Pelkään tehdä virheitä, pelkään että jotain menee rikki.

Tein virheen. Rikoin vahingossa miehen uuden auton. Ajoin vahingossa lasten pienen potkupyörän päälle. Ensin en uskaltanut kertoa asiaa. Yritin vain unohtaa asian. Minua hävettää hirveesti. Voisin vajota maan rakoon. Mies huusi silmittömästi. Lapset menivät pelkäen nukkumaan. Vaikka yritin lepyttää että isä on vihainen äidille, ei teille. Äiti teki virheen.
Mies ei anna ikinä anteeksi. Hän muistaa tämän aina. Hänen autolleen ei ole mitään asiaa enää.
*Maksan auton korjauksen ja lähden. - tämä on tunne nyt*
: Huomaan että ylireagoin. Peltiähän vaan se on, kellekään ei sattunut mitään. Mutta mies aiheuttaa minussa pelkoa tätä asiaa kohtaan. Pelkään tehdä virheitä, pelkään että jotain menee rikki. Taas.
Aina kun jotain menee rikki, on sama juttu. Mies syyttää minua että rikon kaiken, huutaa, on vihainen ja mököttää pitkään. Pelkään ihan että jotain menee rikki. Ja etenkin jos lapset rikkoo jotakin en edes kerro miehelle siitä. Siivoa vain äkkiä jäljet pois. Hän ei ymmärrä että vahinkoja sattuu. Hän vain ajattelee rahaa. 'Aina kun jotain menee rikki, se maksaa ja paljon.' En ymmärrä.
Mitä yritänkään kysyä tänne kirjottaessa. Ehkä miltä tämä teistä kuullostaa. Ehkä onko tämä kellekkään tuttua.. En tiedä. Yli seitsemän vuoden yhdessä olon, lasten ja talolainan jälkeen on vaikea lähteä. Puntarissa on paljon asioita.