ahdistaa

Toisaalta, jos en tule olemaan koskaan osa mitään, enkä saa aikaiseksi mitään pysyvää ja kestävää kuten läheisiä ihmissuhteita ja työpaikkaa, miten jaksaa jatkuvaa ahdistusta ja merkityksettömyyttä. Toisaalta tajuan, että parempi pysyä yksinään kuin roikkua huonoissa porukoissa. Joskus vaan tarve kuulua johonkin kasvaa sietämättömäksi. Pitää varmaankin lähteä ulos ja liikkua itsensä henkihieveriin, niin ahdistavalta nyt tuntuu. AP

Muistan tuon tunteen nuorena. Kun kaikki on epävarmaa ja tulevaisuus auki, se oli pelottavaa ja ahdistavaa ja välillä sitä halusi vaan jäädä peiton alle piiloon. Muistaakseni nimenomaan sunnuntaisin oli usein pieni ja yksinäinen oli. Ja toisaalta se oli ihanaa aikaa: mitä vaan voi tapahtua, kaikki on mahdollista, unelmat voi käydä toteen.

Ei sinun tarvitse olla verkostoituva ekstrovertti menestyäksesi elämässä. Olet mikä olet ja riität sellaisena.

Sinulla on opiskelupaikka alalta joka kiinnostaa, se on jo paljon!

Saat olla itsestäsi ylpeä, kun olet päässyt yliopistoon! Kerroit, että aiheet kiinnostavat. Opiskele, kyllä varmasti töitäkin tulet saamaan. Ei kaikkien tarvitse olla yltiösosiaalisia.

Käy yths juttelemassa myös, Keskustelu yleensä auttaa tai tarvittaessa pyydä lääkitystä ahdistukseen.

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Vierailija kirjoitti:

Muistan tuon tunteen nuorena. Kun kaikki on epävarmaa ja tulevaisuus auki, se oli pelottavaa ja ahdistavaa ja välillä sitä halusi vaan jäädä peiton alle piiloon. Muistaakseni nimenomaan sunnuntaisin oli usein pieni ja yksinäinen oli. Ja toisaalta se oli ihanaa aikaa: mitä vaan voi tapahtua, kaikki on mahdollista, unelmat voi käydä toteen.

Ei sinun tarvitse olla verkostoituva ekstrovertti menestyäksesi elämässä. Olet mikä olet ja riität sellaisena.

Sinulla on opiskelupaikka alalta joka kiinnostaa, se on jo paljon!

Onhan se noinkin. En vaan oikein jaksa olla toiveikas kaikkien epäonnistumisien jälkeen. Jotenkin sitä vaan ottaa vastaan mitä saa, jos saa. Tyytyisin melko vähään. Jospa minullekin joku paikka löytyisi. (: AP

Pari neuvoa:

1. Ei kannata käyttää alkoholia niiden hermoratojen väliaikaiseen turrutukseen.  Se pahentaa ahdistusta pitkän aikaa jälkikäteen.

2. Todennäköisesti yliopisto on sinulle väärä paikka opiskella, saisit enemmän amk: sta jossa opiskelusysteemi tukee verkostoitumista ja sosiaalisia taitoja jo itsessään. Siellä jos missä kouliintuu huomaamattaan sosiaalisesti taitavammaksi. Sitten myöhemmin voisit opiskella yliopistossa lisää.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Vierailija kirjoitti:

Saat olla itsestäsi ylpeä, kun olet päässyt yliopistoon! Kerroit, että aiheet kiinnostavat. Opiskele, kyllä varmasti töitäkin tulet saamaan. Ei kaikkien tarvitse olla yltiösosiaalisia.

Käy yths juttelemassa myös, Keskustelu yleensä auttaa tai tarvittaessa pyydä lääkitystä ahdistukseen.

Lääkitys olisi varmaan tarpeen, mutta pelkään, että jäisin niihin koukkuun, sen verran addiktioaltis olen. En haluaisi järjestää elämääni kemiallisten aineiden varaan. Tästäkin on kokemusta. Bisoprolol ei kohdallani auta voimakkaissa ahdistustiloissa, joten rauhoittavat tai kodeiinipohjaiset lääkkeet yms. tulisivat kohdallani kysymykseen. Kai niihinkin on nyt sitten turvauduttava, jos haluaa kuulua yhteiskuntaan. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Voipi olla. Tiedostan, että poikkean melko paljon ns. normaalista ihmisestä. Olen kuin tuskainen analysaattori, joka ylikuumenee käytössä. Kyllä, tiedostan, että tulisi ajatella vain päivä kerrallaan, mutta kokonaisuuksien hallinnan tarve on niin valtava sekä tarve rutiineille ja tukikohdille.  Tunnen outouden kokemuksia ja yksinäisyyttä, jos olen ympäristössä, jossa näitä ed. mainittuja ei ole. AP

Vierailija kirjoitti:

Pari neuvoa:

1. Ei kannata käyttää alkoholia niiden hermoratojen väliaikaiseen turrutukseen.  Se pahentaa ahdistusta pitkän aikaa jälkikäteen.

2. Todennäköisesti yliopisto on sinulle väärä paikka opiskella, saisit enemmän amk: sta jossa opiskelusysteemi tukee verkostoitumista ja sosiaalisia taitoja jo itsessään. Siellä jos missä kouliintuu huomaamattaan sosiaalisesti taitavammaksi. Sitten myöhemmin voisit opiskella yliopistossa lisää.

Amk voisi olla hyvä idea, mutta olen kuullut, että siellä on melko yläastemaista meininkiä. Eikä opetukseen juurikaan panosteta. Mitä Amk:ssa kannattaisi opiskella? Tai osaanhan itsekin ottaa selvää (: AP

Ammattikoulukin käynyt mielessä. Onko ehdotuksia? AP

Mitä opiskelet nyt yliopistossa? Mikä sinua kiinnostaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Voipi olla. Tiedostan, että poikkean melko paljon ns. normaalista ihmisestä. Olen kuin tuskainen analysaattori, joka ylikuumenee käytössä. Kyllä, tiedostan, että tulisi ajatella vain päivä kerrallaan, mutta kokonaisuuksien hallinnan tarve on niin valtava sekä tarve rutiineille ja tukikohdille.  Tunnen outouden kokemuksia ja yksinäisyyttä, jos olen ympäristössä, jossa näitä ed. mainittuja ei ole. AP

Sama juttu minulla. Tästä syystä keskeytin opinnot yliopistossa vieraassa kaupungissa. En saanut sitä toimimaan. Amk toimi paljon paremmin, kun oli ryhmä, jonka mukana päivät mentiin.

Hae apua. Psykoterapia on yksi keino hoitaa ahdistuneisuushäiriötä.

Nro 7

Vierailija kirjoitti:

Mitä opiskelet nyt yliopistossa? Mikä sinua kiinnostaa?

Sanotaan nyt vaikka näin, että opiskelen lääkkeisiin liittyvää alaa. Olen siis kiinnostunut lääkkeistä ja sairauksista. Ylipäätään luonnontieteistä. Mutta ei sillä kiinnostuksella ole enää niin kauheasti väliä, tarvitsisin lähinnä melko varmaa toimeentuloa ja pysyvyyttä. Ihan luokkaa työ kaupan kassalla kelpaisi. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Voipi olla. Tiedostan, että poikkean melko paljon ns. normaalista ihmisestä. Olen kuin tuskainen analysaattori, joka ylikuumenee käytössä. Kyllä, tiedostan, että tulisi ajatella vain päivä kerrallaan, mutta kokonaisuuksien hallinnan tarve on niin valtava sekä tarve rutiineille ja tukikohdille.  Tunnen outouden kokemuksia ja yksinäisyyttä, jos olen ympäristössä, jossa näitä ed. mainittuja ei ole. AP

Sama juttu minulla. Tästä syystä keskeytin opinnot yliopistossa vieraassa kaupungissa. En saanut sitä toimimaan. Amk toimi paljon paremmin, kun oli ryhmä, jonka mukana päivät mentiin.

Hae apua. Psykoterapia on yksi keino hoitaa ahdistuneisuushäiriötä.

Nro 7

7

Kiva kuulla, että en ole ainoa. Olen varannut ensi viikoksi ajan lääkäriin, joten olen hakemassa apua. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Minkä tyylistä alaa opiskelet Amk:ssa? AP

Matkustelun sanotaan avartavan. Miksi et matkustelisi Ap?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Voipi olla. Tiedostan, että poikkean melko paljon ns. normaalista ihmisestä. Olen kuin tuskainen analysaattori, joka ylikuumenee käytössä. Kyllä, tiedostan, että tulisi ajatella vain päivä kerrallaan, mutta kokonaisuuksien hallinnan tarve on niin valtava sekä tarve rutiineille ja tukikohdille.  Tunnen outouden kokemuksia ja yksinäisyyttä, jos olen ympäristössä, jossa näitä ed. mainittuja ei ole. AP

Sama juttu minulla. Tästä syystä keskeytin opinnot yliopistossa vieraassa kaupungissa. En saanut sitä toimimaan. Amk toimi paljon paremmin, kun oli ryhmä, jonka mukana päivät mentiin.

Hae apua. Psykoterapia on yksi keino hoitaa ahdistuneisuushäiriötä.

Nro 7

7

Kiva kuulla, että en ole ainoa. Olen varannut ensi viikoksi ajan lääkäriin, joten olen hakemassa apua. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Minkä tyylistä alaa opiskelet Amk:ssa? AP

Opinnoista on jo aikaa. Insinööri minusta tuli. Oli myös helpompaa motivoitua sellaisiin opintoihin, jossa esitettiin selviä ammatillisia vaihtoehtoja koulutuksen jälkeen eikä yliopiston tyyliin että voit olla mitä vain haluat, kaikki on sinusta itsestäsi kiinni jne.

Nro 7

Vierailija kirjoitti:

Matkustelun sanotaan avartavan. Miksi et matkustelisi Ap?

Tosiaan rahatilanne ei ole kauhean hyvällä mallilla, velkaakin on. Matkustelu ei siis oikein mahdu budjettiini (:, jos ei bussilla matkustamista pitkin Helsinkiä lasketa matkusteluksi. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Voipi olla. Tiedostan, että poikkean melko paljon ns. normaalista ihmisestä. Olen kuin tuskainen analysaattori, joka ylikuumenee käytössä. Kyllä, tiedostan, että tulisi ajatella vain päivä kerrallaan, mutta kokonaisuuksien hallinnan tarve on niin valtava sekä tarve rutiineille ja tukikohdille.  Tunnen outouden kokemuksia ja yksinäisyyttä, jos olen ympäristössä, jossa näitä ed. mainittuja ei ole. AP

Sama juttu minulla. Tästä syystä keskeytin opinnot yliopistossa vieraassa kaupungissa. En saanut sitä toimimaan. Amk toimi paljon paremmin, kun oli ryhmä, jonka mukana päivät mentiin.

Hae apua. Psykoterapia on yksi keino hoitaa ahdistuneisuushäiriötä.

Nro 7

7

Kiva kuulla, että en ole ainoa. Olen varannut ensi viikoksi ajan lääkäriin, joten olen hakemassa apua. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Minkä tyylistä alaa opiskelet Amk:ssa? AP

Opinnoista on jo aikaa. Insinööri minusta tuli. Oli myös helpompaa motivoitua sellaisiin opintoihin, jossa esitettiin selviä ammatillisia vaihtoehtoja koulutuksen jälkeen eikä yliopiston tyyliin että voit olla mitä vain haluat, kaikki on sinusta itsestäsi kiinni jne.

Nro 7

Sähän olet sitten opiskellut ihan hyvään ammattiin ja jos vielä viihdyt työssäsi vielä parempi. Ehkä mäkin vielä keksin jotain. AP

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on hiljaisen ja ei niin avoimen ihmisen kohtalo jäädä osattomaksi tai olla hyödynnettävä toisinaan kelvatessaan. Kun olisikin sellainen avoin ja puhelias ihminen, niin maailmassa olisi ihan toisella tavalla mahdollisuuksia. Olisikin joku lääke, jolla ei olisi haittavaikutuksia/riskejä pidempiaikaisessa käytössä, ja jonka avulla pääsisin tästä elämääni rajoittavasta ahdistuksesta. Aivoradat väärässä järjestyksessä ja välittäjäaineet vinksallaan, on hankala jaksaa yrittää ja ponnistella. Ehkä joku hermorata tulisi vaan katkaista niin pääsisin tästä tuskaisuudestani ja kykenisin olemaan oma itseni (: AP

Ap, kärsitköhän ahdistuneisuushäiriöstä? Tunnistan tuon pohdinnan.

Voipi olla. Tiedostan, että poikkean melko paljon ns. normaalista ihmisestä. Olen kuin tuskainen analysaattori, joka ylikuumenee käytössä. Kyllä, tiedostan, että tulisi ajatella vain päivä kerrallaan, mutta kokonaisuuksien hallinnan tarve on niin valtava sekä tarve rutiineille ja tukikohdille.  Tunnen outouden kokemuksia ja yksinäisyyttä, jos olen ympäristössä, jossa näitä ed. mainittuja ei ole. AP

Sama juttu minulla. Tästä syystä keskeytin opinnot yliopistossa vieraassa kaupungissa. En saanut sitä toimimaan. Amk toimi paljon paremmin, kun oli ryhmä, jonka mukana päivät mentiin.

Hae apua. Psykoterapia on yksi keino hoitaa ahdistuneisuushäiriötä.

Nro 7

7

Kiva kuulla, että en ole ainoa. Olen varannut ensi viikoksi ajan lääkäriin, joten olen hakemassa apua. Toivottavasti ei ole liian myöhäistä. Minkä tyylistä alaa opiskelet Amk:ssa? AP

Opinnoista on jo aikaa. Insinööri minusta tuli. Oli myös helpompaa motivoitua sellaisiin opintoihin, jossa esitettiin selviä ammatillisia vaihtoehtoja koulutuksen jälkeen eikä yliopiston tyyliin että voit olla mitä vain haluat, kaikki on sinusta itsestäsi kiinni jne.

Nro 7

Sähän olet sitten opiskellut ihan hyvään ammattiin ja jos vielä viihdyt työssäsi vielä parempi. Ehkä mäkin vielä keksin jotain. AP

Tästä ei opiskeluaikana kovin laljon puhuta, mutta tuo työssä viihtyminen riippuu todella paljon työpaikasta. Sillä on vielä enemmän merkitystä kuin sillä mitä työtä tekee. Samaa työtä voi tehdä niin hirveän monella tavalla. Hyvässä työpaikassa työn tekeminen on mukavaa, vaikka joka päivä ei olisikaan yhtä kiinnostava.

Miten esimerkiksi sairaanhoitajaksi opiskelu, hyvinvointiteknologian insinööriopinnot tai farmasian opiskelu? Vai opiskeletko nyt parhaillaan farmaseutiksi? Nämä liittyisivät aiempiin opintoihisi ja olisivat ryhmässä opiskelua. Saisit ehkä jotain hyväksi luetuksi aiemmista opinnoistasi. Tosin itsenäisen opiskelun määrä on tietysti kaikkialla lisääntynyt, kun määrärahoja koulutuksesta on karsittu.

Nro 7