee Facesta hyväksyntää revittämällä elämänsä muiden nähtäväksi. Vain täysin typerys avaa elämänsä muille ikään kuin arvioitavaksi. Onnistumista mitataan saatujen peukkujen määrällä ja mieltä ylentää perseen nuolenta ja selkään taputtelu.
Varmasti on onnellisia, varakkaitakin henkilöitä joilla on kaikki elämässään hyvin. Mutta olen törmännyt myös ihan omista tutuista tapauksiin jossa se Facebookin antama yleensä positiivinen ja siloiteltu kuva ei kerro todellakaan totuutta tai kaikkea. Eli totta toinen puoli jos näin voi sanoa.
En käy enää facessa useinkaan enkä yleensä tee päivityksiä. Olen tyytyväinen elämääni, mutta silti tuntui epämukavalta nähdä toisten hyvin henkilökohtaisiakin juttuja. Ihmettelin, miksi ne pitää jakaa kaikille 400 kaverille. Mutta toisaalta olen ruvennut kiinnittämään huomiota oman elämän pikkujuttuihin, joista voisi saada hienon postauksen. Esim. aamu-usva pellolla tai hieno hämäkinseitti. Siis tosi pikkujuttuja, mutta itselle tärkeitä. Mutta niiden jakaminen alvariinsa tuntuisi oudolta.