Mitä mieltä vanhemmista jotka eivät kyyditä lasta harrastuksiin vaan laittavat lapsen kulkemaan itse?

Riippuu harrastuksesta ja matkan pituudesta.

Jos julkisilla tai vaikka pyörällä pääsee hyvin, niin miksi pitäisi kyyditä?

Oman lapseni kisajoukkueessa on yksi yh äiti jolla ei ole autoa. Ei ikinä kyyditse. Kisareissuilla osallistuu aina bensakuluihin, tarjoaa enemmän kuin tarpeeksi. En ajattele oikeastaan yhtään mitään hänen tavastaan saada lapsi treeneihin ja kisoihin. Aina on mahtunut mukaan.

Meillä lapset ovat saaneet valita harrastuksia, joihin itse pääsee kulkemaan. 

Se on helppoa täällä Helsingissä. Toki ollaan käyty turnauksissa, näytöksissä jne. Mutta perusharkat täytyy itse päästä hoitamaan. Hyvin on mennyt ja ajattelen, että olemme ihan hyviä vanhempia. 

Toki taajamien ulkopuolella kuljetusapu on tarpeen enkä ajattele, että olisivat huonoja vanhempia. 

Täällä se on turhaa curling-meininkiä, kun kolmasluokkalaisiakin kuskataan parin kilsan päähän. En minä silti heitä arvota mitenkään. Perheiden oma valinta ja ehkä kivakin huolehtimisen muoto kuitenkin. 

Todellisuudessa tuo on juuri sitä oikeaa kasvatusta, että lapsi itse menee ja tekee, viitsii nähdä vaivaa.

Valmentaja on toivonut erikseen että lapset saapuisivat harjoituksiin kävellen tai polkupyörällä lisätäkseen lasten hyötyliikuntaa. Ainoastaan kisoihin ja turnauksiin käyn kuskaamassa.

Ei meillä edes ole autoa jolla kuljettaa. Ei tarvita arjessa kun ruokakauppa on vieressä ja töihin pääsee kätevästi pyörällä tai bussilla. Lapset harrastaa uimista ja ratsastusta, molempiin harrastuspaikkoihin on matkaa vain muutamia kilometrejä joten hyvin pääsevät pyörällä.

Minkä ikäinen lapsi? Kuinka usein treenit? Mihin aikaan treenit? Kuinka kaukana kotoota treenit? Millainen julkinen kulkuyhteys matkalla? Muu perhe (molemmat vanhemmat, paljon sisaruksia, paljon he harrastavat, samat asiat näistä harrastuksista)?

Vastaa noihin, niin saa paremman käsityksen tilanteesta. Sen jälkeen voi vasta olla asiasta jotain mieltä.

Normaalia toimintaa, jos matka on kohtuullinen lapselle kulkea kävellen tai pyörällä. Hyvä lasta on ikä- ja kehitystason mukaisesti vastuuttaa myös omista harrastuksistaan ja menoistaan, oppii siinä samalla ajanhallintaa ja itsenäisyyttä. Välillä toki hyvä joustaa, jos esim sää näyttää todella huonolta tai itse menossa samaan suuntaan niin voihan sitä silloin nakata, mutta pääsääntöisesti lapset kyllä kykenee itsekin kulkeutumaan harrastuksiinsa. Siinä tulee samalla myös arki/hyötyliikuntaa, mikä älyttömän tärkeää kasvavallekin lapselle.

Äidilläni ei ollut ajokorttia, yksinhuoltaja.

Hyvin selvittiin hengissä. Opittiin jopa kulkemaan itsenäisesti, lukemaan karttaa, ja noudattamaan aikatauluja. Siitä on ollut iloa mm. matkustelussa. Ja ajatelkaa, ennen ei ollut kännyköitä...

Mulla on työkaveri joka kuskaa 14-v tytärtään 4 x viikossa autolla 2 km päähän vaikka menisi bussi lähes ovelta ovelle ja tuon matkan nyt menisi fillarillakin. Kuulemma ei uskalla päästää. Asuvat vielä Espoossa hienostoaluella eikä millään levottomana pidetyillä seudulla.

Nyt tytön harrastus paikka muuttui Helsinkiin. Äiti pohtii joutuuko harrastuksen lopettamaan kun hän ei ehdi kuskata töiden takia lasta sinne. Helsingissä ehdoton no-no liikkua julkisilla yksin alle 18-v.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on työkaveri joka kuskaa 14-v tytärtään 4 x viikossa autolla 2 km päähän vaikka menisi bussi lähes ovelta ovelle ja tuon matkan nyt menisi fillarillakin. Kuulemma ei uskalla päästää. Asuvat vielä Espoossa hienostoaluella eikä millään levottomana pidetyillä seudulla.

Nyt tytön harrastus paikka muuttui Helsinkiin. Äiti pohtii joutuuko harrastuksen lopettamaan kun hän ei ehdi kuskata töiden takia lasta sinne. Helsingissä ehdoton no-no liikkua julkisilla yksin alle 18-v.

Ihan kuin tyttö ei olisi jo kulkenut julkisilla Helsingissä. Yleensä 14-vuotiaat osaavat käyttää esim. Reittiopasta... mietin vaan miten tuo työkaverisi selviää kun tyttö kasvaa aikuiseksi.