Lue keskustelun säännöt.
Ei helvetti, 20 v saman miehen kanssa ja mikä erohelvetti!
08.09.2018 |
Avioehto on tehty, eli lähden muutaman maton ja hyllyn kanssa 20v kestäneestä liitosta omilleni. Tämä ei haittaa mutta mies pohtii ihan muuta; hän joka on reissannut ja harrastanut, on saanut päähänsä, että lapsilla olisi parempi hänen luonaan. Hän, joka ei edes syö samassa pöydässä perheensä kanssa, vaan menee tv:n eteen. Hän, jonka lapsen olen hoitanut omieni ohesa, kuin omani. Hän, jonka miekestä minä olen syypää ongelmiin. Eli seksiä ei ollut tarpeeksi, hän JOUTUI käymään vieraissa. Tilillä datoja tuhansia euroja, silti pitää saada mm. autosta 5000€. Eli olen maksanut autoa 5v ja nut myyntiin, koska jän tarvitsee osakkeiden ostoon rahaa. Onko kellään muulla ollu tällaista?
Kommentit (34)
Vierailija kirjoitti:
Miehet. Not even once.
Happamia, sanoi v*ttu pihlajanmarjoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattiko laskea elämä toisen ihmisen varaan? Vaikka olis kuinka ihana mussukka, niin pahimpaan kannattaa varautua. Typerimmät eivät kehitä itseään vaan jäävät täysin toisen armoille. Siinä sitä sitten ollaankin limbossa, kun äijä saa tarpeekseen ja ottaa eron. Terveys ja taidot etusijalle, jolloin hädän hetkellä on kondiksessa ja hyödyllistä osaamista.
On ollut. Pahempaakin, ilman avioehtoa ja ero itsellä tyhjän päälle. Mies uhkaili ulosajoilla moottoritieltä, lasten huoltajuuden omimisella jne. Parhautta oli se että miehen sisar ja äiti kävi sellaisena viikonloppuna kun en itse ollut kotona, käymässä tavarat läpi.
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko laskea elämä toisen ihmisen varaan? Vaikka olis kuinka ihana mussukka, niin pahimpaan kannattaa varautua. Typerimmät eivät kehitä itseään vaan jäävät täysin toisen armoille. Siinä sitä sitten ollaankin limbossa, kun äijä saa tarpeekseen ja ottaa eron. Terveys ja taidot etusijalle, jolloin hädän hetkellä on kondiksessa ja hyödyllistä osaamista.
Kyllä mulla on osaanista ja hyvä työ. Mutta ei säästäjä koska olen maksanut laskuja ja perheen tuoat, lasten vaatteet, koulukirjat jne. Nyt sitten osakesäästäjä kävi vieraissa kun kaiken kotitaloustyön tehnyt ei enää jaksanut kuin kerran vkossa. Juu, toiste en tee samaa virhettä, kukaan äijä ei tule saman katon alle
Tyhmä nainen, ota itseäsi niskasta kiinni! Jos joku vielä oikeasti kuvittelee miesten olevan kiitollisia siitä että uhraatte oman elämänne herranne passaamiseen niin saatte syyttää itseänne kun käy näin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ehkä AP sun ei olisi pitänyt uhrautua ja odottaa, että lopussa seisoo jokin kiitos. Siitä saa oikeasti syyttää vain itseään, jos ei pidä puoliaan, oikeuksistaan kiinni sekä taloudellisesti kuin ammatillisesti ja muutenkin. Sellainen on sille toisellekin raskasta, jos puoliso jatkuvasti uhrautuu ja joustaa, usein ihan pyytämättäkin. Jää kotiin hoitamaan lapsia, vaikka olisi hyvin voinut mennä töihin ja näin urakehitys tyssää. Ei vaadi omaa aikaa esimerkiksi opiskeluun. Eihän lopputuloksena voi ollakaan kuin katkeruutta, ei elämä toimi niin, että lopussa olisi jokin erityinen palkinto marttyyrimeiningistä. Päinvastoin.
Ahaa, kerrohan miten tämä toteutuu käytännössä,? Ihan konkreettiset vinkit ois tarpeen. Katsos kun ihan noin se elämä ei mene, toisen on pakko joustaa kos haluaa että jonu pitää oikeasti lapsista huolen.
No ihan vaan niin että asioista sovitaan. Tarvittaessa mustaa valkoiselle ja nimeä alle. Ei avioehtoja. Molempien tietysti pitää haluta tällaista elintapaa.
Menin mieheni kanssa yhteen reilut 25 vuotta sitten, molempien ainoa omaisuus vain ns. tuulenhuuhtoma pe*se. Opiskelimme, teimme töitä, ostimme ensiasunnon, ja muutaman vuoden kuluttua menimme naimisiin. Esikoinen syntyi noin 10 vuotta ensitapaamisesta. Molemmilla korkea koulutus ja reissutyö, mietimme mitä tehdä. Sanoin että hoidan mielelläni jälkikasvun itse, mutta en eläkekertymäni kustannuksella. Mies ymmärsi, on tienannut melko paljon rahaa vuosien saatossa ja koko omaisuus on 50/50 - omistuksessa.
Minulla oli pesämunana säästettyjä palkkatuloja, ja olen säästänyt vanhempainrahat ja kotihoidontuet sun muut. Olen sijoittanut rahat riskillä, tehnyt muutamia tuottoisia kauppoja ja noin 15 vuodessa saanut kokoon todella mukavan pääoman. Henkivakuutuskin on. Jos mies lähtee, tai vaikka kuolee, en todellakaan jää tyhjän päälle. Itse asiassa nimissäni on enemmän omaisuutta kuin miehen, mutta koska avioehtoa ei ole, eron sattuessa omaisuus menee tasan.
Eri
Miksiköhän miehet kuitenkin haluaa perustaa perheen ja tehdä lapsia kun lopputulos on tämä? Apn tapauskin kuulostaa siltä, että ap on hoitanut lapsia kotona ja jättänyt oman urakehityksen taka-alalle lasten ja yhteisen kodin takia.
Onneksi en koskaan tehnyt lapsia. Tuo homma on niin raadollista eron sattuessa.
N50
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
20 vuoteen ei lapset ole kiinnostanu ja nyt nuorin on 3, 5v. Paljos vanhin on? 20v sen on ainakin oltava.
Vanhin on 24v ja on siis lapsipuoleni. Oliko tämä jotenki oleellinen asia?
T.ap
Molemmat töissä, menot jaetaan ja kotitaloustyöt jaetaan. Näin se täytyy tehdä alusta lähtien. Jos toisen uran vuoksi toisen täytyy tehdä jotain uhrauksia, uraohjuksen täytyy kompensoida tätä jollain tavalla. Nuoret, ottakaa opiksi!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Fiksu uusperheellinen kun on ymmärtänyt tehdä avioehdon. Kipikapi, kerää kamppeesi, mukulasi ja lähde.
Sama koettu. Älä vain jätä lapsia sille itsekeskeiselle henkisesti lapsen tasolla olevalle mulkerolle. Miehiin ei voi luottaa. Se olettaa, että lapset jäävät sinne asumaan, maksat niistä elatusmaksua ja kuitenkin sitten hoidat lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksiköhän miehet kuitenkin haluaa perustaa perheen ja tehdä lapsia kun lopputulos on tämä? Apn tapauskin kuulostaa siltä, että ap on hoitanut lapsia kotona ja jättänyt oman urakehityksen taka-alalle lasten ja yhteisen kodin takia.
Onneksi en koskaan tehnyt lapsia. Tuo homma on niin raadollista eron sattuessa.
N50[/quote
Tilastokeskuksen mukaan useimmiten eron ottaja on nainen. Syitä nyt on vaikka mitä, mutta esim lähipiiriä kun kattoo,ei tarvii olla muuta syytä kui vaihtelu virkistää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kannattiko laskea elämä toisen ihmisen varaan? Vaikka olis kuinka ihana mussukka, niin pahimpaan kannattaa varautua. Typerimmät eivät kehitä itseään vaan jäävät täysin toisen armoille. Siinä sitä sitten ollaankin limbossa, kun äijä saa tarpeekseen ja ottaa eron. Terveys ja taidot etusijalle, jolloin hädän hetkellä on kondiksessa ja hyödyllistä osaamista.
Kyllä mulla on osaanista ja hyvä työ. Mutta ei säästäjä koska olen maksanut laskuja ja perheen tuoat, lasten vaatteet, koulukirjat jne. Nyt sitten osakesäästäjä kävi vieraissa kun kaiken kotitaloustyön tehnyt ei enää jaksanut kuin kerran vkossa. Juu, toiste en tee samaa virhettä, kukaan äijä ei tule saman katon alle
Voi voi sentään, kaikkihan me laskuja maksetaan ja ruokaa ostetaan, mutta vasta sen jälkeen kun olemme ensin maksaneet itsellemme. Sun yli on kävelty koska annoit kävellä itsesi ylitse.
Äläs nyt pikkuseikkoihin takerru. Iltatähti pullahti kupeista ja sillai.
Oikeesti nää samat jutut alkaa kyllästyttämään. Tietenkään näitä ei tarvitsisi lukea, mutta jotenkin sitä sortuu katsomaan, jos olis jotain tuoreempaa, mutta kun ei!