Olenko liian vanha haaveilemaan iltatähdestä?

Käy lääkärissä niin saat asiasta selvyyden :)

Mieti nyt tarkasti ,haluatko tosiaan luopua elämästäsi vielä seuraavaksi 18 vuodeksi. Pääset siitä eroon vasta kuusikymppisenä.

No jos nopeesti tärppää niin et.

No, kokeile niin tiedät.

T. 44v raskaana oleva ja edellinen lapsi 1,5 (eli 2 krt yli nelikymppisenä raskaana).

Ja jaksan loistavasti, olen terve ja hyväkuntoinen, lapset saavat asua ikuisesti kotona eli en todellakaan toivo että ne lähtisi kotoa.

Ps hoidan myös lapsenlapsenikin ja autan lapsiani

Pss. Mun oma äiti oli 20 kun sai mut, surkea äiti eikä viitsi olla mummo ollenkaan, eli ikä ei ole hyvän vanhemmuuden mittari...

Vierailija kirjoitti:

No, kokeile niin tiedät.

T. 44v raskaana oleva ja edellinen lapsi 1,5 (eli 2 krt yli nelikymppisenä raskaana).

Ja jaksan loistavasti, olen terve ja hyväkuntoinen, lapset saavat asua ikuisesti kotona eli en todellakaan toivo että ne lähtisi kotoa.

Ps hoidan myös lapsenlapsenikin ja autan lapsiani

Pss. Mun oma äiti oli 20 kun sai mut, surkea äiti eikä viitsi olla mummo ollenkaan, eli ikä ei ole hyvän vanhemmuuden mittari...

...kumpaankaan suuntaan.

Juu, olet, lopeta turha haaveilu...

Liian vanha, lapset pitää tehdä ennenku täyttää 30

Tein pienimmän kun olin 33v. Se oli jo siinä ja siinä, välillä mietin että en jaksa enää yhtään yöheräämistä tai yhtään kakkavaippaa. Fyysisesti tunsin iän painavan juurikin, en niinkään henkisesti. Isommat olivat jo pikkukoululaisia kun vauva syntyi ja olihan se hurja muutos kun vauva tuli taloon kun kaikki oli jo niin helppoa ”isojen” lasten kanssa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, päivääkään en silti vaihtais ja onhan tuo pienin nyt meidän kaikkien ilo ja rakkaus, en osaisi kuvitellakaan enää meidän perhettä ilman häntä.

Muista että miehet on sikoja, eivät osaa/tee/välitä/maksa mistään yhtään mitään.

Meidän suvussa moni nainen on saanut lapsia yli nelikymppisenä ja ihan hyvin on mennyt.

Itse olen 34 ja koen että ei enää lapsia. Kolme on nyt. En vain jaksaisi enää yövalvomisia. Nyt on jo ihan puhki muutaman yön jälkeen jos vaikka lapsi ollut sairaana ja joutunut tilapäisesti heräilemään yöllä paljon.

Pelottaisi myös vähän lapsen terveyden puolesta, muutamilla tutuilla on erityislapsia ja se olisi kyllä aika rankka setti, kun nyt kolmenkin kanssa ei paljoa vapaa-aikaa jää. (Alakoululaisia)

Et ole. Mutta kannattaahan sitä varmaan tuossa iässä osata olla jo realisti, että unelmaksi voi jäädä, mutta toki voi myös onnistua ja tulla toteen.  kävi, miten kävi niin tuskin on mitään pahaa pelkässä unelmoinnissa. Itse olen 40 vuotias ja haaveilen toisinaan oman kumppanin löytämisestä ja kohtaamisesta. - En ole eläessäni asunut lapsuuden perheestä pois muutettuanai (19 vuotiaana) kenenkään kanssa yhdessä.

Et ole. Tiedän paljon ikäisiäsi naisia ja osalla vauva on ollut ensimmäinen.

Naisen elämä pyritään asettelemaan raameihin aina, todellisuudessa kautta-aikain naiset ovat tiinehtyneet pitkälle yli nelikymppisinä. Aikoina, jolloin ei ollut ehkäisyä nainen saattoi olla jopa 50v kun vielä tiinehtyi. Kysymys on enemmänkin usein siitä haluaako enää ryhtyä siihen, kun mukavuudenhalu on kasvanut ja vapaus lopulta koittanut. Miehet saattavat kinua lapsia vielä vanhanakin, mutta hiljalleen asenteet ovat isänkin suhteen muuttuneet. Äidit ja yhteiskunta vaativat nykyään isätkin tekemään lasten eteen asioita, kasvattamaan, kuskaamaan, kanniskelemaan, hoitamaan ja kantamaan vastuuta ja hiljalleen on katukuvaan ilmestynyt miehiä, jotka ainakin iän myötä eivät enää siihen haluakkaan ryhtyä. Siitä kun on viety kaikki ilo pois, eikä saakkaan vain toimia pelkkänä siittäjänä, joka sitten siinä äidin rehkiessä patsastelee vieressä kuinka onkaan saanut vielä mällinsä itämään.

Ei kai näissä ole oikeita tai vääriä vastauksia. Ystäväni sai juuri toisen lapsensa, hän on 40-vuotias. Esikoisen sai muutama vuosi sitten. Toinen ystäväni taas sai esikoisensa juuri muutama viikko sitten. Hän on 39-vuotias.

Omani taas täyttää 20 ihan juuri. Minä olen pian 40. Ja vaikka tuntuu, että hyvinkin jaksaisin lapsen (olen hyväkuntoinen, aika vähäuninen, ja nuorekas)niin tähän elämäntilanteeseen se tuntuisi hullulta (olen juuri muutama vuosi sitten perustanut yrityksen). Jollekin taas tämä vanhempi ikä voi olla ihan hyvä lapsien saamiseen.

Toivottavasti ap. löytää itselleen sopivan ratkaisun.

Rakas Ap.

Rohkaisen ottamaan Lahjan vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Tein pienimmän kun olin 33v. Se oli jo siinä ja siinä, välillä mietin että en jaksa enää yhtään yöheräämistä tai yhtään kakkavaippaa. Fyysisesti tunsin iän painavan juurikin, en niinkään henkisesti. Isommat olivat jo pikkukoululaisia kun vauva syntyi ja olihan se hurja muutos kun vauva tuli taloon kun kaikki oli jo niin helppoa ”isojen” lasten kanssa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, päivääkään en silti vaihtais ja onhan tuo pienin nyt meidän kaikkien ilo ja rakkaus, en osaisi kuvitellakaan enää meidän perhettä ilman häntä.

Miten 33v voi olla jo fyysisesti loppuunpalanut? Ihan järkyttävä tantta-asenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tein pienimmän kun olin 33v. Se oli jo siinä ja siinä, välillä mietin että en jaksa enää yhtään yöheräämistä tai yhtään kakkavaippaa. Fyysisesti tunsin iän painavan juurikin, en niinkään henkisesti. Isommat olivat jo pikkukoululaisia kun vauva syntyi ja olihan se hurja muutos kun vauva tuli taloon kun kaikki oli jo niin helppoa ”isojen” lasten kanssa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, päivääkään en silti vaihtais ja onhan tuo pienin nyt meidän kaikkien ilo ja rakkaus, en osaisi kuvitellakaan enää meidän perhettä ilman häntä.

Miten 33v voi olla jo fyysisesti loppuunpalanut? Ihan järkyttävä tantta-asenne.

Olisiko terveydentilalla jotain tekemistä asian kanssa? Ymmärrän edellistä, nyt 39-vuotiaana yksinkertaisesti kuolisin uupumukseen vauvan kanssa. Itsellä 3 sisätautidiagnoosia, 2 puhjennut lapsen jälkeen (jep, paskat geenit, minkäs teet). Tytär on 17, tosi tutkittu ja onneksi terve. Isompi onni, ehdin saada hänet. N39

Vierailija kirjoitti:

Mieti nyt tarkasti ,haluatko tosiaan luopua elämästäsi vielä seuraavaksi 18 vuodeksi. Pääset siitä eroon vasta kuusikymppisenä.

Onpas sulla negatiivinen käsitys lapsista :O

Vierailija kirjoitti:

Tein pienimmän kun olin 33v. Se oli jo siinä ja siinä, välillä mietin että en jaksa enää yhtään yöheräämistä tai yhtään kakkavaippaa. Fyysisesti tunsin iän painavan juurikin, en niinkään henkisesti. Isommat olivat jo pikkukoululaisia kun vauva syntyi ja olihan se hurja muutos kun vauva tuli taloon kun kaikki oli jo niin helppoa ”isojen” lasten kanssa.

Mutta niinhän sitä sanotaan, päivääkään en silti vaihtais ja onhan tuo pienin nyt meidän kaikkien ilo ja rakkaus, en osaisi kuvitellakaan enää meidän perhettä ilman häntä.

33-vuotiaana ei tosiaankaan kuulu vielä iän painaa. Sun jaksamiseen on ollut syynä ihan joku muu kuin ikä.

No jos mielipiteitä kysyt, ja oman mielipiteensä saa kertoa, niin kyllä yli 40-vuotias on liian vanha synnyttämään. Vauvan kanssa kyllä jaksaa, taaperon kanssa jaksaa, mutta kun lapsi on 10-16, niin jaksaminen on rajoilla. Ja siinä vaiheessa äiti on jo 50-60. Ei jaksa. Ei vaan jaksa, jos vähänkään luonnetta omaava lapsi. 

Minä olen nyt 46 ja kotona 10-vuotiaat kaksoset kuopuksina. Herranen aika että nuo nuoret miehet koettelee hermoja! Ja kaupan päälle yksi teini-ikäinen. Ei jaksa, ei oikeasti jaksaisi enää yhtään vanhempana. 

No et ole liian vanha! Osa täällä valittajista ei olisi tarvinnut lasta nuorenakaan.

Lapsi on myös voimaannuttava asia.